äiskälle onnittelut ihanista ultrakuulumisista! :heart: :heart:
40+ odottajat vol 4 (päiv. yksärillä)
- Viestiketjun aloittaja Minni007
- Ensimmäinen viesti
Minun oli Esteri tarkoitus tänään käydä ostamassa uusi digitesti ja tehdä se huomisaamuna, mutta nyt en oikein tiedä uskallanko. Toisaalta, jos viikot nyt olisi lisääntyneet, niin pahin huoli kyllä väistyisi saman tien. En tiedä, pitää katsoa josko osaisin tässä muuten vaan rauhoittua...
Onneksi sinulla se vuoto loppui, niin varmasti huoli siltä osin ainakin helpottunut.
Onneksi sinulla se vuoto loppui, niin varmasti huoli siltä osin ainakin helpottunut.
Onnea Äiskälle ihanista ultrakuulumisista:heart:
Esterille ja memmulle, toivottavasti saatte olotilaanne pian varmuutta :heart:, muistan kuinka itse alussa hermoilin kaikesta ja kaiken puuttumisesta (vaikka en vuotanut enkä tehnyt kuin yhden testin...), kai sitä näin vanhemmalla iällä hermoilee enemmän johtuen mm. juuri siitä että aika käy..
Iso :hug: meille kaikille mammoille!
Odottaja 28+2
Esterille ja memmulle, toivottavasti saatte olotilaanne pian varmuutta :heart:, muistan kuinka itse alussa hermoilin kaikesta ja kaiken puuttumisesta (vaikka en vuotanut enkä tehnyt kuin yhden testin...), kai sitä näin vanhemmalla iällä hermoilee enemmän johtuen mm. juuri siitä että aika käy..
Iso :hug: meille kaikille mammoille!
Odottaja 28+2
Heippa hei kaikille!
Päätinpä minäkin nyt kirjautua tänne, tovin olen jo juttujanne lukenutkin.
Olen 41v, neljäs muksukainen olisi tuloillaan ja laskettu aika 11.12.2013.
Heti alkuun kommentoin tuota epävarmuuden piinallista oloa ja juurikin sitä lähinnä, että uskon sen olevan kovinkin yleistä. Itse kokeilin tissejä yhtenään, pompin ja moukaroin ja yritin diagnosoida niiden arkuutta tai kivun vähyyttä. Joka kerta kun masua nippas piti itseään rauhoitella, ettei juossut suoraan vessaain ihmettelemään vuotoa ja/tai sen puuttumista. Joinakin aamuina olin ihan varma, ettei masussa kasva muuta kun haave ja joinakin taasen olin todella varma, että kaikki on hyvin. Se oli sellaista tunteiden vuoristorataa, iloa ja pelkoa, intoa ja lamaannusta. Pelkäsin kovasti keskenmenoa eikä asiaa auttanut juurikaan anoppini kommentit iästäni. Uskon tosissaan, että nuo(kin) ajatukset täytyy läpi käydä. Niin syvältä kun se onkin Kunpa sitä voisikin vaan "ottaa rennosti" ja unohtaa pahat mietteet, mutta multa se ei kyllä onnistunut. Jos siis yhtään lohduttaa niin ette taatusti ole yksin mietteidenne kanssa.
Maisa72 / rv 22+1
Päätinpä minäkin nyt kirjautua tänne, tovin olen jo juttujanne lukenutkin.
Olen 41v, neljäs muksukainen olisi tuloillaan ja laskettu aika 11.12.2013.
