Ihan huikeeta, että sinäkin ROXANNE nyt sitten vihdoin olet täällä. Mahtavat ultrakuulumiset. Ja eikös vain ollut veikeätä nähdä pikkuinen ruudulla ensimmäistä kertaa? Voin luvata että seuraava ultra on vielä ihanampi, kun jo erottaa pienen ihmisen kuvasta. Meikäläisellä alkoi ihan silmät vuotaa siellä. Miehelläkin paha allergia vaivasi sinä päivänä, kun käveltiin kaupunkiin ja mentiin syömään. Silmät vetisti niin kovin.
Mäkin mietin tuota niptiä ja olisin sen saattanut tehdäkin, mutta sitä ei saanut teetettyä täällä "pikkukylässä". Olisi pitänyt lähteä Hesaan sitä varten ja se tuntui vähän työläältä. Sain sen sitten tosiaan julkiselta puolelta, kun ikäseula jo yksinään veti riskin niin suureksi. Ja toisin kuin täällä ennen mainitsin, niin ei se ollutkaan ihan ilmainen. Tuli siitä pieni käyntimaksu jälkeenpäin maksettavaksi. Hurjat 32 euroa tai jotain. Mutta ei se hinta tosiaan niin kovin kummoiselta tunnu noiden hoitojen jälkeen, "pikkuraha" tai jotain. Kyllä se tosiaan mieltä huojentaa, että on joku varmuus edes jostain. Mutta eihän sekään tosiaan kaikkea kerro.
Ja siinä mielessä se olisi järkevä tehdä jo hyvissä ajoin, että jos saa kovin myöhään tietää jotain huonompaa uutista, niin kahta kauheampi surutyö edessä, kun on jo kovasti ehtinyt kiintyä pieneen masuasukkiin. Varsinkin tuon np-ultran jälkeen. Sen jälkeen olisi kamala tehdä mitään päätöksiä mihinkään suuntaan. Niin julkisella tuo siis tehtiin kovin myöhäisillä viikoilla ja tulostakin odotettiin viikko. Eli se oli vasta tuon ensimmäisen ultran jälkeen.
Mä oon ollut kaksi kertaa neuvolassa. Ihan positiivisin mielin suhtaudun siihen. Hyvä että seurataan kaikkea mahdollista ja ilmeisesti vähän tarkemmin sitten vielä jos riskiraskaus kyseessä. Suomessa hoidetaan kyllä hyvin odottavat äidit ja vauvat/lapset.
ON
Mä oon täällä vähän koomassa. Kauhea työkiire päällä ja töitä piisaa vielä ainakin kuukauden eteenpäin. Meidän alalla hulina on näin keväisin. Sitten kesä ja syksy hiljaisempaa aikaa, niin ehtii keskittyä vauvanhankintoihin.
Niin, olen kuitenkin tässä hoppulassa saanut aikaiseksi sen, että muutto on edessä toukokuussa. On niin kiirettä, etten jaksa edes stressata sillä. Kaipa se hoituu jotenkin, kuten tähänkin asti kaikki on hoitunut ihan omalla painollaan. Kämppä löytyi, kun sen aika oli. Kerrostalokolmio palveluiden ja koulun vierestä alle kilsa kumpaankin. Eli neuvolaan tulee matkaa tuollaiset 700 m ja sama matka vaatekauppaan H&M ostamaan vaatteita pienokaiselle. Ihana leikkipuisto ihan takapihalla. Kävin sen katsastamassa ensimmäisenä, kun menimme asuntoa katsomaan. Isännöitsijä lupasi kämppään vähän remonttia, kun 98 valmistunut talo kyseessä. Uusi lattia ja uudet keittiökoneet. Wau. Tosi hyvää palvelua, ei moitteen sijaa ainakaan vielä. Kyseessä on siis aso-kämppä, jossa asumiskulut jää täällä alle 800 euroon ja pidän sitä kyllä edullisena.
Yli kymmenen neliötä (ja yksi makuuhuone siis) lisää tilaa hommata lisää kamaa nurkkiin pyörimään. Ja kaksi vessaa, ai mitä ylellisyyttä.
