40+ odottajat vol 4 (päiv. yksärillä)

Pirtsillä on ollu melkonen synnytys! Onnittelut pojasta ja mukavaa matkaa äitiyteen. Sitä kummasti löytää itsestään ihan uusia piirteitä tämän matkan varrella. Ja jotenkin huolet muuttavat muotoaan mutta sitten tulee paljon paljon niitä ihania ilon aiheita.

Mulla on viikkoja 35 tasan ja reilun viikon päästä on ultra keskussairaalalla. Sikiö vaikuttaa isohkolta ja sitä seurailevat. Ja onhan se isompi kuin isoveljensä, kyllä mä sen tunnen. Esikoinen syntyi 39 ja rapiat 4,1 kiloisena sopusuhtaisena pötkylänä. Hänellä myös seurattiin kokoa mahanympäryksen isojen ultramittojen takia ja passittivat mut ihan viime metreillä toiseen sokerirasitustestiinkin ja sekin oli puhdas. Nyt olen jo kieltäytynyt menemästä uudestaan rasitustestiin. Mutta kyllähän sitä kaikenlaista mielessä liikkuu ja yritän nyt vain odotella tuota seuraavaa ultraa ja mitä siellä tuumataan. En usko, että tämäkään on ylittämässä laskettua aikaa, jos saa lähteä syntymään spontaanisti. On jo pää alaspäin mutta ei ole kiinnittynyt.
Mitään hätää sikiöllä ei ole ja kaikki mun vaivat ovat vain minulle hyvin epämiellyttäviä kipuja, kolotuksia, paineen tunnetta siellä sun täällä keuhkoista häpyluun seutuun, harjoitussupistuksia, vihlontoja, sikiön liikkeetkin sattuvat välillä kylkeen. On vähän sellainen "kunhan mä nyt tästä päivästä selviän" meininki ja pinna meinaa olla vähän kireellä välillä.

Helmi + poitsu 34+6

 

Onnewa Pirtsi!! Huippua! Kuulostaa kovasti omalta kokemukselta esikoisen synnytyksessä. Kyllä siitä toipui, vaikka aina ei siltä tuntunut. Muista pitää mahan toiminta kunnossa (laksatiiveja), kun yleensä vahvat kipulääkkeet aiheuttaa kaikkea ikävää.

 

ONNITTELUT Pirtsille terveestä poikavauvasta!! Ihanaa, että jaksoit toipumisen keskellä tulla kertomaan kuulumisia! Jos on ollut pitkä taival tähän asti, niin ei sua näköjään synnytyksessäkään helpolla päästetty:-/ Kovasti voimia ja jaksamista toipumisen ja vauvan tuoksun keskelle!

Kun jaksat, niin tule ihmeessä kertoo lisää synnytytyksestä ja pojan strategisia mittoja. Ihanaa, että nyt se on onnellisesti takana ja the only way is up!

Tällä kovat liitoskivut ja masu on kasvanut isoksi (vaikkei paino olekaan noussut) ja laskenut jo alaspäin, rv 34 tuli täyteen eli enää 6vkoa - Joyzya mukaellen enää niin vähän la!! Meno on hidasta ja eilisellä kävelylenkillä (menin pitkästä aikaa) tuli pahat supparit ja paluumatka oli tuskaa. Enpähän mee hetkeen kun vie voimat eikä sitten mitöön jaksakaan.

Tää on pessyt pyykkiä ja silittänyt asioita valmiiksi pikkuiselle. Lisäks ajattelin mennä raskausajan kuvauksiin - onko kukaan muu menossa tai jo käynyt? Vauvan newborn kuvaukset on ihan must, mutta tästä puolipallostakin olis kiva saada jotain ammattilaisen ottamaa kuvaa muistoksi

Mahassa käy kova melske joka päivä ja sitä on kiva seurata. Sokruja mittaillaan 3x vkossa, & siellä kohoaa tulokset jos sortuu sokeriin, muuten pysynyt hyvinä arvot.

Mitäs muille kuuluu?

 

Paljon onnea pienestä pojasta Pirtsi Synnytys kuulosti rankalta kokemukselta, mutta onneksi olette molemmat hengissä ja toipumaan päin!

