Huomenta kaikille minunkin puolesta! Olen samaa mieltä siitä, että tänne on ihana tulla purkamaan tunteitaan ja lukemaan muiden kokemuksista. Itse en ole kertonut raskaudesta vielä kenellekään (paitsi miehelleni tietysti 
), joten ei ole oikein ketään kenen kanssa voisi jutella. Ei ole aikomuksena kertoa ainakaan ennen kun eka seula on onnellisesti ohi (olettaen, että niin pitkälle päästään : / ). Mietin sinänsä että onkohan pääsiäisenä pakko kertoa vanhemmilleni, sillä olemme menossa heidän luokse ja tarjolla saattaa olla kaikenlaista kiellettyä herkkua ja ainakin ruoan kanssa viiniä...
Mietin kuten Saanakin tuota, että pääseekö 40+-ikäiset juuri koskaan läpi ekasta seulasta vai onko narahdus väistämätön? Mites pidemmälle päässeet odottajat, kokemuksia?
Pitäisi kai soittaa neuvolaan. En oikein osaa päättää mihin neuvolaan haluan, kun muutimme juuri ennen esikoisen syntymää, eli pitäisi päättää haluanko lähimpään neuvolaan vai tutun neuvolatädin luo hieman kauempana sijaistevaan neuvolaan (jonka kanssa siis jatkan esikoisen kanssa joka tapauksessa). Muutan mieltäni kerran vartissa, mutta ehkä olen nyt kallistumassa tuohon lähineuvolaan, vaikka esikoisen neuvolatäti onkin kiva.
Jotenkin en osaa oikein iloita tästä raskaudesta vielä. Tai iloitsenhan minä toki, mutta huoli on niin suuri, etten uskalla olla liian innoissani. Tämä vähäoireisuus hermostuttaa. Edelleenkään ei juuri mitään oireita. Välillä tosi lievää nopeasti ohimenevää etovaa oloa ja jos oikein tunnustelen, niin vasenta rintaa ehkä vähän aristaa, kun sitä painaa, mutta sekin on niin hakemalla haettu oire... Väsynyt olen, mutta toisaalta olen nukkunut tosi huonosti nyt jo viikon ajan, eli ei välttämättä johdu raskaudesta. Yritän pitää jalat maassa, toivoa parasta ja varautua pahimpaan. Täytyy muistaa, että jokainen raskaus on erilainen eikä kaikille edes tule oireita. Esikoisen kanssa ainoa oire oli hetkellinen lievä etova olo muutaman viikon ajan. Täytyy myös muistaa se, ettei oireettomuus tarkoita automaattisesti että jokin olisi pielessä. Monilla, joilla on mennyt kesken, oireet jatkuvat rajuinakin, vaikkei pieni enää kasvakaan. Oireista tai oireettomuudesta ei käsittääkseni voi välttämättä päätellä vielä mitään. Ultrassahan asia selviää ja itse taidan varata ultrausajan tuohon parin viikon päähän.
Tyydelille ja Tuuliannaliinalle ja muille huolestuneille kovasti tsemppiä, toivottavasti kaikki on hyvin! :hug: Kaikille hyvää vointia ja aurinkoista tiistaita! =)
Jimima 5+1
), joten ei ole oikein ketään kenen kanssa voisi jutella. Ei ole aikomuksena kertoa ainakaan ennen kun eka seula on onnellisesti ohi (olettaen, että niin pitkälle päästään : / ). Mietin sinänsä että onkohan pääsiäisenä pakko kertoa vanhemmilleni, sillä olemme menossa heidän luokse ja tarjolla saattaa olla kaikenlaista kiellettyä herkkua ja ainakin ruoan kanssa viiniä... Mietin kuten Saanakin tuota, että pääseekö 40+-ikäiset juuri koskaan läpi ekasta seulasta vai onko narahdus väistämätön? Mites pidemmälle päässeet odottajat, kokemuksia?
Pitäisi kai soittaa neuvolaan. En oikein osaa päättää mihin neuvolaan haluan, kun muutimme juuri ennen esikoisen syntymää, eli pitäisi päättää haluanko lähimpään neuvolaan vai tutun neuvolatädin luo hieman kauempana sijaistevaan neuvolaan (jonka kanssa siis jatkan esikoisen kanssa joka tapauksessa). Muutan mieltäni kerran vartissa, mutta ehkä olen nyt kallistumassa tuohon lähineuvolaan, vaikka esikoisen neuvolatäti onkin kiva.
Jotenkin en osaa oikein iloita tästä raskaudesta vielä. Tai iloitsenhan minä toki, mutta huoli on niin suuri, etten uskalla olla liian innoissani. Tämä vähäoireisuus hermostuttaa. Edelleenkään ei juuri mitään oireita. Välillä tosi lievää nopeasti ohimenevää etovaa oloa ja jos oikein tunnustelen, niin vasenta rintaa ehkä vähän aristaa, kun sitä painaa, mutta sekin on niin hakemalla haettu oire... Väsynyt olen, mutta toisaalta olen nukkunut tosi huonosti nyt jo viikon ajan, eli ei välttämättä johdu raskaudesta. Yritän pitää jalat maassa, toivoa parasta ja varautua pahimpaan. Täytyy muistaa, että jokainen raskaus on erilainen eikä kaikille edes tule oireita. Esikoisen kanssa ainoa oire oli hetkellinen lievä etova olo muutaman viikon ajan. Täytyy myös muistaa se, ettei oireettomuus tarkoita automaattisesti että jokin olisi pielessä. Monilla, joilla on mennyt kesken, oireet jatkuvat rajuinakin, vaikkei pieni enää kasvakaan. Oireista tai oireettomuudesta ei käsittääkseni voi välttämättä päätellä vielä mitään. Ultrassahan asia selviää ja itse taidan varata ultrausajan tuohon parin viikon päähän.
Tyydelille ja Tuuliannaliinalle ja muille huolestuneille kovasti tsemppiä, toivottavasti kaikki on hyvin! :hug: Kaikille hyvää vointia ja aurinkoista tiistaita! =)
Jimima 5+1
Viimeksi muokattu:
