Mistä ihmeestä
Oliivitar noita mahtavia kuvia bongailet? Jotenkin oli vähän meikäläisen muotoinen tuo naisihminen tuossa kuvassa. Tosin meillä ei enää, luojan kiitos ole ruokittavia, niin ei tarvi sen takia pyllistellä.
Heti tuli vain mieleen
mur-murin ihanista imurointikokemuksista, että mitään muuta en inhoa kuin sitä, että kun oikein ahtaassa kolossa pyllistelet, niin ukko kouraisee persuksista. Joku toinen voi siitä tykätäkin, mutta se joku EI ole minä. Ja ukko todellakin tietää tämän, mutta ei aina voi kuulemma vastustaa kiusausta. Mutta olenpa tehnyt saman myös hänelle
Mur-Mur ihanaa että jotenkin olet piristynyt, vatutuksen jälkeen. Itsekin olen "ehkä" hieman lauhkeampi kuin eilen.
Salme-71 ja Ottis kiitokset kommenteista. Ja kaikille muille myös :wave: ketä en ole huomioinut. Kaikki tekstit yritän itse ainakin lukea. Minusta on ihanaa lukea/kirjoitella, mutta kun tuota aikaa ei ole. Ja se onkin vaikeinta tällaiselle hermostuvalle henkilölle. Kun istahdan koneen ääreen ja haluaisin uppoutua kirjoittelemaan, niin eiköhän samalla hetkellä kun persposket penkkiä koskettaa, niin taikaiskusta samalla hetkellä kaikki haluavat jotain. Juuri äskenkin kun istuin tähän, niin heti kaksoset säntäsivät paikalle ja sieltä kuului:"Anna puuroa, mulle kans", koululainen tuli ja vinkui kans puuroa jne....
Vaan onhan nuo ipanat joskus ihaniakin. Eikä voi muuta kuin nauraa kun oikein töskäävät. Jostain kummasta poika on saanut päähänsä, että lentävät itikat, yleensä hyttyset, ovat heimoja. Heimo lentää siellä ja heimo lentää täällä. Menipä yksi heimo jopa rikkikin. Yhdessä kaksoset hoitivat lisäksi jotain armottoman kokoista koppakännäriä, hyi hirvitys. Vaan niin ne sitä lempeästi puhuttelivat ja hoitivat.
Yhtenä kesänä alaluokilla ollut tyttäremme hoiti yhtä puusta pudonnutta linnunpoikasta veljensä kanssa. Hakivat poloselle pesätarpeita ja silittelivät. Sitten tyttö lähti hakemaan jotain ja tietenkin pudottanut poikasta ja taisipa astua vielä päällekin. No kuolohan siitä seurasi poloselle linnulle. Kyllä olivat lapset suruissaan ja oikein säälitti katsoa heidän mielipahaansa.
Toivottavasti kukaan eläinsuojelija ei pahastu. Meille nimittäin kävi kerran jopa niin, että tytär halusi hamsterin. No ostimme eläinkaupasta sellaisen poikasen. Kuinka ollakaan yhtenä aamuna tytär ryntäsi kertomaan, että nyt siellä häkissä on ainakin 10 pientä vaaleanpunaista sokeaa elukkaa. No, olihan siellä. Kerran osa karkasi ja niitä haettiin milloin mistäkin, hellan takaakin. Yksi joutui kerran niin hukkaan, että sitä ei enää löytynyt. Sitten erään kerran alettin puistella erästä tosi isoa mattoa, mitä ei aina jaksanut ulos rahdata, niin sieltähän se polonen löytyi, liiskaantuneena raukka.
Oli ihan littana ja kova, joten lienee saanut heti kertaheitolla loppunsa, niin ei ollut kitunut. :ashamed::ashamed:
Ja vasta aikuisena tyttäret kertoivat yhden lampun arvoituksenkin. Olin varmaan 10 vuotta pähkäillyt, että miten voi olla mahdollista, että kattolamppuun, jossa oli sellainen varjostin jossa sisäreunaa kiertää kangas, voi ilmestyä keltainen märkä tahra. Eli varmaan arvaattekin, kattolamppuun jäi ikäänkuin oiva juoksurata, jossa hamsterinpoikasen oli hyvä kohottaa kuntoaan ja hätä oli yllättänyt kuntoilijan. Eiväthän tytöt olleet uskaltaneet sitä minulle kertoa ennen kuin nyt aikuisina.
Nyt on pakko mennä, velvollisuudet kutsuu, ja isoäänisesti.......
