40+ odottajat vol 4 (päiv. yksärillä)

Terve,

Ja tervetuloa Pirtsi ja oliko muita. Aivan mahtavaa porukka vaan lisääntyy.

Mulla on ihan KAMALA kiire töissä. Ei kerkeä palstailemaan.. Mutta, onneksi mulla on kiva työ, en malttaisi jäädä lainkaan pois.. Pakko kai se jossain kohtaa on. Mutta kun monit uolla voivottelee, että oioioioi miten jakselet, jäät sitten pois jos vituttaa jne. Niin sanonpa vaan, että onnekas olen, ei iskisi mieleenkään jäädä vaan vitutuksen takia pois töistä. Aion painaa sata lasissa heinäkuun loppuun.

YHDISTELMÄT tuli ostettua, ovat hyvässä kunnossa ja ihanat. Okei, teini sanoi, että tollasen vanhan romun kanssa ei liiku mihinkään. En tiedä tarkottiko mua vai yhdistelmiä. Ihan sama, molempiin joutuu tyytymään. Ja siis ikäisekseen ovat hyvässä kunnossa, ihan varmasti lykin yhtä vielä vuoden verran noissa. Ajatelkaa, olen vuonn 1999 ostanut rattaat, myynyt ne pois vuonna 2003, ostanut uudestaan vuonna 2009, myynyt vuonna 2010 ja nyt ostin taas. Voin leikitellä ajatuksella, että nuo olisi ihan samat.. No ei ole, muuta voisi olla. Aika hieno fiilis jotenkin.

Raskauden suhteen olen aika kypsä, onneksi olen lääkitystä nyt saanut alaspäin. Välillä pyöräilen töihin, mutta on tää tuskasta. Vielä reilu kymmenen viikkoa.. Paino on alkanut nousemaan, nyt saldo on 4,5 kg..HB mulla pyörii edelleen 140 kieppeillä, eli ei osumaa siitä kysymyksestä.

voikaahan hyvin kaikki!

woodo rv 27

 

Äh, aika matelee. Vielä ainakin sen 2vkoa siihen ultraan, onko se nyt sitten se nt-ultra vai mikä (rv12?). Haluaisin niin kovasti saada tietää, onko kaikki hyvin, kaikki nämä nippailut ja nappailut ihmetyttää tottakai. Onneksi se ruskea vuoto loppui. Ja loppui muuten se yönälkäkin ja alkaa tavan ruoka pikkuhiljaa taas maistua. Kai tämäkin on normaalia, että se öllötys väistyy ja olo normalisoituu?
Rinnat ovat silti vielä kipeät ja yöllä kylkeä kääntäessä tuntuu, että ne varmasti tippuu irti!

Mä mietin jo, että soitan huomenna jonnekkin yksityiselle ja kyselen ultran hintoja. Jos kuitenkin kävisin kuikkaamassa vatsaan ennen tuota rv 12 ultraa. En malta odottaa! Ja tuolla ekassa neuvolassa rv9 ei siis ultrattu, otettiin vaan tietoja ylös. Neuvolan henkilö oli todella kultainen, aivan ihana persoona, ei tuominnut mistään ja pyysin olemaan armollinen mun painon tarkkailussa myös. Nämä kaikki kirjoitti ylös ja otetaan huomioon. Lisäksi oli ihana huomata, että tukea on saatavilla vaikka kuinka! On neuvolapsykologia, perhetyöntekijää, synnytyspelkopolia ja vaikka mitä! Ei todellakaan tuntunut, että omineen täytyisi täällä pärjätä vaan apua varmasti saa. Sokerirasitukseen joudun/pääsen ja olin itse ihan sitä mieltä, että se on varmaan ihan hyvä juttu.

Kerroin huolistani ja että kun vauvaa on niin kauan toivottu, ja eka icsi tärppäsi niin nyt on miljoona kertainen huoli, että jotain sattuu kun onnistumimsen prosentit olivat niin pienet ja ensimmäisellä passilla onnisti. Se on niin uskomatonta, se on kuin lottovoitto niin jestas tätä pelon määrää.
Noh, terkkari sanoi että hän voi yrittää kuunnella sydänäänet JOS ne kuuluisivat, että on melkein 50-50 mahdollisuuudet.
Pitkään hän kaiveli ja yritti, mutta ei saatu sydänääniä kuulumaan. Rauhoitteli sitten tottakai ja ymmärrän itsekin, että bebe on vielä niin pikkuinen, että ne eivät kuulu helposti todellakaan vielä.
Silti.
Oletteko te käyneet extra-ultrissa varmistelemassa? Sahris miten pääsit tästä pelosta yli, vai oliko se koko raskauden ajan läsnä?

 

Pirtsi niin tutut tunnelmat !
Kyl ne ällötykset helpottaa just tossa kymppiviikolla, samoin minulla helpotti hillitön turvotus.
Ei ehkä oo hyvä uutinen jos kerron ettei minulla ne pelot (tai oikeestaan kummallinen sekotus pelkoa ja epäuskoa) helpottaneet kovinkaan nopeesti... Sanosin et kyl se oli se vko 34 jollon ois ollu oletettavaa et vaava selviäis vaikka syntyiskin, tai siis ei ois estelty vaik oiski lähteny syntymään. Ja sillon se mahan liikuskelukin oli niin selvää että se aina lohdutti - myönnän kyllä et herätin vauvan aika monta kertaa taputtelemalla kun yhtäkkiä tuntu ettei se oo mönkiny pitkään aikaan ja joka kerta helpotti hirveesti kun massu sitten pyörähti Synnytystä itsessään en pelänny tai sitä että silloin ois jotain tapahtunu. Enkä nyt pelkää että vauvalle kävis mitään. Mutta en ehkä pystyny nauttimaan raskaudesta ihan satasella kun en uskaltanu luottaa että se on oikeesti totta. Tunnistan niin ton fiiliksen että jos on jotain toivonu ihan sairaasti, ni ei meinaa uskoa et ihanko totta minä saan sen, onks tää jotain huijausta ja otetaanko tää minulta pois? Mitä oon tehny että just minua kohtais niin suuri onni että toive toteutuu Oon niin onnellinen Pirtsi sinun puolesta mut turhaan kuvittelet et tää mama ois enää ultran tarpeessa

 

Poika syntyi 2.6.16 klo 20.00 <8
Synnytys tosin ei sujunutkaan kuten ennen vaan monien tuntien kipujen ja tuskien, imukuppivetojen jälkeen kiireellinen sektio.avosuinen tarjonta sekä pää kiertyneenä vielä vinoon. Alateitse ei olisi ikinä tullut.
Haavat paranee mutta henkinen puoli tarvitsee vielä paljon hoitoa.
Vauvan pää kärsi myös kovasti imukupista.
Mutt elossa ollaan molemmat ja vauva on ihana <3

 

Hei, mä en vielä tänne siirry vaikka jo plussatesti on tehty ja digikin näyttää raskaana 1-2. Odotellaan lauantaihin saakka, kun silloin pitäisi menkkojen alkaa. Mut musta ois kiva täällä kirjoitella kanasten kanssa. Jos jotain muuta ryhmää tarvitsen, niin se on varmaan joku alueellinen face-ryhmä. Mutta tässä tämä näin pikaisesti eli jäämme odottamaan mitä tuleman pitää.

 

SuloinenSalaisuus: Hyvä, että olette kunnossa rankan synnytyksen jälkeen. Ja isosti onnea pojasta!

 

Onnea SS ja Helmi SS voi aargh, on sulla varmasti ollut koettelemus, onneksi palkintona ihana vauva, ei tuollaista varmasti muuten kestäis. itsellä jäi esikon synnytyksestä kans ikävä fiilis aika pitkäksi aikaa, vaikka paikat paranikin, mut en pitkilleen halunnut koko tapahtumaa ajatella.

Pirunpelto, varmaan "lohduttaa", että raskauden ja synnytyksen jälkeen voi sujuvasti alkaa stressata kätkytkuolemalla ja muilla kamaluuksilla mä ainakin stressaan ihan kaikella mahdollisella, en siis silleen, että istuisin kotona pimeessä murehtimassa, mut silloin tällöin käväisee mielessä, et voinko mä olla niin onnekas, et olen saanut neljä tervettä lasta ja muutkin asiat on mallillaan. Murehtimallahan ne asiat yleensä paranee

koskahan mä tajuaisin olla roikkumatta tällä palstalla, kun olen jo synnyttäny ja ne hommat on nyt lopullisesti takanapäin, varmaan vielä eläkeläisenäkin täällä jorisen

 

Oireettomuus tavallaan on pelottavaa, mutta kun pitaa mielessa, etta edelliset 4 keskenmennytta alkoivat kaikki voimakkailla oireilla, niin oireettomuus on kaiketi hyva asia. Esikon raskausaika oIi myos oireeton, joten kaipa tama nyt kyydissa pysyy

Ainoa "oire" toistaiseksi on unettomuus. Aamu kolmelta nousee riippumatta siita mihin aikaan on nukkumaan mennyt

Tanaan pitaisi tulla lahete jolla paasee tarkistuttamassa hcg-arvot ja sopimaan varhaisultran jne. Tarkoitus olisi saada se tonne 24.6 korvalle ehka sen jalkeen sitten voi alkaa uskomaan, etta raskaus on todellinen.

Jo & toukka 4+4

 

Tiistaina olis eka ultra. Silloin on oviksesta vasta 5+2, ja yritin sanoa et eiks kannattais lykataan sita vahan pidemmalle, esim seuraavaan viikkoon, mutta olivat tukkoon tuosta koska hcg arvot ovat nousseet niin hyvin.

Aikana -lukulainen katselin noita laskettu-aika laskureista, ja tormasin tallaiseen: http://www.yourduedate.com
Se on aika hauska kun se nayttaa kaikki kolmannekset jne.

 

Kyllä se digi näytti tänään 2-3 ja menkat ei alkaneet Siirryn siis tänne puolelle virallisesti. Kirjoittelen lisää paremmalla ajalla ja lueskelen ketjua taaksepäin.

 

Terve,
Hiljasta on vanhojen kanojen palstalla, mutta väliäkö sillä. Raskaudet etenee ja väki kasvaa!! Onnea kaikille uusille.

Mä olen täksi päiväksi varannut illalle gynekologin. Ensi viikosta lähtien olisi kolme viikkoa lomaa ja tarkoitus olisi perheen kanssa lähteä Eurooppaan autolla. Ajattelin, että hyvä näillä viikoilla kuitenkin pyytää lääkäriltä lupa, eli katsoa ettei päätä ala tuolta alhaalta näkymään. Kovasti toivon, että lomille pääsisi. Ei jaksaisi kotona roikkua.

Olotila aika hyvä muun kuin perussairauden osalta. Ei kremppoja selässä eikä muualla. Ajatelkaa, mullakin on kesän jälkeen heti la, ja aina tietää, että kesä menee sikanopsaan... Ihan kohta mä olen valmis. Apua!! Vaatteita ja muuta en ole katsellut lainkaan.

Siitä ollaan miehen kanssa kotona puhuneet, että kun ikää on lisää niin vauva on varmasti iso. Tulipa tuossa käytyä tutun luona jolla oli sellainen 4 kg pieni vastasyntynyt. Pienihän tuo oli, tuli ajatus, että samapa tuo vaikka olisi 4,5, kyllä se ulos tulee. Mutta, nähtyään vastasyntyneen, ja hoidettuaan sitä monta tuntia, 6 vuotias isosisko eräänä iltana itsekseen itkeskeli, kuinka kauheaa on kun meille tuleekin valtava vauva eikä mitään pientä. Äitikin niin vanha. Mies siinä sitten selittänyt, että vaikka puhutaan issota niin ei se mikään ISO ole, ihan pikkanen ja söpö. Mistäs tollanen 6v voi tietää, miten iso meille on iso..

Näillä mietteillä, eteenpäin porskuttaen..

Voikaa hyvin, Woodoo rv 29

 

Hei! Varovaisesti ilmoittaudun ehdolle ketjuun. Tänään plussassin haamulaisen kp 23/26. Elikkäs 3+2 mikäli oikein laskin. Normaalisti huomenna alkais tuhruvuoto ja lauantaina varsinainen. Oli vaan noita oloja ja nyt vielä pukkasi flunssan, joten näin saikulla aikani kuluksi kirjoittelen, kun tuli hätähousuna testattua. Mikäli kaikki menee hyvin, niin saan maaliskuuksi oikein kivan 43-vuotislahjan. Kolme ennestään, 20, 18 ja 14. Takana useita kemiallisia ja keskenmenoja (kohdun rakennepoikkeavuus). Eronnut ja uudessa suhteessa 1,5 v. Mies jo täyttänyt 50. Tässä näin alkuun...

 

Voi, että kun meillä olisi oma salainen facebook ryhmä, niin tulisi seurailtua enemmän. Täällä kun kaikki on samaa ikäluokkaakin, niin olisi kiva vaihtaa kuulumisia. Koen jotenkin tämän sivuston kankeana. Toisaalta täällä anonyymiys pysyy paremmin hallussa niin halutessaan.