Heti alkuun kommentoin tuota epävarmuuden piinallista oloa ja juurikin sitä lähinnä, että uskon sen olevan kovinkin yleistä. Itse kokeilin tissejä yhtenään, pompin ja moukaroin ja yritin diagnosoida niiden arkuutta tai kivun vähyyttä. Joka kerta kun masua nippas piti itseään rauhoitella, ettei juossut suoraan vessaain ihmettelemään vuotoa ja/tai sen puuttumista. Joinakin aamuina olin ihan varma, ettei masussa kasva muuta kun haave ja joinakin taasen olin todella varma, että kaikki on hyvin. Se oli sellaista tunteiden vuoristorataa, iloa ja pelkoa, intoa ja lamaannusta. Pelkäsin kovasti keskenmenoa eikä asiaa auttanut juurikaan anoppini kommentit iästäni. Uskon tosissaan, että nuo(kin) ajatukset täytyy läpi käydä. Niin syvältä kun se onkin
Kunpa sitä voisikin vaan "ottaa rennosti" ja unohtaa pahat mietteet, mutta multa se ei kyllä onnistunut. Jos siis yhtään lohduttaa niin ette taatusti ole yksin mietteidenne kanssa.Maisa72 / rv 22+1
Memmu ja muut hermoilijat: itse päätin tässä raskaudessa, että teen tasan sen yhden testin, kun viimeksi kun oli se tuulimunaraskaus, testailin vähän väliä ja testit näytti jatkuvasti vahvistuvaa viivaa/kasvavia viikkoja vaikkei masussa lähtenyt edes mitään kehittymään! Testasin vielä tyhjennysvuodon jälkeen parin viikon päästä ja edelleen näytti vahvaa plussaa...joten totesin, että nyt riittää kun saan yhden selkeän plussan, ja olen siinä päätöksessä pysynyt.
Muuten Memmu kyllä sanoisin, että kysy ihmeessä neuvolasta josko voisit sinne päästä ultraan jos kovin huolettaa. Mä pääsin jopa kahdesti ihan neuvolalääkärille ultrattavaksi tässä raskaudessa, mutta käytännöt vaihtelee varmaan paikkakunnittain ja on vähän terkkaristakin kiinni.
Ihan omaa napaa: sain tänään postissa kotidopplerin ja aattlin ihan huvikseen sitä heti koklata ja sain kuin sainkin pienen sydänäänet kuuluviin! Fiilis oli käsittämättömän liikuttunut ja oisin vaan voinut kuunnella ja kuunnella sitä jumpsutusta :heart: Käyttiksessä luki, että viikosta 14 eteenpäin voisi kuunnella ja netissä että viikosta 12, mutta nyt jo siis 10. viikolla kuului ihan vahvasti (mulla on vielä taaksepäin kallistunut kohtu ja sikiö on tosi hankalassa paikassa, kuulin viime ultrassa). On ihmeellistä miten ne äänet voi jo tässä vaiheessa sellaisesta pienestä ihmisen alusta kuulua =)
Niin ja Maisa, tervetuloa, oletkin jo tooooosi pitkällä raskaudessa, onnea siitä =)
Muuten Memmu kyllä sanoisin, että kysy ihmeessä neuvolasta josko voisit sinne päästä ultraan jos kovin huolettaa. Mä pääsin jopa kahdesti ihan neuvolalääkärille ultrattavaksi tässä raskaudessa, mutta käytännöt vaihtelee varmaan paikkakunnittain ja on vähän terkkaristakin kiinni.
Ihan omaa napaa: sain tänään postissa kotidopplerin ja aattlin ihan huvikseen sitä heti koklata ja sain kuin sainkin pienen sydänäänet kuuluviin! Fiilis oli käsittämättömän liikuttunut ja oisin vaan voinut kuunnella ja kuunnella sitä jumpsutusta :heart: Käyttiksessä luki, että viikosta 14 eteenpäin voisi kuunnella ja netissä että viikosta 12, mutta nyt jo siis 10. viikolla kuului ihan vahvasti (mulla on vielä taaksepäin kallistunut kohtu ja sikiö on tosi hankalassa paikassa, kuulin viime ultrassa). On ihmeellistä miten ne äänet voi jo tässä vaiheessa sellaisesta pienestä ihmisen alusta kuulua =)
Niin ja Maisa, tervetuloa, oletkin jo tooooosi pitkällä raskaudessa, onnea siitä =)
Odottaja......monesko lapsi.........la
äitiys ja onni (40)...........3..............19.09.13 / TAYS
Odottaja 70 (40)............1yht..........29.10.13
tuulias (40)...................3..............05.11.13
Nicola73 (40)................2..............05.12.13
Sirppuliini (40)..............2..............10.12.13 / KÄTTÄRI
Maisa72 (41)...............4...............11.12.13
HillaKat (39).................6..............12.12.13
Joulu13 (40).................2..............13.12.13
Alexa (40)....................4..............21.12.13 / KOS
mamuska7 (39)............6..............01.01.14
Milla-Sofia (41)............7..............04.01.14
äiskä-73 (40)...............5..............18.02.14
TR (44).......................4..............08.03.14 / K-HKS
Esteri1 (40).................1..............19.03.14
JohannaT (39).............1..............18.03.14
memmu05 (40)............1...............03.04.14
Synnyttäneet:
Pökön tyttö........3.6.13 (2 pvää yli LA)......poika (4050 g, 52 cm)
KIITOS Kaikille teille lohtu haleista.
