3kk ikäinen vauva yökylään mummolaan

Oma ei ole ollut, kun ei ole ollut tarvetta, mutta olisin raaskinut jättää, jos tarvetta olisi ollut.
Mä inhoan tuota, että pieni vauva luulee olevansa yhtä äitinsä kanssa blaa blaa. Miten se oikein ilmenee, kun meidän jätkälle on pienestä pitäen kelvannut syli kuin syli ja ihminen kuin ihminen. Kun oppi liikkumaan, niin yleensä huiteli ihan muualla kuin missä itse olen.
Nyt ekan kerran pojan ollessa 8-kuinen on tullut äiti vaihe, että ollaan äidin perään edes vähän, tosin vieläkään ei vierasta muita, joten hyvin voin jättää hoitoon kun on tarvetta.

 

Meillä oli isommat 6 viikkosena eka kertaa yökylässä. Ja aika säännöllisesti sitten kerran kuukaudessa. Isompia taraumoja ei vielä 15-vuotiaana näy... Niitä odotellessa.

Iltatähti taisi olla 5kk kun oli ensimmäistä kertaa tarve yökylälle. Aika harvakseltaan on ollut yökylässä, mutta on jo 1- vuotiaana ollut kaksikin yötä putkeen.

Ja itse olen ottanut serkkuni 4 kk ikäisen meille yökylään ja loistavasti meni.

Kyllä ne aina loistavasti menee, kuka nyt ei vauvan kanssa yötä tai kahta pärjäisi. Eri asia taas, onko se tarpeen/fiksua. Oikeesti tuon ymmärrän, jos äiti on väsynyt ja tarvitsee lepoa, mutta en sitä, että tarttee päästä bailaamaan. Sinne kyllä ehtii, joko ennen tai jälkeen lasten vauva-ajan.

 

Meillä oli isommat 6 viikkosena eka kertaa yökylässä. Ja aika säännöllisesti sitten kerran kuukaudessa. Isompia taraumoja ei vielä 15-vuotiaana näy... Niitä odotellessa.

Iltatähti taisi olla 5kk kun oli ensimmäistä kertaa tarve yökylälle. Aika harvakseltaan on ollut yökylässä, mutta on jo 1- vuotiaana ollut kaksikin yötä putkeen.

Ja itse olen ottanut serkkuni 4 kk ikäisen meille yökylään ja loistavasti meni.

Kyllä ne aina loistavasti menee, kuka nyt ei vauvan kanssa yötä tai kahta pärjäisi. Eri asia taas, onko se tarpeen/fiksua. Oikeesti tuon ymmärrän, jos äiti on väsynyt ja tarvitsee lepoa, mutta en sitä, että tarttee päästä bailaamaan. Sinne kyllä ehtii, joko ennen tai jälkeen lasten vauva-ajan.

Olen ihan täsmälleen samaa mieltä. Omani eivät yökyläilleet / yökyläile ennen noin 2,5 vuoden ikää. Ei sitä yöhoitoa tai kyläilyä voi ainakaan lapsen tarpeella perustella, ja aikuisen taas tulee voida miettiä nämä hommat ennen kuin perheenlisäystä suunnittelee. Väsymykset on sitten eri asia, tietenkin.

 

Meillä tarkoitus myös vähän reilu 3 kk ikäinen olla hoidossa osan yötä, mutta niin että hoitaja tulee meille kotiin ja tulen myös yöllä itse kotiin. Kesällä kaverin häät ja pienelle on parempi olla kotona hoitajan kanssa kuin tulla mukaan.

 

En raaskinut eikä kyllä ollut sellaista tarvettakaan.
Isänsä kanssa kyllä oli kotona öitä kahden kun kävin viihteellä.

 

Meillä esikoinen oli hoidossa 2,5kk ikisenä kun mulla oli sellanen meno mihin ei voinut lasta mukaan tod. ottaa. Niin ja täysimetyksellä mentiin ennen ja jälkeen vierailun. Muksulla oli mukana reilu litra pumpattua maitoa ja hyvin oli sillä pärjännyt. Olin siis pakastanut sitä etukäteen.

 

En ois osannu noi pienenä laittaa yökylään. Nyt poikani on 1 vuotias ja on ensi viikonloppuna yökyläilemässä mummulassa ekaa kertaa.. ja mietityttää aivan kauhiasti.
Oman väsymiseni takia haluaisin koettaa nukkua sen yhden yön putkeen kerrankin..

 

oli 3kk ikäsenä yökylässä ja mallikkaasti oli mennyt

 

;un on luultavimmin pakko laittaa poika yöhoitoon ennen 1-vuotispäivää,kun aloitan työt ja meillä molemmilla saattaa olla yötöitä samaan aikaan. Mulla ei muuta olekaan kuin öisin töitä.

