No siihen mahdollisuuteen varmaan jokainen meistä pohjimmiltaan suhtautuu myönteisesti, emme kai me muuten lasta yrittäisikään tai näissä hoidoissa olisikaan. =) Mutta kuten tuossa jo edellä on moneen kertaan todettu, niin liiallinen myönteisen ajattelun korostaminen ja "vaatiminen" kääntyy helposti itseään vastaan. Siitä tulee vain yksi syyllisyyden ja stressin aihe lisää, kun tuntuu että pitäisi osata suhtautua myönteisemmin mutta ei pysty! Eli kyllä mä ainakin olen tyytyväinen siihen jos pystyn edes neutraaliin, varovaisen toiveikkaaseen asennoitumiseen. Sillä en varmasti heikenna mahdollisuuksiani onnistua.
35+ Lapsettomat
- Viestiketjun aloittaja Tikru70
- Ensimmäinen viesti
Mustaruusu, jotenkin vaan tuntuu että ymmärsit monet asiat ihan väärin, mitä kirjoitin. En ainakaan itse kaipaa sen kaltaista "vertaistukea". Jos lukisit tarkkaan tekstini, huomaisit, etten suinkaan ylikorosta myönteisyyttä tai mitätöi kenenkään muun kokemuksia. Pahoitin mieleni mm. siitä miten viittasit tsemppauksella ystävääni. Tsemppaus ei tarkoita samaa kuin että vaatisi toista olemaan positiivinen, niin itsekin raskautuu. Siitä ei ollut kyse. Ajattelin vilpittömästi auttavani ajatuksillani kenties joitakin. Parempi kai olla kirjoittamatta sitten ollenkaan.
Vaahtis - :flower: Upeeta ! Hienoa ! Mahtavaa ! Onnea PLUSSASTA !!! :wave:
ON - Tänään sitten käytiin Naikkarilla...Synarel oli vähän huonosti toiminut..kohdunlimis vähän liian paksua vielä , otettiin estrogeeni verikoe mutta kuitenkin aloitan tänään illalla piikittelyn 125 yksikkö näin aluksi..kun edellisellä kerralla oli 175 ja siitä tulikin sitten hyperi a sitähän me ei enää haluta.
Eipä toi piikittäminen jännitä..ei oikeastaan mikään tässä hoidossa jännitä. Toivon vain että olisi jo ohi..joko plussa(ja sitten pelätään taas koko ajan) tai nega ja voimme sanoa, kiitos mutta nyt riitti nämä hoidot loppuelämäksemme, että näin..mene mun fiilikset..
Päivä kerrallaan..katellaan...miten käy..
-Jannika-
ON - Tänään sitten käytiin Naikkarilla...Synarel oli vähän huonosti toiminut..kohdunlimis vähän liian paksua vielä , otettiin estrogeeni verikoe mutta kuitenkin aloitan tänään illalla piikittelyn 125 yksikkö näin aluksi..kun edellisellä kerralla oli 175 ja siitä tulikin sitten hyperi a sitähän me ei enää haluta.
Eipä toi piikittäminen jännitä..ei oikeastaan mikään tässä hoidossa jännitä. Toivon vain että olisi jo ohi..joko plussa(ja sitten pelätään taas koko ajan) tai nega ja voimme sanoa, kiitos mutta nyt riitti nämä hoidot loppuelämäksemme, että näin..mene mun fiilikset..
Päivä kerrallaan..katellaan...miten käy..
-Jannika-
Hei keskustelevat naiset ja ihan kaikki muutkin =)
Jannikalle onnea tähän matkaan. Toivotaan maltillista, mutta hyvää kasvua.
Chloen ja Mustaruusun vuorottelu oikeastaan osoitti minusta juuri sen tähän aiheeseen liittyvän ja jo mainitun syyllisyys/syyllistäminen/syyllistyminen asian. Kumpikaan (enkä minäkään aikaisemmin) tarkoittanut varmaankaan arvostella toista millään lailla vaan selittää omaa, omasta näkökulmasta täysin oikeutettua mielipidettä. Mutta se on taas toisen tuntosarvin tulkittavissa niin helposti väärin eli koettavissa syyllsitämiseksi ilman tarkoitusta. Lisäksi tietysti tämä foorumi kirjoitettuina sanoina mahdollistaa omat tulkinnat suuntaan tai toiseen. Puhuessa on niin paljon helmpompi perustella.
