5 vuoden yritys, keskenmeno, 9kk odotus ja sitten... ISO pettymys!

En tiedä jaksanko enää edes elää! Kun saisin vaan miehen tajuamaan että parempi hänellä ilman mua. Mutta kokee sen hylkäämisenä kun ehdotin eroa.

Usko, että selviät. Nyt ajatukset on luonnollisesti nuo, mutta jo muutama viikko eteenpäin niin on "helpompaa" Itse ajattelin samoin ja kiitän luojaani että en tehnyt mitään tyhmiä päätöksiä suurimmassa surussani. Opit vielä käsittelemään asiaa luota minuun, että näin on.Suru on tullut jäädäkseen se ei sieltä koskaan pois lähde, mutta muuttaa muotoaan ja senkanssa oppii elämään.
Itse tunnen tällä hetkellä olevani yhtä kokemusta rikkaampi (vaikka en tahtoisikaan). Se on tehnyt minusta oikeasti paremman ihmisen. Joskus voin olla siitä jopa" ylpeä"

Älkää hyvät ihmiset nyt käsittäkö tätä väärin

 

[QUOTE="njk";24426718]Siis raivoaa miksi? Onko joku teini-ikäinen? Sinun syytäkö tapahtunut oli? Kyllä joutaa mies vaihtoon ja äkkiä..[/QUOTE]

Mieti mitä kirjoitat. Raivo on yksi tapa purkaa surua. Kamalaa, että edes ehdotat tuollaisia "mies vaihtton ja äkkiä"- juttuja. Kyllä meistä jokainen olisi järkyttynyt ja surullinen vastaavassa tilanteessa. Jokainen purkaa surua ja pahaa oloa omalla tavallaan. Toivottavasti ap löytää miehensä kanssa keinon jatkaa yhdessä eteenpäin.

 

Tuolla toi mies raivoaa. Ei syytä mua mistään, mutta raivoaa. Tulee niin syyllinen olo kun mä tuotin pettymyksen!

provo!
Terkkuja Porvooseen..

 

[QUOTE="vieras";24426745]Pakko olla provo.[/QUOTE]

Sitä kun on yrittänyt sen 5 tai ylikin vuoden ajan saada lasta, ei sitä onneaan voi uskoa. Ei sitä uskalla aina kertoa kenellekään, pystyykö sitä aina itsekään uskomaan niin hyvää onneaan että vihdoin odottaa. Mietipä itse kuinka vaikeaa on kertoa keskenmenosta? Ei helppoa, eihän.

 

En tiedä jaksanko enää edes elää! Kun saisin vaan miehen tajuamaan että parempi hänellä ilman mua. Mutta kokee sen hylkäämisenä kun ehdotin eroa.

No ei varmasti ole parempi ilman sinua . Eikä miehesi varmasti ole sinuun pettynyt, vaan suree omalla lailla lastanne. Teillä on toisenne, älkää luovuttako vaan yrittäkää päästä pahimmasta surusta ylitse. Vaikka voin vain kuvitella, että helppoa se ei ole. Jaksamisia ja halauksia

 

[QUOTE="hmm";24426603]En, olen lääkäri ja haluan tietää faktat ja taustat. Ap, ei se sinun syysi ole että elämä on epäreilua vaikka sinä vauvaa kannoitkin sisälläsi! Olen pahoillani puolestanne, oikeasti vaikka vaikutin varmasti tylyltä. Luulin aluksi tätä provoksi.[/QUOTE]

Lääkärikö käyttää sanaa "teennäisesti", kun on kysymys raskautumisesta? Faktoja tai ei, toisen suruun ei pitäisi vastata niin kuin teit. Tiedät varmasti.

 

En tiedä jaksanko enää edes elää! Kun saisin vaan miehen tajuamaan että parempi hänellä ilman mua. Mutta kokee sen hylkäämisenä kun ehdotin eroa.

Eroa minäkin olin tuossa vaiheessa tekemässä. Mutta noin traumaattinen tapahtuma voi myös lujittaa suhdetta. Me jatkoimme eteenpäin yhdessä. Ehkä tekin. Nyt ei ainakaan ole oikea aika erota.

 

:hug:

 

[QUOTE="Hali";24426832]Lääkärikö käyttää sanaa "teennäisesti", kun on kysymys raskautumisesta? Faktoja tai ei, toisen suruun ei pitäisi vastata niin kuin teit. Tiedät varmasti.[/QUOTE]

Itsekin hoidoissa ja monet muilla alueilla työskentelevät lääkärit eivät tiedä hoidoista mitään.
Kun selitän alkionsiirrosta, monet heistä kuvittelevat, että on aina kyseessä jokin hormonihoito, vaikka alkioita siirretään myös pakkasesta luonnolliseen kiertoon..
Eli voi tuo kyselijä hyvinkin olla lääkäri.