Voi, kun te kaikki muut olette jo niin pitkällä! Kohta jään tänne yksinäni pyörimään, jos ei joku uusi rohkaistu mukaan! Pitäisikin käydä kurkkaamassa, miltä plussatilanne näyttää tuolla kuumeilijoiden puolella.

Täällä viikkoja 25+ ja olo alkaa olla ajoittain jo melko tukala. Maha on iso ja edessä. Takaapäin ei raskaus näy, mutta edessä sitten senkin edestä. Töissä olen jaksanut ihan hyvin. Työ on onneksi fyysisesti kevyttä, mutta kyllähän sitä huomaa, että henkinen kuormitus kasvaa näin raskaana ollessa.

Babez, minäkin olen tuota kuvausta miettinyt, mutta en ole vielä asiaa tarkemmin tutkinut. Tämä on mulle todennäköisesti viimeinen raskaus, joten kiva olisi tästä pallosta muisto saada ihan ammattilaisen kuvaamana.

Kovasti tekisi jo mieli pieniä vaatteita pestä ja silittää, mutta en viitsi ennen kuin saadaan hoitopöytä kotiin asti. Saa sitten laitella suoraan paikalleen vauvaa odottamaan. Vielä vähän arvon, että otanko äitiyspakkauksen vai en. Minkälaiseen ratkaisuun te muut päädyitte?

Keltsi + pikkutyyppi 25+

 

Lömällä, talvi- sellaisella olen tämän viikon ollut ja kylläpä tekee hyvää!

Maanantaina kävin sokerirasituksessa ja kuten arvelinkin, minulla ei ole raskausajan diabetesta. Kaikki arvot kunnossa. Minähän lykkäsin sitä näin pitkälle, kun ajattelin että jos tulee kovinkin paha olo, niin ei tarvitse töihin ainakaan sitten mennä huonovointisena. Ei tullut yhtään mitään
Tiistaina sitten oli neuvola. Painoa oli tullut n. puolessatoista kuukaudessa 100 grammaa, vaikka oli joulukin välissä. Syyllisenä pidän rautalisää, jonka tuolloin aloitin (hb oli 105) ja maha on ollut sekaisin siitä lähtien. Minulle kun ei tunnu sopivan yhtään mikään valmiste. Joko oksennan tai maha menee löysälle. Ajattelin jo, lieneekö siitä mitään imeytynyt, mutta hb olikin 140, joten sain luvan lopettaa rautalisän.
Eilen sitten olin siinä kasvukontrollissa äitipolilla, kun se edellinen ultraaja sai vauvan niin HIRVEÄN ISOKSI että varjele sentään. Yläkäyrillä mukamasti huideltiin. No, eilen vauva sitten olikin muuttunut "välimallin" vauvaksi, eli tanakkaa keskikäyrää, painoarvio noin 2000g. Seuraava käynti rv38, silloin lyödään käynnistyssuunnitelma lukkoon. Nyt oli kaikki paikat vielä tiiviisti kiinni.

Kaikin puolin voin oikein hyvin, ei mitään valittamista. Kunhan nyt äitiysloma parin viikon päästä alkaa, alan laitella vauvan juttuja valmiiksi.

Joyzy, oletko kokeillut penslata suuta sitruunan mehulla tai puolukkamehulla? Niiden pitää olla sokeroimattomia. Joskus saattaa sekin auttaa.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille.

 

Pirtsi: onnea, onnea, onnea! Pojat on ihania! Hei, jos sulla ei ois sattunut jotain, niin se ois ollut ihme! Sulle on sattunut ja tapahtunut matkan varrella ihan hirveästi ja olisin toivonut sinulle hiema pehmeämpää synnytyskokemusta. Onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin ja pian pääset nauttimaan vauva-arjesta. Toivottavasti tokenemisesi menisi ilman vastoinkäymisiä! Kaikkea hyvää!

Kaikille muille odottajille tsemppiä loppuodotukseen. Babez, sinullakin on raskaus aikas pitkällä.... Käyn seuraamassa teitä kaikkia aina välillä.

 

Joyzy: Miten teillä meni käännösyrityksessä? Toivottavasti kaikki hyvin.

