40+ odottajat Vol 3.

Kyllä tuo ukkeli jo omien sanojensa mukaan on toipunut pettymyksestä ja sanoi että ihan yhtä rakas tämä vauva on silti. Sanoi kyllä ultran jälkeen kysyessäni ihan suoraan että pettynyt on, ja näki sen jo naamasta kun venähti pitkäksi kertoessani kätilön "tuomion". Taidan itse reagoida vähän liian voimakkaasti tällaisiin asioihin näiden perussairauksieni takia.... jään murehtimaan ja märehtimään. No, pitää vain koittaa uskoa että kyllä se tämäkin lapsi on miehelle rakas viimeistään siinä vaiheessa kun syntyy.

Toivottavasti sulle Taavi ei ole tulossa ihan oikeaa rintatulehdusta, voihan sen jo odotusaikanakin saada.

 

Tervetuloa mukaan minttu tarraa ja liimaa kovasti mukaan

Morticia älä sinä ala itseäs syyttämään tytön tulosta. Ihan varmasti mieskin siitä lämpenee pikkuprinsessalle kunhan raskaus vähän etenee. Vissiin miehille se on hankalampi hahmottaa koko raskautta, ennenkuin se h-hetki alkaa koittaa...tai näin ainakin luulisin. Mehän ollaan kokoajan "ajan hermoilla", kun me tunnetaan vauva koko 9kk

Täällä siis vielä yhdessä kasassa mennään :wave: Mä kävin taas eilen käyrillä ja kaikki näytti olevan ok. Nyt sitten jos ei se päätä syntyä ens viikolla niin sitten aletaan joko käynnistämään tai tehdään sektio. Täällä ei odoteta 42 viikkoon. Sopii mulle vallan hyvin

Nyt sit onkin pari kertaa viikossa noita sydänkäyrä käyntejä.
Huomenna ois kyllä ihan hyväpäivä syntyä pikkukarhulaisen

39+6

 

Huomenta täältä!:wave:
LITTLE BEAR: ONNEA SYNNYTYKSEEN!!!:kiss: Jännittävät hetket käsillä sullakin! Minä koitan ajatella vaan ettei tulis keskenmenoa! Kun oon niin alussa vasta! Piitkä taival siis eessä...
MORTICIA: Samaa sanon minäkin! Eihän se sun syy ole kun ei ole poika, minusta pääasia on että on kaikki kunnossa että olisi terve! Unohda nuo itsesyyttely nyt hetipaikalla!!!!

ON: Mulla on alkanu tissit aristaa, muuten oli suht normi olo eilen; olimme siskontytön 3v-synttäreillä ja oli koko meidän suku paikalla... oli kyllä pokassa pitelemistä etten olis möläyttäny!:$ Mutta onneks en tehnyt niin. Haluan oottaa ultran ja kattoo onko kaikki ok, sitten voi ehkä kertoakin!!! Kaikki on varmasti onnellisia meidän puolesta kun menetimme 14v. pojan viime vuonna onnettomuudessa ja on ollut toooosi raskas vuosi takana... eihän se suru millään vielä oo helpotanu... itkeskelen edelleen päivittäin ja ikävöin!:'( Vaikka siitä on 6 ja puol kk aikaa...
Vielä vie useita vuosia varmaan hyvä jos saisimme nyt uutta sisältöä tähän elämään! Millään lailla uusi vauva ei korvaa menetettyä mutta antaa elämälle taas enemmän merkitystä! JOS vaan kestää kyydissä!!

Joo me lähdetään huomenna päiväristeilylle Tallinnaan saas nähdä maltanko pitää näppini erossa vauvantarvikkeista??!! Kyl se on pakko kun me ei mennä yksin!! Oikein ODOTAN niitä RUOKIA siellä laivalla kun on tuo ruokahalu kasvanu niin että yötä myöten pitää ravata jääkaapilla! Onko tuttua? Pelottaa vaan tuo painon nousukin!!! Tänäänkin pitää lähteä kävelylenkille niinkuin eilenkin kävelin yli tunnin... en uskalla juosta kun varjelen tätä pikkuista ihmisenalkua kaikin keinoin!

