35 v + odottajat, vol 5

Heippa kaikille!
En tajua miten mulla voi olla näin kamala olo:x Koko päivän ollut aivan kamalaa. Oli jo pitkä väli ihan ok olo. Mutta kai se pikkuinen siellä kasvaa niin että alkaa taas nousta kaikki ylös. Hyvä Happihyppy kun ei ollut maksa-arvot koholla. Mullakin tota kutinaa niin että olen huomaamattani raapint polvitaipeet rikki, mulla nyt aina syksyllä ja talvella kuiv iho.
Tänään rv 18+2 ja pikkuinen jammailee välillä jo tosi kiitettävästi. Alkaa jo tuntumaan melkein kaikki liikkeet, ei tartte hakea. Sitä ihmettelen kun aiemmissa raskauksissa tuntunut liikkeet parhaiten makuulla niin tässä istuellaan tunsin ekat liikkeet ja tunnen ne paremmin kun makuulla, mistäköhän johtuu?

 

Kävin ihotautien polilla näytillä ja diagnoosi on PUPPP tai PEP toiselta nimeltään. Oon allerginen mun vauvalle! Ihottuma tulee kestään koko raskausajan. Nyt yritetään saada kuiten kutina hallintaan allergialääkkeillä ja rasvoilla. En oo todellakaan työkykyinen 4-tunnin yöunilla, joten jos ei kutina öisin helpota, niin sitte haetaan vahvemmat lääkkeet.

-Happis (rapsuttelee itseään hiukan toiveikkaampana)

 

Happis en ole ennen kuullutkaan tuollaisesta. Toivottavasti saat pian apua kutinaa =)

 

Voi happis, ei just kurjempaa vois olla, kun tuo kutina! Mulle tulee aina mahaan järkky ihottuma noin 20 viikolla ja se katoo aina noin pari viikkoa synnytyksen jälkeen. Hmm...pistää miettimään kans, mistä moinen johtuu. Tää on ollu mulla joka kerta.

Tänään piti olla synnytystapa-arvio, mutta se olikin jo eilen. Vauva oli hiljaa koko päivän ja minähän siitä huolestuin tietysti ja lähdin näytille...taas kerran. Vähän hiljokseen oli käyrilläkin, mutta mulle tuotiin mehua ja pari pikkuleipää, niin johan alko hetkenpäästä olla taas elämää. Mä nähtäväsi unohdan syödä! Lääkäri oli aivan ihana ja kaikessa rauhassa teki tutkimuksen ja sai jutella kaikki mieltä askarruttavat asiat halki. Oli kerrassaan hyvä kokemus. Pienellä painoa arviolta 3,2kg ja alkas näyttää jo ihan valmiilta tähän maailmaan. Käynnistystä suunniteltiin tuonne rv 38, eli marraskuun puoleenväliin. Tässähän alkaa käydä päivät oikeesti jo vähiin, jippii!! Kaikkien ongelmien ja vaikeuksien jälkeen voi jo pakata sairaalakassin ja valmistautua synnytykseen. Vihdoinkin meille on tulossa ihan oikeesti se vauva kotiin asti. On tätä odotettukin jo monta vuotta.



Lumi-Marja ja neiti Nuppunen 35+4

 

Toi PEP-juttu oli mullekin ihan uusi juttu, koitahan Happis pärjäillä sen kanssa, toivottavasti lääkkeet tehoaa.

Lumi-Marjalla ihana masu ja kohta vauva kainalossa!

Turha vielä itse tietenkään odotella mitään liikkeitä, mutta on se sitten mukavaa, kun niitä alkaa tuntea. Silloin tulee paljon todellisemmaksi koko odotus.

En ole muuten töissä saanut vielä kerrottua. Nyt olen ajatellut, että saatanpa pantata tietoa vielä np-ultran yli. Tuntuu kurjalta vielä sanoa, jos se sitten meneekin kesken. Eihän tässä mikään kiire sinänsä, välillä oli vain niin kauhean huono olo, että se näkyi niin naamasta siellä, nyt on mennyt vähän paremmin. Mutta on tässä huono olo vieläkin, etten sen suhteen ole huolissani kuitenkaan.

kurkkunaamio ja pikkuruinen 9+0 poks!