Mulla on lähes koko ajan olo, että räjähdän. Lapsiveden määrä on runsaahko. Jouduin kotimittailemaan sokereita, että nähdään miten ne mun normiruokavaliolla käyttäytyy ja onko sokerivauvan riskiä. Itse en usko, että on mitään häikkää. Mutta taas ne onnistuivat saamaan mulle sairaalasta sen olon, että on ihan saletisti sokerivauva ja kaikki mun syytä. Mutta mä pidän lippua korkealla.

Helmi ja poitsu 36+6

 

Mistähän mä nyt revin tuon Joyzyn käännösyrityksen? En löydä siihen liittyvää viestiä nyt uudestaan enää, mutta eipä se nyt haittaa. Onkohan Joyzy jo synnyttämässä.

Mulla on sokerimittauksissa ollut kaksi ihan pientä ylitystä nyt parin päivän aikana. Toinen oli aamupalan jälkeinen 1h arvo ja toinen oli yhden välipalan jälkeinen 1h arvo. Molemmilla kerroilla vedin ihan huolella hiilareita ja vähän ounastelinkin ylitystä. Mutta mä en yhtään tiedä miten nää nyt vaikuttaa mihinkään. Lääkäri sen sitten varmaan reilun viikon päästä kertoo.

Helmi 37+1

 

Moikka Helmi! Mulla kans samaa ongelmaa tällä viikolla - ekan kerran alkoi aamiaisen jälkeiset arvot olemaan koholla, ainoa muutos joko söin norm. Enemmän marjoja, tuorepuristettua app.mehua tai ylimääräisennhedelmän! Ja arvo ei edes 3ssa tunnissa laskenut riittävästi:-0 mitåhån tuleman pitää... mulla radidiagnoosi jo rv 16 asti, ens viikolla on synnytystapa-arvio. Maha roikkuu alhaalla jo, liitoskivut vaivaa kovasti. Neuvolaan huomenna...

Kiitos Virkille ja muillekin, jotka kommentoivat minulle, kiva tietää, että,täällä käydään seurailemassa - on tää vaan niin jännää...!


Rv 36+2

 

Eikös täällä muut ala jo kohta myös räjähtelemään?

Sen verran käyn tänne kommentoimassa, että tosiaan ollaan menty joka asiassa sieltä, missä aita on ylimmillään.
Synnytys oli siis äärimmäisen pelottava kokemus. Painoarvio meni 1kg pieleen ja tuloksena syntyi 4,5kg:n poika!
Synnytys lähti käyntiin nopeasti, aamulla lapsivesien mentyä supistukset alkoivat tuskallisina jo 45min sisällä ja sairaalassa olin jo armoa pyytämässä.
Sain spinaalin, mikä toi euforisen olon hetkeksi, ja avauduin 10cm:n nopeasti. Sain alkaa ponnistamaan ja siinä sitten spinaali lakkasi toimimasta ja huomattiin, että on jokin ongelma.
Vauva oli raivotarjonnassa, mutta pää vähän vinossa ja jäi jumiin liian ylös. Ei tullut ponnistamalla alas senttiäkään ja napanuora kaulan ympäri.
Lääkäri kävi toteamassa helvetillisen 1h38min ponnistusyrityksen jälkeen, että äkkiä saliin ja leikataan. Suomeksi sanottuna kiljuin kivusta ja pelosta.
Salissa muistan kun kerrottiin, että poika tuli jonka jälkeen sain kipulääkettä josta sain pahan tripin enkä ollut tässä maailmassa enää.
Heräämössä luulin, että olen kuollut ja mietin miksi meille kävi näin, en ymmärtänyt yhtään missä olen ja onko tämä totta vai ei.
Hoitaja pyöri lähellä ja kyselin häneltä jotain, en muista edes mitä. Meni pitkään, ennenkun tajusin etten olekaan kuollut!
Minut kärrättiin lastenosastolle jossa vauva oli isänsä kanssa, hyvinvoivana ihanana myttynä enkä meinannut käsittää yhtään, että se on meidän vauva ja tämä ei ole unta!

