Hei kaikki kuumeiset ja piinaiset siskot.
Mä oon todennut itseni satunnaisihmiseksi, ja siksi täälläkin heilun vain ajoittain. Niin hurjasti on tullut kirjoituksia, etten pysy kärryillä, mutta listasta huomasin, että RKKT-lista on Ottiksen sanoin mielenkiintoinen
:heart:
Ja Silakka Solakalla on kaksi munista siirretty; mä paan kädet ristiin että kyydissä pysyvät molemmat!
ON Itse asiassa mäkin varmaan kuulun RKKT-listalle. Viikko sitten perjantaina meillä oli inseminaatio (Folli oli jotain 19mm) ja sain irrotuspiikin (joka varmistaa muniksen irtoamisen 24-36 tunnin kuluessa). Tuntemuksien perusteella ovis oli lauantaina tai sunnuntaina, en tarkkaan tiedä. Siksi en tarkkaan tiedä mikä päivä on menossa.
Tarkoittaako pp eli hoitopäivä myös inssiä? Siinä tapauksessa mulla olis pp 7. Tai jos laskee oviksesta, niin sitten dpo 5 tai 6. No, ens perjantaina kuitenkin on kaks viikkoa kulunut ja voin tehdä testin, ellei täti ole tullut tai tule.
Ensi viikon torstaina menen sinne "piikityskoulutukseen", mikä tarkoittaa sitä, että hoitajat neuvovat miten itseäni piikitän IVF:ää (koeputkihedelmöitystä ) varten, mikäli tää inssi ei tuota tulosta. Tai näin ainakin on suunniteltu..
Hassua, miten parisuhteen tila vaikuttaa tähän kuumeeseen ja piinaamiseen. Meillä on nyt häikkää suhteessa, lähinnä minä olen alkanut epäröidä. Miehellä on paha hylkäämisen pelko ja käisttelemättömiä juttuja isänsä kanssa (joka on kuollut). Hän on valtavan epävarma itsestään ja oikeastaan kaikesta ja hänellä on valtava (!) miellyttämisen tarve. Kaikki tämä ilmenee miellyttämisenä, miellyttämisenä, lahjojen antamisella (jatkuvalla syötöllä ) ja sillä miellyttämisellä. Hänelle sopii kaikki, ja kaikkeen hän sanoo kyllä. Niin kultainen kuin hän onkin ja tiedän, että hänen tarkoitusperänsä ovat hyviä, hänen toimintansa on alkanut kääntyä itseään vastaan. Minä tukehdun! Olen puhunut hänelle tästä jo pitkään, kertonut, että olen rakkaudesta, huomioimisesta, lahjoista, yllätyksistä, miellyttämisestä ähkynä koko ajan, enkä enää tunne nälkää. Päinvastoin tarvitsen tilaa ja yksityisyyttä ja mitä enemmän hän rakastaa minua, sen kylmemmäksi minä muutun. Enkä voi tälle mitään. Hän reagoi asiaan sanomalla Joo, mä ymmärrän, ja seuraavana päivänä saan rakkauskirjeen, jossa hän kertoo kuinka täydellinen olen ja kuinka onnekas hän on ja kuinka hirveän paljon hän minua rakastaa. Ja minun ähkyni kasvaa.
Hänen onnensa riippuu minusta ja se on vastuu, jota en halua enkä voi ottaa harteilleni. Olen toivonut ja odottanut näkeväni hänessä MIEHEN, joka seisoo omilla jaloillaan ja ottaa vastuun omasta onnellisuudestaan. Olen koko suhteen ajan puhunut hänelle tästä, kauniisti, rakentavasti, kannustaen, valanut häneen uskoa ja itseluottamusta, mutta minun ähkyni on kasvanut jo niin suuriin mittasuhteisiin, että nyt olemme aivan solmussa, koska en kykene teeskentelemään onnellista, vaan ahdistukseni, turhautumiseni ja kylmyyteni näkyy ja tuntuu. Koska minun lämpöni ja rakkauteni ja läheisyyteni häntä kohtaan on nyt jäähyllä, myös piinailu ja arvaailu raskaudesta ei tunnu piinalta siinä mielessä kuin me piinailun (+toiveen) täällä yleensä ymmärrämme.
Minusta tuntuu kamalan pahalta ja suorastaan kiittämättömältä kertoa tähän sävyyn miehestä, jolta saan jakamatonta huomiota ja rakkaudenosoituksia 24/7. Hän on jatkuvassa valmiustilassa täyttämässä toiveeni, eikä mikään haittaa häntä. Katsoimme tv:tä ja nostin jaklani rahille. Kysyin ovatko jalkani tiellä ja hän sanoi joo, mutta ei se haittaa. No, jätin sitten jalkani siihen, ja hän katsoi elokuvan loppuun näkemättä juuri mitään. Tätä on vaikea selittää ilman että kuulostan kamalalta ilhiseltä, jota en kuitenkaan ole. No, summa summarum; olen kuin parhaassa mahdollisessa puffet-pöydässä ja saanut syödäkseni jo kaikki alkuruoasta jälkiruokaan ja koko ajan pöytään kannetaan uusia ruokia ja minun odotetaan syövän ne kaikki. Ja tietysti kokista tuntuu pahalta, jos en innostu ja syö. Toki kokista tuntuu pahalta, jos minua oikeastaan alkaa etoa, koska en voi enää ajatellakaan ruokaa saamatta oksukohtausta.
Nyt tuli pitkä omanapainen kirjoitus aiheesta, joka ei aivan suoranaisesti liity ketjun alkuperäiseen ajatukseen, vauva-aatoksista ja siihen liittyvistä iloista ja suruista puhumiseen. Tai kyllähän mies siihen tietysti liittyy. Joten, vielä kerran sori kun tuli pitkä purkaus, mutta helpottaa kun saa olonsa jonnekin purkaa.
Anyway: kukkakimppuja, hymyjä, halauksia ja sydämiä kaikille :flower: =) :hug: :heart:
