Heippaus kaikki ihanaiset naiset 
Olen seuraillut kuulumisianne aina kun olen koneelle ehtinyt ja päässyt, mutta ihan kaikkia käänteitä en pysty pitämään mielessä, joten anteeksi jo etukäteen kun en kaikkea kommentoi. Joka tapauksessa lämpimät lohdutushalaukset tädin yllättämille ja mielettömät peukutukset plussanneille niin ovis- kuin r-plussillekin. Niin, ja uusille tervetuloa. Tiedoksi kaikille, että tän parempaa tukijoukkoa saa hakea :heart:.
Rominas Oon tosi pahoillani sun puolesta. Lähetän hurjasti voimaa ja uskoa tulevaan:heart: :hug:!
Olen jännityksellä seurannut Mahdotontakon tilannetta. Surullista että nega tuli. Sulle myös uskoa uutten kiertoon. Periks ei perkele anneta, eihän?! VOIMAA!
Ja mur-mur! JIPPII. Olen superiloinen plussastasi :flower:. Sä oletkin järjestänyt meille oikein jännitysnäytelmän. Täällä seurataan viivan vahvistumista ihan joka päivä. Lähetän sulle oikein värikylläistä punaista väriä siihen testiin. Ja sinistä, jos testi on sen värinen.
Ottis. Ensinnäkin: halaus! Kiva kun teidän reissu meni kuitenkin suht mukavasti, eikä sun tarvinnut tulla mun luokse evakkoon, vaikka se minusta mukavaa olis ollutkin. Se mun kutsu oli aito ja oikea olisit tosiaan ollut sydämellisesti tervetullut. Jos vielä tarvitset evakkopaikkaa, niin nyt sellainen löytyy täältä Välimeren rannalta. Tosin ei täällä mikään lämmin ole ei tosiaankaan. Mä palelen koko ajan. Onneksi otin Joutsen-tuplauntuvapeittoni mukaan. Ja Ottiksen mulle kutomat maailman ihanimmat villasukat! Otin ne lentokoneessa ekaa kertaan käyttöön (aiemmin en raaskinut, säästelin niitä matkalle). Mä ajattelin sua tosi vahvasti just silloin kun laitoin ne koneessa jalkaan. Ajattelin sua ja sun tilannetta, sun kamalan ihanaa/ihanan kamalaa miestä, sun kissaa ja kaikkia ikäviä juttuja mitä sulla nyt elämässä on. Lähetin sulle telepaattisesti paljon voimaa ja lämpimiä ajatuksia. Toivottavasti se telepaattinen lähetys tuli perille. :heart:
Et kuule Ottis tiedäkään miten iloinen olen kun olen lukenut sun oviksesta ja simojen tallettamisesta ja kaikista niistä pikkiriikkisistä hyvistä hetkistä joita sulla aina välillä on ollut. Jokainen niistä hyvistä hetkistä on sulle tarpeen. Soisin niin kovasti sulle niitä hyviä hetkiä enemmän. Vielä koittaa ajanjakso, jolloin vaa'an positiivinen puoli on painavampi! :kiss:
Kisupoikaa sulla on vielä ihan hurja ikävä, mutta toivottavasti se ikävä muuttuu pikkuhiljaa sellaiseksi ei-kuluttavakis ikäväksi, jollainen se ikävä alkuun on. Eläimet on niin selittämättömän äärettömän tärkeitä ja niistä on iloa ja surua, huolta, vaivaa ja stressiä ja ne tuo ihmisestä parhaat puolet esiin; suunnattoman määrän rakkautta ne ihmisessä aiheuttaa. Musta tuntuu, etten ole rakastanut enkä tule ikinä rakastamaankaan ketään/mitään niin kuin tota mun vanhaa hurttaa. 15 vuotta ollaan yhdessä kuljettu ja haluaisin kulkea sen kanssa vielä toisetkin 15 vuotta. Oli sitten koira tai kissa tai joku muu ihmiselle tärkeä otus, ne on ladattu täyteen sellaista rakkautta, jollaista vain eläimillä on: 100%:sti täysin vilpitöntä ja puhdasta. Siksi oman eläimen menettäminen on niin kova paikka. Mulle ainakin eläimen menetys on ollut paljon vaikeampaa kuin vaikkapa omien vanhempieni! Erot mihistäkään ei oo mitään eläminen menettämiseen verrattuna, vaikka erot rankkoja olis olleetkin. Mutta elämä jatkuu menetyksistä huomilatta ja toivon, että kissapojun muisteleminen antaa voimaa sulle Ottis. Sitä sun kissapojukin toivoisi sulle koska se rakastaa sua edelleen, nyt sieltä kissojen ja koirien taivaasta, sateenkaarisillalta.