Meni noin 3 vuorokautta täydessä sumussa lääkkeiden takia, ei hirveästi mitään muistikuvia, muutakuin uskomaton tuska sektiosta. Huonekaveri käveli vauvan kanssa ympäriinsä ja haki aamupalaa, minä vain olin sängyssä ja jouduin soittamaan hoitajaa joka hemmetin asiaan, kun en päässyt sängystä edes ylös, en vessaan, en saanut vauvaa liikuteltua, en mitään.
Paraneminen oli ja on ollut tuskainen taival, osa parantuu nopeasti, minä en ilmeisesti

En olisi pärjännyt kotona ilman miestä, sillä en päässyt sängystä ylös kuin 30min ähellyksen jälkeen, enkä jaksanut kantaa vauvaa ollenkaan.

Nyt miehellä ovat työt alkaneet ja vointini on jo paljon parempi! Kävellessä selkä väsyy nopeasti eikä muutenkaan ole kovin vahva olo, mutta ei koske enää minnekkään.

Vauva on huono nukkuja, paljon vatsakipuja ja vaatii lähellä oloa melkeinpä koko ajan, ei viihdy missään muualla, kuin sylissä. Kuitenkin pari edellistä vuorokautta ovat olleet parempia ja saimme perhetyöntekijältä apua, että saisin edes kahvin juoda rauhassa ja käydä vessassa.
Kokeillaan kohta vyöhyketerapiaa vatsaan, jos se auttaisi ja jätin omasta ruokavaliosta pois kaiken mikä nyt voisi ärsyttää vauvan vatsaa. Aamukahvia en kyllä jätä pois, pumppaan mielummin ja annan korviketta jos on niikseen.

Imetyksestä on kovat paineet. Siitä toitotetaan niin paljon ja et ole mitään, jos epäonnistut imetyksessä. Aivan kamala suorituspaine asiasta ja siitä olen jo monet itkut saanut väännettyä, imetys sattui aluksi niin paljon, että rinnoista valui verta ja itkin.
Nyt sekin on parantunut eikä satu enää niin paljon, mutta en ihan rehellisesti ymmärrä, mikä imetyksessä on ihanaa? Koen sen erittäin hankalaksi.
Noh, ajatuksensa kullakin ja minä varmaan lillun tässä baby bluesissa ajatusteni kanssa.

Synnytyskokemuksen lähden purkamaan ammattilaisten kautta, siitä jäi ihan kauhukammo. En ole koskaan ajatellutkaan, että olisin kuollut ja siitä ajatuksesta jäi niin suuri musta aukko mieleeni, etten sitä osaa itkemättä edes ajatella.

Minäkin käyn täällä stalkkaamassa kun pystyn, nyt somet ja muut ovat olleet tuolla jossain ja olen ollut täysin vauvan vietävissä 110%.

Tsemppiä taas teille kaikille, toivottavasti muilla menis vähän paremmin nämä vauvanteko hommat, kuin meikäläisellä

 

Kiitos Pirtsi kokemuksesi jakamisesta!! Olipahan hurja kokemus - eikä ihme jos jäi pahat fiilikset! Kannattaa kyllä vaatia kunnon keskustelu asiasta hoitohenkilökunnan kanssa, jotta sen saa käsiteltyä kunnolla eikä jää painamaan mieltä - ja toisaalta, jos/kun ajattelet uutta raskautta, niin heillä on kaikki tiedot sun kokemuksesta ylhäällä, niin osaisivat toimia toisin. Kyllä sä oot ollu melkoisissa aineissa, kun on ollut tuollainen kuoleman kokemus! Mutta lopou hyvin kaikki hyvin

Mulla on sama pelko, että vauva onkin kauhea jättiläinen ja ei mahdu tulemaan ja väkisin väännetään tuntikausia ja sitten tilanne päättyy kuitenkin sektioon... mutta onneks teillä on kaikki nyt hyvin ja kumpikin on terveenä - että tällaisen kokemuksenkin jälkeen voitte jo noin hyvin!

Tsemppiä Pirtsi kovasti vauva-arkeen ja tulehan taas kertomaan kun ehdit, miten se on sujunut!