Ihana, että tänne on tullut plussanneita lisää. Se on aina mahtava kuulla, että kyllä me vanhatkin vielä osataan. Joo, ehkä toisinaan pidemmälle yrittämällä, mutta onnistumisia kuitenkin tapahtuu.

Omia kuulumisia. Pieni kasvaa keskikäyrällä ja kaikki hyvin. Tukilääkityksestäni huolimatta ei aiempaa käynnistystä tarvita, niinkuin jossain välissä sanoivat, että todennäköisesti 2vkoa aiemmin käynnistetään. Eli sokerit olisi voinut kasvattaa lasta turhan isoksi, mutta niin ei ole käynyt, niin vielä porskutellaan yhdessä koossa. 1.7. taas mennään ultraan kokoarvioon ja silloin päätetään kuitenkin käynnistysaika, joka on viimeistään laskettuna aikana eli 8.7. Eli vajaa kuukausi ja meidän pieni pitäisi olla maailmassa. Toiveeni kyllä on, että tulisi luonnollinen käynnistyminen, eikä lääkkeillä, mutta saa nyt katsoa kuinka meitin käy.
On se jännä kuinka odottaa pientä tulevaksi, mutta samalla on pelko, että jos jokin onkin vialla tai jos jotain käy synnytyksessä. Yritän kyllä parhaani mukaan näitä ajatuksia pitää taka-alalla ja olla onnellinen näin hyvin menneestä raskaudesta.

 

Heippa kaikille!
Rohkenen varovasti siirtyä tänne odottajien puolelle Viikkoja olisi nyt kasassa 5+3 omien laskujen mukaan, voi kyllä vielä muuttua kun kierto ei mitenkään säännöllinen ole... no näillä mennään nyt. Varhaisultran uskalsin jo varata ja se olis 12.7. Neuvolaan en ole vielä soitellut, ehkä myöhemmin

Zandi: Muistatko kun samaan aikaan plussattiin viime lokakuussa? Lasketut ajat oli päivän välein, minulla 7.7 Raskaus kuitenkin keskeytyi isänpäivänä.... täällä taas lähtökuopissa ja pelko persiissä

Nuppu73 ja papu 5+3

 

Nuppu, nyt kun asiasta mainitsit niin muistan. Rankkaa, kun asiat ei mene loppuun asti, kun ne kerran alunkin saa. Tokihan se luo uskoakin, että yrittäminen ei ole turhaa. Aivan ihana, että olette nyt raskaana. Tällä kertaa toivotaan todella, että maaliin asti pääsette.
Todellakin uskon, että se pelko on läsnä. Niin se oli itselläkin, kun sen keskenmenon oli juuri kokenut. Meillä kävi siinä mielessä onni, että heti seuraava hoitokerta tuotti taas tulosta. Alku meni pitkään ressatessa, vuosin verta enemmin, pääasiassa kuitenkin vähemmin jonnekin viikolle 20 asti, mutta kun tuo loppui alkoi pikkuhiljaa luottamaan siihen, että loppuun asti mennään, eikä jokaista tuntemusta enää ressannutkaan. Pitkä aika odottavalla silti. Itseasiassa välistä loppuu usko, että tämä raskaana olo ikinä loppuu, on tämä niin pitkä aika. Tosin itsellä on kyllä niin ihana mies, että välistä tuntuu, että se on enemmän raskaana kuin itse.
Nyt kun saadaan esikoisen kanssa viettää suunniteltu loma juhannukseen asti, niin sen jälkeen olen valmis synnyttämään koska tahansa.

Mutta Nuppu ja muutkin. Yrittäkää heittää se stressaaminen nurkkaan, nauttikaa raskaudesta ja siitä, että saatte sen kokea. Jos jotain pahaa tapahtuu, niin se tapahtuu stressaamattakin. Tiedän, tosi helposti sanottu, mutta se käytäntö... Tsemppiä ihan jokanaiselle täällä!

 

Uskon että kunhan tää alkuviikkojen stressaaminen vähenee niin voi jo nauttia raskaudesta ihan eri tavalla

Viimeisten menkkojen jälkeen me jo päätettiin että nyt saa olla... hommattiin moottoripyörät ja suunniteltiin motskarireissuja kesällä.. koko vauva-asia vähän niinkuin jäi taka-alalle aateltiin kuitenkin että vielä tää yksi kierto katotaan vähän niinkuin puoli tosissaan ja kuinkas kävikään en tikuttanu ovulaatiota enkä kulkenu kalenteri kädessä.... Syy miksi yleensä tein testin oli se kun kaikki asiat itketti niin mahdottomasti epäilyt heräs... ja haamun sainkin melko varhain, en koskaan vielä ole tikkuun saanut mitään näkymään näin varhaisessa vaiheessa eikä edes ollut mikään herkkä testi....

