40+ ODOTTAJAT, vol 2

Ja hemppa sen kun jatkaa laskuaan rautalääkityksestä huolimatta . Nämä kuumatr ilmat eivät yhtään auta oloa! Tuska!!! Muutaman pykälän lasku vielä niin kuulemma "jatkotoimenpiteitä", mitä sitten ovatkaan. Tänään rv 19+4.
 
Onnea Hepulille poikavauvasta :flower:

Olin eilen vielä iltavuorossa ja itkun kanssa, supisteli vähän väliä. Tänään en sitten enää mennyt, mulla tuli raja vastaan...piti eilen oikein itkeä oloaan, sitä on vähän hassuksi tullut.

Mulla on lääkäri klo 12 neuvolassa, sattui hyvä tuuri että sain sinne ajan, ei tarvitse lähteä 100 kilsan päähän ajelemaan polille. Vähän jännittää että onko nämä supistelut jo tehneet jotain kohdunsuulle, toivotaan ettei pahasti..
Kuuma on aina vaan, eikä yöllä enää auttanut tuuletinkaan sängyn vieressä :headwall:
 
Tiedättekö missä vaiheessa se vauvavakuutus pitäisi hankkia? Muistaakseni se on hyvin varhaisessa vaiheessa, kuitenkin reippaasti ennen syntymää kun samanlaista ei syntymän jälkeen enää saa. Me ollaan vakuutukset hankittu tytöille vasta syntymän jälkeen mutta nyt vois toimia ajoissa.

Toinen asia: tehdäänkö rakenneultrassa pelkkä ultraus vai tutkitaanko kohdunsuun tilanne myös?
 
Tulin kommentoimaan tota vakuutus asiaa..AIKAISINTAAN vkolla 12 ja MYÖHÄISIMMILLÄÄN 3kk ennen laskettua aikaa.Ainakin ifillä näin.Luultavasti tarvii jonkun selvityksen raskauden kestosta ym.Ainakin OP pohjolassa näin.Ite ajateltiin ottaa se rakenne uä:n jälkeen
 
Kääkkänä huomenna sitten sinunlla viimeistään h-hetki käsillä, onnea.

Unna hyvin toimittu.

Vakuutuksesta, katselin asiaa parivkoa sitten netistä ja en löytänyt kuin yhden firman (pohjantähti) joka ei heti kieltäytynyt vakuutusta myöntävänsä ennen syntymään minun ikäiselle (42 v), jos teillä on tiedossa muita yhtiöitä kuulisin niistä mielelläni.

Sain tänään postissa tiedon downin syndrooman verikokeen ja uä tuloksesta, se on normaali ja lisääntynttä riskiä ei ole. Ihanaa olen iloinen. Tässä ei kerrottu mitään lukua, minkä te muut olitte saanneet, ilmeisesti eri käyntöntäjä taasen.

Itsellä voimattomuus ja pahaolo jatkuu. Eilen illalla jaksoin lähteä ystävien kanssa terasille oli ihanan lämmin ja tuulinen ilta ja alku yö.
 
jääräpää meillä ainakin vaan ultrattiin..käytäntö voi vaihdella, jos on lääkäri samalla reissulla niin tietty tutkitaan myös kohdunsuu.


Lääkärissä käyty ja saikkua tuli, aluksi 3 viikkoa ja sitten kirjoitetaan lisää. Jostain syystä halusi tehdä nuo todistukset kahteen osaan, en tiedä mikä taika siinä sitten on...mullahan alkaa äitiysloma vasta 17.9., joten kaks hikistä kuukautta vielä sinne matkaa!!

Kohdunsuu oli pehmennyt, mutta kanavaa onneksi vielä jäljellä. Mulla kun sitä on ollut ruhtinaalliset 5 cm, mutta vähän on kuulemma siitä lyhentynyt. Nyt vaan huilausta ja huilausta, pienen pitäisi vielä monta viikkoa pysyä masussa ja kasvaa...mutta totesin miehelle, että meidän on varmaan kuitenkin paras pikkuhiljaa alkaa hankkia sänkyä ja hoitopöytää..meille tulee oikeesti vauva :heart:

Onneksi ukkonen vähän viilensi, oli kyllä tukala olo!

