Heippaus kaikki ihanaiset naiset
Olen seuraillut kuulumisianne aina kun olen koneelle ehtinyt ja päässyt, mutta ihan kaikkia käänteitä en pysty pitämään mielessä, joten anteeksi jo etukäteen kun en kaikkea kommentoi. Joka tapauksessa lämpimät lohdutushalaukset tädin yllättämille ja mielettömät peukutukset plussanneille niin ovis- kuin r-plussillekin. Niin, ja uusille tervetuloa. Tiedoksi kaikille, että tän parempaa tukijoukkoa saa hakea :heart:.
Rominas Oon tosi pahoillani sun puolesta
. Lähetän hurjasti voimaa ja uskoa tulevaan:heart: :hug:!
Olen jännityksellä seurannut
Mahdotontakon tilannetta. Surullista että nega tuli
. Sulle myös uskoa uutten kiertoon. Periks ei perkele anneta, eihän?! VOIMAA!
Ja
mur-mur! JIPPII. Olen superiloinen plussastasi :flower:. Sä oletkin järjestänyt meille oikein jännitysnäytelmän. Täällä seurataan viivan vahvistumista ihan joka päivä. Lähetän sulle oikein
värikylläistä punaista väriä siihen testiin. Ja
sinistä, jos testi on sen värinen.
Ottis. Ensinnäkin: halaus! Kiva kun teidän reissu meni kuitenkin suht mukavasti, eikä sun tarvinnut tulla mun luokse evakkoon, vaikka se minusta mukavaa olis ollutkin. Se mun kutsu oli aito ja oikea olisit tosiaan ollut sydämellisesti tervetullut. Jos vielä tarvitset evakkopaikkaa, niin nyt sellainen löytyy täältä Välimeren rannalta
. Tosin ei täällä mikään lämmin ole ei tosiaankaan. Mä palelen koko ajan. Onneksi otin Joutsen-tuplauntuvapeittoni mukaan.
Ja Ottiksen mulle kutomat maailman ihanimmat villasukat! Otin ne lentokoneessa ekaa kertaan käyttöön (aiemmin en raaskinut, säästelin niitä matkalle). Mä ajattelin sua tosi vahvasti just silloin kun laitoin ne koneessa jalkaan. Ajattelin sua ja sun tilannetta, sun kamalan ihanaa/ihanan kamalaa miestä, sun kissaa ja kaikkia ikäviä juttuja mitä sulla nyt elämässä on. Lähetin sulle telepaattisesti paljon voimaa ja lämpimiä ajatuksia. Toivottavasti se telepaattinen lähetys tuli perille. :heart:
Et kuule
Ottis tiedäkään miten iloinen olen kun olen lukenut sun oviksesta ja simojen tallettamisesta ja kaikista niistä pikkiriikkisistä hyvistä hetkistä joita sulla aina välillä on ollut. Jokainen niistä hyvistä hetkistä on sulle tarpeen. Soisin niin kovasti sulle niitä hyviä hetkiä enemmän. Vielä koittaa ajanjakso, jolloin vaa'an positiivinen puoli on painavampi! :kiss:
Kisupoikaa sulla on vielä ihan hurja ikävä, mutta toivottavasti se ikävä muuttuu pikkuhiljaa sellaiseksi ei-kuluttavakis ikäväksi, jollainen se ikävä alkuun on. Eläimet on niin selittämättömän äärettömän tärkeitä ja niistä on iloa ja surua, huolta, vaivaa ja stressiä ja ne tuo ihmisestä parhaat puolet esiin; suunnattoman määrän rakkautta ne ihmisessä aiheuttaa. Musta tuntuu, etten ole rakastanut enkä tule ikinä rakastamaankaan ketään/mitään niin kuin tota mun vanhaa hurttaa. 15 vuotta ollaan yhdessä kuljettu ja haluaisin kulkea sen kanssa vielä toisetkin 15 vuotta. Oli sitten koira tai kissa tai joku muu ihmiselle tärkeä otus, ne on ladattu täyteen sellaista rakkautta, jollaista vain eläimillä on: 100%:sti täysin vilpitöntä ja puhdasta. Siksi oman eläimen menettäminen on niin kova paikka. Mulle ainakin eläimen menetys on ollut paljon vaikeampaa kuin vaikkapa omien vanhempieni! Erot mihistäkään ei oo mitään eläminen menettämiseen verrattuna, vaikka erot rankkoja olis olleetkin. Mutta elämä jatkuu menetyksistä huomilatta ja toivon, että kissapojun muisteleminen antaa voimaa sulle Ottis. Sitä sun kissapojukin toivoisi sulle koska se rakastaa sua edelleen, nyt sieltä kissojen ja koirien taivaasta, sateenkaarisillalta.
Ihguja toiveita kehiin Ottikselle siis ja pelot nakataan nyt nurkkaan! Kyllä sun sikkinäinen sydän ja hatara pää kestää koska sä oot vahvempaa tekoa kuin tiedätkään, vaikka ei ehkä siltä nyt tunnukaan. Valovoimaa Ottis ystäväni!
I-K:lle onnea siirrettyjen kanssa, kaikki menee hyvin loppuun asti. Usko pois. Sinä Iida-Karoliina kirjoitit tuolla aiemmin näin:
Melkein jo pelottaa sekin että jospa se onnistuukin ja kaikki josta on haaveillut jo kauan onkin totista totta..siintähän se taival vasta alkaa. Joteskin jonkun aikaa jo niin tuudittautunut siihen ettei sita vauvaa koskaan tule. Vaan nyt taas alkoi toivoa että jospa kuitenkin vielä onni kääntyy.. Mä ajattelin ihan samalla tavalla! Ja siitä se taival vasta sitten alkoikin, kun se todeksi muuttui. Ei kuulkaa lopu piinat tästä maailmasta.
Ensin sitä piinaa ovista; simojen talletuksia ja/tai hoitojen onnistumista, sitten pelkää tädin tuloa. Sit jos r-testiin ilmestyy väriä, alkaa viivan vahvistumispiina niin kuin
mur-murilla. Sen jälkeen miettii pysyykö se jne. Voimia piinailuihin jokaiselle, missä tilanteessa kukin sitten onkaan.
Sangah Et ole yhtään yli-ikäinen ensisynnyttäjäksi sen enempää tai vähempää kuin synnyttäjäksi ylipäänsä. Sama kai se on synnyttääkö ekan vai viidennen vähän aikuisempana, niin kuin Terrikin kertoi. Mullakin on mahassa esikois-Algio (alkio=lempinimi Algio) ja olen
jo 42 ja puol! Ei siis huolta Sangah, anna palaa vaan täysillä tuhatta ja sataa kaasu pohjassa. Onnea villisti
!
Luin ketjua läpi ja samalla kirjoittelin tätä omaa tekstiäni wordillä (on kätevämpää niin, kuin tihrustaa tätä pikkuruista kirjoitusruutua). Juttua on tullut niin paljon, että tän tekstin kirjoittamiseen on kulunut aika tovi. Ja vasta just nyt pääsin viimeiselle sivulle... ja mitä mä mur-mur näenkään: viiva on vahvistunut - ihan selvästi sen näkee ilman suurenteluja! Super!
:flower: :heart: