Tässä tarinani:
Tosiaan poika syntyki sit jo 27.11. neljän jälkeen iltapäivällä käynnistyksen päätteeks. Viel virka-aikana niinku doula sano
LA oli 6.12.
Se perjantai oli shokkipäivä. Oltiinhan menos raskauden loppumetrien tarkastukseen (kun yli 40v.) sinne 100 kilsan päähän!
Lääkäri ensimmäisenä sanoi et tämähän on käynnistysharkintatapaaminen. Tai paremminkin käynnistys, kun "olen niiiiiin vanha", siis 41 v. täytin keväällä!
No, haukoin henkee ja mietin et hä.
Neuvolassa ei olla kuultu, että yli 40 v. ikä tarkottais aina käynnistystä...
Sit lääkäri alko kattomaan vauvan oloja ja mittoja.
Kohdunkaula oli enää 1cm ja auki 2 sormee.
Edellisyön jälkeen aamulla mietin että olinko nähny unta että alavatsan seutuvilla nipisteli jonkin verran kivuliaasti kymmenisen kertaa. Totta se kai oli.
Muuten kaikki ok mutta...
Mutta napanuoran virtaus oli välillä heikompaa.
Se oli sit se vika syy miks siirryttiinki synnytyssaliin, kun oli vapaanakin semmonen!!
Muuttu doulan tapaaminen kahvilassa synnytyksessä avustamiseksi!!
Itkin shokissa ja sata ajatusta liikku päässä.
Yhentoista jälkeen saliin ihmettelemään.
Doula tuli ja kätilö sano et tässä kestää kauan, kun olen ensisynnyttäjä, "vanha" ja käynnistetään.
Siksi mieheni lähti hakemaan tavaroita sieltä 100 kilsan päästä.
Ja doula oli tukena niin päästin miehen matkaan puolen pvän jälkeen.
Oksitosiinitippa laitettiin yhdeltä.
Tuntu et heti alko supistelut. Eipä menkkakipuja itelläni ole niin sanoinkin doulalle et ai tämmöstä tuntemusta supistelut sit on.
Tippaa tehostettiin ja tuntu et heti tihenty supistelut.
Risti-istunnassa istuin tuolissa, jonka selkänoja oli vähän takakenossa. Selän taakse laitoin tyynyn ja lämpöpakkauksen pyysin tunnin päästä. Sitä pidin häpyluun päällä.
Supistuksen tullessa pakaralihaksilla keinutin itteäni puolelta toiselle.
Ääntelin ns. huokaillen supistuksen ollessa päällä. Madalsin ääntä aina supistuksen loppupuolella.
Jossain vaiheessa sydänäänet vauvalta tais mennä sen verran mataliks että lääkäri tuli paikalle, puhkas kalvot, pinni laitettiin vauvan päähän ja meinasvat, että makoilen sängyllä kait pitkään.
Lapsivesi oli kylläki jo spontaanisti tihkunu, kun sen tunsin.
Mutta eipä mitä...Ponnistutti.
Ns. olemattomaan kohdunkaulaan laitettiin puudute.
Niin nopeeta touhua oli, että vielki on vähä epäselvää et mitä, miten...
Tais sydänäänet heiketä supistusten aikana vauvalla, niin välilihaa leikattiin ja imukupilla par kertaa lääkäri avitti. Ja siin pien poikanen oli. Se Suurihme!
Säännöllisten supistusten alusta laskien synnytys kesti 2h 20min kaikkinensa istukan poistulon loppuun asti. HUI!
Mies ei sit ehtiny synnytykseen, kun oli viel matkalla.
Niin ihmeellistä oli se perjantai
Aika on hurahtanu siitä mutta ei sitä vieläkään joka hetki usko todeksi. Mentävä kattomaan nukkujaa tai siveltävä pientä poskea.
Poika on hyvin täysimetyksellä kasvanu. Tuttia äärimmäiseen imuhimoon koitettu antaa. Mut ei aina kelpaa. Tissi se paras on
Nukkuu onneks yöllä vaikka päivisin itkeskelee. 2-3 kertaa yössä syö. Ja en oo vaippaa yöllä vaihtanu ja häirinny pojan unia.
Vähemmällä päiväitkulla ois jos ihan koko ajan ois sylissä tai mie vieressä sängyssä. Ja tissi suussa pojalla
Oma selkäni kipeyty aivan karmeeks toista viikkoo synnytyksen jälkeen. Itkua väänsin ja baby blues yritti vallata tilaa liikoja.
Onneks selkään apua sain, kun äitini tuli ja oli 3 viikkoo
Äiti vyöhyketerapialla hoiti minua, hiero kaikenmaaliman vempaimilla. Mutta ei meinannu kipu väistyä. Lopulta hän keksi, että venyttely vois auttaa. Siinä se!
Aamuisin ja iltaisin koitan nyt selälläni sängyllä venyttää vuorotellen molempia jalkoja niin että polven painan rintakehää vasten vähä eri kulmissa. Ja pakaroiden venytystä myös.
Ulos ois pakkasten väistyttyä päästävä kävelemään. Ja vaunulenkeille vähitellen.
Poika sai nimensä joulun jälkeen, kun sukulaisia oli sopivasti kulmilla
D-vitamiinin annon alotin ja ei tietääkseni itkuja suurempia se oo tuonu.
Poika on vaan sen verran temperamenttinen, että ääntä käyttää!
Nyt päivä kerrallaan arkea elellään.
Itseäni kuntouttaen, postiivisia asioita miettien, päiväunia ottaen( en vielkään oo ottanu, korjattava
) ja poikaa ihmetellen pikkusia vaatteita pyykäten.
Onkohan tosiaan täällä +40 äipille/ +40 eka lapsen saajille ryhmiä?
Mytti & poika 1,5 kk