Ihguja toiveita kehiin Ottikselle siis ja pelot nakataan nyt nurkkaan! Kyllä sun sikkinäinen sydän ja hatara pää kestää koska sä oot vahvempaa tekoa kuin tiedätkään, vaikka ei ehkä siltä nyt tunnukaan. Valovoimaa Ottis ystäväni!
I-K:lle onnea siirrettyjen kanssa, kaikki menee hyvin loppuun asti. Usko pois. Sinä Iida-Karoliina kirjoitit tuolla aiemmin näin: Melkein jo pelottaa sekin että jospa se onnistuukin ja kaikki josta on haaveillut jo kauan onkin totista totta..siintähän se taival vasta alkaa. Joteskin jonkun aikaa jo niin tuudittautunut siihen ettei sita vauvaa koskaan tule. Vaan nyt taas alkoi toivoa että jospa kuitenkin vielä onni kääntyy.. Mä ajattelin ihan samalla tavalla! Ja siitä se taival vasta sitten alkoikin, kun se todeksi muuttui. Ei kuulkaa lopu piinat tästä maailmasta.
Ensin sitä piinaa ovista; simojen talletuksia ja/tai hoitojen onnistumista, sitten pelkää tädin tuloa. Sit jos r-testiin ilmestyy väriä, alkaa viivan vahvistumispiina niin kuin mur-murilla. Sen jälkeen miettii pysyykö se jne. Voimia piinailuihin jokaiselle, missä tilanteessa kukin sitten onkaan.
Sangah Et ole yhtään yli-ikäinen ensisynnyttäjäksi sen enempää tai vähempää kuin synnyttäjäksi ylipäänsä. Sama kai se on synnyttääkö ekan vai viidennen vähän aikuisempana, niin kuin Terrikin kertoi. Mullakin on mahassa esikois-Algio (alkio=lempinimi Algio) ja olen jo 42 ja puol! Ei siis huolta Sangah, anna palaa vaan täysillä tuhatta ja sataa kaasu pohjassa. Onnea villisti!
Luin ketjua läpi ja samalla kirjoittelin tätä omaa tekstiäni wordillä (on kätevämpää niin, kuin tihrustaa tätä pikkuruista kirjoitusruutua). Juttua on tullut niin paljon, että tän tekstin kirjoittamiseen on kulunut aika tovi. Ja vasta just nyt pääsin viimeiselle sivulle... ja mitä mä mur-mur näenkään: viiva on vahvistunut - ihan selvästi sen näkee ilman suurenteluja! Super! :flower: :heart:
Olen seuraillut kuulumisianne aina kun olen koneelle ehtinyt ja päässyt, mutta ihan kaikkia käänteitä en pysty pitämään mielessä, joten anteeksi jo etukäteen kun en kaikkea kommentoi. Joka tapauksessa lämpimät lohdutushalaukset tädin yllättämille ja mielettömät peukutukset plussanneille niin ovis- kuin r-plussillekin. Niin, ja uusille tervetuloa. Tiedoksi kaikille, että tän parempaa tukijoukkoa saa hakea :heart:.
Rominas Oon tosi pahoillani sun puolesta
. Lähetän hurjasti voimaa ja uskoa tulevaan:heart: :hug:!Olen jännityksellä seurannut Mahdotontakon tilannetta. Surullista että nega tuli
. Sulle myös uskoa uutten kiertoon. Periks ei perkele anneta, eihän?! VOIMAA!Ja mur-mur! JIPPII. Olen superiloinen plussastasi :flower:. Sä oletkin järjestänyt meille oikein jännitysnäytelmän. Täällä seurataan viivan vahvistumista ihan joka päivä. Lähetän sulle oikein värikylläistä punaista väriä siihen testiin. Ja sinistä, jos testi on sen värinen.
