Onnea kaikille onnekkaille ja onnettomille myös, ehkä ens kierto on meidän, kun nyt saadaan osa jengistä paksuiksi, eikös silloin meillä muilla ole paremmat mahikset samaan, kun jengiä on vähemmän?
Tammityttö: ajattele positiivisesti, ehkä nyt ei olekaan pahinta mahdollista luvassa, ja jos onkin, niin se on sitten sen ajan murhe! Viivalle vahvistumista! Oli aika sumea kuva, mutta kyllä siellä viiva näkyi!
Jimima: niin samat tuntemukset, ainakin nyt, kun muilla plussia ropisee. Pahinta se on siinä vaiheessa, kun itsellä menkat alkamassa ja tulee negaa (eikä kukaan edes pahoittele, mikä itsesäälin määrä!
), eikä toivoakaan tulevasta. Ovisaikaan on sentään aina toivoa. Mulla myös tuo sama, että pitääkö hyväksyä tämä tilanne, et meidän perhe on 3-henkinen? Vielä kun 4-vuotias sattui juuri eilen kesken legoleikin äkkiarvaamatta kysymään: Haluaisitko sinä äiti uuden vauvan? VOI EI! No, ei ollut, että haluaisin sisaruksen, vaan aatteli äitiä: haluisko äiti uuden vauvan (kun minä olen jo näin iso)... Oih.
No joo, tässä on taas keskitytty kaikkeen muuhun tai yritetty ainakin. Ensi viikolla pieni kevätreissu, ja työpuolellakin pukkaa kaikkea mielenkiintoista. Jospa sitä alkaisi suunnitella nelikymppismatkaansa, kun kaikesta päätellen mikään ei estä häipymästä kaukomaille vuoden lopulla.