Hellurei!
Ehkä minä nyt varovasti karmaa uhaten uskallan tänne jotain höpistä vihdoin, olen jemmannut näitä olojani
kauan!
Ja inhottaa, kun ei ole ketään, kenen kanssa jakaa tätä. Minua pelottaa edelleen niin kovasti, että kaikki ei ole hyvin, tai kaikki ei mene hyvin. Internet on täynnä pääosin negatiivista faktaa raskaudesta, saati sitten "riskiraskaudesta". On tuntunut jotenkin siltä, mitä vähemmän tästä puhun, niin ehkä säästyisin ikävyyksiltä.
Tätä on vain odotettu niin kauan. Niin kamalan kauan, ettei tämän suurempaa aarretta meille voi suoda
Yritin seurailla hetken sivussa tuota tammikuisia plussaajia, mutta ikähaarukka jutuista päätellen on 20 luokkaa ja ei ihan ajatusmaailma natsaa sinne kaikkine hysterioineen teen juonnista lähtien. Hysterian lietsominen, ei kiitos.
Täälläkin taitaa aika hiljaista pidellä, mutta taidan silti pitäytyä meissä 40+ poppoossa, jossa vertaistuki, maalaisjärki ja elämänkokemus on erilaista. Ja ei millään pahalla nuoria kohtaan jos joku sattuu ihmettelemään. Ajatusmaailma vaan on niin erilainen ja pitääkin olla
Omista ihan fyysisistä oloista sen verran, että rinnat ovat nyt kipeät ja kasvaneet kuppikoon!
Liharuoka ei mene alas, vaan olen näköjään tullut kasvissyöjäksi (lihan suurkuluttaja ja suurien pihvien ystävä!!) eikä myöskään makeaa tee mieli, vaikka keksit ja pullat ovat olleet heikkous aina.
Yöllä herään nälkään, mikä on erikoista. Ja silloin on yleensä jo niin nälkä, että tulee paha olo. Ja tukka lähtee päästä!!
En tiedä alanko siis jo kaljuuntumaankin tässä sukurasitteen myötä jo tässä iässä, vai onko tämä raskauden tuoma villitys?
Ja onko teillä muilla ollut hengästymistä jo alkuraskaudessa? Minä hengästyn jo ruokaillessa, saati jos pitää syödä ja puhua ruokapöydässä niin happi ei vaan riitä
Lisäksi herään yölläkin siihen, ettei meinaa henki kulkea, siis ei saa happea tarpeeksi ja tekee mieli haukkoa ilmaa tai mennä ikkunan ääreen?
Keskiviikkona on ensimmäinen neuvolakäynti, pitää siellä mainita asiasta. Alkuraskauden ultra siis oli jo, ja siellä vahva sydänkaiku näkyi. Ilmeisesti tuolla "ensimmäisellä" neuvolakäynnillä vaan haastatellaan eikä ultrata. Vaikka huolettaa kovasti edelleen, onko kaikki hyvin. Ruskeaa vuotoa on ollut melkein joka päivä, määrä on vähäinen kyllä, mutta pelottavaa silti. Lisäksi migreenit eivät loppuneet ja neurologin ohjauksella saan äärimmäisessä tilanteessa ottaa lääkkeen, mutta sitäkään ei suositella ensimmäisen kolmanneksen aikana. Lisäksi lääke ei katkaissut migreenikohtausta vaan otin riskin turhaan ja kiduin 5 päivää sängyssä. Nimenomaan kiduin. Ja kaduin. Sitä lääkettä. Entä jos siitä nyt tulee joku geenivirhemutaatio ja se on täysin omaa syytäni?
Huh.
Niinkuin näkyy, paljon on ollut sydämmellä ja pakko oli päästää tämä nyt ulos näin.
Pirtsi 8+3?