Jos nyt jotain raskasta asiaakin, niin ei mulla oikein muuta kuin että edelleen lähes oireeton olo jatkuu. En tunne vielä ainakaan varmuudella liikkeitä. Nyt on menossa jo 18+2. Mutta muutaman viikon sisällä pitäisi alkaa tuntua. Kerran aamulla puoliunessa tunsin ihan kuin joku olisi tökännyt sormella vatsaa mutta sisältäpäin. En tiedä olisiko se ollut sitten ensimmäinen tuntemus. Siitä on jo varmaan viikko tai jotain aikaa. En laittanut päivää ylös, kun en ollut varma. Eikä se ole toistunut enää sen jälkeen.
Niin joo ja oli mulla sitä heikkoa oloa jossain vaiheessa alkuraskaudessa. Meni selkä niin jumiin, etten voinut istua niin tein töitä seisaaltaan, jolloin alkoi huimata ja pyörryttää jos pidempään seisoskeli. Mutta se meni ohi melko pian, ei sitä muistaakseni ainakaan montaa viikkoa kestänyt. Söin hyvin mietoja rautatabuja ja lopetin nekin kun hemo oli 135. Nyt olen aloittanut raskausmonivitamiinit, jossa rautaa 15 mg. En tosin ole enää muistanut ottaa joka päivä. Kummasti tulee tällaiseksi, kun pahimmat riskiviikot takanapäin. Alussa muistin joka päivä kaikenmaaliman pillerit. Sitten jossain kohtaa heräsin aina välillä ihan kuin jostain painajaisesta ja kauhistunut tunnelma, että olenko muistanut ottaa kaikki lääkkeet. Ja tuo oli siis viikkoja hoitojen lopettamisen jälkeen. Eihän mulla enää ole kuin kilpparilääkitys.
Mutta jos tässä vaikenen kohtapuoliin hetkeksi aikaa, niin se johtuu vaan kiireistä. Toukokuusta eteenpäin taas aikaa luurata täällä enemmänkin. Jos vaikka olisi enemmän asiaakin raskaudesta. Nyt kun olo on ihan normaali, eikä minkään sortin raskaustuntemuksia ole. Maha on kyllä jo vähän pyöristynyt ja housut ahdistaa istuessa. Eli otin obelix-housut käyttöön, jossa tilaa vatsalle. Sellaiset mustat halpishousut joustavaa kangasta. Ei mitkään varsinaiset äitiyspöksyt.
Mäkin mietin tuota niptiä ja olisin sen saattanut tehdäkin, mutta sitä ei saanut teetettyä täällä "pikkukylässä". Olisi pitänyt lähteä Hesaan sitä varten ja se tuntui vähän työläältä. Sain sen sitten tosiaan julkiselta puolelta, kun ikäseula jo yksinään veti riskin niin suureksi. Ja toisin kuin täällä ennen mainitsin, niin ei se ollutkaan ihan ilmainen. Tuli siitä pieni käyntimaksu jälkeenpäin maksettavaksi. Hurjat 32 euroa tai jotain. Mutta ei se hinta tosiaan niin kovin kummoiselta tunnu noiden hoitojen jälkeen, "pikkuraha" tai jotain. Kyllä se tosiaan mieltä huojentaa, että on joku varmuus edes jostain. Mutta eihän sekään tosiaan kaikkea kerro.
Ja siinä mielessä se olisi järkevä tehdä jo hyvissä ajoin, että jos saa kovin myöhään tietää jotain huonompaa uutista, niin kahta kauheampi surutyö edessä, kun on jo kovasti ehtinyt kiintyä pieneen masuasukkiin. Varsinkin tuon np-ultran jälkeen. Sen jälkeen olisi kamala tehdä mitään päätöksiä mihinkään suuntaan. Niin julkisella tuo siis tehtiin kovin myöhäisillä viikoilla ja tulostakin odotettiin viikko. Eli se oli vasta tuon ensimmäisen ultran jälkeen.
Mä oon ollut kaksi kertaa neuvolassa. Ihan positiivisin mielin suhtaudun siihen. Hyvä että seurataan kaikkea mahdollista ja ilmeisesti vähän tarkemmin sitten vielä jos riskiraskaus kyseessä. Suomessa hoidetaan kyllä hyvin odottavat äidit ja vauvat/lapset.