Onko teille sanottu että alkuraskaudessa pitäis välttää kovaa liikuntaa? Tietty ei voi olla ylivarovainenkaan mutta päätin että tuo minun sählyharrastus saa nyt olla ettei vaan käy köpelösti!!

No mukavaa päivänjatkoa, tää alkaa nyt siivoileen, sunnuntaipäivänä! Kun pakko tohuilla jotain että saia ajan kulumaan!! Lomathan on sitä varten!! Mulla mieletön tarve heti saada turhaa roinaa pois kun on vauva tulossa!

MINTTU2011 rv 4+4

 

Voi hurja Minttu kun teillä on ollut kamala kokemus, en osaa edes kuvitella miltä tuntuu menettää oma lapsi. Otan osaa ja lähetän näin virtuaalisesti ison lohtuhalin!

Liikunnasta, eikös ne väitä ettei liikkumalla saa keskenmenoa aikaiseksi. Tietty jos harrastaa jotain missä mahaan voi tulla kova iskun niin siinä on kai omat riskinsä. Mä en mitenkään sprottinen ole mutta ratsastuksen lopetin heti alkuunsa kun raskauduin ekaa kertaa.

 

Minttu, te olette kokeneet menetyksistä pahimman, eikä ole ihme, että itku ja ikävä joka päivä vaivaa. Onhan asiasta vain puoli vuotta aikaa ja kyllä tämä raskausaika saa tunteet pintaan pienemmästäkin. Tuo rintojen arkuus ja kivistys oli minullakin niitä ensimmäisiä oireita, eikä se ole helpottanut yhtään, pahentunut itseasiassa. Tuosta liikunnasta ei ole varsinaisesti sanottu mitään, mutta eipä ole tullut uintia ja kävelyä kummempaa harrastettua raskautumisen jälkeen. Kummasti minulla hengästyminen on rajoittanut liikkumista heti alusta alkaen.

Enpä Morticia tiennyt, että rintatulehduksen voi saada jo raskausaikana. Täytyykin neuvolassa puhua vaivasta, sillä vaikka nuo pakkaset lauhtuivat, ongelma on ja pysyy.

Vielä kaksi yötä ultraan. Silmät sameina luen tuolta heinäkuisten pinosta, miten ultra voi tuoda surullisiakin uutisia, huhh!

LB:llä tahti kiihtyy loppua kohden. Onpa jännä viikko sinulla alkamassa.

 

Kyllä tässä saa olla onnellinen että vielä tässä iässä odottaa jo toista tervettä lasta... tai ainakaan ei ole vielä mitään todettuja ongelmia. Noissa "mun" heinäkuisissa on myös tapahtunut muutama tosi ikävä juttu joita kyynel silmissä olen seurannut.

Siivoamaan pitäisi ryhtyä täälläkin kun kaikki mahdollinen kama rojottaa pitkin lattioita ja pöydän pintoja huoneiden muuton seurauksena. Veto vain on ihan pois. Jokohan se hemppa alkais laskea kun nukuttais vaan koko ajan. Ei tiedä hyvää jos vielä parin viikon päästä on samanlainen olo, kun lupasin mennä töihin kahtena viikonloppuna peräkkäin.

