40+

Oletteko löytäneet jotain hyviä tai kiinnostavia tutkimuksia koskien raskauksia näin hedelmällisen iän loppupuolella? Itse en kovin paljon; tällainen löytyi joskus googlen avulla:

https://www.fertstert.org/article/S0015-0282(04)00029-9/fulltext

Löysin kerran myös tosi kiinnostavan ja kannustavan kuuloisen kirjan aiheesta, mutta en yhtään nyt muista, minkä niminen se oli.

 

Täältä sivusta tsemppaus kaikille 40+ -kuumeilijoille. Itse täytän kahden viikon päästä 48, laskettuaika on ensi viikolla. Vielä 45- ja 46-vuotiaana raskauduin luomusti, mutta kesken ne valitettavasti menivät. Lapsettomuushoidot toi pysyvän plussan vuotta myöhemmin.

Saanko udella, että raskauduitko omilla munasoluilla ja kuinka monta hoitokierrosta tehtiin?
Tällaiset kirjoitukset tuovat toivoa itsellekin. <3

 

Tämä juuri, että varma ei voi olla koskaan. Yleensä on odotettu kyllä vielä nt-ultran jälkeenkin, joskus melko kauankin. Mutta ongelma tosiaan on, että isoimmat lapset ovat nyt tosi epäluuloisia eivätkä anna mulle yksityisyyttä, esiteini varsinkaan.

Suren tässä, että meneekö meidän välit nyt heidän kanssaan turhaan, kun he ovat epäluuloisia ja itseäni taas ärsyttää jatkuva nuuskiminen. Yksi tuijottaa vatsaa, jos unohdan pukeutua ja seistä niin, ettei se näy niin paljon, toinen kyttää kaikkia syömisiä, vaikka miten hyvin yrittäisin piilotella, että mulla on jotain erilaista tai syön johonkin eri aikaan, jne. Eilen mies sitten salakuljetteli mulle sopivaa ruokaa yömyöhällä makkariin, kun yhteiset ateriat jäivät heikoiksi, mutta silloinkin piti välillä tunkea lautanen vauhdilla sängyn alle, kun kuului askelia... En tiedä, ajattelevatko välttämättä raskautta vai ehkä jotain sairautta tms.

Toisaalta en kyllä pystyisi heiltä keskenmenoakaan salaamaan enää nt-ultran jälkeen (olettaen, että olisi siis jo pitkällä oleva sikiö, ei mikään varhain keskeytynyt km), joten sikäli ei auttaisi, vaikka kuinka pitkittäisi. Kuitenkaan en haluaisi kaikkien puolituttujen vielä tietävän, mikä taas väistämättä on sitten edessä, jos pienemmillekin kertoo... Hankalaa!

Millaisia ruokia teillä on, jos et voi syödä samoja? Olisiko helpointa laittaa kaikille "raskausturvallisia" ruokia..?

 

Millaisia ruokia teillä on, jos et voi syödä samoja? Olisiko helpointa laittaa kaikille "raskausturvallisia" ruokia..?

Olisi tietysti, mutta epärealistista tällä kokoonpanolla ja elämäntavalla. Aina on erilaisia loppuja lämmitettävänä; aina joku jättää ruoat luvattoman pitkäksi aikaa huoneenlämpöön jne. Aina löytyy jotain rajatapauskasviksia ym., joita normaalisti kyllä uskallan oikein käsiteltynä syödä, mutta nyt en halua käyttää mitään, mikä voisi sitten aiheuttaa jossittelua. Tai sitten kissa on päässyt keittiöön ja se on käynyt nuolemassa margariinipurkkia ja kurkkua ja marjapuuroa jne.

Käytetään normaalisti paljon esim. erilaisia siemeniä ja niistä tehtyjä tahnoja ym., ja mielelläni laitan niitä nytkin muille niiden sisältämien hyvien ominaisuuksien takia, mutta jätän itseltäni pois. Samoin käytetään normaalisti suosituksia paljon isompia määriä pähkinöitä ym. Myöskään hirveän suuria määriä tiettyjä tuoreyrttejä en uskalla käyttää, mutta muille voin kuitenkin laittaa ja itselleni vähemmän / muuta sorttia. Osa rajoituksista on enemmän mun pään sisällä tai jostain ulkomaisista vähemmän virallisista lähteistä, mutta kun km-taustaa on ja tietää, että iänkin takia riski on, niin jotenkin ei haluaisi sitten joutua jossittelemaan mitään, jos kurjasti kävisi.