Välillä suru on suunnaton. mutta jo hetkittäin pystyin tänään muutakin kun itkemään. ottaa koville menetys kyllä.
Jo että raskautuu tämän ikäisenä on suurempi ihme kuin saisi lotto voiton. Ja jos sen lapsen saa pitää. on jo aivan liian uskomaton juttu. Hetken kuitenkin olin onnellinen hänestä.
Voiko edes hitusta kuvitella että toisen kerran voisi onnistua raskautumaan.
Vaan hiukkasen toivon kuitenkin..
[/url][/IMG]
Välillä suru on suunnaton. mutta jo hetkittäin pystyin tänään muutakin kun itkemään. ottaa koville menetys kyllä.
Jo että raskautuu tämän ikäisenä on suurempi ihme kuin saisi lotto voiton. Ja jos sen lapsen saa pitää. on jo aivan liian uskomaton juttu. Hetken kuitenkin olin onnellinen hänestä.
Voiko edes hitusta kuvitella että toisen kerran voisi onnistua raskautumaan.
Vaan hiukkasen toivon kuitenkin..
Viimeksi muokattu:
Yli 40v nykyisin tekee lapsia siinä missä nuoremmatkin. Keskenmenot ovat aina suuri suru, sai sen minkä ikäisenä tahansa. On vaan ajateltava, että keskenmenoillakin on tarkoituksensa. Aina emme niitä ymmärrä, mutta mikään ei tapahdu ilman tarkoitusta. Aika parantaa haavat, mutta koskaan ei keskenmenot unohdu. Joka raskaudessa sitä pelkää alusta loppuun asti.
Voimia keskenmenon saaneelle!
Voimia keskenmenon saaneelle!
Ihanan puhelun sain äsken. Neuvolan tätsy soitteli ja sanoi, että on järjestänyt minulle ultran jo maanantaille toiseen neuvolaan. On todella hienoa, että ottavat ihan vakavasti nämä alkuraskauden huolet ja pelot. Jännittää ja hirvittää ja vaikka ja mitä, mutta tosi hienoa, että maanantaina sitten saa asiaan selvyyden!
Neuvolan tätsy soitteli ja sanoi, että on järjestänyt minulle ultran jo maanantaille toiseen neuvolaan. On todella hienoa, että ottavat ihan vakavasti nämä alkuraskauden huolet ja pelot. Jännittää ja hirvittää ja vaikka ja mitä, mutta tosi hienoa, että maanantaina sitten saa asiaan selvyyden!Heippa Maisa ja tervetuloa porukkaan! Mehän ollaankin sun kanssa melkein samassa aikataulussa. Suattaapi olla, että päästään samaan aikaan synnyttämään. Mä olen tosin "päättänyt" että tää tulee ulos viimeistään rv 39... Eka tuli tasan 39+0, niin siitähän tuo johtuu ja luonto varmasti kostaa mulle nää mun ajatukset ja vauva tulee ulos käynnistämällä joskus 41+2.
ON: Tää vauveli tuntuu paljon aktiivisemmalta kuin eka vaan en sit tiedä että kuvittelenko vaan tai olen unohtanut millainen myllääjä tuo eka oli. Mutta ihanaa on kun toinen liikkuu ahkerasti. Toisaalta sit jos tuolle tulee hiljaiselon päiviä, niin siitä syntyy varmaan pienimuotoinen paniikki.
Eilen tunsin kunnon muksauksia omaan käteen, mutta heti kun mies laittoi käden masun päälle, niin tyyppi lopetti liikkumisen tyystin. Se on ihan ihme homma, viimeksikin oli aina sama juttu. Ilmeisesti mä alan jotenkin jännittämään ja vauva vaistoaa sen?
Sirppuliini 22+3
Suattaapi olla, että päästään samaan aikaan synnyttämään. Mä olen tosin "päättänyt" että tää tulee ulos viimeistään rv 39... Eka tuli tasan 39+0, niin siitähän tuo johtuu ja luonto varmasti kostaa mulle nää mun ajatukset ja vauva tulee ulos käynnistämällä joskus 41+2. ON: Tää vauveli tuntuu paljon aktiivisemmalta kuin eka vaan en sit tiedä että kuvittelenko vaan tai olen unohtanut millainen myllääjä tuo eka oli. Mutta ihanaa on kun toinen liikkuu ahkerasti. Toisaalta sit jos tuolle tulee hiljaiselon päiviä, niin siitä syntyy varmaan pienimuotoinen paniikki.
Eilen tunsin kunnon muksauksia omaan käteen, mutta heti kun mies laittoi käden masun päälle, niin tyyppi lopetti liikkumisen tyystin. Se on ihan ihme homma, viimeksikin oli aina sama juttu. Ilmeisesti mä alan jotenkin jännittämään ja vauva vaistoaa sen?
Sirppuliini 22+3
Hienoa memmu että neuvolassa otettiin sinut tosissaan ja asia menee eteenpäin! Viikonloppu tuntuu varmasti pitkältä odottaa, mutta nopeasti se menee ja sitten pääset ultraan. Toivotaan, että siellä kaikki niinkuin pitääkin. :hug:
Memmu05 hienoa, että sait noin nopsaan ja julkiselle. Minä tilasin nyt sitten yksityiselle. Keskiviikkona tämä ratkeaa.
Memmu ja Esteri; kiva, että asiat selviää! Voimia odotteluun.
Sirppiliini; mulla vanhin syntyi kans viikolla 39, keskimmäinen viikolla 36 ja nuorimmainen viikolla 38 eli uskon tämänkin tulevan ennen LA:ta. Pojat (8v ja 7v) olivat molemmat yli nelikiloisia ja tyttökin oli 10grammaa vaille 4kg. Keskimmäisen synnytys oli vaikea (4300kg) koska jäi hartiasta kiinni ja tämän pikkuisen kanssa olenkin nyt taas erityissyynissä. Eivät halua ottaa riskiä, että vauva kasvaa liikaa.
Mulla vauva kanssa liikkuu paljon, potkii usein tuonne ihan alas ja sieltä olen sanut potkuja sormilleni Keskimmäinen poikakin on saanut kokea sen ihmeen ja tietty toisia lapsia harmitti. On se aina vaan niin totaalisen ihana hetki kun ekat kunnon potkasut tuntee nahan päältä.
Maisa72
Sirppiliini; mulla vanhin syntyi kans viikolla 39, keskimmäinen viikolla 36 ja nuorimmainen viikolla 38 eli uskon tämänkin tulevan ennen LA:ta. Pojat (8v ja 7v) olivat molemmat yli nelikiloisia ja tyttökin oli 10grammaa vaille 4kg. Keskimmäisen synnytys oli vaikea (4300kg) koska jäi hartiasta kiinni ja tämän pikkuisen kanssa olenkin nyt taas erityissyynissä. Eivät halua ottaa riskiä, että vauva kasvaa liikaa.
Mulla vauva kanssa liikkuu paljon, potkii usein tuonne ihan alas ja sieltä olen sanut potkuja sormilleni
Keskimmäinen poikakin on saanut kokea sen ihmeen ja tietty toisia lapsia harmitti. On se aina vaan niin totaalisen ihana hetki kun ekat kunnon potkasut tuntee nahan päältä.Maisa72
Niin, hukkui johonkin mun pahoittelut Iida-Karoliina, eli osanotto täältä myös, aiotko vielä antaa vauvalle mahdollisuuden? Mitä mieltä sun mies on siitä, että vielä yksi vauva tulisi? Muistan, ettei mun ex-mies olisi enää edes reilu kolmekymppisenä mistään hinnasta halunnut kolmatta lasta kun me oltiin kaksi saatu reilu parikymppisenä, kun hälle vähän vihjailin. Ja nytkin olen tässä tilanteessa siksi, ettei nykyisellä miehellä ole lapsia aiemmista suhteista. Mutta superonnellisena tietysti olen tästä masukista :heart:
Mies vaati saada heti kuulla pienen sydänäänet kun tuli töistä kotiin, ei ottanut uskoakseen että voisi jo kuulua, mutta sain kuin sankin kuuluviin hänellekin sen ihunan jumpsutuksen Aattelin, etten ikinä tilaa tuollaista vehjettä, mutta tässä sitä vaan ollaan. Mun mielestä oli kuitenkin pieni raha tuo kolmekymppiä jonka maksoin tuosta.