Ottis. Ensinnäkin: halaus! Kiva kun teidän reissu meni kuitenkin suht mukavasti, eikä sun tarvinnut tulla mun luokse evakkoon, vaikka se minusta mukavaa olis ollutkin. Se mun kutsu oli aito ja oikea olisit tosiaan ollut sydämellisesti tervetullut. Jos vielä tarvitset evakkopaikkaa, niin nyt sellainen löytyy täältä Välimeren rannalta
. Tosin ei täällä mikään lämmin ole ei tosiaankaan. Mä palelen koko ajan. Onneksi otin Joutsen-tuplauntuvapeittoni mukaan. Ja Ottiksen mulle kutomat maailman ihanimmat villasukat! Otin ne lentokoneessa ekaa kertaan käyttöön (aiemmin en raaskinut, säästelin niitä matkalle). Mä ajattelin sua tosi vahvasti just silloin kun laitoin ne koneessa jalkaan. Ajattelin sua ja sun tilannetta, sun kamalan ihanaa/ihanan kamalaa miestä, sun kissaa ja kaikkia ikäviä juttuja mitä sulla nyt elämässä on. Lähetin sulle telepaattisesti paljon voimaa ja lämpimiä ajatuksia. Toivottavasti se telepaattinen lähetys tuli perille. :heart:Et kuule Ottis tiedäkään miten iloinen olen kun olen lukenut sun oviksesta ja simojen tallettamisesta ja kaikista niistä pikkiriikkisistä hyvistä hetkistä joita sulla aina välillä on ollut. Jokainen niistä hyvistä hetkistä on sulle tarpeen. Soisin niin kovasti sulle niitä hyviä hetkiä enemmän. Vielä koittaa ajanjakso, jolloin vaa'an positiivinen puoli on painavampi! :kiss:
Kisupoikaa sulla on vielä ihan hurja ikävä, mutta toivottavasti se ikävä muuttuu pikkuhiljaa sellaiseksi ei-kuluttavakis ikäväksi, jollainen se ikävä alkuun on. Eläimet on niin selittämättömän äärettömän tärkeitä ja niistä on iloa ja surua, huolta, vaivaa ja stressiä ja ne tuo ihmisestä parhaat puolet esiin; suunnattoman määrän rakkautta ne ihmisessä aiheuttaa. Musta tuntuu, etten ole rakastanut enkä tule ikinä rakastamaankaan ketään/mitään niin kuin tota mun vanhaa hurttaa. 15 vuotta ollaan yhdessä kuljettu ja haluaisin kulkea sen kanssa vielä toisetkin 15 vuotta. Oli sitten koira tai kissa tai joku muu ihmiselle tärkeä otus, ne on ladattu täyteen sellaista rakkautta, jollaista vain eläimillä on: 100%:sti täysin vilpitöntä ja puhdasta. Siksi oman eläimen menettäminen on niin kova paikka. Mulle ainakin eläimen menetys on ollut paljon vaikeampaa kuin vaikkapa omien vanhempieni! Erot mihistäkään ei oo mitään eläminen menettämiseen verrattuna, vaikka erot rankkoja olis olleetkin. Mutta elämä jatkuu menetyksistä huomilatta ja toivon, että kissapojun muisteleminen antaa voimaa sulle Ottis. Sitä sun kissapojukin toivoisi sulle koska se rakastaa sua edelleen, nyt sieltä kissojen ja koirien taivaasta, sateenkaarisillalta.
Ihguja toiveita kehiin Ottikselle siis ja pelot nakataan nyt nurkkaan! Kyllä sun sikkinäinen sydän ja hatara pää kestää koska sä oot vahvempaa tekoa kuin tiedätkään, vaikka ei ehkä siltä nyt tunnukaan. Valovoimaa Ottis ystäväni!
I-K:lle onnea siirrettyjen kanssa, kaikki menee hyvin loppuun asti. Usko pois. Sinä Iida-Karoliina kirjoitit tuolla aiemmin näin: Melkein jo pelottaa sekin että jospa se onnistuukin ja kaikki josta on haaveillut jo kauan onkin totista totta..siintähän se taival vasta alkaa. Joteskin jonkun aikaa jo niin tuudittautunut siihen ettei sita vauvaa koskaan tule. Vaan nyt taas alkoi toivoa että jospa kuitenkin vielä onni kääntyy.. Mä ajattelin ihan samalla tavalla! Ja siitä se taival vasta sitten alkoikin, kun se todeksi muuttui. Ei kuulkaa lopu piinat tästä maailmasta.
