V
vaahterapuu
Vieras
mitä miehenne ajattelee suuresta perheestä? Oletteko olleet samaa mieltä ison perheen perustamisesta vai onko mies pitänyt ylipuhua "vielä yhteen"? =)
Ja sitten miten puhuitte vauvakuumeesta? Siis mitkä olivat asiat jotka vaikuttivat siihen että saako vauva tulla jos on tullakseen ja mitkä asiat taas vaikuttivat siihen että ei enempää lapsia (mikäli täällä joku on jo niin päättänyt
)
Minä täällä taas jahkaan *huoh*
Jo seurustelu aikoina kerroin miehelleni että haluaisin suuren perheen,vähintään 5 lasta jos suodaan. Nyt meillä on 4 lasta ja nuorin vasta 6 vko:a ja minulla haikea mieli. Mies ei halua edes kuulla höpötyksiäni että "vielä joskus sitten" yms. Hänen mielestään meidän perhe on koossa ja minulle taas tekee pahaa tehdä niin isoa päätöstä ettei enää koskaan tulisi vauvaa :ashamed: toki olen samaa mieltä mieheni kanssa että näissä vipeltäjissä pitäisi olla enemmän kuin tarpeeksi vähintään seuraavaksi 10 vuodeksi mutta minkäs teet. Sydämeen kun mahtuu rajattomasti rakkautta niin järki ei sille sydämen äänelle enää pärjää :heart:
Tosin saimme jo neljättä odottaessani kuulla niin paljon ikäviä kommentteja etten edes viitsi ajatella mitä sitten tulisi vastaan jos vielä meidän perheeseen yksi lapsi syntyisi.
kovasti yritin myös ajatella raskausaikana että ei enää, tämä on viimeinen lapsi ja perhe koossa, ja olin tästä jopa ihan vakuuttunut. Mutta en enää...Kun se lyhytkin aika kultaa muistot kaikista raskausajan vaivoista, harmi ettei se toimi niin tehokkaasti miehellekin :/
Olen jo miettinyt töihin tai kouluun lähtemistä ensi syksynä kun tuntuu että nimenomaan tämä kotona olo saa enempi jahkaamaan tätä asiaa, aikasintaan ensi syksynä tosin voisin mihinkään mennä, joten joku selvyys tähän on saatava lähiaikoina. Pää vaan on niin täynnä ajatuksia etten edes itse saa selkoa, enkä miehelle mitään ala puhuu ennenkuin omat ajatukseni selkiävät. Ja kuitenkin haluaisin kunnioittaa miestäni enkä menettää hyvää parisuhdetta tämän takia.
Jos jollekin tuli mieleen jotain niin luen mielelläni kaikenlaisia vastauksia =)
ja kiitos ylipäätään sille joka jaksoi lukea ja että sain tänne purkaa (sekavasti, mutta kuitenkin) vähän näitä ajatuksiani B)
Ja sitten miten puhuitte vauvakuumeesta? Siis mitkä olivat asiat jotka vaikuttivat siihen että saako vauva tulla jos on tullakseen ja mitkä asiat taas vaikuttivat siihen että ei enempää lapsia (mikäli täällä joku on jo niin päättänyt
) Minä täällä taas jahkaan *huoh*
Jo seurustelu aikoina kerroin miehelleni että haluaisin suuren perheen,vähintään 5 lasta jos suodaan. Nyt meillä on 4 lasta ja nuorin vasta 6 vko:a ja minulla haikea mieli. Mies ei halua edes kuulla höpötyksiäni että "vielä joskus sitten" yms. Hänen mielestään meidän perhe on koossa ja minulle taas tekee pahaa tehdä niin isoa päätöstä ettei enää koskaan tulisi vauvaa :ashamed: toki olen samaa mieltä mieheni kanssa että näissä vipeltäjissä pitäisi olla enemmän kuin tarpeeksi vähintään seuraavaksi 10 vuodeksi mutta minkäs teet. Sydämeen kun mahtuu rajattomasti rakkautta niin järki ei sille sydämen äänelle enää pärjää :heart:
Tosin saimme jo neljättä odottaessani kuulla niin paljon ikäviä kommentteja etten edes viitsi ajatella mitä sitten tulisi vastaan jos vielä meidän perheeseen yksi lapsi syntyisi.
kovasti yritin myös ajatella raskausaikana että ei enää, tämä on viimeinen lapsi ja perhe koossa, ja olin tästä jopa ihan vakuuttunut. Mutta en enää...Kun se lyhytkin aika kultaa muistot kaikista raskausajan vaivoista, harmi ettei se toimi niin tehokkaasti miehellekin :/
Olen jo miettinyt töihin tai kouluun lähtemistä ensi syksynä kun tuntuu että nimenomaan tämä kotona olo saa enempi jahkaamaan tätä asiaa, aikasintaan ensi syksynä tosin voisin mihinkään mennä, joten joku selvyys tähän on saatava lähiaikoina. Pää vaan on niin täynnä ajatuksia etten edes itse saa selkoa, enkä miehelle mitään ala puhuu ennenkuin omat ajatukseni selkiävät. Ja kuitenkin haluaisin kunnioittaa miestäni enkä menettää hyvää parisuhdetta tämän takia.
Jos jollekin tuli mieleen jotain niin luen mielelläni kaikenlaisia vastauksia =)
ja kiitos ylipäätään sille joka jaksoi lukea ja että sain tänne purkaa (sekavasti, mutta kuitenkin) vähän näitä ajatuksiani B)