Onko muuten kellään ollut vauvat pieniä syntyessään, itse en voi tajuta, miksi saan aina alle kolmekiloisia vauvoja (jopa yliaikaisina), en ole mitenkään pienikokoinen kuitenkaan, ja siis tämä viimeisinkin oli 2,7 kgs, vaikka isä on eri En toki valita, aivan täydellisiä ja terveitä ovat olleet ja itse päässyt suhteellisen helpolla synnytyksissä. Olen koittanut lääkäreiltä asiasta kysyä, mutta eivät siihen mitään osaa sanoa (en siis todellakaan ole polttanut koskaan tms.). Tuntuu kuitenkin, että enemmän Suomessa syntyy niitä nelikiloisia ja ihan pienillekin naisille
Mies vaati saada heti kuulla pienen sydänäänet kun tuli töistä kotiin, ei ottanut uskoakseen että voisi jo kuulua, mutta sain kuin sankin kuuluviin hänellekin sen ihunan jumpsutuksen
Aattelin, etten ikinä tilaa tuollaista vehjettä, mutta tässä sitä vaan ollaan. Mun mielestä oli kuitenkin pieni raha tuo kolmekymppiä jonka maksoin tuosta.Onko muuten kellään ollut vauvat pieniä syntyessään, itse en voi tajuta, miksi saan aina alle kolmekiloisia vauvoja (jopa yliaikaisina), en ole mitenkään pienikokoinen kuitenkaan, ja siis tämä viimeisinkin oli 2,7 kgs, vaikka isä on eri
En toki valita, aivan täydellisiä ja terveitä ovat olleet ja itse päässyt suhteellisen helpolla synnytyksissä. Olen koittanut lääkäreiltä asiasta kysyä, mutta eivät siihen mitään osaa sanoa (en siis todellakaan ole polttanut koskaan tms.). Tuntuu kuitenkin, että enemmän Suomessa syntyy niitä nelikiloisia ja ihan pienillekin naisille TR Vauvalle on edelleen tilaus käynnissä.
Tämä vauva olisi ollut mieheni ensimmäinen, minulle siis 5:des lapsi.
Tätä on tosiaan erilisin konstein yritetty jo viitisen vuotta. Ja jo ihan toivo oli menetetty. Siksikin nyt (olisi varmaan muutenkin tosin) oli menetys niin lopullisen tuntuinen. On edelleen.
Pitkä tarina tämä.
Ivf. tehtiin suomessa kahdesti. hoitoja oli 4 yhteensä. ¤ Edellisestä liitosta 4 lasta ja heidän jälkeen sterilisaattio. Mitä en uskonut koskaan katuvani. vaan kävipä niin että kun ero tuli ja uuden rakkauden löysin eikä hänellä ollut lapsia . alkoi minulla kova vauvakuume. Ainahan olen lapsista tykännyt ja halunnut ison perheen. Exsän kanssa vaan ajatus lapsista lisää oli aivan mahdoton koska tunsin että mies oli yksi vahdittavista ja lapsista. Ero hänestä oli suunnaton helpotus. Jonkun aikaa olinkin varma etten menisi avioon enään koskaan. Vaan toisin kävi siinäkin.
Sterilisaation purkuleikkauksen kävi sitten läpi, ja toivoimme vuoden verran sitten luomu vauvaa. silloin tuolla kuumeilioiden (vauvakuume) puolella pyörin.
Minulla vaan ikää jo silloin niin paljon että en voinut enempää luomusti kuumeilla. Niin hakeuduimme Latviaan, Riikaan Ava klinikalle hoitoihin. Siellä hoitoja tosiaan tehdään 50 v asti.
Tämä nyt meille toinen hoito rupeama siellä. Pakastimeen jäi nyt tämän jälkeen 2 pakkas ukkoa. Plastoja ovat, joka tarkoittaa että ovat 5 päivän vanhoja.
Näillä vielä yritetään päästä hoitoon. Nyt minun pitää ensin toipua, fyysisesti tietenkin. Henkisesti voin varmaan paremmin kun kaikki vuoto on loppunut. eli olen tyhjentynyt kokonaan. nyt vuodan vielä. alavatsa on melko hellänä.
Eilen oli aika rajut kivut..se yllätti täysin.
Klinikalle olen ollut yhteydessä uuden hoidon aloituksen suhteen. Sitä milloin sinne pääsisi en vielä tiedä.
Täytän marraskuussa 50v. ja hoito pitää tehdä ennen sitä. joten ei tässä aikaa ole hukattavissa.