Ensin sitä piinaa ovista; simojen talletuksia ja/tai hoitojen onnistumista, sitten pelkää tädin tuloa. Sit jos r-testiin ilmestyy väriä, alkaa viivan vahvistumispiina niin kuin mur-murilla. Sen jälkeen miettii pysyykö se jne. Voimia piinailuihin jokaiselle, missä tilanteessa kukin sitten onkaan.
Sangah Et ole yhtään yli-ikäinen ensisynnyttäjäksi sen enempää tai vähempää kuin synnyttäjäksi ylipäänsä. Sama kai se on synnyttääkö ekan vai viidennen vähän aikuisempana, niin kuin Terrikin kertoi. Mullakin on mahassa esikois-Algio (alkio=lempinimi Algio) ja olen jo 42 ja puol! Ei siis huolta Sangah, anna palaa vaan täysillä tuhatta ja sataa kaasu pohjassa. Onnea villisti
!Luin ketjua läpi ja samalla kirjoittelin tätä omaa tekstiäni wordillä (on kätevämpää niin, kuin tihrustaa tätä pikkuruista kirjoitusruutua). Juttua on tullut niin paljon, että tän tekstin kirjoittamiseen on kulunut aika tovi. Ja vasta just nyt pääsin viimeiselle sivulle... ja mitä mä mur-mur näenkään: viiva on vahvistunut - ihan selvästi sen näkee ilman suurenteluja! Super!
:flower: :heart:
tirulii, eipä tiedä mies mitään..aavistella saattaa kyllä miun oudosta käytöksestä
..taidan hetkeksi rauhoitua ja mennä tiskaamaan..ja luulenpa jättäväni sen Apteekkireissunkin..kyllä nuo 3 testiä tuolla jemmassa ja huominen labratulos, kertoilevat mikä sitten tilanne!!=)
..nyt mie mään - Heippaus:wave:
..taidan hetkeksi rauhoitua ja mennä tiskaamaan
..ja luulenpa jättäväni sen Apteekkireissunkin..kyllä nuo 3 testiä tuolla jemmassa ja huominen labratulos, kertoilevat mikä sitten tilanne!!=)..nyt mie mään - Heippaus:wave:
Viimeksi muokattu:
Ottis
mur-mur Hienoa, näyttää viiva todellakin vahvistuneen :heart:. Sitten kun olet valmis yrjöklubiin, olisin kiitollinen, jos sen sun kohdalle laitettavan litanian tänne laittelisit, niin laitan tiedot sitten sinne minne pitääkin.
taavi166 Kiitos lohdun sanoista :flower:! Hulluuttahan tämä mun ikävöinti jo hipoo, mutt se varmaan kertoo vain jotain mun ns. elämänlaadusta. Kun on muutenkin synkkää ja ikävää, ei oikein osaa kunnolla edes yrittää nousta surun suon silmäkkeestä. Ennen vanhaan sitä sentään odotteli viikonloppuja, mutt nyt kun kaikki on vain harmaata usvaa ja mies mitä on, niin ei uskalla mitään edes suunnitella.
Hienoa, että olet täpinöissäsi niin ovisplussasta kuin pupuilustakin. Jospa tämä olisi se kierto :heart::hug:.
mahdotontako Täti siis tuli viimein sun luokse? Olen niin pahoillani. Pahoillani olen siitäkin, että sulla on siellä jotain ikäviä juttuja tapahtumassa. Voimia :hug:.
taavi166 Kiitos lohdun sanoista :flower:! Hulluuttahan tämä mun ikävöinti jo hipoo, mutt se varmaan kertoo vain jotain mun ns. elämänlaadusta. Kun on muutenkin synkkää ja ikävää, ei oikein osaa kunnolla edes yrittää nousta surun suon silmäkkeestä. Ennen vanhaan sitä sentään odotteli viikonloppuja, mutt nyt kun kaikki on vain harmaata usvaa ja mies mitä on, niin ei uskalla mitään edes suunnitella.
Hienoa, että olet täpinöissäsi niin ovisplussasta kuin pupuilustakin. Jospa tämä olisi se kierto :heart::hug:.
mahdotontako Täti siis tuli viimein sun luokse? Olen niin pahoillani. Pahoillani olen siitäkin, että sulla on siellä jotain ikäviä juttuja tapahtumassa. Voimia :hug:.
