Tuolla toi mies raivoaa. Ei syytä mua mistään, mutta raivoaa. Tulee niin syyllinen olo kun mä tuotin pettymyksen!
Antaa raivota vain, parempi että pääsee surua purkamaan ja oloaan. Elämä on epäreilua eikä vauvanne menetys oo sun vika :hug:
Tuolla toi mies raivoaa. Ei syytä mua mistään, mutta raivoaa. Tulee niin syyllinen olo kun mä tuotin pettymyksen!
En tiedä jaksanko enää edes elää! Kun saisin vaan miehen tajuamaan että parempi hänellä ilman mua. Mutta kokee sen hylkäämisenä kun ehdotin eroa.Osanotto. Tiedän tunteen, saman kokeneena. Meidän vauva eli 2 tuntia. Yritätte uutta heti kun jaksatte ja pystytte. Meille auttoi uusi yritys heti perään. Synnytyksen jälkeen naisen hormoonitoiminta on otollisimmillaan uudelle raskaudelle, kun ei imetä. Kaikkea hyvää!
Tuolla toi mies raivoaa. Ei syytä mua mistään, mutta raivoaa. Tulee niin syyllinen olo kun mä tuotin pettymyksen!
Pitäiskö samalla logiikalla kehitysvammaisena syntyneet lapset jättää kuntouttamatta ja kaikki sairaudet, jotka eivät luonnollisesti itsestään parane, hoitamatta? Ettei nyt vaan mentäisi puuttumaan siihen mikä on luonnollista...ei hedelmällisyyshoidot poikkea mitenkään siitä että muuten annetaan mahdollisuus elämään semmoiselle, jolla muuten ei sitä olisi.Alkuperäinen kirjoittaja samaa mieltä;24426610:Parastahan olisi jos vain ne synnyttäisi lapsia kenellä on luonnolliset mahdollisuudet siihen. Luonto tietää. Ihminen vaan haluaa (ihan ymmärrettävästi) lapsia keinolla millä hyvänsä.
Voi perkeleen vittu sun kanssas. Anteeks kun kiroilen tällaisessa ketjussa mutta... Keinosiementämään? Nyt ei puhuta lehmistä, vaan ihmisistä. Olet ihan väärässä ketjussa, ehkä jopa väärällä palstalla.Alkuperäinen kirjoittaja samaa mieltä;24426610:Ap:lle voimia!
Mutta sillä ihan oikeasti on merkitystä miten saa alkunsa. Jos on jouduttu kovasti keinosiementämään yms, niin olosuhteet eivät ole välttämättä kunnossa vauvalla siellä kohdussa jos on jokin vika miksi keho ei ole pystynyt itse raskautumaan. Näin se vaan on.
Parastahan olisi jos vain ne synnyttäisi lapsia kenellä on luonnolliset mahdollisuudet siihen. Luonto tietää. Ihminen vaan haluaa (ihan ymmärrettävästi) lapsia keinolla millä hyvänsä.
Onko sinulle tarjottu ammattipua? Kirjoitustesi pohjalta tuntuu, että voisit sitä tarvita. Niin minäkin varmasti tarvitsisin tuossa kamalassa tilanteessa. Miehestäsi voi tuntua todella pahalta, että lapsen menetyksen jälkeen ehdotat eroa. Ei miehesi rakkaus sinua kohtaan lopu, kun lapsi kuolee. Yrittäkää löytää voimia jatkaa yhdessä eteenpäin!En tiedä jaksanko enää edes elää! Kun saisin vaan miehen tajuamaan että parempi hänellä ilman mua. Mutta kokee sen hylkäämisenä kun ehdotin eroa.
Pakko olla provo.Koko raskauden yritin salata kaikilta keskenmenon pelon takia. Sitten juorut levisi ja kaikki sai tietää. Miten nyt sitten kerron ettei meille vauvaa tule?