Aika monet kirjoittivat siitä, kuinka oikea mies löytyi vasta kypsällä iällä. Minun tarinani on oikeastaan päinvastainen. Minä olisin kaksviitosena mennyt naimisiin suunnilleen kenen kanssa tahansa. On oikeastaan vain sattumaa, että kävi niin kuin kävi. Molemmilla sattui olemaan tuntosarvet pitkällään juuri siihen aikaan. Pitkän avioliiton ajalta on jäänyt jälkeen mukavia muistoja ja kokemuksia. Monista yhteisistä vaikeuksistakin on selvitty. Silti ollaan eri maata ja sellaisina pysytään. Ehkä siksikin on niin vaikeaa hyväksyä, että lapsiluku alkaa olla täynnä. Nyt olisi sitten aikaa omistautua enemmän parisuhteelle (PAH) ja tutustua puolisoon uudelleen (PAH).
Joku sai onnen ja minä sain lapsionnen. Hyvä niinkin.
Joku sai onnen ja minä sain lapsionnen. Hyvä niinkin.