Ottis
Hysteria Kiitos valovoimahaleista ja kauniista kantavista ajatuksista :hug:. Voi ku oliski ihana päästä sun luokse sinne lämpö- ja valohoitoon, niin tuntuu kovalle tämä Suomen syksy nyt ottavan. Just sain postista kisulista teettämäni ison canvas-taulun ja laitoin sen keittiöön aiemmin edesmenneen kisulin kuvan viereen. Siinä 'veljekset' kuin ilvekset nyt pitävät meitä silmällä. Hassua miten kuvan näkeminen voikaan lohduttaa. Kisuli on siellä missä sen pitääkin, keittiössä kärkkymässä herkkupaloja.
Vaikka minäkin olen elämässäni menettänyt omaisiani huru mycket, jotenkin tämä tuntuu olleen suruista suurin. Ehkäpä just siksi, että taannoin (n.7 vuotta sitten) uutta elämää aloittaessani sain vihdoin tehdä mitä halusin ja mitäpä muutakaan minä halusin kuin just tuota kisulia ja nyt tuntuu kuin olisi elämä aloitettava taas uudelleen ja alusta. Ehkä siinä on siunauksen siemen?
mur-mur Vielä kerran hirmuiset onnittelut sinulle plussasta :heart:! Toivotaan pikkuisen tiukasti kiinni tarraavan ja matkassa pysyvän onnelliseen loppuun asti. Ajatteles, ett kesällä saat olla tuore äiti :saint:.
Minä pösilö jo eilen kävin raskauslaskurilla laskemassa milloin olisi LA jos nyt olisi tärppi käynyt ja se osui just päivään sen jälkeen kun täyttäisin 44 v. Huh-hurjalta vaikuttaa tuo luku, mutt etiäpäin mennään kuitenkin. Harvoinhan meidän vuosirenkailla ihan laskettuun aikaan vauvaa masussa kannetaan, joten saattaisin synnyttää vielä 43-vuotiaana.
taavi166 Milloin olet ajatellut alkaa r-testejä dippailla? En minä yhtään hätänen oo :ashamed:.
Vaikka minäkin olen elämässäni menettänyt omaisiani huru mycket, jotenkin tämä tuntuu olleen suruista suurin. Ehkäpä just siksi, että taannoin (n.7 vuotta sitten) uutta elämää aloittaessani sain vihdoin tehdä mitä halusin ja mitäpä muutakaan minä halusin kuin just tuota kisulia ja nyt tuntuu kuin olisi elämä aloitettava taas uudelleen ja alusta. Ehkä siinä on siunauksen siemen?
mur-mur Vielä kerran hirmuiset onnittelut sinulle plussasta :heart:! Toivotaan pikkuisen tiukasti kiinni tarraavan ja matkassa pysyvän onnelliseen loppuun asti. Ajatteles, ett kesällä saat olla tuore äiti :saint:.
Minä pösilö jo eilen kävin raskauslaskurilla laskemassa milloin olisi LA jos nyt olisi tärppi käynyt ja se osui just päivään sen jälkeen kun täyttäisin 44 v. Huh-hurjalta vaikuttaa tuo luku, mutt etiäpäin mennään kuitenkin. Harvoinhan meidän vuosirenkailla ihan laskettuun aikaan vauvaa masussa kannetaan, joten saattaisin synnyttää vielä 43-vuotiaana.
taavi166 Milloin olet ajatellut alkaa r-testejä dippailla? En minä yhtään hätänen oo :ashamed:.
Ottis kyllähän sie saat haaveksia ja PITÄÄHIN!!!!:wave::heart:
..mie olen vähän huonompi sellaisessa..
Tosin..sen verran miekin kattelin laskurilla, että la olisi 4.7.2011..kerkeisi vaavi syntyä, ennen kuin täyttäisin 46v!!!Huiiiiiii..
Kiitos kaunis Rominas
Nyt mie voin keskittyä teidän tsemppaamiseen kokonansa - Kivaa!!=)
..koskpa, nythän se piinailu tämän alkaneen raskauden suhteen vasta alkaahin!!!..odotusta ja odotusta siis tiedossa..ultrassa käyntikin(jos sinne asti pääsen)vasta rv7
..mie olen vähän huonompi sellaisessa..