 

Aika mielenkiintoinen diagnoosi Happihypyllä. Liittyykö tohon jotain veriryhmä juttuja vai mikä voi olla syynä että olet vauvalle allerginen? Niin eihän sitä pysty töissä käymään jos ei nuku, itse jouduin valvomaan migreenin vuoksi toissa viikolla monta yötä ja hain kyllä sairaslomaa. Nyt sitten tuntuu että nukkuisin koko ajan vaan, kamalaa kun vaan väsyttää 12 tuntia putkee menee helpolla ja kun kolme lasta ja työt niin ei oikein hyvä. Onpa Lumi-Marjalla ihana masu:saint: Eipä ole enää kun pari viikkoa odotusta ja se menee äkkiä.
Tsukka + rv 18+2

 

Lumi-Marjalle hirvittävästi tsemppiä viimeisiin viikkoihin. Meillä on ollut pitkä matka ja olen seurannut sekä kuumeiluasi että odotustasi... ihanaa, että olet vihdoinkin noin pitkällä.

- Siiri S ja typsy, 32+5

 

Happis olipahan diagnoosi! mut hyvä jos tuo ei ole teille kummallekkaan vaarallista ja tilanne pysyy hallinnassa.

Lumi-Marja: ihku massuli sulla :heart: jaksuja loppuviikoille! Voi kun mullakin olis jo tuollainen!

(.) väsy ja pahaolo :| tällä viikolla np-ultra tiedossa, kiva nähdä mitä masuosastolle kuuluu kun vielä ei ole liikkeitä tuntunut (eikä varmaan hetkeen vielä tunnukkaan).

Jambo ja toukkis 11+1 (oman laskun mukaan ultraan asti...)

 

Mulla sokerirasitustesti tänään.. Litkun juomisen suhteen meni hyvin ( pysy sisäl, ekan kerran ykäsin ylös sen) mut verikokeiden ottaminen aika tuskaa.. Mulla tosi syvällä suonet ja useampaan kertaan hoitaja ottaa ennenku sai verta.

Ens viikol olis eka ultra. Jännittää aika lailla ku en oo ees sydänääniä kuullut vielä..

Malai + pieni ihme 10+3

 

No nyt on kausi/sikarokotus otettu. Katsotaan mitä tästä seuraa.... Voin toimia koekaniinina niin selviää onko sillä huonoja vaikutuksia. Tuntuu ettei tuo rokote kauheen suosittu raskaana olevien keskuudessa ole. Sattui rokottajana olemaan tuttu äitiysneuvolatäti joka kuunteli samalla sydänäänet ja kokeili mahaa kun epäilin vauvan taas kääntyneen. nyt ei hänkään ihan varma ollut miten päin on mutta veikkasi että oikeinpäin.

Tänään rv 35+4

 

Happis: voimia ihottumasi kanssa, tapasin jokinaika sitten yhden nyt jo synnyttäneen äidin jolla oli myös raskaudesta johtuva ihottuma, kertoi sen olevan todella ikävä ja hankala, kutinaan käytti kortisonia, eikä sekään meinannut auttaa, kuulemma harvinainen ja hankalaloitui ainakin hänellä loppuakohden, tsemppiä :hug:

Jambo: sulla on ihanan jännitävää tiedossa, onnea np-ultraan :flower:
Lumi-marja: Onnea ja voimia loppuraskauteen.=)


Omaan napaa: Kävin viimeviikolla neuvolassa normikontrollissa, kaikki oli kunnossa. Vauvelit on kovin touhukkaita, valvottaa jälleen öisin jopa pari-kolme tuntia saatan askarrella kaikenlaista: joulukortit on valmiina postitettavaksi

Ison mahan kanssa liikkuminen alkaa olla jo hankalaa ja pelottavaa, kaatusin portaissa viimeviikolla, onneksi kyljelleen ja toinen reisi jäi mahan alle. Vauvat liikkui normaalisti eikä supisteluja tai vuotoja tullut joten pääsin pelkällä säikähdyksellä.(neuvola oli onneksi seuraavana aamuna)

Nyt on alkanut ikävä kutina vatsalla, johon ei meinaa rasvat auttaa, oikein polttavaa kihelmöivää kutinaa epäilen että nahka repeää.

Vielä kaksi viikkoa pitää odottaa ja toivoa ettei vauvelit lähde syntymään niin saan synnyttää keskus-sairaalassa (muutoin joudun taysiin) ja kolmen viikon kuluttua jos nämä päättävät syntyä niin heitä ei enää edes estellä....apua kuinka aika menee nopeasti.

