Wiiwi67 Voi miten kamalan surullinen taival sulla on ollut 
. Täytyy sanoa, että oot kyllä sisseistä sissein, voimakas nainen. Moni ei olis järjissään selvinnyt tuollaisesta sumasta epäoikeudenmukaisuutta (en voi parhaalla tahdollanikaan ajatella, että vaikeudet olisivat kenellekään oikeudenmukaisuutta), vaan selvisitte ilman lataamoa. Miksi ihmeessä toisille kasaantuu paljon vaikeuksia, kun sitten on sellaisia, joilla kaikki menee aina putkeen? Luojan aivoitukset ei aina aukene. Kiitos kun jaoit sun tarinasi meidän kanssa. On vähintäänkin oikeudenmukaista, että tulit uudelleen raskaaksi ja saatte pian vauvan syliin. Paljon haleja ja kaikkea hyvää sulle wiiwi67 :heart:!
Mafinka Samoin voin sanoa sinulle: on niin murheellista miten paljon surua sulla on ollut. Toisen menettäminen kokonaan pois, on niin lopullista. Tosin, mun ex-mies sanoi aikoinaan, että eron jälkeen sitä on elävän leski. Mulla on just vähän sellainen elävän leski-olo mun viimeisimmän exän suhteen (sen, joka on palon ajatuksissani, ei tää ex-mies, joka sanoi ton elävän leski-jutun.). En tarkoita, että oikea leski olis helpompaa, en. Se on erilaista. Subn äänestä kuuluu rakkaus ja kaipaus miestäsi kohtaan, sellainen lämmin suhde. En pysty edes kuvittelemaan miten vaikeaa sulla silloin oli, mutta kokemistani pienemmistä suruista tiedän mitä se on, kun ensimmäisenä aamulla on joku asia mielessä, joka hetki hereillä ollessa ja viimeiseksi illalla plus yöllä unissa. Ja kun aamulla herää, tajuaa jatkavansa samasta ajatuksesta mihin illalla viimeiseksi jäi. Onneksi sait elämästä kiinni ja jaksoit toimia (koulu ja muut). Kiitos sanoistasi ja kannustuksestasi Mafinka :heart:.
Mulla ei mikään pyöri mielessä, ennemminkin niin ettei päässä pyöri oikein yhtään mitään. Oon täälläkin kertonut, miten tyhjä ja paha olo mulla on ollut yleisesti jo kauan, mutta nyt oon jotenkin aivan loppu. Huomaan eläväni viiden minuutin sykleissä; piristyn viideksi minuutiksi, sitten energiataso laskee taas zombien tasolle, jolloin en kuule, näe, ajattele enkä mitään. Joudun oikein keskittymään siihen, etten oksenna. Ja mä nukun ihan hirveesti. Jaksan olla maksimissaan 3-4tuntia hereillä, sitten on pakko sulkea silmät muutamaks tunniks. Niin nää päivät seuraa toisiaan.
Sarppav Oon jostain lukenut, että ihmisen pahimpia kriisejä ovat sairastuminen, läheisen kuolema, työttömyys ja joku muu, jota en nyt muista. Lapsettomuus varmaan nyt ainakin. Kaikki kriisit ja surut on niin niin subjektiivisia kokemuksia, ettei niitä voi verrata, eikä oo tarpeenkaan. Jokaisen suru on omakohtainen, mikä se sitten onkaan. Työttömyys ei ole kiva asia, mutta hyvää siinä on se, että oot saanut vetää henkeä ja toivottavasti saat pian sen plussan tikkuun :heart:. Niin, ja paranemisia, punkteeraukset ei oo kivoja!
. Täytyy sanoa, että oot kyllä sisseistä sissein, voimakas nainen. Moni ei olis järjissään selvinnyt tuollaisesta sumasta epäoikeudenmukaisuutta (en voi parhaalla tahdollanikaan ajatella, että vaikeudet olisivat kenellekään oikeudenmukaisuutta), vaan selvisitte ilman lataamoa. Miksi ihmeessä toisille kasaantuu paljon vaikeuksia, kun sitten on sellaisia, joilla kaikki menee aina putkeen? Luojan aivoitukset ei aina aukene. Kiitos kun jaoit sun tarinasi meidän kanssa. On vähintäänkin oikeudenmukaista, että tulit uudelleen raskaaksi ja saatte pian vauvan syliin. Paljon haleja ja kaikkea hyvää sulle wiiwi67 :heart:!Mafinka Samoin voin sanoa sinulle: on niin murheellista miten paljon surua sulla on ollut. Toisen menettäminen kokonaan pois, on niin lopullista. Tosin, mun ex-mies sanoi aikoinaan, että eron jälkeen sitä on elävän leski. Mulla on just vähän sellainen elävän leski-olo mun viimeisimmän exän suhteen (sen, joka on palon ajatuksissani, ei tää ex-mies, joka sanoi ton elävän leski-jutun.). En tarkoita, että oikea leski olis helpompaa, en. Se on erilaista. Subn äänestä kuuluu rakkaus ja kaipaus miestäsi kohtaan, sellainen lämmin suhde. En pysty edes kuvittelemaan miten vaikeaa sulla silloin oli, mutta kokemistani pienemmistä suruista tiedän mitä se on, kun ensimmäisenä aamulla on joku asia mielessä, joka hetki hereillä ollessa ja viimeiseksi illalla plus yöllä unissa. Ja kun aamulla herää, tajuaa jatkavansa samasta ajatuksesta mihin illalla viimeiseksi jäi. Onneksi sait elämästä kiinni ja jaksoit toimia (koulu ja muut). Kiitos sanoistasi ja kannustuksestasi Mafinka :heart:.
Mulla ei mikään pyöri mielessä, ennemminkin niin ettei päässä pyöri oikein yhtään mitään. Oon täälläkin kertonut, miten tyhjä ja paha olo mulla on ollut yleisesti jo kauan, mutta nyt oon jotenkin aivan loppu. Huomaan eläväni viiden minuutin sykleissä; piristyn viideksi minuutiksi, sitten energiataso laskee taas zombien tasolle, jolloin en kuule, näe, ajattele enkä mitään. Joudun oikein keskittymään siihen, etten oksenna. Ja mä nukun ihan hirveesti. Jaksan olla maksimissaan 3-4tuntia hereillä, sitten on pakko sulkea silmät muutamaks tunniks. Niin nää päivät seuraa toisiaan.
Sarppav Oon jostain lukenut, että ihmisen pahimpia kriisejä ovat sairastuminen, läheisen kuolema, työttömyys ja joku muu, jota en nyt muista. Lapsettomuus varmaan nyt ainakin. Kaikki kriisit ja surut on niin niin subjektiivisia kokemuksia, ettei niitä voi verrata, eikä oo tarpeenkaan. Jokaisen suru on omakohtainen, mikä se sitten onkaan. Työttömyys ei ole kiva asia, mutta hyvää siinä on se, että oot saanut vetää henkeä ja toivottavasti saat pian sen plussan tikkuun :heart:. Niin, ja paranemisia, punkteeraukset ei oo kivoja!
