woodoo, puhut ihan asiaa enkä pidä kirjoitustasi negatiivisena, sehän on vain realistinen. : / Tiedostan kyllä ikäni varsin hyvin ja tiedän että raskautumismahdollisuudet pienenevät koko ajan. Sinänsä nyt jälkeenpäin epäilen että sen ekan yritysvuoden saatoin vahingossa "ehkäistä" kuitenkin, sillä imetin (tai siis osaimetin) esikoista kauan, koko sen ekan yritysvuoden itse asiassa. Sehän ei välttämättä estä raskautumista, mutta ovistikut, silloin kun niitä aina välillä uitin, näyttivät epämääräisiä viivoja eikä mitään vahvaa viivaa ilmestynyt oikein ikinä. Lisäksi oli varsin kuiva meno, vaikka piti olla ovispäivät käsillä, ja jouduin jopa turvautumaan liukuvoiteeseen (mikä itsessäänkin voi olla uimareille huono), joten näin jälkeenpäin ajateltuna voi olla etten edes ovuloinut ainakaan säännöllisesti sen ekan vuoden. Kun lopetin imetyksen, meni kaksi kiertoa ja tulin raskaaksi (vuosi sitten), vaikka se raskaus menikin metsään. Joten lohduttelen itseäni, etten
oikeasti ole ehkä kuitenkaan edes voinut tulla raskaaksi kuin reilun vuoden... Joo, tiedän miten hölmöltä tämä kuulostaa, mutta gyne oli itse asiassa samoilla linjoilla, kun kyselin asiasta. Mutta eihän se tietysti asiaa muuta, edelleenkään en ole raskaana, oli sitten "oikeaa" yritystä takana yksi tai kaksi vuotta. :|
Kävimme itse asiassa keskustelemassa hoidoista ensin noin 1,5 vuotta sitten ja uudestaan reilu vuosi sitten. Olin itse ajatellut just jotain "kevytvaihtoehtoa" kuten inssiä, mutta kun miehen uimarit ovat kuulemma niin superpriima laatua, siitä ei olisi kuulemma juuri apua, kun ongelmana ei lainkaan ole uimarit tai niiden liikkuvuus. Molemmilla kerroilla suositeltiin kyllä suoraan IVF:ää, jollei luomusti tärppää ja iästä jaksoivat molemmilla kerroilla muistuttaa, joten ei jäänyt sellainen fiilis että haluanpa nyt laittaa useita tuhansia euroja tällaiseen hyvin epävarmaan projektiin. Niinhän se on että JOS onnistuisikin, se olisi kaiken rahan arvoista, mutta kun lienee todennäköisempää että EI onnistu, niin en tiedä uskaltaako ja haluaako sitä velkaantua ja maksella sitten "tyhjästä". Mies ei ainakaan tällä hetkellä ole valmis siihen. Ihan OK tulot meilläkin, mutta ei mitään ylimääräisiä tonneja säästössä. On mulla toki hieman säästöja, mutta en haluaisi käyttää niitä kaikkia tähän, vaan ne on ajateltu sellaiseksi "hätävaraksi". Nykyään kun mikään työpaikka ei ole varma, vaikka tällä hetkellä hyvin meneekin. Ja niin kuin
Tammityttö sanoi, ehkä olisi parempi satsata olemassa olevaan perheeseen. Jos olisin oikeasti rikas tai kohdalle osuisi lottovoitto tms, olisin jo koputtelemassa klinikan ovea, mutta tällä hetkellä varsinkin tuo mieheni ei oikein lämpene sille hoitoajatukselle, kun se onnistuminen on kuitenkin niin epävarmaa. Enpä tiedä. Ehkä menen vielä jonkun klinikan lääkärin juttusille. Sillä loppujen lopuksi taitaa kuitenkin olla niin että 43-vuotiaan mahdollisuudet luomuraskauteen ovat vielä pienemmät kuin IVF:ssä. Mutta en kyllä tiedä miten saan tuon miehen ylipuhuttua. Kyse ei ole mistään pikkurahoista ja "the odds are against us"....
Mutta onhan niitä onnistujia meidän vanhempienkin joukossa, tulee esim. Sahramiini ja Bugsy mieleen.
Mun pitäisi lopettaa ainakin tämä itsesääli ja katkeruus omasta typeryydestäni, se ei ainakaan auta. Niin kuin täällä pidempään "viihtyneet" ehkä muistavat, esikoisen kohdalla tärppäsi 4. yrityskerralla 39-vuotiaana ja tämä vielä 13 vuoden yhtäjaksoisen pillereiden syömisen jälkeen, joten ilmeisesti nuorempana ei ollut hedelmällisyydessä mitään vikaa. Typeränä sitten kuvittelin että toisenkin kerran tärppää yhtä nopeasti ja odotin kunnes esikoinen oli 1 v 3 kk ennen kun alettiin yrittää pikkukakkosta. Olisi vaan suoraan pitänyt olla ilman ehkäisyä ekan raskauden jälkeen, ehkä silloin olisi vielä ollut mahdollisuuksia. Toisaalta imetin pitkään, joten ehkei tilanne olisi yhtään erilainen. Joka tapauksessa pitäisi antaa menneen olla mennyttä, kun asialle ei voi enää yhtään mitään. :headwall:
Tiedättekö leidit, olen AINA vierastanut tuota kuukuppia ja ihmetellyt miksi kukaan haluaisi moisen kapistuksen tunkea itseensä, mutta nyt on täällä ollut niin paljon positiivista juttua siitä, että olen alkanut harkita että pitäisikö kuitenkin kokeilla. Itse käytän tampooneja ja siteitä eivätkä ne varsinaisesti häiritse mua, mutta uima-altaaseen en oikein ole tampoonin kanssa uskaltautunut (ehkä pitäisi vain käyttää isompaa kokoa, niin uskaltaisi). Nyt näyttää siltä että (ellei nyt ihme tapahdu ja tulen raskaaksi) menkat osuu kesän lomamatkalle, joten pitäisiköhän tuota kuukuppia kokeilla, jos se olisi luotettava... Ajatus tuollaisen sisään työntämisestä tuntuu edelleen vastenmieliseltä, mutta eihän sitä tiedä ennen kun kokeilee.
Jaaha, jos nyt vaikka keskittyisi välillä työntekoon.
Mukavaa perjantaita kaikille!