35+ Lapsettomat

Hei taasen ihanat naiset

Täällä on taasen tapahtumaa kerrakseen, ei sitten millään meinaa pysyä perässä. Mutta lähetän kaikille piinailijoille kunnon tsempit, että jaksatte taapertaa eteenpäin

Täällä alkoi menkat tänään, joten aikataulussa mennään. Pääsiäisen jälkeen on eka ultra. Tällä hetkellä on elämässä sopivasti kiireitä, ei ole kerennyt tätä asjaa pohtimaan kokoajan. Olen ystäväni kaasona ja se tietty teettää työtä, vaikkakaan en ole yksin tehtävässäni, on se vaan kivaa hää hössöttää =) Meidän karvainen vauva pitää myös minut kiireisenä ja tietysti tämä lumen alta paljastunut maa, on saanut sormet syyhyämään, josko ne saisi iskettyä multaan. Vielä viikon kerkeän nauttimaan tästä ja sitten alkaa ne inhat pistokset. Mutta toivottavasti nyt olisi se hoito kun muniksia tulisi tarpeeksi, eikä jäisi siihen 1-2:n. Välillä pelottaa että kroppa ei vaan tule antamaan enempää vaikka mitä tekisi. Täälläkin on kahvi jätetty :headwall:

 

Täällähän on hauskasti viimeaikoina hoidot menneet parittain. Nyt sitten Sharlin ja Katrin pitää mehuviikon samaan aikaan! Jee, kohta tulee läjäpäin piinailijoita ja pakko jo pian tulla niitä plussiakin. Edellinen on ties mistä.

Mistä hitosta tuo sanonta "täti tulee kylään" on tullut?? Mulle ei ole ikinä auennut, tietääkö kukaan?

 

Ekis: "Munakone" on tää mun oma kroppani, joka yllätti pyöräyttämällä supernopean kierron tähän väliin. Hyvä niin, tässä tapauksessa. Ja hei: ei kyllä taida olla mikään ihan tieteellinen artikkeli se linkkaamani seittijuttu...

Ite yritän sellaista kohtuuden linjaa pitää kaikessa, silleen elämä soljuu luontevimmin. Jossain kohdassa voi esimerkiksi se kahvintippa olla kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta paljon parempi vaihtoehto kuin totaalitipattomuus.

Hei kertokaas muuten leidit: jos on kaksi alkiota pakkasessa ja toinen otetaan PASia varten sulamaan, mutta se ei sitten selviäkään, niin eikös sitten heti samantien oteta se toinen alkio sulatukseen? Vai voiko joskus käydä niin, että jos eka ei selviä, niin koko PAS siirtyy seuraavaan kiertoon? Miten kauan se sulatus yleensä kestää? Eikös se nyt periaatteessa ole aika nopea juttu, kun kyseessä on mikroskooppisen pieni organismi? Toisaalta sitä lämpötilaa kai nostetaan hitaasti portaittain, mutta mitä sekin sitten meinaa käytännössä. Vähän suhteellinen käsite tämä "hitaasti".

 

Jotain viisasteluja jo löysinkin kysymästäni asiasta:

http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen-saaminen/lapsettomuus/1498166-pas-alkion-sulatus/

http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen-saaminen/lapsettomuus/635684-pas-vaihe-vaiheelta-kokemuksia/#post6149727 (ei muuten ainakaan mulla viimeksi mitenkään erityisemmin kasvateltu alkiota enää sulatuksen jälkeen; aamulla vaan sulamaan ja alkuiltapäivästä massuun)

...ja varmaan lisääkin löytyy jos jaksaa hakea, mutta nyt pitäis vähän tehdä muita hommia. Kertoilkaa mitä kokemuksia/tietoja teillä.

 

Polkka, ainakaan meidän klinikalla ei jälkikäteen lähdetä uutta sulattamaan. Eli mieluummin sitten tekevät niin päin että sulattavat useamman varmuudeksi ja pakastavat uudestaan jos selviävät.