Onneksi olen pessyt ja laittanut kaiken valmiiksi, toisin tavarat on vielä kaapissa mutta valmiita käyttöön.

Ensi viikolla taas lääkäriultra jolloin ajetaan myös vauvojen sydänkäyriä jonkin aikaa.

Jääräpää: mulle tarjottiin sika/kausirokotetta ja joka vuosi olen kausirokotteen ottanutkin työni vuoksi, mutta tänä vuonna en halunnut koska siihen oli lisätty sika. En tiedä onko sillä mitään merkitystä tai vaikutusta mihinkään, mutta jotenkin en vain uskaltanut ottaa vaikka kovasti sitä suositellaan raskaana oleville.

Syysterveisin pimpula74 + karhunpennut 30+4

 

Jambo, sulla on tällainen pallo nopemmin kun arvaatkaan Ihan kuin muillakin. Kyllä ehdit kirota vielä sen sata kertaa kankeutta ja odotat innolla jakautumista Tuossa kuvassa se ei edes näytä tavallista kummemmalta, mutta sf mitan puolesta tää on mammutti

SiiriS, voi ihanuus sun kanssa:heart: Kyllä minäkin sun matkaa olen seruannut ihan samalla tavalla Matka on meillä kyllä ollu todella pitkä. Tuossa laskeskelin, että lähes nelisen vuotta tuli kuumeiltua. Tyttönen, jolle haluttiin sisarusta niin pian kuin mahdollista, täytti eilen 5v. Aika menee menojaan ja tuntui, että elämä pyöri pelkkien ovistestien ja negatikkujen keskellä epätoivosta syvään pettymykseen ja pieniin ilon pilkahduksiin. Nyt kuitenkin molemmat ollaan masumatkalla kohti vauva-aikaa. Kyllä se tästä, kun ei vaan luovuta

Pimpulalle paljon jaksamista karhunpentujen kanssa. Sulla on vielä kaksinverroin enemmän myllerrystä ja kantamista, joten iso iso voimapuhallus siihen suuntaan

Kaikille utraan menijöille paljon tsemppiä ja kuulumisia jään odottelemaan.

Sain tänään tarkemman ajan käynnistyksen mahdolliselle aloitukselle ja se päivä olis 18.11. Soitin tuon ajan, kun eihän meille posti kulje kun ties missä ajassa vasta. Minä idiootti odotin, että aika olis heti alkuviikosta maanantaina, mutta meniki torstaille. Hyvä etten itkuun pillahtanu, niin pettyny olo tuli. Eihän siinä ole oikeesti kun kolme hassua yötä eroa todellisuuden ja mun mielikuvan välillä. Mutta tässä vaiheessa kaikkien kipujen keskellä tuntu ihan ikuisuudelta, ennen kuin sain mieleni ja pienen järjen hipun takas asian suhteen. Kätilö vaan tuumas, että ei ole varmaa käynnistetäänkö silloin, kun asiaa vasta suunnitellaan. Mulle kyllä lääkäri sanoi, että aika tulis nimenomaan käynnistystä varten, joten miten tuon nyt tulkitsisi. Mut jos jostain ihmeen syystä ei käynnistetäkkään, niin pettymys on pahempi kuin se, että olis jääny muksuna joululahjat saamatta. Niin kertakaikkiaan väsyny olen kantamaan tätä mahaa ja valvomaan kaiket yöt isiiaksen, lonkkasäryn, selkäkivun ja närästyksen kanssa. Sit vielä tää liikelaskenta ja kaikki muut lieveilmiöt. Mä en jaksa.... Nyt vaan yritän muistella miten epätoivoisia sitä oltiin vielä vuosi sitten, kun kuljettiin yksityisellä hoidoissa ja mietittiin sitä viimeistä vaihtoehtoa hedelvöitykselle. Miten pahalta tuntui, kun joulukuussa sanottiin, että me ei koskaan tulla saamaan enää lasta. Luomulapsen mahdollisuus nollissa ja hoidotkin kannatti lopettaa, kun niistäkään ei tulosta tullut. Maailma musertui kyllä palasiksi ja silloin tuntu siltä, että haluan just tän kaiken kitumisen ja kolotukset heti! Nyt vaan pitäis olla tyytyväinen, että saa kokea tämän kaiken vielä kerran ja ihan luomuna. Vaikka vaikeuksia on ollut koko raskauden ajan, niin palkinto on kyllä mitä mahtavin. Kun nyt vaan malttais odottaa vielä nämä viimeiset viikot.

