Minua myös kiinnostaa hirmusesti miten tuota kiinnittymistä voisi auttaa. Minähän otan reumaan normaalisti 5 mg kortisonia joka aamu ja nyt flunssan iskiessä nostin annoksen 10 mg/vrk. Mietin tässä, ett pitäiskö annosta alkaa laskeskella, vai annanko olla korkeampana jos sillä olisi myönteisiä sivuvaikutuksia.
Rinja Nämä alkukierron päivät menee hurjan hitaasti ja varmasti varsinkin jos joutuu olla päivät kotona hissunkissun. Minä tunsin tänään töistä tullessani kiitollisuutta, kun huomasin, ettei edes tarvitse ajatella purkkiin pissaamista. Siitä touhusta sai taas tarpeekseen viime viikolla. Ovista onkin myönteisempi alkaa ensi viikolla tikuttaa, kun siitä yleensä se plussan kuitenkin joku päivä saa
. Itse taidan aloittaa o-testailun torstai-aamuna, mulla kun on se digitaalinen versio. Vaikka se ei ehkä ole tarpeen, kun gynelle menen torstaina.
Tänään yllätin itseni pitkästä aikaa koululla selailemassa päiväkirjaa sieltä lähes takakannesta eli almanakan puolelta ja kun laskeskelin, ett jos tässä kierrossa raskautuisin, ett milloin vauva syntyisi, koin varsinaisen deja vu'n, sillä tajusin vuosi sitten tehneeni juuri samaa. Yrityshän oli silloin vimmattu ja joka oviksen jälkeen olin heti netissä tutkailemassa vauvajuttuja. Kevään korvalla, kun elämä muutenkin koetteli, alkoi toivo hiipua ja katosikin kokonaan ja niin jäi se kalenterin plaraaminenkin, kunnes se oikea plussa sitten viimein tuli. Hetken ajattelin, ett jos voisi edes siihen uskoa, ett heinäkuussa saa tietää olevansa raskaana, niin eihän tässä yhtään piinailisikaan, vaan kun taustalla on koko ajan se mörkö, ett tässä hommassa ei koskaan onnaa, niin sehän se vasta paneekin piinailemaan ja nostaa välillä hermotkin pintaan. Pitäis varmaan kääntyä johonkin sellaiseen uskoon, jossa on uudelleensyntymän mahdollisuus, niin voisi uskoa siihen, että jos ei tässä elämässä, niin seuraavassa sitten.