Joo ja kyllä mäkin väliin otan sen kofeiinikahvin, mutta en piinailun aikana. Kyllä se piristeenä on lyömätön. Toinen minkä lopetin viime hoidon aikana oli C-vitamiinilisän. Jostain luin että siittiöiden laadun parantamiseen oli suositeltu olla ottamatta C-vitskua. Vedin sitten siitä että jospa samaa kokeilisi muniksiin. Hulluhan sitä on, kaikkea pitää kokeilla. Seisoisin vaikka päälläni jos joku ehdottaisi. Jokohan sitä voisi alkaa testata

(Järkkyy. Tää kansa on idiootimpaa kuin mitä saattoi edes uneksia)

 

Käyn vain äkkiä moikkaamassa. Ollaan lähdössä pääsiäiseksi matkalle ja lähdetään jo parin tunnin päästä.

Polkka, meidän klinikalla sulatetaan yksi kerrallaan ja jos alkio ei selviä, otetaan sulatukseen uusi. Ymmärtääkseni se ei kestä kauaa eli ehtivät kyllä ottaa yksitellen monta ulos enne siirtoa, jos eivät selviä.

Täällä alkoi menkat perjantaina ja PASiin päästään jo parin viikon päästä, jos ovulaatio löytyy. Joskus kuulemma ei hormonihoitojen jälkeen tule normaalia ovulaatiota. Täytyy ruveta testailemaan viikon kuluttua!

Tsemppiä kaikille! Toivottavasti tulee paljon plussia ja munia tämän viikon aikana, kun olen poissa.

 

Jännää.. Hoppiksen kanssa tikutetaan samoissa.
Mistä tuli mieleen, et eihän se voitto ollut vaan ovisplussa..? Sen varmaankin saan, mutta toivottavasti oikeana päivänä.. Kiitti Ekis et vastasit siihen kortisoniin toisaalla

 

Hoppis ja Sharlin: mäkin tikuttelen samoissa, mulla vuoto alkoi to ja pääsiäisenä alan tikuttamaan. Ultra vasta pääsiäisen jälkeen tiistaina joten voi olla että menee ohikin jos tulee aikainen ovis. Ja tosiaan naikkarilla oli se IVF-labra kiinni vkon 17 joten ei senkään takia fantsuis toi aikainen ovjulaatio..... no katotaan miten akan käy. Onnea molemmille ovisbongaukseen (siis juuri sinä oikeana ajankohtanahan me kaikki se hymynaama saadaan, eiks je?)

 

Noniin, testasin tänään illalla uudestaan ja kyllä sieltä vahva plussa pärähti ruutuun. Siis suoranainen ihme ihmiselle, jolla ei ole edes luomumenkkoja. Olen miettinyt, että ohensikohan clomit limakalvoa niin, että ei tärpännyt ja sitten kun clomit loppuivat, niin limis vahvistui ja tärppäsi kehoon jääneiden clomien avustuksella. Varovaisen iloinen olen, taustalla on kaikenlaisia kummituksia, kuten kaksi vuotta sitten tapahtunut keskeytynyt keskenmeno. Mutta katsotaan nyt, miten käy. Hyviä tuulia teille muillekin!

 

Porina, oih onnea! Pysyköön plussasi. Päivitin listaa.

Eikös naiset nyt sovita, että tuotamme vähintään yhden plussan per kuukausi loppuvuoden ajan? Siis tämä olkoon minimi. Nythän mennään, kiitos Porinan, jo tässä minimitasossa: neljä kuukautta, neljä plussaa. Eikä haittaa yhtään, vaikka huhtiplussiin saataisiin vielä vähän täydennystäkin!

Jännää tuo, että sulatuksen suhteen on käytäntöjä laidasta laitaan... Tosin Hoppishan on hoidossa Ruotsissa - siellä on ehkä hieman erilaiset käsitykset siitä, mikä toimii. Toki ymmärrän sen, että jos alkio nuupahtaa juuri h-hetkillä, hetkeä ennen siirtoa, niin se kierto on sitten varmaan menetetty. Varsinkin tuoresiirroissa, joissa siirrolle otollinen aika on käsittääkseni lyhyempi kuin PASsissa. Kävin tänään klinikalla, mutta siinä tuli niin paljon muita odottamattomia käänteitä, etten hoksannut kysyä tästä. Ensi kerralla sitten. Tieto vaikuttaa meillä siihen, kumpi pulla otetaan ensin pakkasesta: muotopuoli vai mallikas.

Hoppis, Sharlin ja Toivis on ihan tikkutrio! Oviskolmoset! Ja Sharlin, kyllä se oli raskaustestiplussa, no hätä.

