mur-mur Märehtimättä ei voi olla, kun asia on niin ISO, sen me kaikki tiedämme ihan varmasti. Voimia sinulle :hug:. Muistatkos sen jonkin linkin, jossa kerrottiinkin, ett mm. päivän toinen pisu voi olla hCG- tujumpaa kuin eka pisu? Se varmasti vaihtelee.
ON Mä olen taas ihan tööt. Tuntuu, etten koskaan pääse pojun ikävästä yli. Yritän ajatella, ett näin oli määrä käydä ja silti jossittelen. Jossittelen jossittelemasta päästyäni. Mies sanoi eilen, ettei olla mökilläkään käyty ja sekös mua nyt ahdistaa, kun pelkään, ett sinne pitää mennä, sillä siellähän ikävä taas iskee uudella voimalla kimppuun.
Pelkoja päin pitäisi käydä, tiedän sen. Ja mitä voimakkaammin antaa surun sisintään jäytää, sitä paremmin siitä ehkä joskus selviääkin. Herra yksin tietää, että minulla on elämässä suruja ollut ennenkin, joten luulisi jo, että olisin keksinyt strategian selvitä niistä ja selittää asiat parhain päin, mutta täytyypä tunnustaa myös se, etten ole aikuisiälläni antanut kenenkään varastaakaan sydäntäni niinkuin kissaherra teki. Eli pitäiskö sanoa, että sitä saa mitä tilaa?
Nyt pitäisi siis mur-mur mun saada todella se piinailu päälle ja vauhtiin, ett katse suuntautuisi tulevaan, enkä vain surisi mennyttä, joka ei koskaan palaa.