Lumi-Marja ja neiti Nuppunen 36+0 poks

 

Lumi-Marja ihmisen mieli on kyllä kummallinen, haluaa kaiken just ja heti ja jos näin ei ole pettyy, vaikka sulla todellakin on ihan muutamasta päivästä kyse, koita jaksaa. Kaikki kolotukset ja kivut on nyt ikäviä, mutta ne on hetkelllisiä vaikka tuntuukin tällä hetkellä ikuisuudelta. Sitä vauvaa aina innolla odottaa ja haluaa syliinsä...kunnes se parkuu vuorokaudet läpeensä ja ollaan tsombeja kaikki niin sitten mietitään kuinka helppoa elämä olikaan kun vauva oli vielä mahassa, sitä kummasti unohtaa.
Mä en ole raskaana ollessa voinut koskaan hyvin, valvon yöt, liitoskivut, niveltenlöystymisestä johtuvat vihlonnat, puutumiset ja närästykset vaivannut joka raskaudessa + ne kauheat synnytykset ja päätin toisen lapsen kohdalla että nyt tää homma on tässä ikuisesti. Mutta kuinkas kävikään...josko sitä vielä yhden pienen ennenkuin parasta ennen päiväys on mennyt, pitkään mietin kuinka jaksan raskausajan ja pikkulapsivaiheen. No kaipa sitä jaksaa kun on pakko. Ja nyt kun paukahtikin tuplat, niin paniikki iski välittömästi, kuinka jaksan pärjään ja miten meidän perheelle oikein tapahtuu? Kuukausien kuluessa olemme perheen kanssa ajatukseen tottuneet ja nyt tuntuu oikeastaa mukavalta kun tulee kaksi vauvaa kerralla, vaikka tiedän että rankaa tulee olemaan, mutta ovathan ne muutkin pärjänneet, kaipa mekin.

Eikun tsemppiä Lumi-Marja, viikot menee nopeasti vaikka tuntuu vielä ikuisuudelta, mutta enää ei ole montaa viikkoa edessä ja mieti kuinka paljon on jo takana. :hug:

t. Pimpula74+ karhunpennut 30+5

 

Kun lukee näitä äitien tuntemuksia, tulee olo että voiko tässä olla näin hyvä olo. Olen aiemmat raskaudet kokenut niin raskaina:headwall: Että lapsi luvun piti jäädä kolmeen. No sitten tuli tämä kierukka-vauva ja raskaus onkin ollut helpompi kuin edelliset:saint: Ihmettelen sitäkin kun minulla on normaalisti refluksia ja Zolti käytössä ja nyt raskausaikana huomattavasti vähemmän oireita kun normaalisti, kai nämä hormonit jotenkin auttaa. ja mun astma on oireeton vaikka piti yksi lääke lopettaakin. Muutenkin mieli on niin tasainen ja rauhallinen. Mutta nyt on menossa paras vaihe. Tiedän tunteen kun itellä mennyt aina 10 päivää yli ja kaikki lapset olleet 3920-4570 g välillä joten ei mitään pikkuisia. Onkohan sitä paikat niin löystyneet kun ei enää nuori Kaikille tsemppiä odotukseen.
Tsukka + rv 18+6

 

pimpula,voi miten ihanasti kirjoitit, minä hormonihirviö täällä ihan parun:hug: Just ne oikeet sanat tähän hetkeen ja päivään. Paljon jaksuja sulle kans ja vieläkin enemmän jaksamista sitten, kun tuplat on kainalossa.

Mulla on ollu aamukolmestaihan järkky olo. Epäsäännöllisiä aika kipeitä suppareita, menkkajomotus potenssiin 10, vihlontaa, särkyä...migreeni!! Olen vaan taahannu ympäri tupaa ja yrittäny olla ulvomatta, kun toiset nukku. Aamujpäivällä sain särkylääkkeen voimalla nukuttua pari tuntia ja jo hetken tuntu, että tää helpotti. Mitä vielä!! Sama peli jatkuu ja jatkuu....ihana loppuraskaus:stick:

Kertakaikkiaan väsy Lumi-Marja ja virkeänä zumbaava neiti Nuppunen 36+2

 

Kerroin tänään raskaudesta esimiehelle ja nyt jo heti kaduttaa, että meninkin jo sanomaan.:headwall: Mutta kun olen niin karmean väsynyt, että teki mieli jo sanoa, jos tästä vaikka joutuu saikkua hakemaan. Vaikka enhän minä kuitenkaan mitään saikkua hae kuitenkaan, vaan painan siellä veren maku suussa ihan kirjaimellisesti ja illat nukun sohvalla ja mies hoitaa kaikki kotityöt ja lapset. Huoh, että sellainen vuodatus tällä kertaa.

