5 vuoden yritys, keskenmeno, 9kk odotus ja sitten... ISO pettymys!

Tuolla toi mies raivoaa. Ei syytä mua mistään, mutta raivoaa. Tulee niin syyllinen olo kun mä tuotin pettymyksen!

Antaa raivota vain, parempi että pääsee surua purkamaan ja oloaan. Elämä on epäreilua eikä vauvanne menetys oo sun vika :hug:

 

[QUOTE="hmm";24426515]ap, voitko vastata kysymykseeni? Saiko vauva alkunsa luomuna vai jollain hoidoilla? Sillä nimittäin voi olla merkitystä ihan oikeasti.[/QUOTE]

Ihan luomuna. Mussa se vika on! Musta vaan ei voi tulla äitiä ja tuotan aina pettymyksiä, jopa itselleni!

 

[QUOTE="hmm";24426515]ap, voitko vastata kysymykseeni? Saiko vauva alkunsa luomuna vai jollain hoidoilla? Sillä nimittäin voi olla merkitystä ihan oikeasti.[/QUOTE]

Taidat olla teennäinen ihminen.

 

[QUOTE="Hali";24426555]Taidat olla teennäinen ihminen.[/QUOTE]

En, olen lääkäri ja haluan tietää faktat ja taustat. Ap, ei se sinun syysi ole että elämä on epäreilua vaikka sinä vauvaa kannoitkin sisälläsi! Olen pahoillani puolestanne, oikeasti vaikka vaikutin varmasti tylyltä. Luulin aluksi tätä provoksi.

 

[QUOTE="Hali";24426555]Taidat olla teennäinen ihminen.[/QUOTE]

Ap:lle voimia!


Mutta sillä ihan oikeasti on merkitystä miten saa alkunsa. Jos on jouduttu kovasti keinosiementämään yms, niin olosuhteet eivät ole välttämättä kunnossa vauvalla siellä kohdussa jos on jokin vika miksi keho ei ole pystynyt itse raskautumaan. Näin se vaan on.

Parastahan olisi jos vain ne synnyttäisi lapsia kenellä on luonnolliset mahdollisuudet siihen. Luonto tietää. Ihminen vaan haluaa (ihan ymmärrettävästi) lapsia keinolla millä hyvänsä.

 

Koko raskauden yritin salata kaikilta keskenmenon pelon takia. Sitten juorut levisi ja kaikki sai tietää. Miten nyt sitten kerron ettei meille vauvaa tule?

 

Kamalaa, otan osaa ja voimia teille molemmille!! Ihan turhaan itseäsi siitä syyllistät.. :hug:

 

Voimia

 

[QUOTE="hmm";24426515]ap, voitko vastata kysymykseeni? Saiko vauva alkunsa luomuna vai jollain hoidoilla? Sillä nimittäin voi olla merkitystä ihan oikeasti.[/QUOTE]

Ei todellakaan ole mitään merkitystä kohtukuolemaan.
Alkuraskauden keskenmenoihin kyllä on suurempi riski hoidoilla alkunsa saaneilla sikiöillä.

 

Osanotto. Tiedän tunteen, saman kokeneena. Meidän vauva eli 2 tuntia. Yritätte uutta heti kun jaksatte ja pystytte. Meille auttoi uusi yritys heti perään. Synnytyksen jälkeen naisen hormoonitoiminta on otollisimmillaan uudelle raskaudelle, kun ei imetä. Kaikkea hyvää!

 

Lopetin tupakanpolton, muutin ruokavaliota ja pudotin painoa että helpommin tulisin raskaaksi. Kaikki ihan turhaan! Ostettiin kaikkea vauvalle ja varmuuden vuoksi lykättiin hankinnat viime hetkeen. Ei olis pitänyt hankkia mitään...

 

voi ei :-´( osanottoni. :hug:

 

Osanotto. Tiedän tunteen, saman kokeneena. Meidän vauva eli 2 tuntia. Yritätte uutta heti kun jaksatte ja pystytte. Meille auttoi uusi yritys heti perään. Synnytyksen jälkeen naisen hormoonitoiminta on otollisimmillaan uudelle raskaudelle, kun ei imetä. Kaikkea hyvää!

En tiedä jaksanko enää edes elää! Kun saisin vaan miehen tajuamaan että parempi hänellä ilman mua. Mutta kokee sen hylkäämisenä kun ehdotin eroa.

 

[QUOTE="hmm";24426449]Harmillista Mihin vauva menehtyi? Saiko alkunsa teennäisesti vai luonnollisesti? Uskon että kun luontoon liikaa puututaan, se kyllä antaa takaisin.[/QUOTE]

Ei ihmisten ilkeydellä nähtävästi ole rajaa.

Osanottoni ap.lle, tuo on minusta pahinta, mitä ihmiselle voi tapahtua! Jotenkin elävän lapsenkin menettäminen jää omassa mielessäni toiseksi, kuin tietää joutuvansa synnyttämään kuollut lapsi, jota on kauan odotettu ja kaivattu, ja jota ei elävänä hetkeäkään saa tuntea tai pitää sylissään. Voimia sinulle suruusi.