 

Meillä oli isommat 6 viikkosena eka kertaa yökylässä. Ja aika säännöllisesti sitten kerran kuukaudessa. Isompia taraumoja ei vielä 15-vuotiaana näy... Niitä odotellessa.

Iltatähti taisi olla 5kk kun oli ensimmäistä kertaa tarve yökylälle. Aika harvakseltaan on ollut yökylässä, mutta on jo 1- vuotiaana ollut kaksikin yötä putkeen.

Ja itse olen ottanut serkkuni 4 kk ikäisen meille yökylään ja loistavasti meni.

Kyllä ne aina loistavasti menee, kuka nyt ei vauvan kanssa yötä tai kahta pärjäisi. Eri asia taas, onko se tarpeen/fiksua. Oikeesti tuon ymmärrän, jos äiti on väsynyt ja tarvitsee lepoa, mutta en sitä, että tarttee päästä bailaamaan. Sinne kyllä ehtii, joko ennen tai jälkeen lasten vauva-ajan.

Olen ihan täsmälleen samaa mieltä. Omani eivät yökyläilleet / yökyläile ennen noin 2,5 vuoden ikää. Ei sitä yöhoitoa tai kyläilyä voi ainakaan lapsen tarpeella perustella, ja aikuisen taas tulee voida miettiä nämä hommat ennen kuin perheenlisäystä suunnittelee. Väsymykset on sitten eri asia, tietenkin.

No, jokainen tavallaan.

Minä itse henkilökohtaisesti tarvitsen niitä hengähdystaukoja ystävien kanssa. Varsinaisesti bailaamaan ei tällä iällä oikein enää lähdetä, mutta illanviettoon kyllä. Ja lapset laitan hoitoon. Myös tuon nuorimmaisen, joka nyt on sen 1.v.

Meillä kaikki lapset ollut huonoja nukkujia, joten ns. koti-illat ystävien kanssa ei ole mielekkäitä (vauvaikäisten) lasten ollessa kotona. Ja mielelläni sen muutaman viinilasillisen otan ihan rauhassa lapsivapaasti.

 

Ekan olisin varmasti jättänyt, jos joku olisi ottanut, eikä tyttö olisi ollut täysimetyksellä. Huusi peijooni joka yö! Olisimme halunneet hetken nukkua.

Tämän toisen voisin viedä, koska saattaa nukkua koko yön 21-07 tai enintään syö kerran (osaa käyttää pulloa).

 

Ei noin pientä vielä yökylään. Ehtii sitten isompanakin.

 

Meillä tarkoitus myös vähän reilu 3 kk ikäinen olla hoidossa osan yötä, mutta niin että hoitaja tulee meille kotiin ja tulen myös yöllä itse kotiin. Kesällä kaverin häät ja pienelle on parempi olla kotona hoitajan kanssa kuin tulla mukaan.

Miksi? Meidän keskimmäinen oli häissä 2,5kk ikäisenä ja 4kk ikäisenä ja hänelle oli taatusti parempi olla mukana häissä.

 