 

Täällä tänään rv 36. Eli la:han vielä28 päivää.

Kuulun niihin jotka ovat jo todella väsyneitä tähän olotilaan! Ja kun olen koko raskausajan hermoillut joka asiasta niin tään soisi pian jo loppuvan. Ennenaikaista synnytystä en toki halua kuitenkaan. Tarvitsisin oman fyysisen itseni takaisin kun varsinkin noiden pienten lasten kanssa joutuu koko ajan varomaan eikä uskalla tehdä mitään. Kohta tulee lumetkin maahan ja alkaa pulkkakausi...mutta eipä tällä mahalla vedellä pulkkaa eikä muutakaan.

Eilen huolestuin kun söin hyvällä ruokahalulla mandariineja ja sitten kun kahmisin niitä lisäää niin huomasinkin et osa niistän oli jo homeessa... Ne olivat olleet suljetussa pussissa muutaman päivän kun en muistanut kaupasta tullessani aukoa pussia... Tuli heti sitten mieleen et olikohan niissäkin mandariineissa hometta joita sööin kun kyllähän homeitiöt siellä pussissa on lennellyt. Että tuleekohan vauvalle nyt jokin vakava yleistulehdus sitten tms. Oon niiiin kyllästynyt murehtimaan kaikesta!

Ei mun alapäähänkään ole lääkäri katsonut sitten n. rv 21:n! Ens tiistaina sitten kai lääkäri sinne kurkkaa. Luulen kyllä että siellä on jotain tapahtunut kun en ensisynnyttäjä ole ja muutenkin suht pienellä ikäerolla nämä lapset. Ja tosiaan tuo iänikuinen murhe että miten päin tuo vauva tuolla on. Eilen sattui taas oikeaan kylkiluuhun joku kova koko päivän et olisko taas ollut pää? Vai voiko peppukin satuttaa kylkiluuta?

 

Lumi-Marjalla on ihana masu!

Mulla menee hermot työkavereiden kanssa. Kerroin muutamalle raskaudesta ja nyt olen kuullut, että yksi on kertonut uutista eteenpäin isolle joukolle (jokaiselle, jonka kohtaa). Pari muuta sentään kysyi, että saavatko kertoa eteenpäin. Vastasin, että ei, tää on kyllä ihan mun oma asiani. Sijaisen hankinta ei todellakaan ole vielä ajankohtainen eikä tämä vaikuta töihini, joten en ymmärrä, miksi pitäisi kertoa koko firmalle.

Eilen olin tuntevani masussa liikkeitä, mutta voi olla että kuvittelin. Esikoisen kanssa tunsin liikkeet myöhemmin kuin muut - kai mä oon jotenkin niin paksunahkainen tms.

Millä pirulla mä saisin painon nousemaan tai ruuan maistumaan yleensäkin? Mulla on nyt paino tippunut raskauden alusta melkein parilla kilolla. Neuvolassa olen tarkemmassa painontarkkailussa nuoruudessa sairastetun anoreksian takia (neuvolapoppoo pelkää, että raskaus laukaisee oireita), vaikka mulla on nyt kyllä ihan reippaasti vararavintoakin (läskiä). Viimeksikin paino laski alkuraskaudesta, mutta ei näin nopeasti.

Chili ja Frendi rv 15+5

 