 

just pääsin kirjoittamasta tuota ja joku hyvää tarkoittavat henkilö oli laittanut keittiössä pavut kiehumaan 8 tunnin liotusajan jälkeen, kun Ruokaviraston suositus on vähintään 12 tuntia kaikille sorteille. Jotain tällaista tapahtuu koko ajan, enkä voi olla kaikkea kontrolloimassa tai tulen hulluksi. Eli nyt saan keksiä muille ruokaa n. kolmesta litrasta keitettyjä valkopapuja ja samalla tehdä omat annokseni jotenkin muuten. Kyllä normaalisti uskon, että vaikka nyt ne pavut voidaan saada turvallisiksi noinkin, mutta raskausaivoille ei puhuta järkeä.

 

Dpo4 (luulisin) maha ihan hirveän kipeä. Vasen munasarja myös. Ihan menkkamainen jomotus

 

Kiva tämmöinen ketju! Kovasti koitin etsiä kun yritys oli päällä. Olen raskaana ja kohta jo jäämässä äitiyslomalle. Ikää 42 ja loppuvuodesta 43.

Mulla on kaksi isompaa lasta, jotka olen saanut kun oma ikä alkoi numerolla 2. Puolisolle tämä on ensimmäinen.

Emme varsinaisesti yrittäneet ja tulin 2023 syksyllä raskaaksi. NIPT-testissä kuitenkin tuli epäily 13-trisomiasta, joka vahvistettiin lapsivesipunktiossa. Raskain sydämmin päädyimme keskeytykseen. Olin täysin varma, että meille ei enää vauvaa suoda, kun tiesi iän riskit.

Viidennestä yrityskierrosta tärppäsi uudelleen ja tällä kertaa kaikki hyvin ja toivottavasti etenee näin loppuun saakka. Toivoa on hyvinkin! Onnea jokaiselle yritykseen.

Vauvasta kertominen kyllä jännitti enemmän kun aikoinaan. Kaikki ovat ottaneet asian hyvin ja iloinneet meidän puolesta. Teinejä nyt kiinnostaa eniten oma elämä ja kaverit.

 

Täällä myös 40++, joka haaveilee vauvasta. Mulla on myös takana geneettinen raskauden keskeytys muutama kuukausi sitten. Meillä NIPTissä selvisi trisomia 21. Oli todella iso shokki, koska vauva oli niin toivottu. Alettiin yrittämään uudelleen, mutta pelottaa jo mitä seuraavaksi tulee eteen. Toista raskauden keskeytystä en kestäisi, sen verran raskas kokemus oli ja toipuminen edelleen käynnissä.

 

Meillä myös taustalla yksi keskeytys trisomia 21 takia. Päätöksien tekeminen oli kyllä prosessi, jossa heitettin todella syvään päähän. Olin tuolloin huomattavasti nuorempi, mutta onneksi oli esikoinen joka toi valoa ja tarkoitusta pimeimpien ajatusten keskellä. Seuraava raskauteni tuosta oli kaksosraskaus, jossa näitä seulontoja ei oikein voida edes tehdä ja piti keksiä itselle erinäköisiä ajatuksen juoksuja (esim. harva voittaa lotossa useamman kerran tai että salama ei iske samaan paikkaan toista kertaa), jotta selviäsi taustalla olevasta stressistä. Nyt jäin ikä riski kertoimella seulassa kiinni, mutta onneksi kaikki todettiin olevan mallillaan. Itsellä oli tuosta keskeytykseen johtaneesta raskaudesta paha aavistus, jota muistan miettineeni matkalla varhaisultraan, nyt vastaa ei ollut, joten otin seulontaprosessin huomattavasti rauhallisimmin mielin.

 

Kiva, että on tällainen ketju! Mulla myös ikää 40+, ja taustalla rankka geneettinen keskeytys trisomia 18:n vuoksi. Olin tuon keskeytyksen jälkeen aika syvissä vesissä ja valmis luopumaan lapsihaaveesta. Nyt kuitenkin plussasin kolmannesta yrityskierrosta ja yritän pitää toivoa yllä iästä ja taustasta huolimatta. Kiva löytää täältä vertaistukea!