Kääkkänälle :hug: ja onnea matkaan :heart:

T. Unna ja pieni Toivo 25+5
 
Niin juu...arvaatteko mikä oli neiti 14 v:n kommentti mun saikusta: ensin syvä raskas huokaisu ja sitten "ei tuu kesää" :LOL:
Nää neidit kun on tykänneet mun iltavuoroista varsinkin, ei ole mamma koko ajan selän takana naputtamassa että "toosaa pienemmälle" ja siivotkaa jälkenne yms. Ja nyt menee koko loppuloma pilalle :LOL:
 
Voi kun sitä on homepää!
Mun piti teille vielä laittaa että proteiini oli pissassa plussalla ja hemppa laskenut, se mitattiin kaks kertaa ja eka tulos oli 99 ja toinen 107! Eli lisää rautaa vaan, ei taida tuo litku mitä olen juonut oikein tehota..täytyy kokeilla sitä Obsidania uusiksi, ummetus vähän antanu periksi niin vois ehkä nyt toimia.
Mutta tuo proteiini...raskausmyrkytyksissähän sitä tulee, mutta ei onneksi verenpaine ole korkealla, niin ei tarvi sitä pelätä..ainakaan vielä..paineet kun oli vaan 112/81 :) mulla on raskausaikanao ollut nyt alhaisemmat kuin normaalisti! Turvotusta on raajoissa, minkä lääkärikin totesi...
Onko teistä kukaan kokenut raskausmyrkytystä? Minkälaiset oireet siinä on?
 
Onnea Hepulille pikku prinssistä :)

Unna Mulla oli edellisessä raskaudessa raskausmyrkytys ihan loppumetreillä ja siksi käynnistettiin. Minulle lääkäri sanoi, että välttämättä ei kaikkia oireita olekkaan vaikka raskausmyrkytys olisikin. Yksi oire riittää, mutta silloin sitä on aina vaikea tajuta etttä on raskusmyrkytys. Yleisimpiähän siinä toisaaan on tuo valkuainen virtsassa, turvotus, verenpaine ja ylävatsa kivut. Itselläni noista oli verenpaine koholla eli alapaine oli 90-95 ja virtsa sit yhdellä +

Itsellä on kaikki edelleenkin ok paitsi aivan järkky päänsärky ja väsymys. Mittasin verenpaineenkin jo ku ajattelin, et tää pääkipu johtuu paineista. No eipä ollu ku paine oli 130/72 . Nukahdin sohvalle ja kuorsasin sit siin kolme tuntia ja eselleen väsyttää. Ruoka maistuu huonosti ja siksi paino tippunut hieman. Perjantaina olisi sitten se np-ultra ja vähänkös se jännitää. Sekin siis et millainen lääkäri on vastassa. Mulla meni tosiaan luotto ton sairaalan äippäpolilääkäreihin sillo esellisessä raskaudessa. Mul on tosi huono asenne mennä sinne ihan sen takia ja kauhulla odotan lääkärin kohtaamista ja se mitä se suustaan ulos päästää. Tää on joku uus lääkäri mitä en ole tavannut aikaisemmin. Toivotaan et ei ole mikää erikoistuva/harjoittelija.
 
UNNA, ihan hyvällä mielellä vaan olet nyt saikulla, kyllä me veroja keritään maksaa vielä 20-25 vuotta kun palataan töihin lapsen jälkeen, ja ollaan maksettu tähän asti, minä ainakin koko elämäni ollut töissä, joten en ota siitä syyllisyyttä että olen nyt saikulla. Ainoa on että palkka jo putosi mulla 75 prosenttiin, kun olen ollut yli 60 pv tänä vuonna saikulla, se oli semmoinen raja.
Mutta ei se mitään, ei voi mitään, kusessa ollaan mutta minkäs teet.
Minäkin sain tänään oikein 50 kpl lisää niitä sokerinmittausliuskoja, aika jännä että kun oma terkkari on lomalla, vieras terkkari teki lähetteen ja sain hakea niitä lisää sairaalasta jakelusta.
Rauhoittaa että saa testailla, tähän asti ollut hyviä arvoja.
Tämä kuumuus kyllä käy voimille vaikk ei olis töissäkään, siihen varmaan vaikuttaa sekin että meissä on niin paljon verta, jotenkin kuuma koko ajan.....
Koittakaa jaksaa, kaikki ihanat naiset.
 
Kiitos teille kaikille onnitteluista!

Tässäpä hiukan synnytyskertomusta. Poikamme siis syntyi to 8.7.2010 klo 20.34, painaen 4055 g ja 52 cm.

Synnytys sujui kokonaisuudessaan melko kivasti, näin jälkikäteen asioita katsoen... Lähdettiin synnytysvastaanotolle jo ke-to vastaisena yönä, kun mulla oli ihan karmeita mahakipuja. Ne oli semmosta pitkäkestoista, jatkuvaa kipua, joten tiesin etteivät olleet perinteisiä supistuksia, mutta ei niitä kotonakaan uskaltanut/kestänyt enempää kärsiä. Niinpä sitten yö vietettiin SVOlla. Välillä seurasivat käyrillä tuleeko supistuksia, mutta ei niitä vielä säännöllisesti tullut. Vaikka olin neljä senttiä auki ja kanava hävinnyt kokonaan, niin torstai aamupäivällä passittivat lääkärin kautta vielä kotiin keräämään voimaa supistuksiin. Yliaikaisuuskontrolli olis kuulemma ollut viikon päästä, mutta lääkäri sanoi ettei tässä varmaan niin kauan mene...

Kotona ehdittiin olla peräti kolmisen tuntia, kun klo 15.00 meni lapsivedet. Kyllähän siinä jihuu pääsi, oli sitä odotettukin päiväkaupalla! Sitten alkoi vähitellen supistella enenvässä määrin. 16.30 alkoi kovat, säännölliset supistukset. Samantien alkoi myös oksettaa, yrjösin pois kaiken sen vähän mitä olin päivän aikana syönyt. Viiden maissa lähdettiin taas SVOta kohti. Matka synnärille oli ihan karmea vaikkei kestänyt kuin 20 min. Suppareita tuli jo neljän-kolmen minuutin välein, oksensin pari pussillista lisää, roikuin supistusten aikana kiinni kauhukahvassa ja paruin. Kun päästiin TAYSin pihaan noin klo 17.30 olinkin jo melko heikossa hapessa... lapsivesi valui pitkin kinttuja, oksetti, supisti niin että taju meinas mennä ja olin ihan varma etten selviä edes sisälle mokomaan laitokseen.

Selvisin kuitenkin SVOlle asti, jossa laittoivat vielä käyrille itkemään toviksi. Alle puolessa tunnissa pääsin synnytyssaliin. Lääkäri joka oli aamupäivällä passittanut meidät kotiin kävi katsomassa vauvan sydänkäyriä ja totesi että tehän tulittekin pian takaisin. Salissa sain melko pian, luojan kiitos, kinuamani epiduraalipuudutuksen, jonka turvin sitkuteltiinkin mukavasti pari tuntia ja katseltiin kovia supistuksia rauhallisesti makaillen tietokoneen näytöltä. Sitten epiduraalin teho alkoi laimeta, kohdunsuun tilanne tarkistettiin ja huomattiin että olinkin jo 10 cm auki ja oli tullut aika punkea poju maailmaan. Olin ihan hämmästynyt että voiko tämä sujua näin nopeasti, esikoiseta kun supisteltiin salissa 10 h. Aluksi ponnistuksille ei kätilön mukaan löytynyt oikeaa suuntaa, mutta hyvin pian alkoi sujua. Puhisin, paruin ja ponnistin minkä pystyin, taisin siinä samalla puristaa miehen käden rusinaksi... Pään sain ulos kahdella ponnistuksella (voi kun olis tarvittu vain yksi, se toisen supistuksen odottelu siinä vauvan pää puoliksi ulkona ei olut kovin häävi kokemus) ja loppuhan oli sitten jo helppoa, klo 20.34 oli poikamme tarkka syntymäaika. Sairaalan synnytyskertomuksessa lukee seuraavasti: synnytyksen kesto 5 h 34 min, vaihe I: 5 h 10 min, vaihe II: 4 min, vaihe III: 11 min. Kudosvauriot: 1 asteen repeämä välilihassa.

Repeämä oli pinnallinen, pari tikkiä eikä ole vaivannut mitenkään, olen pystynyt siltä osin istumaan aivan normaalisti heti synnytksen jälkeenkin. Sen sijaan häntäluu rusahti ikävästi ponnistusvaiheessa ja on vaivannut siitä lähtien melkoisesti, kuulemma paranee ajan kanssa itsekseen. Koen selvinneeni synnytyksestä melko vähin vaurioin, isoa vauvaa kun tiesin odottavani niin luulin kudosten repeävän pahemminkin. Synnytyksessä avustanut kätilö oli minun makuuni sopiva. Hän auttoi ja kuunteli, mutta ei hössännyt eikä komennellut. Oli aika erilainen synnytyskokemus kun esikoisen perätilasynnytys. Silloihan avustavaa porukkaa oli salissa parhaimmillaan 7 hlöä kerrallaan. Yhden kätilön avustama synnytys oli siihen nähden hyvin rauhallinen ja intiimi kokemus.

Oli se taas vaan kauhea ja mahtava kokemus, huhhuh! Parasta oli tietysti saada oma pieni pojanpalleroinen synnytyksen jälkeen rinnan päälle ihmeteltäväksi. Siinä se vatsassa kuukausia möyrinyt uusi elämä sitten kökötti hämmästyneen näköisenä, niin pienenä ja hauraana. Äitiä itketti ilosta eikä se tainut isilläkään olla silmät ihan kuivina.

Ekaksi synnytyksen jälkeen sanoin ettei sitten koskaan enää, muutaman tunnin päästä ajatus ei enää tuntunut niin kauhealta... Mutta luulempa silti että meidän lapsiluku on nyt täynnä. Mieheni sanoi että jos synnytys olis miesten hommaaa niin lapset loppuisi tästä maailmasta melko äkkiä ;-)

Kotona meillä on sujunut oikein hyvin. Poika ei turhia kitise, syö, nukkuu ja sotkee vaippoja ahkerasti kuten pitääkin. Rinnalla vietäetään vuorokauden aikana varmaan 8 h, mutta mikäpä olis sen tärkeämpää tekemistä. Seurustellakin poika jaksaa jo pikku toveja kerrallaan, kannattelee myös päätään yllättävän reippaasti.

Ihana tuhiseva palleroisemme täyttää huomenna jo viikon :heart:
 
Olipa Hepuli ihanaa luettavaa :heart: täällä ollaan tippa linssissä ja jännätään mitä itsellä vielä onkaan edessä :) Se on kyllä totta, että ne kauheudet unohtuu tosi äkkiä kun saa sen pienen siihen rinnalleen :heart:
Onnea vielä koko perheelle :flower:
 
Unna hyvä, että jäit sairaslomalle, nyt lepäilet ja kasvattele pikkuista.

Sela on ikävää, jos ei ole luottoa ja hvyiä kokemuksia paikasta mihin on menossa hoitoon. Toivottavasti tuo uusi lääkäri on aikaisempaa parempi. Joka tapauksessa huomiseen ultraan onnea!

Vauvatoive Hyvä, että loppui niiden luiskojen pihtaaminen, oikeasti en vieläkään ymmärrä miksi annetaan kone kotiin ja sitten ei anneta kuin muutama hassu liuska testaamista varten. Toivottavasti pysyy sokerit edelleen kohdallaan.

Hepuli ihanaa lukea synnytys kokemuksia. Tosiaan aika nopeaa toimintaa oli sinulla tämän toisen lapsen kanssa. Ihanaa, että kotona kaikki sujuu hyvin.

Minulla sama olo kuin ennenkin. Tänään yritän tästä ponnistaa aamupäivällä liikkeelle yritän käydä torilla.
 
Kotiuduttu ollaan reissusta. Kyllä täällä on lämmintä. Pohjoisessa oli sentään ihan siedettävää.

Minulla oli myös edellisessä raskaudessa raskausmyrkytys, jonka takia leikattiin sitten 36+1. Virtsassa oli proteiinit kolmella plussalla loppuaikana. Turvotus oli ihan hillitön, hyvä kun kävelemään pystyi. Verenpaineet olivat jonkin verran koholla, kuitenkaan lääkitystä ei aloitettu. Istukan virtauksia seurattiin viikottain ja lopuksi kaksi kertaa viikossa.

Nyt alkaa tuo turvotus olla illalla aika massiivinen jaloissa. Kuumuus varmaan syynä. Onhan nuo sormetkin aikamoiset palikat. Otin jo varalta tiukimpia sormuksiakin pois.

Hepulille onnittelut vauvan johdosta.

Sokerit heittelevät nyt aikalailla. Maanantaina on neuvola. Pieni paasto ennen sitä olisi paikallaan. Äiti syötti ihan hillittömästi sapuskaa.

Discovery 27+4
 
HepuliOlipa kiva lukea kertomuksesi. =)

Olin tänään neuvolassa. Vähän ensin tympäs mennä, kun tiesin että hoitaja on sijainen. Oli kuitenkin ammattilainen ja mukava sekä kokenut. Verenpaineet ok, sydänäänet samoin, vauva kuulemma pää alaspäin - noinkohan siten pysyy, hemppa oli 111, laskenut 112: sta, vaikka olen syönyt retaferia edell. neuvolakäynnistä eli 3 viikkoa. Persiljaa olis hyvä syödä ja verilättyjä ja pinaattia sekä ruisleipää.

Kovasti kaikki kyselee, että miten olen voinut näillä helteillä, että on varmasti rankkaa. Siihen sitten vastaan, että ei ole. Oikeesti, mua ei ole rassannut helteet yhtään, vaikka olen ollut töissäkin koko ajan. Hikeä tietenkin pukkaa, mutta ei sen kummempaa. Olenko jotenkin outo vai vaan siinä raskausajan "elämäni kunnossa". Ei sen puoleen kyllä mä puuskutan työmatkat, vaikka kävelen sen viidessä minuutissa, ylämäkeä tosin.

Enää huominen työpäivä ja sitten LOOOOMAAAAAAA!!!!! Vähäks olen sitä odottanut.
 
Huomenta kaikille!
Olen näköjään täällä eilen viimeinen ja nyt ekana. Heräsin pirteänä 5.30 siitä ilosta, että VIIMEINEN TYÖPÄIVÄ ennen kesälomaa. Normisti kello soi tuntia myöhemmin. Kuten Turhapuron appiukko sanoi: Tämä on ilon päivä!

Ihan pikkasen on haikea olo. Eilen yksi asiakas halasi ja sanoi, että ikävä tulee. Samoin työkamu, joka ei tänään ole töissä. Keräilin tavaroitani pois nurkista. Nyt aamulla otin kestoherätyksen veke. Milloinkohan sen taas laitan päälle: vuoden, kahden vai kolmen päästä? On ihmisen mieli hassu. Ensin sitä odottaa lomaa ja mä lisäksi äitiyslomaa ja hehkuttaa vapaata, sitten kun on aika käsillä alkaa haikeileen. Lähinnä mietin, että miten ihmeessä saan ajan kulumaan ä-lomalla ennen vauvan syntymää. Varmaan alan noiden teinien huoneet siivoamaan, pedit petaan, laittaan ruokaa, peseen ikkunoita ja mattoja, hehe.

Mut nyt taasen kaffekuppi ja lehti ja kohti viimeisen työpäivän haasteita. Mukavaa päivää kaikille! :wave:
 

Yhteistyössä