No mutta ihanaa odotusta meille kaikille

 

Siis wau, mikä huipennus teillä. Nyt vain sitten maaliin!

 

Jep Oikein varsinainen motskarimamma saakohan äitiysmallin ajohousuja jostain

 

Jos joku faceryhmää halajaa, niin minä voin sellaisen perustaa.

Mulla on nyt 4+5 varmaan. Oireita on aika vähän. Jos en tietäisi testin olevan positiivinen niin tällä hetkellä tuskin edes tietäisin olevani raskaana. Jos tästä vauva tulee, niin on alusta ainakin erilainen raskaus kuin ensimmäinen. Finnejä mulla toki on tullut ja ne nyt ois voinu pysyä poissa Ihme paise tulossa keskelle otsaa... on silläkin otsaa siihen just tunkea Rinnat on vähän raskaammat roikkupussit mut ei ne oo ees arat. Mut hyvin tässä ehtii.


Uusi alku -74: minäkin tein hätähousuna testin jo liian ajoissa. Dpo9 (9pv ovulaation jälkeen) siihen piirtyi sitten hailakkaakin hailakampi haamu ja seuraavana päivänä ihan selvä vaaleanpunainen viiva.

 

Oisko sitä faceryhmää tarjolla...kaikella kunnioituksella nuoria kohtaan, mut noi parikymppisten jutut menee mulla ihan yli välillä...aiheuttaa lähinnä silmien pyörittelyä...

 

Sateista torstaita vaan kaikille!

uusi alku-74: tiedän tunteenmäkin niitä juttuja hetken luin, kunnes totesin et ei nyt kyllä oikein kohtaa nää ajatukset

Olin varannut ultran 12.7 jolloin viikkoja olis 9+2 koska silloin oli enää aikoja lekurilla jolla oon käynyt. Tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin ja aikaistin ultraa nyt 29.6 niin saa ainakin varmuuden että asusteleeko tuolla masussa joku... ja sit sen jälkeen vois varailla neuvolaa

Nuppu73 5+4

 

Taytyy sanoa, et Iieva shokki kayda kurkkaamassa tota helmikuisten pinoa. Kai ma vaan ihan oikeasti olen liian vanha

Raskaus oireet eivat e iskeneet muuten kuin rinnat kasvanut puol-kuppia, ja on arat ja kovat. Ja herran jestas, mun maha on jo nyt saman kokoinen kuin edellisessa viidennella kuun alkaessa. Osittain joo siis pahasta ummetuksesta johtuvaa, mut silti jarkkykallista miten raskaana olevalta sita nayttaa. Ei meinaa voi pitkaan tata piilotella kun mahaa ei saa piiloon kesavaatteissa .

 

Mä olen perustanut "ei esikoistaan" odottavien ryhmän ja siinä kriteerinä on, että laskettu aika n. helmikuussa. En siis ole perustanut varsinaisesti nelikymppisten ryhmää. Tuosta on ilmoitus täällä kaksplussassa ja vauvassa.

Mutta jospa mä sellaisen teen ja katsotaan olisiko sinne osallistujia. Sitä ei varmaankaan kannata perustaa millekään tarkalle lasketulle ajalle vaan ihan yleisesti esim. laskettu aika loppuvuodesta 2016 ja alkuvuodesta 2017? Mitä te ootte mieltä, kannattaako?

 

Mulla ei tota naamakirjaa ole ollut vuosikausiin, joten ma ainakin olen jumissa taalla palstalla

 

Huomenet!

Täällä taas aamuvirkku minä yritän juoda aamukahvia ja nyt ei oikein laske... juuri eilen illalla ihmettelin että missä pahoinvointi ja huimaus joita ollut kolmessa edellisessä raskaudessa... joista syntyi poikia Ensimmäisessä raskaudessa josta syntyi ainut tyttäreni 22 vuottta sitten, ei muistaaksen ollut minkäälaista oiretta (tai sitten olin vain niin nuori etten tajunnut oireita vaikka olisi ollutkin)

No anyway, ainoa oire mikä on niin rinnat on kyllä kasvanu ja on niin hemmetin arat ja kutisevat

Niin ja taidan kans jumittua tänne palstalle...