Tosin..sen verran miekin kattelin laskurilla, että la olisi 4.7.2011..kerkeisi vaavi syntyä, ennen kuin täyttäisin 46v!!!Huiiiiiii..
Kiitos kaunis Rominas
Nyt mie voin keskittyä teidän tsemppaamiseen kokonansa - Kivaa!!=)
..koskpa, nythän se piinailu tämän alkaneen raskauden suhteen vasta alkaahin!!!..odotusta ja odotusta siis tiedossa
..ultrassa käyntikin(jos sinne asti pääsen)vasta rv7
Viimeksi muokattu:
Ottis, et sinä ole yhtään liian aikainen. Olin päivällä kysymässä ihan samaa sinulta, mutta menin niin sekaisin tuosta mur-murin plussasta, että unohdin. Laskin testini ja niitä on kuusi, alottaisko dpo8... jaksanko sinne saakka, en tiedä. Riippuu tietty oireistakin, onko niitä ja minkälaisia. Onneksi on pe-su menoa, menee nää tylsät päivä nopeasti. Ensi viikolla voi sitten alottaa, ainakin rapistelun.
Ottis
taavi166 Mulla on 3 erittäin herkkää testiä ja sanoisinko, ett pitelemistä on, etten jo maanantaina dippaa ensimmäistä. Oikeastaan tiistaina vasta olis pienintäkään järkeä dipata, sillä silloin olis dpo8 ja herkkä testi vois jotain näyttää ku ohjeessa sanotaan, että näyttää hCG:n nousun 6-15 päivää hedelmöittymisen jälkeen ja hedelmöittyminenhän ei heti oviksen aikaan tapahdu. Mutt sovitaan, ett tiistaina aloitan piinaviikon 7:llä testillä ja se loppuukin sitten seuraavan viikon maanantaina joko tädin tuloon tai..
mur-mur Minäkin tulin kurkkaamaan joko olisit dipannut apteekin testiin :heart:.
ON Ukko omilla teillään taas. Eilisestä käytöksestään osasin jo arvata, ettei tänään tule hetimiten kotiin, vaan painuu suoraan harrastamaan. Niin hän teki kolme viikkoa sitten torstainakin, silloin tuli vasta 7 jälkeen kotiin.
Mulla on ihmeesti alkanut uusi ajanlasku pojulin kuolemasta. Kaikki on tapahtunut joko sitä ennen tai sen jälkeen. Esoteerista vuosihoroskooppiani joku ilta luin ja siinä sanottiin, että nyt punnitaan 7 vuotta sitten tehdyt ratkaisut. Muistanpa tuolloin hävittäneeni talosta kaikki henkilökohtaiset lippuset ja lappuset 'jos satun kuolemaan', ettei jälkipolville jää toilailuistani siunailemista. Nyt sitten aloin samaan urakkaan ja lattialla lojuu valtava pino mm. graduun liittyviä muistiinpanoja. Paljon muuta mulla ei 7 vuoden takaa jäljellä olekaan. Joka tapauksessa ajattelin nyt siivota 'elämän pöytää', ettei vanha taakka paina harteilla. Jotenkin lohdullista huomata kuitenkin elämää olleen myös ennen pojua, joten ehkä sitä on pojun jälkeenkin.
Niinkuin aina silloin, kun isoja asioita tapahtuu, tekisi nyt mieli kääntyä jonkin ennustajan tai selvänäkijän puoleen ja itseasiassa siksi noita laatikoita aloinkin kallata, kun etin taannoin selvänäkijältä saamaani kirjettä ja vastausta kysymyksiini. Eipä ole vielä löytynyt, joten etsintä jatkuu ja laatikostot siivoutuu samalla...
mur-mur Minäkin tulin kurkkaamaan joko olisit dipannut apteekin testiin :heart:.
ON Ukko omilla teillään taas. Eilisestä käytöksestään osasin jo arvata, ettei tänään tule hetimiten kotiin, vaan painuu suoraan harrastamaan. Niin hän teki kolme viikkoa sitten torstainakin, silloin tuli vasta 7 jälkeen kotiin.
