mimmimamma Niinhän minäkin sen punaisen täplän näin, mutt mutt.. jotenkin en vain jaksa uskoa, ett se olisi huomenna yhtään punaisempi/leveämpi/vahvempi ja mitä kaikkea
. Alamahaan sattuu niinkuin silloin kun olin raskaana, vähän pahaakin tossa hetki sitten teki, mutt silti toivon vaan, ett nää turhat oireet katoaisivat vikkelään ja täti tulis. Näyttää mun kohtaloni olevan, että kun saa pikkasen tuulta alleen haaveet, ne sitten heti kaatuu.
Hienoa
mur-mur, ett ikkunanpesijän viretilasta hitunen sinuunkin tarttui ja sait vaihdettua verhot poikasen huoneeseen.
Minä kävin mökillä. Miehen kanssa oli päivällä puhetta, ett siellä saunottas, mutt kun mökkitielle käännyin, alko ihan älytön masentaa ja siinä samassa päätin, ett lähden heti takas kotiin. Miehelle puhtaita vaatteita vein ja kun jotain kuulumisia kyseli, sanoin olevani varma vain siitä, ett haluan kotiin ja olla ihan rauhassa. Kyseli syytä. Sanoin, ettei vain huvita. Ihmeen lunkisti mies asian otti, vaikka näytti sitä pikkasen harmittavan kun oli ehtinyt jo takkaankin laittaa tulen. Kuitenkin tuossa matkalla mietin, ett jos meidän suhde olisi kunnossa, olisin saattanut miehen kaulaan kapsahtaa itkemään pahaa oloani sen sijaan, ett lähden yksin nuolemaan haavojani. Mutt mutt.. toi mies on niiiiiiin monta kertaa osoittanut kylmyyttä ja ymmärtämättömyyttä, kun olen yrittänyt jostain mieltä painavasta asiasta puhua, ett enää en puhu, ainakaan hänelle.
Tämä pohjakosketus oli ihan odotettavissa, sillä niin paljon tähän kiertoon toiveita latasin. Toisaalta, lähempänä keskenmenoa jokaiset menkat olivat pieni maailman loppu ja sitä seurasi vähintäänkin muutaman päivän pituinen masis, joten olen mä kuitenkin vähän eteenpäin päässyt tän lapsettomuuden käsittelyssä.
Yritänpä nyt jotain tolkkua elämääni saada ja toivottelen teille kaikille lupsakkaa iltaa!