 

Heippa, ei tullut vauvaa meillä tästäkään raskaudesta. Onko se sitten niin, että kaikki munasolut ovat nyt yhtäkkiä viallisia, vaikka vielä "hetki" sitten tuli terve vauva ensi yrittämällä. Kolmas keskenmeno jo 9 kk sisällä. Uskaltaako sitä edes jatkaa enää tätä "joka kolmannesta kierrosta raskaaksi ja sitten keskenmeno" -leikkiä; jos kaikki viallisetkin alkiot yrittävät kiinnittyä, niin on varmaan erityisen suuri todennäköisyys jollekin vaikealle kehityshäiriölle tai sitten saan itseni todella huonoon kuntoon. Tämä km-vuoto oli tosi raju, menetin niin paljon verta niin nopeasti, että hetken jo ajattelin kuolevani. Hb oli tippunut oli 10 yksikköä n. vajaassa puolessa vuorokaudessa.

 

Kyllä hurjalta kuulostaa, että lähes kaikilla 40+ äideillä täällä on takana keskeytys kehityshäiriön takia. Itsekkin vielä vauvahaaveita elättelen ja meillä on yhdellä lapsella trisomia 21..satunnainen niin olen ajatellut, että se ei ehkä ainakaan toista kertaa osu kohdalle. Vähän erillainen tarina jollekkin, että me tosiaan myös tuon tiesimme jo raskaana ollessa, mutta pidimme hänet silti ja kaikki on mennyt hyvin eli en pelkää 21 trisomiaa ja jokainen tekee omat valinnat eli en mitenkään pidä huonoja heitä ketkä keskeytyksen tekevät

 

Kyllä hurjalta kuulostaa, että lähes kaikilla 40+ äideillä täällä on takana keskeytys kehityshäiriön takia. Itsekkin vielä vauvahaaveita elättelen ja meillä on yhdellä lapsella trisomia 21..satunnainen niin olen ajatellut, että se ei ehkä ainakaan toista kertaa osu kohdalle. Vähän erillainen tarina jollekkin, että me tosiaan myös tuon tiesimme jo raskaana ollessa, mutta pidimme hänet silti ja kaikki on mennyt hyvin eli en pelkää 21 trisomiaa ja jokainen tekee omat valinnat eli en mitenkään pidä huonoja heitä ketkä keskeytyksen tekevät

Miten teillä on mennyt? Meille myöskään raskaudenkeskeytys ei olisi vaihtoehto. Juttelin tästä eilen juuri sairaalassa lääkärin kanssa, kun kysyin häneltä, että uskaltaako tässä enää yrittääkään, kun kaikki viallisetkin alkiot näköjään yrittävät kiinnittyä. Hän alkoi puhua seulonnoista, mihin totesin, että emme ikinä kykenisi keskeytykseen.

 

Miten teillä on mennyt? Meille myöskään raskaudenkeskeytys ei olisi vaihtoehto. Juttelin tästä eilen juuri sairaalassa lääkärin kanssa, kun kysyin häneltä, että uskaltaako tässä enää yrittääkään, kun kaikki viallisetkin alkiot näköjään yrittävät kiinnittyä. Hän alkoi puhua seulonnoista, mihin totesin, että emme ikinä kykenisi keskeytykseen.

Kaikella hyvällä, mutta on helppo sanoa noin, jos ei ole ollut tuossa tilanteessa (ja toivon todella, että et koskaan siihen joudukaan, sillä se on ainakin mun elämäni rankin kokemus). Meillä oli vaihtoehtona lapsen kuolema kohtuun (n. 70 % todennäköisyys), tai jos olisi selvinnyt synnytyksestä, 90 % todennäköisyydellä olisi kuollut ensimmäisen vuoden aikana ja joutunut viettämään elämänsä sairaalassa jatkuvasti leikattavana yms. Valitsimme sitten noista sen vaihtoehdon, joka oli mielestämme sekä meidän että lapsen kannalta inhimillisin vaihtoehto.

