Te olette ihania, mutta mä en jaksa uskoa, että olisi onnistunut, kun niiden alkioiden kanssa oli ongelmia. Lugesteron on siitä pirullinen, että teettää kaikenlaisia oireita ja näköjään vaihtelevasti... Jotenkin olen henkisesti aivan ylikierroksilla, hirveän vaikea pysyä rauhallisin mielin tai ajatella mitään muuta. Nyt tulee inhokkiasiaa: yöllä oli tullut ohutta, melkein juoksevaa valkovuotoa aika paljon, varmaan ruokalusikallinen, siis erilaista kuin se tyypillinen tahmainen lugevuoto. Ja silti musta tuntuu, että mun kroppa tekee taas kaikki mahdolliset temput vain kiusatakseen mua turhan takia. Nämä hoidot totta tosiaan tekee ihmisestä sellaisen, että tarkkailee aivan liikaa oma kroppaansa ja joka ikistä pientä merkkiä ylitulkitsee. Olen ennenkin reagoinut hormoneihin voimakkaasti, mutta tää on nyt taas vähän erilaista, turvotus on jotain käsittämätöntä, mitä ei ennen ole ollut näin voimakkaana. Mies on niin varma, että nyt on onnistunut: kuten aina. Pelkään taas tuottavani sille pettymyksen. Ja ennen kaikkea en tiedä, miten taas saan kasattua itseni, olen henkisesti aivan uuvuksissa. Ja mä hölmö vielä oikein rääkkään itseäni ja kaivoin esiin ne raskausaikana ostamani nutut. Tuleekohan niille ikinä käyttöä? Jos ei tule, olen päättänyt lahjoittaa ne jollekin köyhälle äidille. Saa pieni kauniita vaatteita, todella kauniita.
Tunnen tämän lapsenkaipuun melkein fyysisenä tuskana, niin kovasti omaa lasta toivon!
Olispa tosiaan kiva kuulla, onko Mullu yhtään rauhallisempi kuin minä?
Pottu, onko teillä siis sunnuntaina ultra? Toivottavasti on hyvät näkymät!
Sinivatukan kuulumisia täällä kanssa jännätään. Tulehan kertomaan miten kävi?
Iines, joo jos alkiot tai jompi kumpi on kiinnittyneet, niin se on tapahtunut sunnuntain ja tiistain välillä. Joko sulla on alkanut jännitys tiivistymään, kun hoito lähestyy?
Mies on lenkillä ja ehdotti, että lähdettäis ulos syömään. Noh, jos sais muuta ajattelemista...
Chloe pp 8, paksukaisena ja hermot riekaleena