 

:hug:
Kannattaa jatkaa yritystä. Ja etsiä toivo ja myös usko siihen onnistumiseen. Vaikka tuollaiset kokemukset varmasti lannistaakin. Älä päästä pelkoa niskan päälle.

 

Tunteesi on juuru sellainen kun se peraatteessa kuuluukin olla.kukap nyt ei syyllistäisi itseään. Olet nyt samassa jamassa kuin minä kaksi ja puoli vuotta sitte, pienen pienellä erolla. Vauvani kuoli synnytyksessä hoitovirheeseen rv 41+3
Mene keskustelemaan tuntematon enkeli-sivustolle, siellä meitä äitejä on yllättävän paljon kellä kohtu, synnytyskuolema.
Voimia teile molemmille.
Kyllä se aurinko paistaa risukasaankin vaikka nyt ei siltä tunnu. Minulla monen hoidon jälkeen nyt 7kk ihana poika.

 

Olen pahoillani puolestanne. Ymmärrän syytöksesi, kuinka turhia ovatkaan. Samoin miehesi raivon. Voimia teille molemmille jaksaa surra loppuun tämä menetys.

 

Tuolla toi mies raivoaa. Ei syytä mua mistään, mutta raivoaa. Tulee niin syyllinen olo kun mä tuotin pettymyksen!

Siis raivoaa miksi? Onko joku teini-ikäinen? Sinun syytäkö tapahtunut oli? Kyllä joutaa mies vaihtoon ja äkkiä..

 

Parastahan olisi jos vain ne synnyttäisi lapsia kenellä on luonnolliset mahdollisuudet siihen. Luonto tietää. Ihminen vaan haluaa (ihan ymmärrettävästi) lapsia keinolla millä hyvänsä.

Pitäiskö samalla logiikalla kehitysvammaisena syntyneet lapset jättää kuntouttamatta ja kaikki sairaudet, jotka eivät luonnollisesti itsestään parane, hoitamatta? Ettei nyt vaan mentäisi puuttumaan siihen mikä on luonnollista...ei hedelmällisyyshoidot poikkea mitenkään siitä että muuten annetaan mahdollisuus elämään semmoiselle, jolla muuten ei sitä olisi.

 

Ap:lle voimia!


Mutta sillä ihan oikeasti on merkitystä miten saa alkunsa. Jos on jouduttu kovasti keinosiementämään yms, niin olosuhteet eivät ole välttämättä kunnossa vauvalla siellä kohdussa jos on jokin vika miksi keho ei ole pystynyt itse raskautumaan. Näin se vaan on.

Parastahan olisi jos vain ne synnyttäisi lapsia kenellä on luonnolliset mahdollisuudet siihen. Luonto tietää. Ihminen vaan haluaa (ihan ymmärrettävästi) lapsia keinolla millä hyvänsä.

Voi perkeleen vittu sun kanssas. Anteeks kun kiroilen tällaisessa ketjussa mutta... Keinosiementämään? Nyt ei puhuta lehmistä, vaan ihmisistä. Olet ihan väärässä ketjussa, ehkä jopa väärällä palstalla.


AP:lle iso hali, surusi määrää on vaikea kuvitella. :'(

 

En tiedä jaksanko enää edes elää! Kun saisin vaan miehen tajuamaan että parempi hänellä ilman mua. Mutta kokee sen hylkäämisenä kun ehdotin eroa.

Onko sinulle tarjottu ammattipua? Kirjoitustesi pohjalta tuntuu, että voisit sitä tarvita. Niin minäkin varmasti tarvitsisin tuossa kamalassa tilanteessa. Miehestäsi voi tuntua todella pahalta, että lapsen menetyksen jälkeen ehdotat eroa. Ei miehesi rakkaus sinua kohtaan lopu, kun lapsi kuolee. Yrittäkää löytää voimia jatkaa yhdessä eteenpäin!

 

Koko raskauden yritin salata kaikilta keskenmenon pelon takia. Sitten juorut levisi ja kaikki sai tietää. Miten nyt sitten kerron ettei meille vauvaa tule?

Pakko olla provo.

 

[QUOTE="njk";24426718]Siis raivoaa miksi? Onko joku teini-ikäinen? Sinun syytäkö tapahtunut oli? Kyllä joutaa mies vaihtoon ja äkkiä..[/QUOTE]
Raivoiskohan vaikka siksi että on pohjattoman surullinen, eikä osaa muuta tapaa purkaa sitä? Se hänelle täysin suotakoon, kunhan ei kohdista raivoaan kehenkään elävään olentoon.

 

[QUOTE="njk";24426718]Siis raivoaa miksi? Onko joku teini-ikäinen? Sinun syytäkö tapahtunut oli? Kyllä joutaa mies vaihtoon ja äkkiä..[/QUOTE]
Joo JÄTÄ SE SIKA!

 

On meitä moneen junaan, kuten tätä viestiketjua lukiessa oppii. Onneksi omaan ystäväpiiriin ei kuulu ihmisiä, jotka hädän hetkellä puhuvat "kersan menetyksestä" tai "teennäisestä" raskauden alkamisesta, jolle oikeiden tunteiden oikealla hetkellä näyttäminen on "teinimäistä"?. Kaikkea sitä saa kummastella.