Sori, meni vähän tunteisiin tuo viesti. Kaikkea hyvää, ja olen todella pahoillani menetyksestänne.

 

Tämä aihe menee kyllä aina tunteisiin, oli lopulta päätynyt mihin vaihtoehtoon tahansa. Meillä ultrassa oli niin paljon niskaturvotusta, että jatkotutkimuksiin ajan varannut kätilö kutsui sitä "hulppeaksi", mikä jäänyt mieleen kun itsellä sana yhdistyy juhliin. Oli vaikea nähdä miten juuri niillä viikoilla kun kaikki kriittinen kehitys tapahtuu noilla löydöksillä olisi tullut inhimilliseen elämään kykenevää yksilöä. Päätös oli silti elämämme vaikein. Kun hän sitten syntyi niin Rv 16 niin toisen käden kehitys oli jo selkeäsi pysähtynyt aikaisemmin ja päässä oli melkein puolen pään kokoinen patti, joka oli ilmeisesti jonkinlainen purkauma. Kätilö varoitti tästä ennen kuin toi meille nähtäväksi. En itse usko, että tuo raskaus olisi jatkunut loppuun asti ja voi olla, että sikiö oli jo kuollut ennen kuin kesketys tapahtui niin hurjalta tuo purkauma näytti. Tilanteet ovat aina yksilöllisiä ja lopputulos voi olla mitä vain elinkelvottomasta kaikkein iloisimpaan ja onnelliseen ihmisyksilöön. Ikä tiedetysti kasvattaa riskiä, mutta itse olin kyllä vielä kaukana 40++ kun tämä meille tapahtui.

 

Onko kellään muulla ollut ongelmia rauta-arvojen kanssa? Olin helmikuun alussa kipeä ja sain antibioottikuurin. Ajattelin, että olo olisi reipastunut kun on vähän toipunut, mutta olo jatkui uupuneena. Haukottelen kävellessäni, rappusten nousu nostaa sykettä ja saa reidet maitohapoille. Lisäksi päivittäin tulee totaalinen romahdus eli silmät eivät pysy auki vaan on pakko nukkua pitkät päiväunet. Neuvolassa mittasivat hb joka oli 120, eivätkä suostuneet vielä muihin mittauksiin. Menin työterveyden kautta sitten ja tarkistivat perusverenkuvan, ferritiinin ja kilpirauhaset. Kaikki muut kunnossa, mutta ferritiini niin alhainen että heidän testinsä ei näyttänyt tarkkaa arvoa vaan voi kuulemma olla kaikkea 11-0 välillä. Nyt aloitin raudan, mutta en kyllä odota nopeaa parannusta kun tämä rautavarasto ongelma ollut minulla aina tasaisin väliajoin esiin nouseva ilmiö vaikka en olisi raskaanakaan ja sen hoitaminen on kestänyt aina useamman kuukauden. Nyt tuntuu vaan, että tämä raskaus on nostanut oireenkuvan potenssiin kaksi.

 

Itse ehdottomasti haluan seulat jo ihan senkin takia, että vaikka päätyisi pitämään vauvan on hyvä olla lääkäreitten tiedossa tilanne ja saa tarkempia tutkimuksia/seurantaa sitten. Meiltä löytyy siis se down lapsi ja kyllä meillä on mennyt asiat tosi hyvin mistä olen todella todella kiitollinen. En kuitenkaan haluaisi, että tähän tulee joku onko keskeytys oikein vain väärin keskustelu, tilanteet vaihtelee ja rankkoja päätöksiä nämä on.

 

Kurja kuulla, että keskenmenoja on ollut monta lyhyen ajan sisällä. Menetyksen jälkeen pelkäsin keskenmenoa paljon. Tätä raskautta on koko matkan siivittänyt jonkinlainen pelko.

On totta ja luonnollista, että tässä iässä varmasti meistä ihan jokainen tietää ja tunnustaa riskit. Ei sille voi mitään, että ne on suuremmat sekä raskauden onnistumiselle, että sen jatkumiselle, kun mitä olisi 20- tai 30-vuotiaana. Jokainen tekee päätökset ja ratkaisut sillä tiedolla ja oman tilanteen mukaan. Minusta täällä ei kannata asiasta väitellä, keskeytyspäätös on kaikesta huolimatta hirvittävän kipeä asia.

