Hyvin pikaisesti tulin kuulumisia lukemaan, kun tulin töistä kotiin. Nyt on hurja marraskuinen tahti, kun opetan joka päivä, lauantait ja sunnuntaitkin, ja kotona kasvaa esseiden ja tenttien vuori....Kuitenkin juuri mietin bussissa todella mukavien tuntien jälkeen kuinka paljon pidän työstäni ja olen aina pitänyt.
Todella mielenkiintoinen tilasto Lapsellisella! Onko Stakesin tilasto? Olen kyllä miettinyt nyt omia mahdollisuuksianikin samalla kun olen miettinyt vauvakuumetta monelta kantilta. Tuntui, että raskautuminen oli minulle ihmeen helppoa vielä yli nelikymppisenä, kun lähes aina tulin raskaaksi, kun vähänkin aktivoiduimme kierron keskivaiheilla, mutta keskenmenoon päätyivät sitten kaikki...
Matsalulla on täällä kohtalotoveri eli kärsin ajoittaisesta unettomuudesta. Tämä alkaa olla ajan ilmiö ja kyllä aivot käyvät ylikierroksilla monella töissä...samoin kun kaiken muun ympärillä. Ärsykettä tulee niin valtavasti. Muistelen kuinka lapsuudessa oli kiirettömän oloista aikuisten elämä. Vanhempani olivat opettajia, mutta rennolta vaikutti nykymenoon verrattuna. Nyt opettamisen lisäksi istut kymmensissä tiimeissä visioimassa ja tuottamassa pallukoita ja sähköpostitulva on valtaisa....Nuorena odotimme aina lauantaina neljältä Nuorten sävellahjan alkamista, viikon kohokohta. Nyt teinitytär menee paniikkiin, jos hätistän häntä koneelta, jossa on kymmensiä sivuja samaan aikaan auki ja maaniset viestit sinkoilevat bittiavaruuteen. Jonkinlainen eksistentiaalinen olemassaolon ansgtikin tuntuu vaivaavan, kun aina täytyy kännykkään ilmoittaa missä tällä hetkellä olet....Minulla ei koskaan aikaisemmin ollut univaikeuksia, mutta viimeisten vuosien aikana aivot menee todellakin välillä ylikierroksilla. Jotenkin keskenmenot kyllä traumatisoivat minua aivan valtavasti ja vaikuttivat nukkumiseen. Hieman kateellisena katson miestäni, jolla on hyvät unenlahjat....Raskausaikana jännitin niin järkyttävän paljon ihan synnytykseen asti kaikkea, että en saanut välillä nukutuksi ollenkaan. En voinut olla jännittämättä, kun ennusteetkin olivat kovien vuotojen takia 50%. Jokaista vessareissua pelkäsin, vaikka olen kyllä muuten vahvaa tekoa. Vahvan naisen syndrooma vaivaa muutenkin. Elämäntilanteet ovat olleet sellaisia, että on ollut pakko olla vahva ja selviytyä monesta. Todella tunnollinen ja perfektionisti olen töideni suhteen ja toisaalta sitten näin pienen vauvan äitini korvaani välillä särähtää "uraäiti". Meillä ei ole "uraisää" vaan ihana pehmoisä, joka saa kyllä runsaasti ihailua osakseen vauvakerhoissa. Mutta "uraäitiä" vähän kummeksutaan, kun äitiyslomakin jäi tyngäksi. Olen saanut paljon ystäviltänikin kuulla kuinka "ainutlaatuinen vauva-aika on ja miten menetän sen, kun olen töissä".... En mistään niin paljon ollut haaveillut kuin kotäitiydestä ihan koko äitiysloman ajan, mutta miehellä ei ole vakituista työtä, joten emme voineet ajatellekaan pärjäävämme muutoin. Minulla on vähän sellainen olo, että itselleni on kasautunut liikaakin vastuuta ja kuvittelisin tämän heijastuvan unenikin laatuun. Nautin yli kaiken Mitjan kanssa puuhaamisesta ja todellakin en ole kokenut millään lailla väsyttävänä vauva-arkea. Työ on vaativaa ja tulee kotiinkin ja kyllä äitiysloman aikatauluttomuus on aivan luksusta. Mies nauttii kotonaolosta! Mitja on kyllä hyvin tyytyväinen ja ihana vauva ja nukkunut parin kuukauden ikäisestä aina yöt, joten ehkä meillä on "helppo" vauva. Me teemme kyllä edelleenkin juuri niitä asioita vauvan kanssa mitä aikaisemminkin, vaikka parisuhteelle ei ole niin aikaa. Käymme teatterissa, elokuvissa ja Mitja on mukana viikoittain museoissa ja näyttelyissä ja porhaltaa taaperokärryillään kovaa vauhtia mukana. Luontoretkiä teimme koko kesän ja Tukholman viikko Mitjan kanssa oli aivan fantastinen! Minun rakkain kaupunkinpaikkani on elokuva-arkisto, jossa olen käynyt vuosia ja ne käynnit ovat harventuneet. En malta odottaa Mitjan kasvamista ja sitä, että pääsen pelaamaan jalkapalloa ja jääkiekkoa. Olin lapsesta jo itse todella "poikatyttö" ja jotenkin nautin yli kaiken poikien touhuista. On ihanaa olla pieni lapsi ja leikkiä taas!!!!
Kovasti onnea kaikille omiin elämäntilanteisiin!!! Todellakin Pyrstiksen sanoin kiva kokoelma syntyisi nelikymppisten naisten tarinoita, kun niitä alkaisi keräilemään tältä palstalta....
kuuluuko flunssaan, kertokaahan kokeneemmat? Myös väsyttää ja vetämätön olo |O vain sohva vetää puoleensa.. muutenkin oireet kuin Minnillä..