Kuulin myös että virossa tuo raja on 51v. ja pohdimme että jatkammeko vielä ensi vuoden sitten siellä. klinikkaan en toki vielä ole ollut yhteydessä. ensin katsotaan ja toivotaa näistä pakkas ukoista onnistunutta hoitoa ja vauvaa kainaloon asti. Sitä vauvan tuoksua ja ihanaa nukka ihoa. pientä kääröä meille.
Niin ja mieheni on minua nuorempi reilusti nuorempi (34v). joten hänellä ei ole luonnollistikkaan ole näitä ajatuksia että vanha isä tai edes vanhemmat. jotenkin ei vaan koe minua niin vanhana.. Usein yllätyn siitä ettei ihmiset miellä minua 50v vieläkään. Nyt jo ihan omasta mielestäni se kyllä olen. Fyysiseltä kunnoltani kuitenkin jaksan hyvin.
Tämä vauva olisi ollut mieheni ensimmäinen, minulle siis 5:des lapsi.
Tätä on tosiaan erilisin konstein yritetty jo viitisen vuotta. Ja jo ihan toivo oli menetetty. Siksikin nyt (olisi varmaan muutenkin tosin) oli menetys niin lopullisen tuntuinen. On edelleen.
Pitkä tarina tämä.
Ivf. tehtiin suomessa kahdesti. hoitoja oli 4 yhteensä. ¤ Edellisestä liitosta 4 lasta ja heidän jälkeen sterilisaattio. Mitä en uskonut koskaan katuvani. vaan kävipä niin että kun ero tuli ja uuden rakkauden löysin eikä hänellä ollut lapsia . alkoi minulla kova vauvakuume. Ainahan olen lapsista tykännyt ja halunnut ison perheen. Exsän kanssa vaan ajatus lapsista lisää oli aivan mahdoton koska tunsin että mies oli yksi vahdittavista ja lapsista. Ero hänestä oli suunnaton helpotus. Jonkun aikaa olinkin varma etten menisi avioon enään koskaan. Vaan toisin kävi siinäkin.
Sterilisaation purkuleikkauksen kävi sitten läpi, ja toivoimme vuoden verran sitten luomu vauvaa. silloin tuolla kuumeilioiden (vauvakuume) puolella pyörin.
Minulla vaan ikää jo silloin niin paljon että en voinut enempää luomusti kuumeilla. Niin hakeuduimme Latviaan, Riikaan Ava klinikalle hoitoihin. Siellä hoitoja tosiaan tehdään 50 v asti.
Tämä nyt meille toinen hoito rupeama siellä. Pakastimeen jäi nyt tämän jälkeen 2 pakkas ukkoa. Plastoja ovat, joka tarkoittaa että ovat 5 päivän vanhoja.
Näillä vielä yritetään päästä hoitoon. Nyt minun pitää ensin toipua, fyysisesti tietenkin. Henkisesti voin varmaan paremmin kun kaikki vuoto on loppunut. eli olen tyhjentynyt kokonaan. nyt vuodan vielä. alavatsa on melko hellänä.
Eilen oli aika rajut kivut..se yllätti täysin.
Klinikalle olen ollut yhteydessä uuden hoidon aloituksen suhteen. Sitä milloin sinne pääsisi en vielä tiedä.
Täytän marraskuussa 50v. ja hoito pitää tehdä ennen sitä. joten ei tässä aikaa ole hukattavissa.
Kuulin myös että virossa tuo raja on 51v. ja pohdimme että jatkammeko vielä ensi vuoden sitten siellä. klinikkaan en toki vielä ole ollut yhteydessä. ensin katsotaan ja toivotaa näistä pakkas ukoista onnistunutta hoitoa ja vauvaa kainaloon asti. Sitä vauvan tuoksua ja ihanaa nukka ihoa. pientä kääröä meille.
Niin ja mieheni on minua nuorempi reilusti nuorempi (34v). joten hänellä ei ole luonnollistikkaan ole näitä ajatuksia että vanha isä tai edes vanhemmat. jotenkin ei vaan koe minua niin vanhana.. Usein yllätyn siitä ettei ihmiset miellä minua 50v vieläkään. Nyt jo ihan omasta mielestäni se kyllä olen. Fyysiseltä kunnoltani kuitenkin jaksan hyvin.
Viimeksi muokattu:
Iida-Karoliina!