Onnittelut vielä kerran!! <3

 

Voi ei, Pirtsi. Sinulla on ollut aika hurja alku vauvan kanssa ja painoarvio meni kyllä aikalailla pieleen. Onneksi olette kaikki nyt kotona ja suunta on parempaan päin. Se sektioon jälkeinen tila on kamala. Muistan omasta saman. Makasin ensimmäiset päivät sängyssä ja eukot kävi vielä painelemassa sitä vatsaa. En ikinä unohda niitä kipuja. Selvisin siitä kuitenkin ja toivuin suht nopeasti. Muistaakseni kolmen kkn päästä menin jo ensimmäistä kertaa juoksemaan. Onneksi sulla on nyt äitiyslomaa! Saat olla juuri niin kuin haluat ja tehdä niin kuin tykkäät. Minulla oli kamalat paineet imetyksestä, eikä se onnistunut lainkaan. Onneksi tajusin lopulta lopettaa, vaikka kaikki toitottivat, että kulje kaalinlehdet rinnoilla ja juo ykkösolutta! Jestas sentään! Ainoa, mikä minulla auttoi oli pizza ja rasvainen ruoka! Kaikkea hyvää Pirtsi ja poika! Oli pakko taas käydä kommentoimassa....

 

Täällä rv37 poksunut, miettikää, enää 21 pv la!!
Oli kokoarvio, nyt näytti jo paremmalta, vaavi on koko ajan kivunnut lähemmäs normaalikäyrää, joten olisikin toivoa saada alle nelikiloinen - ellei käy kuin Pirtsille, että heittääkin arvio kilolla!! Aika on mennyt niin nopeasti! Muuten vaavilla kaikki hyvin, siellä se on pää alaspäin, melkein kiinnittyneenä muttei aivan täysin kuitenkaan. Vieläkin arvotaan sitä synnytystapaa... parin viikon päästä uusi kokoarvio...ja jösses että sisätutkimus teki kipiää!

Hei, me käytiin niissä kuvauksissa ja saatiin just ihanat koevedokset - suosittelen lämpimästi tallentamaan tämän ainutlaatuisen hetken ammattivalokuvaajan kanssa! Seuraavaks sit newborn kuvaukset ja mietinpä myös ristiäisiin ammattikuvaajaa - jälki on aina niiin paljon parempaa kuin kotikonstein.

Täällä jatkellaan öisiä vessaravauksia 4-8x yössään ja liitoskipuillaan vaihtelevasti. Josko sitä nyt saisi aikaiseksi sen sairaalakassin sekä toivelistan kätilölle... pesän rakennus jatkuu yhä sekä loputon pyykkäys! Aina tuntuu tarttuvan uutta vaatetta kaupasta ja kirpparilta, joten pesemistä riittää ihanaa kun voi nukkua pitkään ja tehdä mitä huvittaa.

Hyviä vointeja kaikille!

Ps. Mulla oli ihanat baby showeritkin elämä on ihanaa ja ystävät tekevät siitä vielä paremman.

 

Imetyksestä mouhutaan ihan liikaa. Mä en tällä kertaa ota paineita mut koitan kuitenkin muutamat kikat alussa josko onnistuisi. Mun kikat on se nännin ulosvetäjäimukuppi ja rintakumi tarpeeks nopeesti käyttöön, jos alkaa nännit rasittua. Mut olen jo asennoitunut pullorumbaan ja sehän on jo tuttua esikoisesta niin tietää mitä sit isossa kattilassa keitellään seuraavat kuukaudet

Huomenna sairaalalle kuuntelee tilanne ja päätökset. Kotona tekemissäni sokerimittauksissa arvoja meni yli ja muokkailin syömisiä.

Helmi 38+1

 

En joutunu käynnistykseen. Enpä sinne asti olis ees kerenny, ku synnytin tänään heti vuorokauden vaihduttua 38+4. Nopeeta toimintaa. 19:45 vedet, 20:30 supistukset, 21:30 sairaalalle, 22:30 kipupiikki ja aquarakkulat, 23:45 saliin, 00:24 ponnistaa ja 00:30 pihalla 4300g pientä poikaa. Huh mikä koettelemus ja nivuset aivan tohjona vaikka vain pieni nirhauma tuli näkyvää vammaa.

