hei, taas
Täältä taustalta oman
tarinani taas kertoilen,
mur-murille ainakin tuttu mutta, uusia niin paljon tullut ...
Minä itse raskauduin tämän "viimeisen"(4) kerran häämatkalla. Eli kuukautiset alkoivat 18.8.2008, matkalle lähdettiin hääjuhlasta suoraan eli 20.8, punaviiniä, driksuja ja seksiä sillä matkalla(normaalisti en edes alkohoolia käytä ollenkaan) joka päivä, reissu kesti 20.8-27.8 ja tällöin raskauduin! Mulla on aina niin että, hiukan tulee verta tasan viikkoa ennen kuukautisia, sitten tosi kiukkuinen olo koko viikon, ja menkat alkaa. Oviksia yms. en ole koskaan tikuttanut, mutta jos oikein tulkitsen, ei olisi ollut perjaatteessa edes mahdollisuus olla tässä vaiheessa? Edellinen kerta oli liian kauuan ennen matkaa, ja matkan jälkeen oli taukoa. Kierto on aina ollut tasan 28 pv. Tyttö syntyi 31.5.2009, eli 40 vkoa häämatkasta. Kiva häälahja:heart:
Sitä ennen KM Isänpäivänä 2007, sen jälkeen yritystä stressiin asti, häämatkalla ajattelin unohtaa koko jutun ja nauttia matkasta, koska kuukautiset alkoivat ikävästi juuri ennen häitä, meinasin ensin siirtään niitä ,koska edellis viikolla oli tullut taas sitä verta, ja laskin että just 18 pv alkaa, hääpäivänä tulisi runnsaasti verta, mutta mulla kestää 4 pv, joten ajattelin ettei itse matkalla sitten enään vuoda ja voin uida, ottaaa aurinkoa ja nauttia matkasta, sekä ettei mene kierto sekaisin koska yritystä oli tarkoitus jatkaa...Helppohan se näin jälkeen päin on sanoa että stressi ei varmaan auttanut yhtään raskaaksi tuloa, päin vastoin, mutta ei sitä silloin edes pystynyt ajattelemaan.
Meillä oli vaan systeeminä että joka kolmas pv seksiä, rupesi jossain vaiheessa kyllä rassaamaan, aina ajatus pakko seksistä, vauvan teosta, liki vuosi meni tällä systeemillä, ei tärpännyt.
Tämä oli siis mieheni ensimmäinen lapsi, raskaus 2007 oli ihan puhdas vahinko, mutta siitä johti keskustelu vauvahaaveesta.
Itse olin päättänyt että kolme poikaa on riittävä, mutta mieli muuttui. Keskenmenon jälkeen en sitten raskautunutkaan, ja ajattelin jo etten enään raskaaksi tule, ja jos tulen,kesken menee kuitenkin.:'(
Kyllä oli raskas raskausaika, joka "etappia"tarkasti seurasin, tuntemuksia kuulostelin, joka nippaisusta pelkäsin kesken menevän, lääkärissäkin ihan ravaamiseen asti tuli juostua, ultrattiinkin varmaan kymmenen kertaa. Synnytyksen jälkeen sitten valvoin ja kuuntelin että hengittää, tuntui ettei tälläistä onnea ole mahdollisuus edes enään saavuttaa. Nyt jo hiukan helpottanut, vaikkakin aina muistuttelen isin lähtiessä ulos tytön kanssa , olkaa varovaisia...
:heart:
:wave: Tsemppiä kaikille!!!!