Sitten en yhtään ihmettele, että ajattelet, että vaikeaa on toteuttaa haave. Tossa iässä keskenmeno riski on suurempi kuin 10v nuoremmilla ja varsinkin, kun jo hoidoissa ennen ed. raskautta.
Nyt vaan uutta hoitoa putkeen ja toivomaan, että onnistuu. Onhan niitä vanhempiakin tullut raskaaksi.
Onnea yritykseen!
Sitten en yhtään ihmettele, että ajattelet, että vaikeaa on toteuttaa haave. Tossa iässä keskenmeno riski on suurempi kuin 10v nuoremmilla ja varsinkin, kun jo hoidoissa ennen ed. raskautta.
Nyt vaan uutta hoitoa putkeen ja toivomaan, että onnistuu. Onhan niitä vanhempiakin tullut raskaaksi.
Onnea yritykseen!
hupielämää Kyllä tämän ikäiselle on helpompi saada se lottovoitto. se on tosi asia. Ja ollut koko ajan tiedossa. Se jo etä yleensä pääsin viikole 6 oli ihan suuri ihme jo sinänsä. Nyt näillä tosi asioilla ja tiedolla uusi yritys jos se meille suodaan vaan. Jos kokisin fyysisen kuntoni huonoksi en näihin hoitoihin oli lähtenyt, ei kyllä jaksaisi. Ja mieheni kun on nuori ja hänen siitiöt ovt hyviä. niin puolet voittoa on kuitenkin.
Hoidoilla onnistumisella myös on oma rajallisuuteni onnistua. ja minusta välillä tuntuikin että ilman hoitoa onnisuisi helpommin. Vaan moni siitä on kyllä toista mieltä. Miten vaan ei onnistumiseen ole suuret mahdollisuudet, vaan on ne olemassa kuitenkin.
Minussa vikana ainoastaa ikä. Aina jaksavat hoidon aikana kannustaa että kaikki tosi hyvin ja nyt kaikki mahdollisuudet on onnitua. Tästä myös olivat sitä mieltä että nyt kyllä onnistuu. Itse ei ihan yhtä luotettavia olla oltu koko aikana. Vaan pitää silti yrittää niin kauan kun kaikki mahdollisuudet on käytetty loppuun. Ollaan sitä mieltä eetä meidän itsemme on oltava varmoja siitä etteä kaikki voitava on yritetty. Ei voida sitten joskus enään jossitella että olisiko silloin vielä vaan pitänyt tehdä noin tai näin.
Näin meillä täällä..
Vauva on enemmän kuin tervetullut meille molemmille..
Hoidoilla onnistumisella myös on oma rajallisuuteni onnistua. ja minusta välillä tuntuikin että ilman hoitoa onnisuisi helpommin. Vaan moni siitä on kyllä toista mieltä. Miten vaan ei onnistumiseen ole suuret mahdollisuudet, vaan on ne olemassa kuitenkin.
Minussa vikana ainoastaa ikä. Aina jaksavat hoidon aikana kannustaa että kaikki tosi hyvin ja nyt kaikki mahdollisuudet on onnitua. Tästä myös olivat sitä mieltä että nyt kyllä onnistuu. Itse ei ihan yhtä luotettavia olla oltu koko aikana. Vaan pitää silti yrittää niin kauan kun kaikki mahdollisuudet on käytetty loppuun. Ollaan sitä mieltä eetä meidän itsemme on oltava varmoja siitä etteä kaikki voitava on yritetty. Ei voida sitten joskus enään jossitella että olisiko silloin vielä vaan pitänyt tehdä noin tai näin.
Näin meillä täällä..
Vauva on enemmän kuin tervetullut meille molemmille..
Auts! Taitaa olla kesä vielä. Kun tässä naputtelin tuli ja puri muo amppari jalkaan. Mokoma . Taidan olla hyvinkin elossa vielä..
Meillä täällä Varusmies lomalla. ja täytyy lähteä perheelle laatimaan pötyä pöytään, miehillä on nälkä ja se on vakava paikka.
Meillä täällä Varusmies lomalla. ja täytyy lähteä perheelle laatimaan pötyä pöytään, miehillä on nälkä ja se on vakava paikka.
Viimeksi muokattu:
Kaikille masun kasvattijille onnellista ja huoletonta odotusta.
mennu hyviä uutisia maanantaille. jospa huoleen ei olisi yhtään aihetta.
mennu hyviä uutisia maanantaille. jospa huoleen ei olisi yhtään aihetta.