Minua lohdutti peloissani kokenut äitiysneuvolan lääkäri sillä, että kuitenkin edelleen suurin osa 40.v äitien päättyy elävän lapsen syntymiseen, jos vain päästään niiden kriittisten viikkojen yli. Hän myös sanoi, ettei raskauden kulku tai äidin vointi automaattisesti ole riskiraskauden piiriin kuuluva. NiPT-tulosten jälkeen en ole enää luokituksessa riskiraskaus pelkän iän takia.

Mulla on ainoastaan rauta-arvot tippuneet. Ne tippui myös silloin kun olin nuori odottaja. Kaikki sokerit, verenpaineet ym. on pysyneet hyvinä ja pystyn edelleen harrastamaan liikuntaa ja elämään suht. normaalisti. Enkä ole mikään entinen huippu-urheilija tai terveysintoilija. Ihan tavallinen kuntoilija ja myös herkuista nauttiva 40-kymppinen.

Iäkkäämmät saavat meillä automaattisesti synnytystapa-arvion viikolla 37, koska istukan toiminta hiipuu vähitellen (kaikilla odottajilla) loppua kohti ja ilmeisesti iäkkäämmillä siinä piilee yksi riski, näiden ei anneta mennä yli lasketun ajan sitä kahta viikkoa.

Haluan antaa toivoa jokaiselle, joka toivoo onnistunutta raskautta ja vauvaa.

 

Täällä kp1. Eiku uutta kohti

 

Täällä dpo6, kovasti tekis mieli jo testi tehä vaikkei mitään järkeä vielä tehdä

 

Hurjasti voimia @merin .. Olipa ikäviä uutisia
@Fanni81 harmi kun jouduit uuteen kiertoon, toivottavasti tää kierto olisi teidän
@Niksunaksuu toivotaan plussaa sinne! Mä sain haamun dpo8 näistä tuplista

ON: huomenna alkaa rv18. Tuntuu hurjalta että jo näin pitkällä raskaus, vastahan sitä plussasi! Vielä kuitenkin ihan "alussa" ja pikkaset tosi pieniä, pelko ennenaikaisuudesta on kova

 

Hurjasti voimia @merin .. Olipa ikäviä uutisia
@Fanni81 harmi kun jouduit uuteen kiertoon, toivottavasti tää kierto olisi teidän
@Niksunaksuu toivotaan plussaa sinne! Mä sain haamun dpo8 näistä tuplista

ON: huomenna alkaa rv18. Tuntuu hurjalta että jo näin pitkällä raskaus, vastahan sitä plussasi! Vielä kuitenkin ihan "alussa" ja pikkaset tosi pieniä, pelko ennenaikaisuudesta on kova

Kun olin rv 24 jouduin vuodelepoon ja rv 25 lopussa olin jo sairaalassa kaksosia odottaessani. En ollut huomannut mitään tavallisuudesta poikkeavaa, mutta jotenkin kohdunkaulani oli lyhentynyt olemattomaksi. Tuon kotona vietetyn viikonkin olin ollut aika kiltisti levossa. Eli kyllä kannatan rauhallista menoa vaikka olo tuntuisi pirteältä, kaksoset rasittavat niin paljon kehoa! Turha kuitenkaan stressata kauheasti, koska sekään ei ole hyväksi ja usein näihin asioihin ei voi itse kuitenkaan hirveästi vaikuttaa. Itse tein sairaalassa hengitysharjoituksia ja aluksi ajattelin aina vain muutaman hetken eteenpäin, korostivat jokaisen kohdussa vietetyn lisäpäivän olevan tärkeä. Toivotaan kuitenkin rauhallista kevättä ja että pikkuiset viihtyvät vielä pitkään omissa oloissaan ilman mitään kiirettä pois!

 

Hei kaikille !

Olipa kiva löytää tällainen ketju. Kovin sitä tuntee olevansa yksin tämän asian kanssa tässä iässä...

Olen 43, tänä vuonna vielä 44 ja raskaana rv 6+2. Aiemmat lapseni ovat 15, 17 ja 18 syntyneet. 18 syntyneen jälkeen on ollut 3 kkm vuosina 20, 21 ja 23. 2023 ultrassa kerkesi jo olla sykkeellinen alkio, mutta kesken oli mennyt sitten kehitys joskus 7+ viikolla.

