Heips.
Kiitos Mur-Mur
.
Ottiksella puhtia riittää, kaikille se "sopuelo" ei ehkä niin sovikkaan, pitää olla jotain pureskeltavaa, puhallettavaa, niinku vuoristorataa..
Tsemppiä!!!
Mä vesimiehenä aika itsepäinen, mies kaksonen, jääräpää, siinä meillä Lumi 2v 7 kk tekemistä riittää, tähän vielä toinen, niin kyllä puhti pois meikäläiseltäkin vähintään.
Jotenkin vaan vielä toivoisi sitä yhtä yhteistä, kolmesta pojasta tullut jo aikuisia, vanhimman kanssa pääsi niin vähällä, keskimmäisen kanssa sitten mentiin pohjia myöten, jossain vaiheessa jo mietin ettei siitä hengissä selviä, poika, tai mä. Nyt koulun ja Intin käytyään, tyttöystävän lapsuudenkaverista löysi. Tytöllä lapsi, isä kuoli viimeisillä viikoilla odotusaikana, tuntematon keskellä päivää liukuportaissa puukotti, ikävää, mutta ehkä joku tarkoitus tälläkin. Nyt elävät perhe-elämää, poikani menetti myös ekan tyttöystävänsä aikoinaan tsunamissa, oli tämän nykyisen tyttöystävän kaveri myös. Vanhimman pojan äitihän mun ikäinen, kolme vanhempaa lasta edellisestä liitosta, yksi yhteinen, 4 vuotias poika, minä siis mummo myös. Nuorin poika 16v, onkin sitten helpoin kaikista, oikein unelmanuori, lukiossa, lääkikseen aikoo, ei huolta koskaan aiheuta. Tämän osa tietääkin, mutta nykyisen mieheni kanssa siis hänen ainokaisensa, ihana Lumi-Maria, jolle siskon tai veljen vielä soisi.
Tänään kyllä taas yrjötaudin iskiessä muistui mielee kuuden kuukauden yrjötys, kamalat kivut sun muut, mutta Lumi ollut kiltti, ihana lapsi, iloa tuonnut elämään. Osaa nauttia kaikesta niin eri tavalla, vaikka välillä valvominen meinaa pystyyn nukuttaa.
Itse treenaan punttisalilla siis 4-5 kertaa viikko, lisänä kahdet judotreenit sekä ohjaan muksujudon, 4-6 vuotiaille, Lumi menee siellä hyvin mukana. Muuten en kyllä jaksaisi, treenaaminen mun henkireikä, osaksi käyn työaikana, kahtena iltana ja mies tulee muksujudoon mukaan, suoritti mut tavattuaan jopa keltaisen vyön, vaikkei muutoin niin urheilusta IT alan ihmisenä perusta, tietsikalla rentoutuu..
Keskimmäisen kanssahan kisamatkustin kymmenisen vuotta, kunnes alkoi ongelmat...
(.) Sorry!!!
Takana mulla siis avioliitto josta 27v ja 22 v pojat, sopuero. Avoliitto mistä tämä nuorin, helpoin ja kaikkien äitien unelmapoika, isänsä taas sairaalloisen narsistinen, oikeuden kautta erottiin, ei uskoisi pojan olevan hänen, nykyinen mieheni kyllä läheisempi, kuin oma isä, käy vanhempainillat sun muut. Tosin "löysi", jostain ulkomaisen naisen itselleen, hellan ja nyrkin väliin,(ei fyysistä väkivaltaa, henkistä), mihin mä en suopunut . Takavarikoi kaiken, aloitin alusta, ehkä hyväkin niin. Eipä ole mitään entisestä muistuttamasta
Luen huolella kaikkien tekstit, mulla vain älyttömän huono nimi muisti, jos ihmiset olisivat numeroina, olisi helpompaa.
Viime vuosi töissä niin stressaavaa, ettei uskoisi suomessa tälläista edes olevan, puutuin sitten siihen oikein ISOSTI, josko olisi vaikutusta.
Tein uuden vuoden lupauksen: Teen tänä vuonna 2012 itseni onnelliseksi
.
Perustan tämän siihen, aina olen pistänyt muut etusijalle, auttaen, kuunnellen, osaamatta sanoa EI, itselläni AINA kaikki hyvin, vaikka seinät olisivat jo kaatuneet, nyt teen toisin.
Tässä minun tarinani, pääpiirteittäin, enkelin siivetkin voi laittaa, yksi KM ainoastaan, 2007, ennen Lumia, samana vuonna kuoli isäni leikkauspöydälle, sitten pojanpoika bakteeriin synnyttyään, ja veli menehtyi lääkärin väärään diaknoosiin. Nyt olisi aika saada elää elämää, mielestäni olisin ansainnut, niinkuin meistä varmasti kaikki tahollaa, omine murheineen.
Ikävintä kenelle sitä ainoatakaan suotu, joskus tuntuu kohtuuttomalta itselleen lisää toivoa, neljästi jo saanut onnen kokea, sydämmestäni jokaiselle sitä omaa niin toivon, paljon tuo iloa, mutta murhetta myös, näin vanhempana jotenkin menettämisen pelko pahinta, lähempänä, sekä ajatus että, itse pysyisi terveenä ja saisi lapset kasvatettua itse aikuisiksi. Pitkä kirjoitus, tuntemukseni tässä laitoin, teidät aika hyvin jo "tunnenkin", vielä kun nimet muistan, kommentoin, ei tule tätä omanapaista...
Oikein plussakkaita tuulia kaikille
.
Anne