Piiniskaksoset Myy ja Eka, mitkä fiilikset?

 

Ajoitin oviskolmosten PASsit listassamme nyt toukokuulle. Päivitetään sitten kun on tarkempi tieto.

Oho, kuukausien käytön jälkeen keksin, että tätä tekstikenttää voi kirjoittaessa suurentaa oikeasta alanurkasta! Kappas vaan.

 

äh.. sain viestin mun lääkäriltä, että hän on pois maisemista ja tulee vasta 3.5! Luulenpa, että on liian myöhäistä meikäläisen ovulaatiolle, olis pitänyt olla 2.5.. Eli varmaan siirtyy ainakin kuukaudella hoito, tää on tätä kun luonnollisella kierrolla mennään.

 

Hei kaikille!
Mä en oo kirjoittanut tälle palstalle mitään yli vuoteen mutta nyt aattelin korjata virheeni! :wave:
Ehkä jotkut saattaa mut muistaa, ehkä suurin osa ei. Mutta se ei haittaa. Katselin noita vanhoja tekstejäni ja viimeisin löytyy 26.1. 2010. Silloin oli kaamea syksy takana, keskeytynyt keskenmeno ja siihen liittyneet lääkkeellinen tyhjennys ja kaksi kaavintaa. Olin kieltämättä aika romuna henkisesti.

Vuosi sitten keväällä me sitten siirryttiin Tays:n lapsettomuuspolin asiakkaiksi ja toivo taas nosti päätään raskautumisen suhteen. Ensin tehtiin kolme inssiä, tuloksetta. Syksyllä koitti ensimmäisen ivf:n aika, ja mulla ainakin odotukset sen suhteen oli niin törkeen korkealla, et kun lopulta tuoresiirto tuotti negan, mä jotenkin romahdin totaalisesti ja ns. kaikki sonta lävähti tuulettimeen. Jälkikäteen ajateltuna paineet oli järjettömät, ehkäpä vielä keskenmenoon liittyvät surut oli osittain surematta ja ikäkriisi painoi niskaan. Onneksi älysin ottaa saikkua ja pääsin jopa psykiatrille purkamaan nuppiani. Pikkuhiljaa helpotti!
Tarkoituksella pidettiin taukoa hoidoissa, jotta sais vähän välimatkaa asioihin. Ivf:stä oli jäänyt kaksi huuru-ukkoa pakkaseen, eka pas tehtiin helmikuussa mut siitä tuli nega. Viimeinen pakkas-mohikaani siirrettiin maaliskuun puolessavälissä, ja ylläri ylläri tein positiivisen raskaustestin 30.3. Fiilis oli sanoinkuvaamattoman upea. No, kuinka ollakaan pahat aavistukset ja perusnegatiivisyys saivat yliotteen minusta viime perjantaina, olin monta päivää jo aavistellut jonkin olevan pielessä... Päätin tehdä uuden testin... Nega. Ryntäsin apteekista hakemaan uudet testit. Nega ja nega.

Istuin lattialla ja ulvoin. Mä sain toden totta oikeen suuren luokan primitiivireaktion. Mikä oli oikeesti vaan hyvä, koska sen jälkeen oli parempi olo. Kykenin soittaan klinikalle ja kysymään mitä nyt tulis tehdä. Käskivät lopettamaan Luget, Zumenonit ja Estradotit (mulla oli roima tukilääkitys) ja odottamaan muutaman päivän päästä alkavaa vuotoa. Se vuoto alkoi sit tänään. Kipuja on enemmän ku normimenkoissa mutta vuoto ei ainakaan vielä oo kovinkaan runsasta. Toivon et pääsisin vähemmällä ku viime keskenmenossa!
Jotenkin olo on tyhjä ja tyhmäkin, en tajua ollenkaan miksi näin piti käydä. Ensimmäinen keskenmeno jätti ison pelon sen uusiutumisesta, mut sitä yritti vaan psyykata itseään uskomaan ettei toista keskenmenoa tulisi. Nyt kun pahin pelko tapahtuikin, on ihan hämillään ja ihmeissään. Mä en tiedä kestääkö mun runneltu psyyke enää kolmatta menetystä. Mä täytän ens kesänä 40, ja mietin kuinka pitkään tätä rumbaa vielä jaksaa. Eilen soittivat Tays:sta ja kyselivät jatkosuunnitelmia, me kun ollaan edelleen ivf-jonossa. Ens kuun alussa olisi suunnittelukäynti, ehkä ollaan sitten viisaampia. Miehen kanssa ollaan puhuttu näistä jatkamisasioista, ja silloin päätettiin et käytetään ne 3 ivf-kierrosta mitkä saadaan Taysissa tehdä. Pelataan tää käsi näillä korteilla mitkä meille on jaettu.