 

Hyvänen aika Helmi!!! Hirmuisesti onnea pienestä pojasta <3 olipas todellakin nopeaa toimintaa.

Seuraavaksi lienee Babezin vuoro. Ja sittenkö minä?

Tiistaina alkoi äitiysloma, sitä ennen olin vajaan viikon saikulla. ei mitään erikoista, mita nyt tämmöisiä loppuraskauden pieniä kremppoja. ristiselkäkipua jne.

Nyt kai se olis aloitettava vauvan tavaroiden laittamjnen mutta ei oo vielä kyllä ehtinyt. Mutta ehkäpä piakkoin...

Hyvää vointia kaikille
Vuorikristalli 35+1 (?)

 

Helmi - jopas sinä ehdit!! Onnittelut potrasta pojasta! Olipas nopea & hyvänkuuloinen synnytys! Tulehan kertomaan kuulumisiasi! Mikä kokoarvio sinulle annettiin aiemmin? Radilaisena erittäin kiinnostunut. Ja tulehan kertomaan vauvan sokerimittauksista ja miten he neuvoivat teille jatkosta. Missä sairaalassa synnytit? Olitko tyytyväinen?

Vuorikristalli, täällä masu alhaalla ja painavana vielä yhes koos odotellaan. Kivaa kun säkin pääsit jo lomalle, niin pääset pyykkäämään pikkupyykkiä ja laittelee rauhassa paikkoja kuntoon. Mulla riittää to do listaa...

Hyvää odotusta sinnekin
Babez rv 37+6

 

Torstai-iltana 19.30 alkoi supparit, 20.30 kiputippa josta ei ollut mitaan hyotya, 21.30 epi joka ensin uppos suoraan vasemman jalan hermoon, ja sitten muuten vaan pieleen, joten oikea kankku ja jalka puutui, muuten ei mitaan vaikutusta. 22.00 puhkaistiin kalvot, 22.30 alkoi ponnistus ja 6min myohemmin terve tytto sylissa isan leikattua napanuoran.

Ekan 18h tytto kieltaytyi imemasta rintaa, mutta nyt kay kiinni kuin konkari, ja huomenaamulla vihdoin paastaan kotiin. Vaikka ite Jos olisin saanut valita niin olisin suunnitteilla kotiin jo pe aamuna.

 

Heipparallaa ja isosti onnea kaikille vauvansa jo saaneille, tulkaahan tuonne syntyneiden puolelle jutskailemaan, meillä "kypsemmillä" äiti-ihmisillä on siellä oma +40-ketju, joka on harmittavasti hiljenemässä, joten sinne vaan kaikki joukolla jutskailemaan nyytit kainalossa, jookos

O ja nti 9kk ja rapiat

 

Joyzy ihan hirmusti onnea tytöstä!!

minkä kokoinen hän sitten oli?

 

Vuoris, tytto oli 51cm ja 3340g ja 39+4 viikolla. Huolimatta siita, etta vuosin lapsivetta 4paivaa ennen kaynnistysta, emme onneksi saaneet tulehduksia. Ja tyton sydan ja munuaiset molemmat poiston ossa huolimatta raskausultrien osoittamista huonoista merkeista. Ja vaikka tyton sydan pysahtyi muutamaksi minuutiksi kaannoksen jalkeen viikolla 37+2, aivojen huolellisen ultrauksen jalkeen ei ole nakyvissa minkaanlaisia vaurioita! Myohemmin, Jos mitaan halyyttavaa ilmenee, saadaan tytolle magneettikuvaus heti varmistamaan aivojen tilanne.

Tanaan itseasiassa vasta kotiuduttiin/kotiudutaan pian. Eilen lahtotarkastuksen yhteydessa multa loytyi toinen istukka kohdusta, ja se sitten iltapaivasta nukutuksessa kaavittiin.

Nyt ollaan jo autossa matkalla kotiin. Vihdoinkin!

PS. Jos kellaan teista on onglemana maidon nousun hitaus, syyllinen voi olla raskausmateriaali kohdusta. Mulla alkoi maitotuotteita valua norona pari tuntia kaavinnan jalkeen kun aiemmin se ei meinannut nousta lainkaan.