Chilipapu: eihän sen painon vielä tarvitse noustakkaan. Kannattaa vaan huolehtia, että syö säännöllisesti ja monipuolisesti. Minulla on toinen ongelma joudun laskemaan jokaisen suupalan ettei paino nousisi. Noussu 1,5 kiloa, mutta nousisi kyllä paljon enempi jos söisin herkkuja. Ollut raskausajan diabetes joten en halua uudelleen sitä, oli kamalaa kun vauvan sokereita seurattiin ja piikitettiin eka vuorokausi. Eilen unohdin syödä ja tuli niin hirveä olo että ajattelin että kohta kuolen.
Jääräpää onko vanhemmat lapset syntyneet laskettuna aikana? Minulla 40+5, 41+2 ja 41+2 eli olen jo miettinyt lasketun ajan 10 päivää yli, on itsestään käynistynyt edellisenä päivänä kun ois ollu äippäpolilla eka käynti.
Kerroin eilen lasten päiväkodissa tulokkaasta ja hoitajat tulivat oikein halaamaan ja olivat ihan innoissaan=) Vain minun sukuni ei tiedä, eikä naapurit. Testaan milloin huomaavat
Moni on sanonut että olen kamala kun en kerro pitäähän sitä joskus olla jokin salaisuuskin olemassa. Mutta kyllä helpottaa kun ei tarvitse peitellä masua töissä.
Ensi perjantaina on se rakenne ultra, toivottavasti kaikki ok. Jännittää hirveästi.

 

(.) Olin tällä viikolla np-ultrassa, kaikki hyvin ja söpö pikkuinen siellä heitteli volttia ja heilutteli tassua :heart: ihana nähdä että masuasukilla kaikki ok. verikoeen tulokset saa sitten joskus myöhemmin... Muutoin paha olo alkaa vihdoin hellittää, sitä energistä keskiraskausaikaa odotellessa....

Jaksuja kaikille!

Jambo ja toukkis 12+0 "POKS" (nyt viralisen laskun mukaan)

 

Tsukka juu toinen syntyi rv 40+3 ja toinen 40+4 joten oletan tämän syntyvän samaan tyyliin. Ja ihan itsestään alkoi synnytykset.

Oon niin väsy etten jaksa enempää kirjoittaa... viime yö oli yhtä lakanoiden ja yöpukujen vaihtoa: ensin kuopus (2v) pissasi sänkyynsä ja vaihdoin kaikki sänkyyn kunnes esikoinen t(4v) tuli ja oksensi kuopuksen sänkyyn...sitten taas kuopus pissasi uudestaan sänkyyn ja taas lakanat vaihtoon...huh huh! Esikoinen siis oireilee edelleen mahaansa , saattaa olla refluksia. Eikä tuo kuopus yleensä pissaile sänkyyn mut nyt on taas jokin vaihe et vahinkoja tulee.

Tänään rv 36+2

 

Jambolle onnittelut, että kaikki oli niin kuin pitääkin. Ottiko ne sen verikokeen muuten siellä samalla, pitääkö olla syömättä ennen sitä? Minulla on puolentoista viikon päästä suunnilleen np-ultra, enkä huomannut kysyä, otetaanko ne verikokeet siinä samalla ja pitäisikö sitä ennen paastota? Mutta eihän siitä tulisi mitään, etten saisi syödä aamulla. Vai olisiko minun pitänyt tajuta erikseen varata aika verikokeisiin, ja olisikohan se pitänyt varata neuvolasta vai sairaalasta... no soitanpa maanantaina vaikka jonnekin ja kyselen.

jääräpäällä ollut eritepitoinen yö. Meilläkin oli toissayönä aika uskomaton tapaus, 6 v poika käveli unissaan ja tuli meidän sängyn viereen pissalle. Oikein isot lorottelut veti siihen. Ei ole koskaan ennen mitään vastaavaa tapahtunut. Kauhea sotku tietysti. Sitten kipittelin portaissa ylös-alas sitä siivoa hössöttäessä ja kaaduin niissä portaissa. Onnistuin heittäytymään jotenkin kyljelleni, ettei onneksi mahaan sattunut, vaan kylkeen, olkapäähän ja lantioon. Mustelmia vain, ei sen pahempaa toivottavasti. Poika ei aamullakaan muistanut mitään, kun varovasti kysyin: "Muistatko että heräsit yöllä." Poika oli kyllä outo yöllä, kuin joku Zombie. Ei oikein vastannut mitään kun puhutteli, silmät oli kuitenkin auki ja käveli ja liikkui itse. Ensin ei tajuttu, että oli unessa, mutta sitten hoksattiin, että eihän tuo ole edes tässä maailmassa.

Chilipapulle ei ole kyllä mitään vinkkiä, millä saisi painon nousemaan. Itsellänikin nyt kilon verran näemmä tippunut paino, vaikka se kerkesi nousta jo 2 kiloa. No ei kai se niin vaarallista, kunhan ei nyt enää tippuisi. Lähtöpaino oli vaan siinä normaali- ja alipainon rajalla, ettei sitä kauheasti saisi lähteä. Sitten kun huomasin kilon lähteneen, tuli heti huoli siitäkin, onko masussa kaikki hyvin, että onhan siellä pieni hengissä vielä. :|No sinne ultraan nyt odoteltava.

