Huomenta. Meikäläisellä on siis täysi aamu vielä meneillään, nousin juuri sängystä =)
Neeanäiti: Kiitos vielä selkeyttävistä lisäyksistä vauvasi kasvun suhteen. Voi että kun olen onnellinen puolestasi!
Nevi: Kysyit, että voinko käyttää mahahappolääkkeitä imettäessä? :ashamed:
ja vielä :ashamed: Hyvä kun kysyit!!! Täytyy häpeäkseni tunnustaa, että kun olen elänyt tätä raskautta pääasiassa niin meneillään olevassa hetkessä, EN OLE moista TAJUNNUT miettiä!!! :ashamed: Tietenkin heti katsoin netistä, mitä lääkkeestä sanotaan ja samat sanat kuin raskaudenkin kanssa eli ei tieteellisesti tutkittua tietoa, ei suositella, mutta tapauskohtaisesti täytyy keskustella lääkärin kanssa asiasta. Eli täytyy mennä gastroenterologille konsultaatioon tässä lähiaikoina, ja ehkäpä myös lastenlääkärille. Ja teratologiseen palveluun täytyy soittaa....... Täytyy kyllä todella huolella varmistaa asia. Toisaalta, vauva on kyllä jo tottunut lääkkeeseen..... Voi itkun litku, kun olen ollut tyhmä.... Mutta ilmankaan en oikein olisi selvinnyt, on ihan ollut tarpeeksi paha olo muutenkin, saati jos ruokatorvea ja mahalaukkua olisi happojen seurauksena vielä enemmän korventanut. Huh, nyt alkoi tulla "kuuma" , sillä tällaisia asioita, joita en todellakaan tajua, tulee eteeni tulevina kuukausina vielä "miljoona" vastaan eikä auta kuin kysyä, vaikka tuntisi itsensä kuinka tyhmäksi. Sinänsä en minä selvitystyötä pelkää enkä edes sitä, että minulle osoitettaisiin, että miten en voi moista tietää, vaikka olen jo nelikymppinen (tässä asiassa minulla meinaa olla huono itsetunto eli nelikymppinen ja ensiodottaja ja jos annetaan ymmärtää, että olisit tehnyt lapsia nuorempana, niin nyt tietäisit....), pelkäänkin sitä, että teen tiedon puutteen vuoksi jonkin suuren virheen...... Mutta, toistaiseksi luotan vielä siihen, että jaksan "kääntää kivet ja kannot" tarpeeksi huolella, yleensä olen kyllä ihan riittävän hyvin selvinnyt tuntemattomistakin asioista elämäni aikana
ja mitä mokia on tullut, ne eivät ole totaalisen suuria katastrofeja saaneet aikaan, ainakaan näin jälkikäteen en muista mitään sellaista.... Nytkin Nevin kommentin tuoma onnenkantamoinen siivitti minut toimintaan tarpeeksi ajoissa
eli tyhmäkin selviää elämästä, kun on viisaita ihmisiä ympärillä, ja onneksi tällä äo-kapasiteetilla niitä riittää
Ninu: Onnea hyvistä ultrakuulumisista! Istukan sijainti tuolla etuseinässä tosiaan aiheuttaa sen, ettei liikkeitä tunne niin aikaisin kuin jos se olisi heti takaseinässä, sama oli minulla. Kyllä niitä sitten alkoi tuntua pikkuhiljaa enenevässä määrin 20 rv:n tietämillä :heart: ja nythän meno on jo vallan huima, ettei meinaa aina silmiään uskoa =)
Eilen illalla ja tänä aamuna raskaushormonit taas saivat tepposia aikaiseksi: jotenkin taas herkistyin negatiivisesti tästä äitipuolen roolista. On se vaan niin PUOLIKASTA tämä olo, ja kuitenkin pitäisi kyetä ottamaan lapsi huomioon kuin omansa, mutta kun ei tunteiltaan aina kykene, kun on tämä puolikkaan rooli eikä ole täyttä vaikutusmahdollisuutta eikä samanlaista tunnesidettä lapseen kuin biologisilla vanhemmilla. Kun äitiviikkonsa jälkeen tytärpuoli tulee tänne, hän välillä selvästi odottaa minulta samanlaista naisen käytöstä kuin äitinsä