Huokaus... Tuli aika vuodatus... Älkää kanssasisaret pelästykö, en oo aina näin synkkä. Nyt vaan elän synkkiä aikoja. Kovasti haluaisin ottaa enemmän osaa tällä palstalla, sillä vaikka en olekaan kirjoittanut aikoihin niin usein kyttäänkin taustalla teidän kaikkien kuulumisia. On niin ihanaa löytää kohtalontovereita, tarkoittaen samanhenkisiä ihmisiä eikä kanssakärsijöitä. Välillä sitä on niin yksin näiden lapsettomuuskysymysten keskellä! :headwall:

Toivottelen iloisempaa pääsiäistä kaikille, tän kun pitäis olla toivon ja uuden syntymän aikaa. Yritetään pitää toivoa yllä!

 

Kiitos Marjaana pitkästä viestistä! Me ei ollakaan "tavattu" vielä... Olen Polkka ja oon pyörinyt tällä palstalla viime syksystä. Mulla on vuosia 37, yritystä takana pian 4 vuotta. Taustalla kummittelee yksi lyhytaikainen luomuplussa vuosien takaa. Nyttemmin hoidoissa ollessa oviksen induktiot ja inssit eivät ole tuottaneet tulosta, eivät myöskään eka tuoresiirto eikä eka PAS.

Onpas ihan kamalan tappurainen ollut teidänkin tie! Raskautumiset luo vähän toivoa - sun kropassa on siis aivan selvää yritystä! Mutta selvää on, ettei se sua juuri nyt lohduta tippaakaan. Itsellänikin lentäisi sonnat tuulettimeen vastaavassa tilanteessa. Mahtavaa että olet etsinyt ja saanut apua. Täälläkin voit käydä ihan rauhassa avautumassa, kyllä tänne jupinaa ja kiroilua mahtuu. Eikä tämä viestisi muuten minusta ollut mitään yksitotista synkkyyttä - kyllä mä tulkitsin sieltä pieniä toivon kipunoitakin rivien välistä. Ette selvästikään ole antaneet vielä periksi, ja hyvä niin. Valonsäteitä sulle, ja leppoisaa ja rentouttavaa pääsiäislomaa!

Sharlin: Voi HÖH! Eikös joku toinen lekuri vois tuurata...

 

Puhtaan valkoinen nega testattu aamulla. Tiedän että on "vasta" pp 9 mutta eilen aamulla jo heräsin siihen tunteeseen, että mitään ei ole (taaskaan) tapahtunut ja että en todellakaan ole raskaana. Sen vaan tietää, kun oman kroppansa kanssa on elänyt sen vajaa 36 vuotta. Joten testasin varmuudeksi negan pois. Ja en kaipaa mitään, jospa se sieltä plussaksi muuttuu tms, kun ei muutu. Mitään viivan hitustakaan ei näkynyt ja alkiot olivat kuitenkin 3 päiväisiä. tissit eivät ole kipeät eikä mitään muitakaan raskausoireita ole, ainoat oireet tulevat kamalista lugeista sekä kortisonista.

Poistun varmaan hetkeksi palstalta, en tiedä miten tästä nyt jatketaan tai jatketaanko. En tiedä onko hoidoista muuta kun pahaa mieltä kun ei koskaan pakkaseenkaan saa mitään. Tuntuu niin epätoivoisilta kun mitään yritystäkään ei tapahdu. Kaikkein ahdistavimmalta tuntuu, että meille ei tullut lasta vuonna 2009, ei vuonna 2010 eikä vuonna 2011.

En pysty ajattelemaankaan pääsiäistä koska huomenna on pakko ajaa 800 km edestakaisin äidin luo, jonka kanssa asuu siskoni miehensä kanssa ja heille syntyi maanantaina lapsi. Eli tiedossa pääsiäinen vastasyntyneen lapsen, siskon ja hänen onnesta ja äitini ihastusten parissa ja mukana tieto siitä että en ehkä koskaan tule olemaan samassa tilanteessa, ikinä. Tekisi mieli vajota maan alle.