 

Heissan taasen!Minttu voin vain kuvitella teidän menetyksen tuskan.Itse olen menettänyt yhden vauvan viikolla 20 mutta eihän se vastaa lähellekään sitä tuskaa mitä te olette kokeneet.Voimia jaksamiseen
Tässä äsken taas siivoilin,on se kumma miten tää asunto on kuin pyörremyrksyn jäljiltä vaikka joka päivä siivoan ja nyt ei voi ees jälkikasvua syyttää kun ollaan miehen kanssa kahden kotona.Mutta nyt sielu lepää kun on siistiä ympärillä
On se vaan kumma miten toi ikävä iskee vieläkin vaikka poitsut on jo isoja,eilen illalla ihan tippa tuli linssiin Mitenhän sitä sit joku päivä kun pojat muuttaa omilleen ja vanhemman kohdalla siihen ei varmaan kauaa enää oo,täyttäähän hän kesäkuussa jo 18 v.Mutta kaipa siihenkin vain tottuu.Mutta äidinrakkaus se ei koskaan lopu tai vähene,eikä huoli omistaan
Ihanaa viikon alkua ihanaiset ja masut
Täällä Nyytti jo 28+4

 

Siivoamisesta, meidän äitee nauraa nykyään että hän on aina syyttänyt muuta perhettä sotkusta mutta nyt kun asuu yksin (lapset poissa kotoa ja isä pitkäaikaisosastolla) niin edelleen on sotkuista ja se on ihan hän itse kun sotkee.

En muista mainitsinko täällä vai toisaalla, mutta mä tuossa yks päivä itkin sitä että Ipana 2v. on "ihan just" koululainen, sitten teini joka ei vahingossakaan äiteetä halaile ja sitten aikuinen ja muuttaa pois kotoa..... BUHUUU!! Nää hormoonit.

Masuasukki pitää edelleen ihan hirmuista rumba päällä. Ihanaa tässä vaiheessa kun ei vielä tunnu potkut pahalta mutta tietää kuitenkin että tuolla voidaan hyvin. Kohta alkaakin sitten monotus kylkiluihin ja rakkoon ja kaikkiin muihin epämieluisiin paikkoihin... AUTS!

 

Apua justiin havahduin siihen että huomenissa on 37+0 täynnä. =) Me teimme sen Roro:n kanssa. =) Roron nimikirjaimen ovat R.C.O.B :heart:

 

Huh, tännehän on tullu huimasti viestejä, tervehdys vaan kaikille :wave:
Siellähän on muutamalla h-hetket käsillä ihan justiinsa, onnea matkaan!

Täällä mennään ihan niinkuin ennenkin, vauva myllää mahassa pitkin päivää ja jakelee napakoita iskuja joka suuntaan. Viikon sisään on vatsa "pullahtanut" huimasti isommaksi ja oli pakko käydä työnantajalle asiaa informoimassa ei nimittäin ole kuin ajan kysymys kun joku töissä huomaa.
Koen kyllä olevani melko mestari naamioitumisessa, kun vielä en ole paljastunut

Minttu2011 :hug: menetyksesi johdosta, hirvittävän surullista.
Mulla on vatsa juilinut sieltä sun täältä koko raskauden ajan, käsittääkseni se on ihan normaalia kun keho yrittää pysyä mukana tässä projektissa. Alkuun oli myös ihan järkky ruokahalu, söin kaiken mitä kaapista löysin ja silti oli aina nälkä/mieliteko. Onneksi ruokahalu on palautunut normaalille tasolle, muuten olisin varmaan aikamoinen "munamies" ruumiinrakenteeltani.
Jännää on ollut esim. se, että olen koko elämäni ollut melkoinen karkkisyöppö, varsinkin suklaata on mennyt levyllinen tuosta vaan. Nyt raskauden ajan ei suklaa, eikä muukaan karamelli ole maistunut, vaan himo on ollut hedelmiin. Mandariineja menis vaikka kuinka paljon. Hyvähän se tietysti on.
Alusta asti olen myös hengästynyt tosi helposti, ei meinaa jaksaa lenkittää koiraakaan ku pikkuhiljaa köpötellen.
Meilläkin siis koira (sakemanni) ja kaksi kissaa.

