Kiitos kaikille onnitteluista! On tää vaan taas niin ihmeellistä ja nyt tietty vielä ihmeellisempää kuin viimeksi kun on tuo esikkokin tuossa.
Odottaja ja
Nicola tosi mielelläni tapaan teitä IRL myös.
Mulle käy melkein missä vaan kun on auto käytössä eli kahvilat ostareilla (Itis, Jumbo, jne) tai keskustassa, leikkipuistojen sisätilat yms. Pitää kait laitella aiheesta privaa myöhemmin.
HillaKat hirmuiset onnittelut neiti-nyytin johdosta!! Ja tyttö sai vielä noin hienon syntymäpäivänkin - mä olin vähän toivonut että meidän herra olis kanssa saapunut silloin.
oliivitar on kyllä niin ihanaa nähdä sinua tällä puolella. :heart:
ON: Mä kirjoitan yhdellä kädellä kun tissitakiainen on kehissä. Ihana takiainen on hän... :heart: Olin tuossa laittamassa yhtä pukua sille päälle kun totesin että ei tarvii. Voi nuo muutamat 50 cm vaatteet heittää suoraan laatikkoon.
Aloitin kirjoittamaan tätä postausta eilen illalla, mutta jatketaan tää nyt loppuun.
Synnytyksestä: supparit alkoivat la-su-yönä puoleltayöltä, mutta koko yön epäilin että taas vaan lupaa mutta ei lähde. Kahdelta siirryin alakertaan kun alkoi olemaan tukala olo. Supparit oli aluksi 12 min välein, kasilta 3 minsan välein. Silloin olin 3 cm auki. Sit kybän maissa siirryttiin synnytyssaliin. Kahdelta olin täysin auki, mutta poitsu oli ylhäällä kasvot vinossa. Odoteltiin hänen kääntymistään kolmisen tuntia. Mulla oli epiduraali, mutta ihan hyvin siinä tunsi niitä työntöponnistuksia jotka eivät tosin olleet hirveän vahvoja vielä kun vavveli oli niin korkealla. Hyödynsin niitä kuitenkin omaan tahtiini ja työntelin lasta alaspäin yksikseni noin tunnin. Yhdessä kohtaa olimme miehen kanssa kahdestaan synnytyssalissa ja mä tein sitä omaa työntelyäni kunnes sain sanottua hätäisesti että "paina kelloa, se tulee nyt!". Kätilö tuli sisään ja totesi että jaahas, no niin tulee.
10 minsaa siitä oli bebe sit ulkona.
Se ponnistusvaihe oli ihan huikean upea. Mähän en saanut sitä kokea ekassa synnytyksessä koska olin niin järkyssä epiduraalipöllyssä että en tuntenut suppareita kunnolla ja ilmeisesti työntöpolttoja ei tullut, koska poika oli virhetarjonnassa. Mutta nyt koko kroppa auttoi sua työntämään lapsen ulos - ihan hillittömän voimauttava kokemus. Sä hallitset tilannetta täysin ja edesautat lapsesi maailmaan tuloa ja miten nopeasti se sitten kävikään. Mulle jäi ihan mielettömän hyvä olo koko synnytyksestä ja eri toten olen suunnattoman iloinen että sain kokea kerran elämässäni normaalin alatiesynnytyksen ja sen miten huikean hienosti luonto on tuon homman hoitanut. Kyselin synnytyksen aikana että miten mä sit tiedän että ponnistuttaa. Eipä sitä todellakaan tarvitse miettiä sit kun se alkaa. Mitään muuta et voi tehdä kuin ponnistaa ja koko keskivartalo kouristelee mukana ja auttaa lasta ulos. Huikeaa, todellakin.
Mulle tuli toisen asteen repeämä, jota kursittiin kokoon yli tunti ja purittiin ompeleita ja ommeltiin uudelleen. Mulla on vaikea, "verevä", kudos, joka turpoaa hillittömästi ja vuotaa verta joka neulan pistolla ja se hankaloitti hommaa aika kiitettävästi. Sit oli vielä hematooman riski ja kaksi tuntia piti odottaa synnytyssalissa kursimisen jälkeen että tuleeko sellainen vai ei. Onneksi ei tullut, siinä tapauksessa olisin joutunut leikkuriin ja ompeleet olisi pitänyt avata ja kursia uudelleen kokoon.
Oltiin se eka yö osastolla ja vielä toinen päälle kun poitsun sokruja tarkkailtiin ja itsekin viihdyin siellä. Sain olla aluksi huoneessa yksin ja jos tilanne olisi jatkunut sellaisena, niin olisin saattanut haluta olla vielä yhden yön, mutta eilen sinne pasahti täysmiehitys eli neljä äitiä ja siinä kohtaa oli pakko päästä himaan. Onneksi lisämaidon avulla vauvan sokerit pysyvät hallinnassa ja päästiin kotiin.
Eka yö oli melkoista maidon tankkausta ja risaista menoa. Tässä ei tällä hetkellä olla paljon muuta kuin lapsen maitobaari, mutta niinhän sen pitääkin mennä. Ihanaa on. :heart:
Sirppis ja poika 3 päivää.