http://kaksplus.fi/vastaanotto/vauvan-hoitoon-jattaminen

Vauva on biologisesti virittäytynyt luomaan alusta lähtien kiinteän suhteen häntä ensisijaisesti hoivaavaan vanhempaan, tässä tapauksessa ilmeisesti äitiin. Ensimmäinen puoli vuotta on tärkeää aikaa turvallisen perusmallin rakentamisen kannalta. Tällöin vauva oppii luottamaan siihen, että saa apua, kun sitä tarvitsee. Äidistä on tullut 5-6 kuukauden ikään mennessä vauvan mielessä korvaamaton, ja jopa pienetkin erot, kuten äidin katoaminen vessan oven taakse, voivat saada vauvan hälytyskellot soimaan. Isän merkitys kasvaa päivä päivältä, mutta ei edes työssäkäyvä isä, saati sitten harvemmin tapaava (myöhemmin varmasti rakas) mummo, pysty vauvan kokemusmaailmassa korvaamaan äitiä tässä ikävaiheessa pidempiä aikoja.
Vauva on vahvasti läsnä nykyhetkessä. "Menneisyys" (aiemmat kokemukset) rakentuu hiljalleen vauvan muistiksi, oletuksiksi siitä, millainen maailma on. Vauva ei kykene kuvittelemaan muuta kuin aiemmin kokemansa. Vauvaa ei kuvaannollisesti "ole olemassa yksin". Vauva on olemassa vain äidin kanssa jaetun kautta. Äiti on vauvan muisti ja kokemuksien välittäjä. Vauvan aivot pystyvät käsittelemään kiihtymystä hyvin rajallisesti. Jotta vauva selviäisi kiihtymystilojen yli, hän tarvitsee tuttua äitiä: tuoksua, ääntä, syliä, kaikkea mikä on vauvalle tuttua ja turvallista.
Kokemukset, jotka ovat liian intensiivisiä vauvan kestettäväksi, johtavat hetkelliseen olemassaolon jatkuvuuden katkeamiseen (tyhjyyden tunne, ahdistus, paniikki, putoamisen tunne). Tällaiset kokemukset voivat jäädä vauvan kehon mieleen traumamuistoiksi ja voivat johtaa välttämiskäyttäytymiseen, jonka avulla vauva pyrkii (ei tietoisesti) selviämään sietämättömien kokemuksien kanssa. Tällaista käyttäytymistä voi olla esimerkiksi lohdutuksen tarpeen tukahduttaminen tai sylistä kieltäytyminen.
Arjessa vauva joutuu kohtaamaan miltei päivittäin hänelle sietämättömiä kiihtymystiloja (vaikkapa istuminen auton turvaistuimessa nälän yllättäessä). Olennaista onkin, että vauva saa toistuvasti kokemuksia siitä, että yhteys vanhempaan palautuu uudelleen ja mieli rauhoittuu vanhemman avulla. Nämä arkiset kokemukset eivät ole traumaattisia, toisin kuin mitä pidemmät erot vanhemmasta saattavat olla. Joskus toki elämässä sattuu asioita (sairaalareissu, äidin vakava uupuminen), jolloin vanhempi joutuu jättämään imeväisikäisen vauvan pidemmäksi ajaksi hoitoon. Ideaalitapauksissa hoitajana toimii silloin toinen vanhempi, joka on vauvalle päivittäisestä arjesta tuttu.
Vielä matkaanne ajatellen, jo maiseman vaihdos, vaikkakin yhdessä vauvan kanssa, voi tuntua virkistävältä vastapainolta arjen rutiineille. Onnea ja jaksamista vauvan hoitoon ja parisuhteeseen!

mä uskon ett just jotkut masennukset ja sunmuut paniikkihäiriöt johtuu just siitä kun on ihan pikkuvauvana hoidossa jossain muualla kuin oman äidin hoivassa, se hylkäysahdistys on jäänny jonnein sinne syvälle aivojen tuntomuistiin.

 

lapseni on 3,5kk ja ollut jo 4 kertaa yötä pois kotoo..

 

Niin, että kyllä sut tosta teosta tuomitaan täällä. Tuskin kuitenkaan ihan oikeasti on kovin paha asia, jos on muuten tuttu hoitaja. Musta on ainakin vaan hyvä lapselle, että on mahdollisimman monta läheistä rakastavaa hoitajaa, joihin luottaa. Miksi äidin pitäisi jotenkin nostaa itsensä muita erinomaisemmaksi ja tarpeellisemmaksi joka asiassa.

Olisin omani antanut, jos olisivat olleet korvikkeella. En kuitenkaan ennen imetyksen lopetusta. Esikoinen oli 8kk, kun oli yökylässä tutuilla isovanhemmilla ja hyvin meni.

 

en oo raaskinut antaa kohta puolivuotiasta yöhoitoon. eikä oo ollut meillä kyllä tarvettakaan.

 

Niin, että kyllä sut tosta teosta tuomitaan täällä. Tuskin kuitenkaan ihan oikeasti on kovin paha asia, jos on muuten tuttu hoitaja. Musta on ainakin vaan hyvä lapselle, että on mahdollisimman monta läheistä rakastavaa hoitajaa, joihin luottaa. Miksi äidin pitäisi jotenkin nostaa itsensä muita erinomaisemmaksi ja tarpeellisemmaksi joka asiassa.

Olisin omani antanut, jos olisivat olleet korvikkeella. En kuitenkaan ennen imetyksen lopetusta. Esikoinen oli 8kk, kun oli yökylässä tutuilla isovanhemmilla ja hyvin meni.

Onko sinusta se asia siis niin, että äiti vain nostaa itsensä muita tärkeämmäksi? Etkö ole kuullut siitä, että vauva ei edes TIEDÄ olevansa erillinen ihminen äidin kanssa. tai kuka se hänen läheisin hoitajansa onkin. Vauvan KUULUU tuntea ja kuvitella olevansa yhtä äidin kanssa. Hänen ei tarvitse vielä niin pienenä tuntea montaa hoitajaa eikä se edes ole mahdollista. Toki vauva sopeutuu ja pärjää. Itselleni on tärkeämpää, että lapseni enemmänkin kuin VAIN pärjäävät. Haluan, että heillä on todella hyvä ja turvallinen olo eikä vain sellainen olo, että tässä nyt pärjätään ja hengissä pysytään ja ruokaa tulee.