ON
Mä oon täällä vähän koomassa. Kauhea työkiire päällä ja töitä piisaa vielä ainakin kuukauden eteenpäin. Meidän alalla hulina on näin keväisin. Sitten kesä ja syksy hiljaisempaa aikaa, niin ehtii keskittyä vauvanhankintoihin.
Niin, olen kuitenkin tässä hoppulassa saanut aikaiseksi sen, että muutto on edessä toukokuussa. On niin kiirettä, etten jaksa edes stressata sillä. Kaipa se hoituu jotenkin, kuten tähänkin asti kaikki on hoitunut ihan omalla painollaan. Kämppä löytyi, kun sen aika oli. Kerrostalokolmio palveluiden ja koulun vierestä alle kilsa kumpaankin. Eli neuvolaan tulee matkaa tuollaiset 700 m ja sama matka vaatekauppaan H&M ostamaan vaatteita pienokaiselle. Ihana leikkipuisto ihan takapihalla. Kävin sen katsastamassa ensimmäisenä, kun menimme asuntoa katsomaan. Isännöitsijä lupasi kämppään vähän remonttia, kun 98 valmistunut talo kyseessä. Uusi lattia ja uudet keittiökoneet. Wau. Tosi hyvää palvelua, ei moitteen sijaa ainakaan vielä. Kyseessä on siis aso-kämppä, jossa asumiskulut jää täällä alle 800 euroon ja pidän sitä kyllä edullisena.
Yli kymmenen neliötä (ja yksi makuuhuone siis) lisää tilaa hommata lisää kamaa nurkkiin pyörimään. Ja kaksi vessaa, ai mitä ylellisyyttä.
Jos nyt jotain raskasta asiaakin, niin ei mulla oikein muuta kuin että edelleen lähes oireeton olo jatkuu. En tunne vielä ainakaan varmuudella liikkeitä. Nyt on menossa jo 18+2. Mutta muutaman viikon sisällä pitäisi alkaa tuntua. Kerran aamulla puoliunessa tunsin ihan kuin joku olisi tökännyt sormella vatsaa mutta sisältäpäin. En tiedä olisiko se ollut sitten ensimmäinen tuntemus. Siitä on jo varmaan viikko tai jotain aikaa. En laittanut päivää ylös, kun en ollut varma. Eikä se ole toistunut enää sen jälkeen.
Niin joo ja oli mulla sitä heikkoa oloa jossain vaiheessa alkuraskaudessa. Meni selkä niin jumiin, etten voinut istua niin tein töitä seisaaltaan, jolloin alkoi huimata ja pyörryttää jos pidempään seisoskeli. Mutta se meni ohi melko pian, ei sitä muistaakseni ainakaan montaa viikkoa kestänyt. Söin hyvin mietoja rautatabuja ja lopetin nekin kun hemo oli 135. Nyt olen aloittanut raskausmonivitamiinit, jossa rautaa 15 mg. En tosin ole enää muistanut ottaa joka päivä. Kummasti tulee tällaiseksi, kun pahimmat riskiviikot takanapäin. Alussa muistin joka päivä kaikenmaaliman pillerit. Sitten jossain kohtaa heräsin aina välillä ihan kuin jostain painajaisesta ja kauhistunut tunnelma, että olenko muistanut ottaa kaikki lääkkeet. Ja tuo oli siis viikkoja hoitojen lopettamisen jälkeen. Eihän mulla enää ole kuin kilpparilääkitys.
Mutta jos tässä vaikenen kohtapuoliin hetkeksi aikaa, niin se johtuu vaan kiireistä. Toukokuusta eteenpäin taas aikaa luurata täällä enemmänkin. Jos vaikka olisi enemmän asiaakin raskaudesta. Nyt kun olo on ihan normaali, eikä minkään sortin raskaustuntemuksia ole. Maha on kyllä jo vähän pyöristynyt ja housut ahdistaa istuessa. Eli otin obelix-housut käyttöön, jossa tilaa vatsalle. Sellaiset mustat halpishousut joustavaa kangasta. Ei mitkään varsinaiset äitiyspöksyt.