Aurinkoista maanantaita kaikille! Talvi tuli takaisin, mutta onneksi aurinko paistaa, ainakin täällä meilläpäin. Täällähän on nyt jo mukavasti noita plussanneita, onnittelut teille kaikille! Voi, kun saisi liittyä itsekin joukkoon. Näin viikonloppuna unta, että tein positiivisen raskaustestin ja vielä toisenkin, kun en meinannut uskoa silmiäni. Olin niin onnellinen unessa. Oli pettynyt olo, kun heräsin ja tajusin sen olleen vain unta.
Mulla on jotenkin tosi kaksijakoinen olo tän koko kuumeilun suhteen. Toisaalta olen vakuuttunut (ainakin melkein
), että kyllä meilläkin vielä tärppää, mutta toisaalta minusta on tullut vähän kyyninen ja pessimisti. En tosin suostu hyväksymään ajatusta, että aika on ehkä ajanut ohitse, mutta silti jollain tasolla ymmärrän sen. Olen jo pidempään tuntenut "vatsakateutta", kun näen raskaana olevia naisia. Ei missään nimessä niin, etten suo lapsia muille, ei ollenkaan, mutta raskausvatsat muistuttavat joka kerta siitä, ettei itse ehkä saa enää sitä kokea. Mieskään ei oikein ymmärrä tunteitani, hänen mielestään pitää olla onnellinen siitä, että meillä on ihana esikoinen ja tietenkin olen iki-onnellinen hänestä, hän on parasta mitä mulle on koskaan tapahtunut. Osaisinpa asennoitua niin kuin mieheni, jonka mielestä toinen lapsi olisi kiva ja tervetullut, mutta jos ei tärppää, niin meillä on ainakin yksi ihana lapsi. Toki ajattelen myös niin, mutta silti ajatus toisesta lapsesta on päässäni koko ajan ja epäilen, että asia jää harmittamaan minua, jos ei "suunnitelmani" onnistu. Ihan pimeetä, I know. Olen niin äärettömän iloinen ja onnellinen esikoipojastani, jota rakastan yli kaiken. Haluaisin vain niin mielelläni hänelle sisaruksen. *huokaus* Ehkä mä tällä stressaamisellani vaikutan asiaan negatiivisestikin. Yritän ottaa rennosti ja olla miettimättä asiaa liikaa, mutta asia käy mielessä päivittäin, en voi sille mitään. Mites te muut, mietittekö tätä vauva-asiaa koko ajan vai osaatteko välillä olla miettimättäkin?
Ihmettelen myös tätä tämänhetkistä kiertoani. Ovistestit näytti tosiaan positiivista tuossa vajaa pari viikkoa sitten ja sitten lopetin tikuttamisen. Lämpötilat eivät kuitenkaan nousseet ja sitten viime tiistaina tuntui alavatsassa pientä nipistelyä ja seuraavana päivänä (viime ke) aamulämpötila olikin noussut ja sen jälkeen on pysynyt korkealla. Eli en tiedä ovuloinko jo vajaa kaksi viikkoa sitten vai vasta viime tiistaina. Kuukautiset voivat siis alkaa joko tämän viikon loppupuolella tai mahdollisesti vasta ensi viikolla (mieluiten eivät tietysti alkaisi ollenkaan
). Rasittavaa odottelua siis edessä. Itse en ole noita raskaustestejä juuri tehnyt, ellei ole kuukautiset olleet myöhässä, ja jollain hassulla tavalla on kuitenkin mukavaa elää toivossa. Niin kauan kun kuukautiset eivät ala, niin kauan on toivoa...
Ehkä mun kannattaisi kuitenkin noudattaa mieheni neuvoa ja lopettaa noi tikuttamiset ja lämpötilan mittaamiset ja vain luottaa säännölliseen peiton heiluttamiseen ja mahdollisiin oireisiin. Eivätpä ole toistaiseksi ainakaan auttaneet mua, nämä toimenpiteeni, mahdollisesti vain lisänneet stressiä.
Aurinkoa ja plussatuulia kaikille!