toimii ja kun en todellakaan ole samanlainen nainen, meillä on hänen kanssan muutamissa asioissa hyvin erilaiset kasvatusnäkemykset, arvomaailma ja moraalikin. Ja sitten kun en olekaan oikea äiti enkä välitä samanlaista ilmapiiriä joka asiassa, lapsi saattaa meidän viikkomme aluksi joissakin tilanteissa vähätellä asettamiani rajoja. Olen toki tottunut asiaan, onhan se lapselle hirmuista tunnekuohua viikon välein vaihtaa "maailmaa", lapsellahan se suurin tunnekuohu ja sopeutuminen aina on, kyllä minä sen ymmärrän. Toisaalta olen yleensä hyvin varma asettamistani säännöistä ja rajoista, niillä on aina perustelu, sekä teoreettisesti että lapselle selitettäväksi, mutta eilen illalla tuli sitten sellainen huonon ihmisen olo, että voi he#¤%&ti, on tämäkin ´asema´ ja että voi he#¤%&ti, kylläpä tunnen itseni vaihteeksi todella huonoksi, siis ihmisenä. Uskon, että raskaushormonit lisäsivät herkkyyttäni, sillä minua jomotti koko pirun päivän kylkilihaksia tuolta sisältäpäin, ei siihen auttanut pandol. Se oli tietenkin sitä, että kun kasvava lapsi repii tilaa tuolla mahassa, se todellakin tuntui sellaisena repimisenä ja kyseinen kipu selvästi sai tunteeni herkemmin pintaan. Mies ja tyttö lähtivät tänään ennen sängystä nousuani asioille, joten nyt saan vielä hetken koota ajatuksiani yksinäisyydessä. Mutta jotenkin on vieläkin sellainen itkuinen olo, hemmetti. Eräs työkaverini sanoi tuossa jokin aika sitten, että kun ne hormonit jäävät vielä lapsen syntymänkin jälkeen päälle. Ei voi olla totta!!!!
Onko näin? Tämä herkkyys ja itkuisuus on välillä paitsi ärsyttävää myös raskasta. Esim. eilen kun olin kaupassa ja näin nuorenparin hyvin, hyvin pienen vauvan kanssa ostoksilla. Vauva oli niin pienen kokoinen, että arvuuttelin uteliaisuuttani, ovatkohan jopa suoraan synnytyslaitokselta tulleet
No, en sitä tosissani uskonutkaan, mutta kun näin sen pienen vauvan siinä turvakaukalossa, itkuunhan minä purskahdin ja nytkin taas itkettää..... Järkyttävää tunnekuohua..... Koska mahaani on päivitelty pieneksi ja olen tietenkin miettinyt vauvan kokoa paljonkin, en malttanut olla menemättä nuoren äidin kanssa juttusille. Vauva oli kaksi viikkoa vanha. Ja niin suloinen nyytti.... taas kyyneliä valuu :headwall:
Että eipä täälläpäin muuta
, eiköhän sitä tässä jo tarpeeksi vuodatusta ollutkin! Taidanpa tästä ryhdistäytyä ja lähteä kaupoille sekä käyn erään sukulaisen haudalla. Kyllä nyt on kaunista tuolla ulkona, ja hautausmaallakin on niin ihana käydä näin joulunaikaan, kun on lunta. Jotenkin olen tänä vuonna viettänyt täällä kotona paljon aikaisemmin joulua kuin aiempina vuosina, leiponut jo monet pellit torttuja, piparkakkujakin hyvän määrän, joulukalenteriyllätykset mietitty (tytärpuolelle on sellainen taskukalenteri) , joululahjat hankittu. Johtuu selvästikin siitä, että alitajuisesti ja osittain myös tietoisesti ajattelen, että kun tuon varsinaisen joulun vietosta ei tänä vuonna oikein tiedä, vietän jouluni vähän niinkuin etukäteen, varmuuden vuoksi
Ei minua tilanne harmita, päinvastoin, eipä ihanammin asiat voisi olla. Niinkuin joskus aiemminkin sanoin, nautin melkein eniten joulun odotuksesta ja nythän sitä on ollut hyvää aikaa nautiskella!
Mukavaa päivää taas kaikille!