Erona keskenmenneisiin on voimakkaat raskausoireet. Mutta eipä ne kerro kuitenkaan muusta kun istukan toiminnasta.. vuä Olen varannut 7+6 päivälle, en tiedä pitäskö siirtää vielä eteenpäin vai mennä vaan katsomaan tilanne.. että jos tarviikin lääkkeet niin ei pitkity sitten vielä pidemmälle. Luotto siihen että asiat olisi hyvin on heikkoa. Ja aika paljon pelkään myös mahdollisia kromosomi ongelmia. Jännittää. Mietin myös saisikohan sen niptin julkisella? Helsingissä sen kaiketi saa mutta itse asun muualla. Tehdäänkö sitä ollenkaan rutiinisti yli 40v missää?

Tsemppiä kaikille jokaiseen erilaiseen tilanteeseen <3

-Janni

 

Keski-Suomessa 40+ äidit saa maksuttoman niptin, kannattaa kysellä oman paikkakunnan tilanne.

 

Kun olin rv 24 jouduin vuodelepoon ja rv 25 lopussa olin jo sairaalassa kaksosia odottaessani. En ollut huomannut mitään tavallisuudesta poikkeavaa, mutta jotenkin kohdunkaulani oli lyhentynyt olemattomaksi. Tuon kotona vietetyn viikonkin olin ollut aika kiltisti levossa. Eli kyllä kannatan rauhallista menoa vaikka olo tuntuisi pirteältä, kaksoset rasittavat niin paljon kehoa! Turha kuitenkaan stressata kauheasti, koska sekään ei ole hyväksi ja usein näihin asioihin ei voi itse kuitenkaan hirveästi vaikuttaa. Itse tein sairaalassa hengitysharjoituksia ja aluksi ajattelin aina vain muutaman hetken eteenpäin, korostivat jokaisen kohdussa vietetyn lisäpäivän olevan tärkeä. Toivotaan kuitenkin rauhallista kevättä ja että pikkuiset viihtyvät vielä pitkään omissa oloissaan ilman mitään kiirettä pois!

Kiitos vastauksesta Joo kovasti toivotaan lisää viikkoja ja yritän kotona rauhakseen olla. Kolmen viikon päästä tietää kohdunkaulan tilanteen, jos ei sitä ennen mitään akuuttia tule.

Hei kaikille !

Olipa kiva löytää tällainen ketju. Kovin sitä tuntee olevansa yksin tämän asian kanssa tässä iässä...

Olen 43, tänä vuonna vielä 44 ja raskaana rv 6+2. Aiemmat lapseni ovat 15, 17 ja 18 syntyneet. 18 syntyneen jälkeen on ollut 3 kkm vuosina 20, 21 ja 23. 2023 ultrassa kerkesi jo olla sykkeellinen alkio, mutta kesken oli mennyt sitten kehitys joskus 7+ viikolla.

Erona keskenmenneisiin on voimakkaat raskausoireet. Mutta eipä ne kerro kuitenkaan muusta kun istukan toiminnasta.. vuä Olen varannut 7+6 päivälle, en tiedä pitäskö siirtää vielä eteenpäin vai mennä vaan katsomaan tilanne.. että jos tarviikin lääkkeet niin ei pitkity sitten vielä pidemmälle. Luotto siihen että asiat olisi hyvin on heikkoa. Ja aika paljon pelkään myös mahdollisia kromosomi ongelmia. Jännittää. Mietin myös saisikohan sen niptin julkisella? Helsingissä sen kaiketi saa mutta itse asun muualla. Tehdäänkö sitä ollenkaan rutiinisti yli 40v missää?

Tsemppiä kaikille jokaiseen erilaiseen tilanteeseen <3

-Janni

Tervetuloa ja onnea!
Onpa ikävä miten monta kkm sinulla on taustalla, toivottavasti nyt olisi kaikki hyvin ja saisit pienen syliin saakka
Pshva:lla ei ainakaan saa automaationa niptiä iän vuoksi. Jotenkin tosi typerää miten alueittain nämä eroaa toisistaan