Jos jotain positiivista ajattelee niin loppuu tämä kamala lääkkeiden kanssa läträäminen ja hormoonien pumppaaminen ja järkyttävien laskujen maksaminen, joihin on mennyt jo mukavasti asuntolainarahoja. Ehkä nyt voi käyttää palkkaansa johonkin muuhun vaihteeksi.

Tsempit teille muille ja mukavaa pääsiäistä. Täällä se tulee olemaan ahdistavin kokemus ever.

 

Lähetän Myy sulle nyt säkillisen hyvää energiaa, jotta kestät tuon sukuloinnin selväpäisenä! Mulla kans ollu kauheita vaikeuksia sulattaa perhepiirin vauvahommeleita, ja kummasti ne uuden tulokkaan ekat kohtaamiset, kastejuhlat sun muut on aina ajoittuneet just siihen hetkeen, kun oma pettymys on ollut suurin.

Testailehan vielä....

 

Voi Myy...:hug:
Tuntuu pahalta sun puolesta! Tuo toivottomuuden tunne on niin tuttu vieras... Itselle ainakin on ollut aina kaikkein tuskallisimpia tilanteet, joissa on joutunut sydän vereslihalla teeskentelemään ns. normaalia toisten vauvaonnen keskellä. Oikeesti olis vaan tehnyt mieli paeta koko tilanteesta. Toivon sulle roppakaupalla jaksamista.

Tää ei ehkä lohduta sua yhtään, mut mun "viisas" neuvoni olis et antaisit itsellesi luvan tuntea just niinku tunnet. Jos vituttaa niin anna sen tunteen tulla. Mitä enemmän yrittää taistella negatiivisia tunteita vastaan ja kieltää niiden olemassaolo, sen varmemmin ne tulee takavasemmalta ja ottaa niskalenkin. Sulla on oikeus tuntea niinkuin tunnet. En tiedä mikä on tilanteesi sen suhteen tietävätkö läheisesi ja omaisesi lapsettomuushoidoistasi, mutta joskus asioiden todellisen tolan paljastaminen voi helpottaa tuskaa. Kaikki salailu rasittaa pidemmän päälle. Tosin aina kanssaihmisiltä ei heru ymmärrystä, vaikka niin luulis.
Ehkä joskus, sitten kun oot aikasi surrut, menee siihen sitten päiviä, viikkoja tai kuukausia, pystyt taas suhtautumaan tulevaisuuteen varovaisella toivolla.

Itsellä tämä kivinen tie on opettanut yhden asian. Ennen vertailin omaa elämääni toisten elämään ja luulin olevani surkea epäonnistuja, joka ei onnistu saamaan lapsia. Kadehdin katkerana lapsellisten ystävieni perhe-elämää ja kuvittelin kaikilla muilla ihmisillä olevan jotenkin helpompaa kuin mulla. Olin tosi kitkerän katkera elämälleni. Mutta ihme kyllä oon tässä hiljalleen oppinut huomaamaan, että A) Tää on mun eikä kenenkään muun elämä jota elän. B) En oikeesti haluais elää samanlaista elämää kuin esim yksikään tuttavistani joilla kaikilla on lapsia. C) Kenenkään ihmisarvo ja varsinkin arvo naisena ei riipu siitä onko lapsia. D) Lastensaanti on täysin puhdasta Elämän Suurta Arpapeliä. Joillekin ei vaan meinaa tulla se voittoarpa kohdalle. Toiset voittaa ekalla arvalla, toiset useamman kerran. Toiset ei koskaan. Koska kyseessä on arpapeli, ei voittaminen tee kenestäkään häviäjiä parempia ihmisiä.

Siinä oli mun teesit oveen naulattavaksi!:saint:

Polkalle vilkutus, hauska tutustua!:wave:

Kaikille muillekin lähetän täältä plussatuulia ja positiivisia värähtelyjä ~~~~~~~~

 

Ño voi ny hemmetti, tossa kehuin oppineeni yhden asian, mut niitähän näkyykin olevan peräti neljä.