Eli kyllä se äiti vaan on erinomainen sille vauvalle ja korvaamaton.

 

En raskinu.

 

Meillä oli esikoinen kahden kuukauden ikäisenä ekaa kertaa yöhoidossa isovanhemmillaan. Ja kyllä kadutti, oli liian aikaista.

Nyt kuopus on ollut kerran isoäidillään hoidossa 2 tuntia ja tänään toisen kerran samat 2 tuntia. Ikää pikkumiehellä 9,5 kk ja nyt mietin vaan että onko sitten tässäkään mitään järkeä? Siis jättää näin myöhäiseksi.

 

miellä 1v3kk:tta ja ei ole ollut vielä yöhoidossa

 

Olisin raaskinut, jos olis ollu tarve. Kyllä se on välillä ajateltava itseäänkin, jos esim. koko 3 kuukautta on käytännöllisesti katsoen valvonut putkeen, niin se lapsi ON laitettava välillä jonnekin hoitoon, että äiti saa levätä ja jaksaisi paremmin - sanokoot psykologit eroahdistuksistaan mitä tahtoo... *avaa sateenvarjon valmiiksi*

 

mä uskon ett just jotkut masennukset ja sunmuut paniikkihäiriöt johtuu just siitä kun on ihan pikkuvauvana hoidossa jossain muualla kuin oman äidin hoivassa, se hylkäysahdistys on jäänny jonnein sinne syvälle aivojen tuntomuistiin.

Näin mäkin uskon. Jossain sopukoissa se hylkäämisen tunne on ja joillain sitten putkahtaa vasta aikuisiällä jonkinlaisena mielen häiriönä esiin.

Kukin tavallaan. Mä en omiani ole laittanut yökylään ennen kuin olivat vähän vanhempia ja vauva-ajat olen kyllä hoitanut ihan itse. Tietty mies on väliin antanut parin tunnin hengähdystaukoja.

 

Niin, että kyllä sut tosta teosta tuomitaan täällä. Tuskin kuitenkaan ihan oikeasti on kovin paha asia, jos on muuten tuttu hoitaja. Musta on ainakin vaan hyvä lapselle, että on mahdollisimman monta läheistä rakastavaa hoitajaa, joihin luottaa. Miksi äidin pitäisi jotenkin nostaa itsensä muita erinomaisemmaksi ja tarpeellisemmaksi joka asiassa.

Olisin omani antanut, jos olisivat olleet korvikkeella. En kuitenkaan ennen imetyksen lopetusta. Esikoinen oli 8kk, kun oli yökylässä tutuilla isovanhemmilla ja hyvin meni.

Onko sinusta se asia siis niin, että äiti vain nostaa itsensä muita tärkeämmäksi? Etkö ole kuullut siitä, että vauva ei edes TIEDÄ olevansa erillinen ihminen äidin kanssa. tai kuka se hänen läheisin hoitajansa onkin. Vauvan KUULUU tuntea ja kuvitella olevansa yhtä äidin kanssa. Hänen ei tarvitse vielä niin pienenä tuntea montaa hoitajaa eikä se edes ole mahdollista. Toki vauva sopeutuu ja pärjää. Itselleni on tärkeämpää, että lapseni enemmänkin kuin VAIN pärjäävät. Haluan, että heillä on todella hyvä ja turvallinen olo eikä vain sellainen olo, että tässä nyt pärjätään ja hengissä pysytään ja ruokaa tulee.

Eli kyllä se äiti vaan on erinomainen sille vauvalle ja korvaamaton.

Niin, ehkä kuitenkin tuolla hoitoon laittamisella saavutetaan jotain sellaista, mistä on hyötyä myös vauvalle jatkossa. Jos äiti kaippaa pientä breikkiä, on sen saamisesta vain positiivisia seurauksia. Ja kuten tämänkin ketjun useimmista vastauksista huomaa, äidit eivät vain raaski. Se on se syy, miksi useimmat eivät laita pientä vielä hoitoon. Jos puolestaan raaskii ja pystyy silloin erossa ollessaan itsekin virkistymään, niin miksi ei? Ja nyt siis oli kyse 3kk ikäisestä. Jos äiti kaipaa yhden yön "vapaata" niin nyt on lapsenkin kannalta parempi sauma kuin parin kuukauden päästä, kun eroahdistukset iskevät.

 

Kyllä mä voisin, mut sitten kyllä toivoisin et hoitaja tulisi meille kotiin ja lähtisin varmaan aika myöhään itsekkin pois.