Mullakin on kokemusta tuosta miehen pihtaamisesta. Mutta täytyy tunnustaa, että välillä oli itselläkin oviksen aikoihin tunne, että ei vaan jaksa enää - vallankin kun tulosta ei syntynyt. Seksi muuttui toisinaan pakkosyötöksi eli himoja ei ollut kummallakaan, vaan silti piti höylätä (kyllä, sitä se välillä oli!). Reilun vuoden luomuyrittämisen jälkeen hankin ovistestejä yhen paketin. En hankkinut sitä ennen, koska tunsin sen muutenkin selvästi ja luotin vaan luomuun. No, lopulta mentiin lääkäriin ja Clomit, joita jaksoin nauttia kolme kk ja sitten ei enää pää kestänyt pakkovauvantekoa. Aikaa ehkäisyn lopettamsiesta oli kulunut liki 2 vuotta ja seksielämä oli pas***. Se oli muuttunut todella ilottomaksi ja pettymys toisensa perään kuukaudesta toiseen söi naista.
Lopulta viime vuoden lokakuussa päätin, että tää oli nyt tässä. Jos ei kerran vauvaa suoda, niin ei sitten. Päätin olla laittamatta kalenteriin mitään ylös, en testaillut enkä hakenut uutta clomiressua.
Kuinkas sitten kävikään!? Seksiin palasi ilo, stressi väistyi ja tammikuussa plussa.
Nyt kun muistelen, niin aloin vissiin liialla "tieteellisyydellä" lisääntymispuuhiin. Tarkkailin kehoani, onko jomotusta vai eikö ole, miten on kierron laita, missä vaiheessa on hyvä harrastaa seksiä. Välillä oli päiviä, että tuntui kuin olisin pakahtunut vauvan haluamishaaveisiin. Tuulimunan jälkeen - vuosi sitten - tämä kaikki vain paheni. Vauvasta tuli pakkomielle.
Toivottelen teille kaikille haaveilijoille iloa ja onnea makuukamariin! Voi se niille miehillekin tulla ajatus, että ovat vain siitossonneja, joita me ahnaat naiset haluamme vain siksi, että hedelmöittyisimme. Näin oma mieheni joskus sanoi: " Välillä musta tuntuu, että mä olen sulle vain siittäjä."
.