Ooh, mä oon niin viisas et pää kohta räjähtää...

 

Sharlin, komppailen Polkaa, eikö kukaan muu lääkäri voi tehdä siirtoa?

Hei vaan Marjaanalle, kiva kun tulit palstoille. Mekään emme ole tainneet aiemmin tavata.

Myy, joskus nuo pakolliset kotikyläilyt pitäisi vain voida jättää väliin ilman enempiä selityksiä. Voihan sitä vaikka "sairastua" jos tuntuu liian pahalta, ei sitä joka velvollisuuteen aina tarvitse taipua. Pahoittelut negasta. Perästä tullaan kohta testaamaan. Mitä testiä käytit?

Valju olo. Ollut punktiosta lähtien sellainen epämääräinen huonovointisuus. Samoin tuolla yläkerrassa. Ei oikein jaksa. Mitään.
Kohta voi taas testailla ja sen jälkeen keskittyä elämään, tavalla tai toisella. En ole ollut kiltti tyttö, kofeiinia meni sittenkin, samoin lasi punaviiniä. Nukuttu huonosti, tietysti turhista stressattu.

 

Eka, noi on just niin raskausoireita!

 

...lähinnä jonkin yritteliään (nuha)taudin :snotty:

(Kauheeta sanoa, mutta nyt tuntuu siltä ettei tuloksista niin väliäkään. Ihan sama. Saako näin sanoa ääneen :x??)

Laahaa joo toi häntä maata pitkin.
Polkka, olet kyllä sellainen piristekenguru.

 

Minunkin on aika saapua omieni joukkoon. Taustalukijana alkoi olla jo syyllinen olo siitä, etten anna mitään. Otan vaan ja imen teidät tyhjiin tietämättänne. Niinpä tulin kuittaamaan virheeni ja antamaan teille ainakin oman tarinani, jos en muuta. Toivottavasti jollekin saan antaa virtuaalisesti olkapäätäni, johon nojata tai nilkkaa, johon potkia. Kunpa tietäisitte kuinka paljon olen sitä teiltä saanut ja olen siitä kiitollinen.

Meidän kahden hengen perhe on tällä hetkellä hoidon aktiivivaiheessa. Toista ICSI-kierrosta ja sen alkumatkaa eli sumutusvaihetta mennään yhdessä. Yhden kierroksen kävin jo ilman häntä ihan yksikseni muutamia vuosia sitten. Tuloksettomana senkin, niin kuin varmaan arvasitte. Kallis kokemus, mutta samalla niin rikastuttava. Elämästä oppi paljon sen prosessin aikana ja erityisesti sain oppia nöyryyttä. Aloitin hoidot terveenä ja täynnä uskoa siihen, että minusta tulee sinkkuäiti. Eipä tullut, kun ei se sitten ihan niin menekään, sormia napsautellen. Tuli opittua elämästä ihan muuta kuin piti ja oli käsiteltävä mielessään asioita, joita ei koskaan voinut kuvitellakaan kohtaavansa; lapsettomuuden tuskaa ja sitä, ettei voi itse vaikuttaa mihinkään. Vaikka mitä yrittää ja mitä haluaa. Mutta opin samalla myös hyväksymään sen, että elämä ei ehkä annakaan kaikkea ja en välttämättä ikinä tule saamaan lasta. Mutta sen hyväksyntä ei tarkoita sitä, ettenkö silti haluaisi ja toivoisi. Tai ettenkö surisi sydäntäni rikki, jos niin kävisi.

Onnekseni elämääni sen tuloksettoman (ja rahapussin tyhjentäneen) hoitopettymyksen jälkeen astui mies, joka antoi toivoa elämään. Sain rakkautta, niin paljon, että olen jo miettinyt onko onnellisuuskiintiöni täynnä. Olenko saanut jo tarpeeksi onnea ja muille jaetaan loput?