Paha olo on lieventynyt huomattavasti, väsymys on ehkä pahempaa vielä kuin aikaisemmin. Illat on sellaisia että huono olo ja väsymys painaa, horrostelen vaan sohvalla kunnes siirryn siitä omaan sänkyyn. Rinnat on edelleen pinkeät kuin mitkä. On mahakin mielestäni jo vähän pyöristynyt. Eli on noita oireita kuitenkin, joten eiköhän tässä kaikki ok ole. =) Vähän voisin olla kyllä itse vähempi pessimistinen, oikein ärsyttää oma epävarmuus ja jatkuva pelkääminen.

kurkkunaamio ja pienoinen 10+1

 

Mun veli hipsutteli kerran vaatehuoneeseen unissaan pissalle. Ja kerran se yritti ahtaa itseään mun nukenvaunuihin Soitapa kurkkunaamio huomenna neuvolaan ja kysy niistä verikokeista. Mulla ne otettiin neuvolakäynnin yhteydessä, ei tarvinnu edes mennä labraan. Ja ei tarvi paastota.

Jääriksellä on tosiaan ollu tapahtumarikas yö. Oksennusten siivoominen on kyllä pahinta, mitä tiedän. Mun poika pissaili pitkään sänkyynsä. Se vaan nukku niin sikeesti, ettei heränny. Meidän piti sitte alkaa öisin se herättään käymään vessassa.

Täällä on kutka jotenki aisoissa, vaikka yhä pitää öisin rapsutella ja rasvailla. Kohta tulee kortisonin käyttöä kaksi viikkoa täyteen, joten pitää pitää kahden viikon paussi. Vähän jo hermostuttaa, miten käy. Tilasin Lushilta jotain ihmerasvaa, jota jotku kehu engl. kielisillä PUPPP-sivuilla.

-Happis ja pikku-Kalle 27+5

 

Kurkkunaamio minäkin olen kaatuillut rappusissa sekä tässä raskaudessa että viime raskaudessa...se on vaan jännä miten raskausaikana on jotenkin kömpelömpi ja herkempi kaatuilemaan. Menin kyllä ultraan tarkastuttamaan paikat sen kaatumisen jälkeen kun huolestutti niin. Harvoinpa noista kaatumisista mitään ikävää seuraa kuitenkaan.

Viime yö menikin sitten ilman sänkyyn pissailuja ja oksennuksia vaihteeksi...hyvä niin. Silti en saanut oikein nukuttua. Meil on aina niiin kauheet pyykkivuoret et meinaan hukkua niihin, nytkin tarttis taas laittaa pyykit kuivumaan ja uusi koneellinen pyöräyttää. Arkiaskareet ottaa kyl voimille. Sitten noi ulkoilureissut noiden 2v ja 4v:n kanssa on uskoomattoman mutaisia ja hiekkaisia. Pukeminen ottaa voimille kun ei meinaa enää itseltänikään saada kengännauhoja kiinni eikä toppavaatteet meinaa mahtua enää päälle ja on tönkkö olo. Menispä tää nelisen viikooo nyt nopeesti!

Tänään rv 36+3

 

Jambolle onnea:flower: kun kaikki ok. Kurkkunaamio: riippuu mitä labroja otetaan, jos otetaan down seula se on otettava samana päivänä kun on np-ultra, muut voi ottaa eri aikaa. Ja siihen ei tartte olla ravinnotta, minullakin oli klo 14 ultra. Poika ilmeisesti kävelee unissaan, itselläni samaa taipumusta ei ole kerta eikä kaksi kun olen herännyt pihalla. Onneksi on iän myötä vähentynyt.
Jääräpäälle jaksamista, kyllä ottaa voimille noi vikat viikot ja kun pitää koko ajan hoitaa isompia sivussa.
Pitää lähteä töihin, mies lähti kolmeksi päiväksi Ruotsiin koulutukseen ja nyt yksin kolmen tytön kanssa, toivottavasti kaikki menee ok. Vauva kova potkimaan ja heilumaan. Ihankun ois jo hikkakin pienellä. jännitän perjantaita, kertookohan ne kumpi on tulossa? olis kiva tietää sais hankittua sen mukaa tarvikkeita. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!
Tsukka rv 19+5