mur-mur, totta kai saat kysyä, olen edelleen sairaslomalla, toinen viikko menossa, ja huomenna tulee tasan 2 viikkoa siitä karmeasta illasta.
Aika hyvin olen parantunut, mutta vähän vielä näkyy silmän alla jälki, joten en ole halunnut mennä töihin ja lääkäri on ollut ymmärtäväinen ja jatkanut lomaa.
Tilanne on taasen rauhoittunut niinkuin aina ennenkin, mies järjesti itselleen lisää hommia, en ole siis kahteen viikkoon käynyt edes kaupassa.
Kävelyllä käyn joka päivä, päivällä aurinkolasit päässä tai illalla pimeän turvin, ja olen nukkunut pitkään aamuisin ja välillä myös päiväunet, olen ollut niin väsynyt että mietin jo että miten kykenenkään töihin ensi viikolla.
Mieli on parempi, nyt odottelen ja jännitän perjantainai niskapoimu-ultraa, se todella alkaa jännittää mitä lähemmäs tulee.
Jotenkin kun olen lukenut kommentteja ja kokemuksia siitä, tuntuu että se hälyttää melkein kaikilla yli 40 v äideillä, ja kun olen herkkä stessille en ole ollenkaan enää varma että haluanko koko verikoetta, jollei ultrassa näy erikoista. Odottajat puolella monella on hälyttänyt, no siitä täytyy vielä keskustella kun menen sinne ja kaikki riippuu tietenkin siitä miltä ultrassa näyttää. Elämä jatkuu, kolhuista huolimatta, ehkä jopa entistä vahvempana.