No niin siskot, omat alkiot nyt ekaksi, kommentit sitten.
Eli aamulla ei kuulunut klinikalta mitään "eivät ole jakautuneet"-soittoa, joten siirtoon lähdettiin toiveikkain mielin. Mies oli tosin menomatkalla ihan kohmeessa ja kun kysyin, mikä jännittää, hän sanoi, että siitä on tullut jo tavallaan tapa: aina kun ollaan klinikalle menossa, edessä voi olla mitä kamalaa tahansa, joten hampaat lyövät loukkua jo valmiiksi ja ikäänkuin varmuuden vuoksi!
Klinikalla oli kuitenkin vastassa odotettua parempia uutisia. Eilisen jälkeen maljalla oli tapahtunut sarja pikku ihmeitä, joiden lopputuloksena oli peräti kolme alkiota. Kaksi - ja kolmisoluisia olivat, mutta eivät välttämättä sikahitaita, kun oli vielä aamu ja hedelmöittymisestä vajaa kaksi vuorokautta aikaa. Luokitus oli kahdella tyypillä kolmonen ja yhdellä jopa hiukka parempi eli kaksi. Ei mikään huipputulos siis, mutta astetta parempi kuitenkin kuin edellisellä kerralla: yksi alkio enemmän ja yksi pykälän parempilaatuinen. Menopur tuotti siis meillä hitusen paremman tuloksen kuin Puregon. Jos se nyt sitten lääkkeestä riippui.
Kaikki kolme alkiota siirrettiin. Tämä tietysti kertoo siitä, miten epätoivoisena lääkäri meidän tilannettamme piti; kolmosraskauden mahdollisuus on lähinnä teoreettinen. Mutta meistä ratkaisu oli hyvä, koska pakkaseenkaan alkioistamme ei olisi ollut emmekä halunneet heittää yhtään hukkaan.
Siirron jälkeen menimme ravitsemusliikkeeseen ja tilasimme oikeaa sampanjaa ja nostimme maljat. Mies antoi kolmikollemme tällä kertaa yhteisen nimen: Finntrio.
Nyt olo on valtavan helpottunut. Ei enää mitään jännitysmomentteja hetkeen aikaan minulle, kiitos! Hoidot omilla soluilla päättyvät tähän. Tavoite on tavallaan saavutettu: saimme yrittää ja parhaamme teimme, ei jää jossiteltavaa. Mitään ihmeellistä ei tullut esille, munasolut ovat juuri sitä mitä sopi odottaakin. Emme kuitenkaan ole täydellisen hedelmättömiä: alkioita tuli ja siirtoihin päästiin. Tuntuu ihan siltä kuin meillä olisi nyt hitusen enemmän lapsia kuin ennen näitä hoitoja oli! Sitä yhden supersolun metsästystä voi nyt hetken aikaa jatkaa luomumenetelmälläkin.
Nyt kerätään voimia ja rahaa ja ajan tullen suunnataan vielä ainakin yhteen lahjasoluhoitoon. Olen jo varannut ajan kahdelle tamperelaiselle klinikalle, mutta turvallisesti parin viikon päähän: sitten jo tietää, kuinka Finntrio kohdussa pärjäsi.
Ja sitten kommentteja. Tiruliille iso, rohkaiseva halaus. Tunnistan tuo väsymyksen. Koeta nyt levätä, palautella voimia ja rakastella miehen kanssa ihan ilman mitään paineita. Ja sitten kun olet toipunut, menkää vielä hoitoon. Sinä et ole vielä vanha ja teillä on kaikinpuolin ollut menestys hoidoissa parempi kuin vaikkapa meillä. Sanon tämän nyt pienellä riskillä, mutta minun mielestäni periksia antamiselle ei ole ollut riittävä syy se, että en enää jaksa tai että olen väsynyt. Se olisi juuri sellainen peruste, jota myöhemmin saattaisin jossitella ja katua. Olen samaa mieltä Lumettoman kanssa: kun on aika lopettaa, siihen ratkaisuun on kyllä kypsynyt ja sen tietää.
Oivikilla ja Starilla on kutkuttava tilanne! Voi kunpa nyt haamut vahvistuisivat... Iloitkaa joka tapauksessa ihan täysin rinnoin! Se ei ole keltään pois, jos tällä palstalla vaihteeksi joku onnistuisikin, päinvastoin.
Inialle ja Pyrstikselle myös peukutuksia!