Ehkä niin, mutta kun en ole varma, niin yritän tavoitella onnea lisää. Sitä meidän yhteistä vauvaa. Olemme neljänkympin molemmin puolin, minä onneksi se, joka on alle Ja siis nyt hoitokierroksella nro 2. Ensimmäinen kierros päättyi enemmän kuin surullisesti. Punktiossa saimme 14 munasolua ja niistä hedelmöittyi 11. Tehtiin kunnon viljely, viisi päivää ja maalin saavutti 4 alkiota. Yksi siirrettiin tuoreeltaan, mutta arvannette senkin; ei onnistunut. PAS-vaihe eteni loistavasti siihen asti, kun olin menossa siirtoon. Yksi blastokysti piti sulattaa ja tuntia ennen siirtoa minulle ilmoitettiin, että kaikki hyvin, voit saapua siirtoon. Kunnes pääsin klinikan ovelle asti. Sain puhelun, jossa kerrottiin, ettei siirrettävää olekaan. Kaikki kolme blastokystia olivat pettäneet kaikkien odotukset ja lakanneet elämästä. Kuulemma sellaista ei tapahdu. Mutta voin kertoa, että kyllä muuten tapahtuu. Valitettavasti. Mutta vaikka blastokystit eivät selvinneet hengissä, niin minä selvisin. Ja taas ollaan täynnä toivoa ja odottamisen riemua. Kuka tietää vaikka minun vuoroni olisi nyt? Tai sitten ensi kerralla?

Piikitys Puregonilla alkaa huomenna ja tsekkausultra on 26.4. Siitä sitten taas etiäpäin, tällä kertaa teidän kanssanne. Kiitos, että olette olemassa. Tsemppiä meille kaikille.

 

engeli, meitä ei voi imeä loppuun, olemme tyhjentymättömiä .
Mukavaa että "meistä" on iloa taustoilijoillekin eikä vain itsellemme. Hei vaan kaikille ujoille taustoilijoille :wave:

Tervetuloa joukkoon, kiva että päätit antaa itsestäsi. Uusi hoitomatkasi alkaakoon suotuisissa merkeissä!

 

Kiitos ekavekara. Taustailijoita on varmaan aika paljon. Osallehan koko lapsettomuusasia on niin kipeä ja henkilökohtainen, ettei sitä omaa sisintään osaa jakaa muiden kanssa. Osa varmasti pelkää myös tulevansa tunnistetuksi. Minen pelkää. Suu auki muutenkin höpötän tätä kaikille, jotka vaan yhtään uskaltavat vauvauutisia kysellä (joskus höpötän vaikkei kyselläkään) Siinä on moni ihmeissään, kun ei tiedä miten päin olla, kun vastaus ei ihan odotettu ollut. Vaan aina niistä tilanteista on selvitty, huumorilla jos ei muuten. En odota kaikkien ymmärtävän ja osaavan suhtautua asiaan, jota ei ole koskaan tarvinnut itse kokea. Mutta puhumalla ja avautumalla voin itse vaikuttaa siihen, että ymmärrys lisääntyy. Tosin ei se silti ihan kaikille perille mene, ettei niitä lapsia niin vaan tehdä. Jotkut vaan luulee edelleen, että kyllä niitä lapsia tulee, kun vaan aikansa odottaa. Juu ei tu. Ei ainakaan, jos vaan odottelemaan jää.

Palstaa seuraillessa on ollut kiva huomata, että täällä ollaan rehellisiä. Surun lisäksi avataan synkimmätkin tunnot, katkeruus ja kateuskin. Ne kun pirulauta tulee tässä hommassa mukana, ei voi mitään. Lapsettomuuskaan ei tee kenestäkään yli-ihmistä. Vaikka niin monilla muilla tavoilla meitä kasvattaakin. Ja kaiken lisäksi iloitaan ja nauretaan, silloinkin vaikka itseä ei onnistakaan. Elämän koko kirjo elää täällä lapsettomuuden maailmassakin.

 

Ohh, onpas tyhjiin imetty olo! No ei vais. Kivaa Engeli kun liihotit tänne, tervetuloa! Mä olen tässä aina silloin tällöin huhuillut tuonne tyhjyyteen, että oliskos siellä uusia tulokkaita, mutta kovin hiljaista on ollut. No, saa sitä taustallakin seurailla, kaikin mokomin. Lisään Engeli sinut nyt listamme ykkösketjuun. Marjaanan lisään myös, jahka tilanteensa selvenee.

Ja Eka - mä sun häntääs tartun ja sitä rajusti vatkaan! On meinaan huono aika roikotella
häntää nyt, katupöly likaa kauniit karvat. Nyt vaan odotetaan että testiaika koittaa ja sillä sipuli. Tsemppirutistus, senkin pöhkö!