Mulla on ihmeesti alkanut uusi ajanlasku pojulin kuolemasta. Kaikki on tapahtunut joko sitä ennen tai sen jälkeen. Esoteerista vuosihoroskooppiani joku ilta luin ja siinä sanottiin, että nyt punnitaan 7 vuotta sitten tehdyt ratkaisut. Muistanpa tuolloin hävittäneeni talosta kaikki henkilökohtaiset lippuset ja lappuset 'jos satun kuolemaan', ettei jälkipolville jää toilailuistani siunailemista. Nyt sitten aloin samaan urakkaan ja lattialla lojuu valtava pino mm. graduun liittyviä muistiinpanoja. Paljon muuta mulla ei 7 vuoden takaa jäljellä olekaan. Joka tapauksessa ajattelin nyt siivota 'elämän pöytää', ettei vanha taakka paina harteilla. Jotenkin lohdullista huomata kuitenkin elämää olleen myös ennen pojua, joten ehkä sitä on pojun jälkeenkin.
Niinkuin aina silloin, kun isoja asioita tapahtuu, tekisi nyt mieli kääntyä jonkin ennustajan tai selvänäkijän puoleen ja itseasiassa siksi noita laatikoita aloinkin kallata, kun etin taannoin selvänäkijältä saamaani kirjettä ja vastausta kysymyksiini. Eipä ole vielä löytynyt, joten etsintä jatkuu ja laatikostot siivoutuu samalla...
=) Voi mur-mur miten nyt olen onnellinen sun puolesta. Onnea hirmusti ja kaikkea hyvää. Rukoilen puolestasi joka päivä, että kaikki menisi hyvin. Kyllä sinä olet tämän jo ansainnut. Aina niin ihanasti muita nostamassa. IHAAAAAAAAAAAAAANNNNAAAAAAAAAAA !!!!!!! :hug:
I-K:lle paljon onnea hoitoihin. :flower:
Ottis sinulle voimahalaus ja kaikkea hyvää. :kiss:
Tsemppiä kaikille omiin tilanteisiin. :flower:
I-K:lle paljon onnea hoitoihin. :flower:
Ottis sinulle voimahalaus ja kaikkea hyvää. :kiss:
Tsemppiä kaikille omiin tilanteisiin. :flower:
Tirlittan1968
Mur-mur IHANAA!!!! Aivan mahtavaa ja olen niin onnellinen sinun puolesta!!!
Nyt vaan toivotaan että pikkuinen pysyy mukana!!!!
Minulla tänään ovis jos päivittäjä viitsii laittaa listalle. Eli huomenna RKTT listalle jookos.
Mur-mur mä arvasin että tästä tulee + kuukausi nyt me muut sitten seurataan sun jalanjälkiä
Nyt vaan toivotaan että pikkuinen pysyy mukana!!!!
Minulla tänään ovis jos päivittäjä viitsii laittaa listalle. Eli huomenna RKTT listalle jookos.
Mur-mur mä arvasin että tästä tulee + kuukausi nyt me muut sitten seurataan sun jalanjälkiä
Ottis, taavi no enhän mie sinne apoteekkiin jaksanut/viitsinyt enään lähteä
Kirjoittelinkin siitä jo tuolla aiemmin ..käytän nyt näitä samaisia testejä, niitä vielä 3kpl..
..ja huomenna käyn siellä hcg määrityksessä, sitten toisen kerran maanantaina(jos ei vuoto yllätä)
Kiitos kaunis siullehin Unari Onnen toivotuksista, ne kyllä kaikki lämmittävät!
..ja kaikille meille mie sitä omaa nyyttiä kainaloiseen niin toivoisin..:heart:
Tirlittan - kiitos
Oi, tulkaatte perästä, mie vuotan!!!!!!!:wave:
Laitoinko siulle oikein tuon dpo pvä:n??
..oliko tänään ovis, vaiko ovis+..
Kirjoittelinkin siitä jo tuolla aiemmin ..käytän nyt näitä samaisia testejä, niitä vielä 3kpl..
..ja huomenna käyn siellä hcg määrityksessä, sitten toisen kerran maanantaina(jos ei vuoto yllätä)
Kiitos kaunis siullehin Unari Onnen toivotuksista, ne kyllä kaikki lämmittävät!
..ja kaikille meille mie sitä omaa nyyttiä kainaloiseen niin toivoisin..:heart:
Tirlittan - kiitos
Oi, tulkaatte perästä, mie vuotan!!!!!!!:wave:
Laitoinko siulle oikein tuon dpo pvä:n??
..oliko tänään ovis, vaiko ovis+..
Viimeksi muokattu: