Mur-mur :hug: :hug: :hug:
Kaislakertulle onnea :heart:
(.) Mua ärsyttää, kun noi mun aiemmat keskenmenot on vieny ilon tästä odotuksesta. En oikeesti edes usko, että me elävä vauva syliin joskus saatais. Mulle on jotenki jääny sellanen olo päälle, etten edes ole oikeesti raskaana, enkä jotenki osaa iloita tästä raskaudesta. Yleensä en edes ajattele koko vauvaa, en silittele masua ja kun joskus innostun esim. miettimään vaunuja, niin tulee heti mieleen, ettei me niitä kuitenkaan tarvita :ashamed: Joka ikinen kerta, kun käyn vessassa pelkään löytäväni verta paperista. Oon "oppinu", että sitä verta tulee just silloin, kun sitä ei osaa odottaa, joten minä sitten odotan. Nyt en oo mielestäni tuntenu mitään liikkeitä vuorokauteen ja oon taas ihan varma, että huonosti kävi ja mietin, millasta on synnyttää 14-viikkoinen sikiö. Tää on ihan peestä!