 

Isot onnittelut Joyzy ja Helmi!!! <3

 

Nyt seuraa lapsellista kitinää.
Kävin aamulla neuvolassa ja koska th jäi vähän epäselväksi kuinka päin vauva on, katsottiin ultralla. Ja eikö jukoliste ole perätilassa! Ilmoitin heti kärkeen, että ulkokäännöstä en anna tehdä enkä missään tapauksessa suostu synnyttämään perätilasta, niin vaihtoehdot on koko lailla vähissä.

Huomenna sitten sairaalaan jatkosuunnitelmaa tekemään.

Ja minusta tuntuu että kaikki on ihan pilalla. En minä halua sektiota! En minä halua, että sektion jälkeen tänne on pakko ottaa joku pyörimään ja "auttamaan", koska ilman apua ei tulla pärjäämään. En ala! Minä haluan tavallisen synnytyksen ja päästä kotiin heti kun mahdollista. En halua arpea mahaan.

Ja kuten sanoin, tiedän miten lapsellista kitinää tämä on, mutta en vaan nyt mahda mitään.

Vuorikristalli 36+1

 

Onnittelut Joyzylle pienestä terveestä tytöstä!! Ihanaa kuulla, että kaikki oli vauvalla hyvin sydänpysähdyksistä yms huolimatta! Ja hyvinhän synnytys sujui lopulta ja nopeasti. Voi kun olisi itsekin jo samassa tilanteessa. Mitenkäs on ekat hetket lähtenyt sujumaan vauvan kanssa?

Radi on pysynyt aisoissa, paino noussut yhteensä raskauden alusta asti 8,7kg, joten en ole itse lihonut. Viimeisimmän kokomittauksen mukaan mukelo on nyt 3,7kg, joten la pitäisikin jäädä alle 4kg, vaikka aluksi kaavailivat muuta. Muyta kuteb Joyzy sanoi, me on vaan arvioita, joten lopputulem voi olla mikä vaan..

Täällä yhä odotellaan, paikat on ummessa, vauva pää alaspäin muttei vielä kiinnittynyt ja kohdunkaulaa 2cm jäljellä. Ans kattoo milloin on mun vuoro, toivottavasti pian!

Mua pelottaa yliaikaisuus ja siksi onkin varattu rv41 sektio, joten toivotaan ettå suntyisi jo ennen sitä!

Palataan taas...
ihanaa odotusta kaikillle ja vauva-arjessa jo eläville hyviä tutustumishetkiä uuteen ihmeeseen!

 

Kokoarviot todellakin ovat vain arvioita. Katsoin kannasta niin puolitoistapäivää ennen synnytystä oli kokoarvio 3725g ja syntyi 4255g eli meni sen 500g pieleen.

Vauva ei joutunut sokeriseurantaan.

Meillä on väsynyttä meininkiä. Mun imetystaival päättynee lähipäivinä. Ei noi matalat nännit vaan kestä ja mä en viitti sitä kipua ottaa enää tähän muiden lisäksi. En ole sinällään pettynyt, koska tämä vauva sai määrällisesti maitoa alusta asti ihan hyvin. Nyt olen pumppaillut loppuja pois eli pumppaan vain pari kertaa päivässä ettei muodostu mitään tulehdusta tai tukosta tonne ja maitomäärä alkaa vähentyä.

Vauva syö mamin antikoliikkipullosta ja yksi pullosyöttö kestää sen 30-45min eli ei sekään aina nopeeta toimintaa ole. Hänellä on tapana syödä kahdessa erässä ja mä röyhtäyttelen siinä välissä ja hän ottaa pienet pikatorkut. Eli tällä vauvalla on imemisen tarvetta enemmän kuin esikoisella. Hänen syöttönsä olivat vähän nopeampia No mikäs tässä. Nousin vauvan kanssa kahdeksalta, ehdin just just syödä aamupalan, sit syöttää vauvan, keitellä pullot ja pumpata ja kello on ykstoista Missähän välissä sitä esikoista ehtis hoitaa, jos yksin olis. Hän oli nyt pari tuntia hoidossa leikkimässä muiden lasten kanssa.

Voihan vauva-arkea T.Helmi ja poika 12pv