Onko teille kukaan kommentoinut "myöhäisestä" lapsenteko iästä mitään negatiivista?
Mun äidille oli joku sen ystävätär sanonut jotain, josta äiti oli tietysti pahoittanut mielensä, meinasi kuulemma ystävyys loppua siihen paikkaan. Ei kuitenkaan suostunut kertomaan kuka ja mitä, no parempi niin, en kuitenkaan saisi pidettyä kieltäni kurissa kun ko. ihmiseen jossain törmäisin

Olen ihan pihalla kaikista tarvikkeista joita pitänee jossain vaiheessa hankkia. Kertokaahan ne joilla jo lapsia ennestään on, et mikä on sellainen must 10-lista, eli välttämättömimmät hankinnat tulokkaalle?!

Mukavaa viikonalkua kaikille!!
Toivoopi Sinivatukka 24+4

 

Mulle ei oo kukaan "korkeasta" iästä kommentoinut, itse enempikin olen ollut se joka olen itseäni kauhistellut kun näin "vanhana" alkaa lapsia tehdä.

Mitkähän ne kaikkein tarpeellisimmat hankinnat vauvalle olivat......

Vaatepuoli on varmaankin aika lailla makuasia mutta mä tykkäsin eniten käyttää ihan pienellä puolipotkareita tai olkainpotkareita ja kietaisubodeja. Mitenkään erinomaisen paljon ei olis kannattanut noita ihan pieniä ostaa kun vauva kasvoi nopeasti niistä ulos. Harsot koin myös ihan tarpeellisiksi.

Hoitotarvikepuolelta hankin paketin vaippoja, sinkkivoiteen ja talkin (peppua varten), Septidinin napatynkää varten, kynsisakset, hiusharjan (näitä tulee kyllä äippäpakkauksessakin jos sen ottaa), niistäjän ja keittosuolatippja sekä nestemäistä Panadolia ja Buranasuppoja (joita ei saa alle 3kk antaa ilman lääkärin lupaa mutta hyvä sitä on kotona kuitenkin olla ettei tarvi sitten keskellä yötä jonotella apteekissa kipeän lapsen kanssa.

Pari tuttipulloa (ja tutti) taisi olla valmiina odottamassa kun olin jotenkin skeptinen imetyksen onnistumisen suhteen.

Itseä varten kannattaa hankkia kunnollisia liivinsuojia ja ottaa niitä mukaan jo synnärille ettei tarvi ostaa kanttiinista niinkun mulle kävi. Kiva oli maksaa maltaita niistä ja imetysrintsikoista.

Nyt en äkisti muista muuta, lisäilen jos tulee mieleen. Niin ja aika lailla yksilöllistähän sekin on mitä kukin katsoo tuikitärkeäksi ja vähemmän tärkeäksi.

 

Just eilen miehen kans mietittiin että mitä kaikkee "pientä" pitää hommata vauvaa varten.Isäntä totes että josko tällä viikolla hankittas,oisko tullu mieleen ettei sit sen yksin tarvii jos joudun vaikka sairaalaan Hoitopöytäkin on edelleen ostamatta ja vaunut on tulossa,vaatteita en aio nyt enempää hankkia,poikien entisiä vielä ihan käyttökunnossa,ostanpahan sitten kun Nyytti on maailmassa ja näkee mitä se vielä oikeesti tarttee.
Sokereita oon tässä kuukauden mittaillu ja arvot on kyllä ihan jotain muuta kuin raskausajan diabetesta:ennen syömistä n.4-4.7 ja syömisen jälkeen 6-7.6. Etttä ei ainakaan kauheen korkeelle nouse.

 

On kyllä kun ei kaikkee muista kerralla kirjottaa...mä en oo saanu kuin positiivista palautetta raskaudesta.Kaikki ovat olleen innoissaan eikä kukaan ole asiaa ihmetellyt tai sitten vaan kukaan ei ole uskaltanu kun tietää mun luonteen

 

mä en oo saanu kuin positiivista palautetta raskaudesta.Kaikki ovat olleen innoissaan eikä kukaan ole asiaa ihmetellyt tai sitten vaan kukaan ei ole uskaltanu kun tietää mun luonteen

Minkähänlainen "pakkaus" sinä PikkuMyy oletkaan.

 

Taavi olenhan minä jo aika lailla pehmentynyt,parikymppisenä se oli joko mun tavalla tai sit ei ollenkaan...huh huh...ihan pelottaa ajatellakin taakse päin.Nykysin oon aika lailla laimee versio entisestä mutta sen kyllä läheiset tietää että mä teen mitä teen,sanokoon kuka mitä haluaa ja yleensä ne sit ei kauheesti oo asioista huomautellu Luulin että vanhemmat ois ollu vastaan tätä raskautta mutta ei,ne oli ihan täpinöissään

 

sinivatukka, olet kyllä varsinainen naamioituja. Ite olen rv 21+jotain ja ihmetellyt kun kukaan ei huomaa, mutta en kyllä usko tämän salaisuuden enää kolmee viikkoa pysyvän piilossa. Tuosta ihmisten ikäihmettelystä en ole ainakaan vielä kommenttia saanut, taitaa olla enemmän oman pään sisäisiä ongelmia tyyliin, tarttiko sitä nyt vielä, etkö muuta hommaa itsellesi keksinyt ja silti olen ikionnellinen raskaudestani ja toivonut tätä viimeiset neljä vuotta.

 

Ja härkä-merkki horoskoopissa takaa sen että oon nopeesti syttyvää laatua ja välillä aivan sietämättömän itsepäinen,sekin lähinnä itseäni joskus harmittaa

 

Morticia, hoi! Esittelit linkin kanssa Vol 2:ssa niitä supermukavia odotusajan rintaliivejä. Yritin äsken etsiskellä tuota vol2-ketjua. Sen löysinkin, mutta oli noin 73-sivuinen, niin en sitten ruvennut etsimään niitä sieltä. Eli voisitko ystävällisesti kaivaa ko. liivien linkin ja ostopaikan tähänkin ketjuun. En siis muista edes niiden merkkiä, saati mitään muutakaan. :ashamed: Kiitos, jos jaksat nuo tiedot minulle kaivaa.

 

No kaivanhan minä. Itsekin ajattelin tilata noita lisää parit kappaleet. Täältäpä löytyvät.

Mulla on jomotellut alamaha oikein kunnolla aamusta lähtien. Nousin silloin vähän huonosti Ipanan huoneen lattialta ja repäisi oikein kunnolla tuolta vasemmalta. Illalla myös supisteli tosi paljon, onneksi kivuttomasti. Ja tänään pitäisi vielä rehkiä siiivoushommissa ihan urakalla kun huomenna on tulossa mammaporukka kylään.

Tässäpä muuten kuvaa pötsistäni, otettu 20+3.

 

Minttu, sulle toivon kovasti jaksamista. Olen todella onnellinen sun puolesta nyt tämän uuden tulokkaan puolesta.Tuokoon se toivoa ja valoa sun elämään.
Joku kyseli mitä vauvaa varten on hyvä olla valmiina.Itse koin tärkeäksi varata kaappiin muutaman paketin tuttelia.Mulla ei heti virrannut maitoa kunnolla, eikä tarvinnut panikoida asian suhteen kun tiesi,että on korviketta valmiina,jos sitä tarvii...
Ja rintapumppu oli kans hyvä juttu.
Olen saanut oikeastaan vain positiivista palautetta raskaudesta.Molemmat tädit aluksi järkyttyivät,kun olen jo näin vanha...mutta totesivat pian kuitenkin että eihän tämä ole ikä eikä mikään. Lähinnä kommentit ovat olleet,että kuinka raskin enää kun lapset ovat jo isoja.Kun vihdoin olisi aikaa itselle.Mutta sehän on vain asennekysymys Ja oma aika ja vapaus, ei vauva multa niitä pois vie.Maltan tuskin odottaa, että saan haistella vauvantuoksua!!Äiti on oikein innoissaan. Taisi kuitenkin odottaa enemmän tyttöä,kun kaupoilla kun ollaan hypistelee ihania pinkkejä vaatteita.Hänellä on yhteensä 9 lastenlasta ja kaksi niistä on tyttöjä...mutta on hän poikalupauksestakin innoissaan.
Innolla odotan,että julkaisevat uuden äitiyspakkauksen niin pääsisi näkemään millaisen sitä sitten saa!
Olo on ihan hyä.Supistelut ovat vähän lisääntyneet,mutta kuuluu varmasti asiaan.Eivät satu,tuntuvat vain hieman epämukavilta. Tarttis varmaan pikkuhiljaa vähentää töitä, kun teen oman työn lisäksi lähihoitajakeikkaa. Tänäänkin töitten jälkeen meen vielä iltaan. Remppa kun on päällä niin kaikki raha on ollut tarpeen,mutta vois jo vähän hiljentää vauhtia.

Mulla on kyllä niin iso vatsa,ettei mitään jää enää arvailujen varaan.Kiloja on tähän mennessä tullut 3 lisää
tupuna71 rv22+0

 

Ihana masu Morticia
Koitanpa minäkin laittaa kuvaa omastani.
Viikkoja siis 22+0
katso liitettä 12306

 

Voi kauhee, miten sä Tupuna jaksat kahta työtä?!?! Mä en millään jaksais tehdä yhtäkään duunia keikkaluonteisesti. Enkä varsinkaan hoitohommia, tökkivät tosi pahasti jo 20v. uran jälkeen. Tosin se jaksamattomuus johtuu osin siitä, että en voi nyt raskaana ollessani syödä normaalia arkea mahdollistavaa ADHD-lääkitystäni.

 

Morticia, tupuna-71..siis kerrassansa iiiihunia masuja!!!!!!!!!!!

Voi, ette uskokkaan ihanaiset, miten miekin haluisin samanmoisen..
..miulla vaan tällainen "elintaso" masu nyt..

 

Päivää naiset.
Ihanaa kun on uusia tullut
Ja Minttu sulla tai teillä on varmasti ollu kauhee vuosi, voin kuvitella:hug:
Mullakin maha jo näkyy kunnolla, että ei tarvii peitellä, eikä voikaan. kävin eilen sokerinrasituksessa ja ei ollu kun paastoarvo koholla. Joten mittarin hakuun ja neljästi päivässä pari viikkoa täytyy mittailla aluksi. Saa nähdä nouseeko toinenkin arvo aikaa myöten.

Dopplerinkin sain vihdoin pari päivää sitten käytyä postista. En kyllä ole saanut sukkeitä kuulumaan kun pari sekunttia kerrallaan, kun puikkii pakoon pikkuinen.

viidenmamma 15+0

 

Onpas teillä ihanaiset nättejä vauvamasuja.

Sinivatukka, onkin saanut hyviä vinkkejä noista tarvikehankinnoista. Tuota todella korostaisin, että imetysliivit ja liivinsuojat sairaalakassiin mukaan. Ja sitä Tuttelia muutama purkki kotiin, ennen synnärille menoa. Kukaan kun ei etukäteen tiedä, miten se imetys lähtee käyntiin, niin on sitten hätävara tuosta tuttelista, tai mitä korvikemerkkiä nyt sitten käyttääkin. Rintapumppu oli minulla kovassa käytössä, mutta sitä ei kaikki tarvitse. Kotiin kannattaa varata myös juomista, imettävällä äidillä kun tuppaa jano tuleen imetyksen jälkeen. Vesi on tietty paras janojuoma, mutta joskus kaipaa vaihtelua ja vähän makuakin siihen juomiseen. Kotikalja ja ananasmehu tunnetusti lisää maidon tuotantoa, mutta pääasia, että juo riittävästi.