Minusta kaikki molempien esittämän näkökulmat ovat erittäin hyviä, teräviä ja tuttuja näkemyksiä aiheesta. JOkaisella on oma tapansa selvitä, suhtautua asioihin ja kokea muiden ihmisten tuki ja puheet yleisestikin. Ei varmaan ole olemassa oikeaa eikä edes kultaista keskitietä olla positiivinen tai negatiivinen. Minä ainakin koen olon ajoittain ihan skitsofreniseksi, koska välillä voimia löytyy, välillä en usko yhtään mihinkään vaikka uutiset olisivat olleet hyviä. Omat selviytymiskeinot ikäänkuin vaihtelevat.
Ei syyllistetä eikä syyllistytä. Keskustelu on hurjan tärkeää ja jokaisen kokemus on minusta oikea ja oikeutettu.
Ok, nyt kyllä kuulostan itse todella naivilta näine selityksineni
Kuitenkin mieleni tekee kysyä Chloelta ja muiltakin, jotka olette terapiassa tai klinikalla käynyt puhumassa aiheesta, miten se menee? Onko käsittely ollut enemmän omien tuntemusten purkamista vai onko se ammattilainen johdattanut asiaa eteenpäin jollakin lailla?
Jannikalle onnea tähän matkaan. Toivotaan maltillista, mutta hyvää kasvua.
Chloen ja Mustaruusun vuorottelu oikeastaan osoitti minusta juuri sen tähän aiheeseen liittyvän ja jo mainitun syyllisyys/syyllistäminen/syyllistyminen asian. Kumpikaan (enkä minäkään aikaisemmin) tarkoittanut varmaankaan arvostella toista millään lailla vaan selittää omaa, omasta näkökulmasta täysin oikeutettua mielipidettä. Mutta se on taas toisen tuntosarvin tulkittavissa niin helposti väärin eli koettavissa syyllsitämiseksi ilman tarkoitusta. Lisäksi tietysti tämä foorumi kirjoitettuina sanoina mahdollistaa omat tulkinnat suuntaan tai toiseen. Puhuessa on niin paljon helmpompi perustella.
Minusta kaikki molempien esittämän näkökulmat ovat erittäin hyviä, teräviä ja tuttuja näkemyksiä aiheesta. JOkaisella on oma tapansa selvitä, suhtautua asioihin ja kokea muiden ihmisten tuki ja puheet yleisestikin. Ei varmaan ole olemassa oikeaa eikä edes kultaista keskitietä olla positiivinen tai negatiivinen. Minä ainakin koen olon ajoittain ihan skitsofreniseksi, koska välillä voimia löytyy, välillä en usko yhtään mihinkään vaikka uutiset olisivat olleet hyviä. Omat selviytymiskeinot ikäänkuin vaihtelevat.
Ei syyllistetä eikä syyllistytä. Keskustelu on hurjan tärkeää ja jokaisen kokemus on minusta oikea ja oikeutettu.
Ok, nyt kyllä kuulostan itse todella naivilta näine selityksineni
Kuitenkin mieleni tekee kysyä Chloelta ja muiltakin, jotka olette terapiassa tai klinikalla käynyt puhumassa aiheesta, miten se menee? Onko käsittely ollut enemmän omien tuntemusten purkamista vai onko se ammattilainen johdattanut asiaa eteenpäin jollakin lailla?
Moikka!
Luin teidän upeita kirjoituksia, jotka ovat monet juuri samanlaisia kuin olisin itse kirjoittanut.
Eli tunteet/ fiiikset samat= en siis ole ainut kummajainen :flower:
Tähän tämä palsta on aivan loistava ja muutenkin olen saanut täällä paljon tukea/tietoa asioista. Joista olen erittäin kiitollinen !!! :hug:
Omanapa: Eilen alkoi tuhru vuoto, joka on onneksi tosi niukkaa.
Tänään käyty ultrassa ja Sintti siellä köllötteli ja sydän hakkasi julmetusti.
Itku siellä melkein tuli, mieskin nieleskeli....
Viikkoja 7+0
Mutta Sintti vastasi viikkoja 7+2
En vieläkään uskalla iloita asiasta, toki olen onnellinen mutta se 12 vkoa
täytyy tulla täyteen jotta uskallan puhua asiasta enemmin.
t.maariaa
Luin teidän upeita kirjoituksia, jotka ovat monet juuri samanlaisia kuin olisin itse kirjoittanut.
Eli tunteet/ fiiikset samat= en siis ole ainut kummajainen :flower:
Tähän tämä palsta on aivan loistava ja muutenkin olen saanut täällä paljon tukea/tietoa asioista. Joista olen erittäin kiitollinen !!! :hug:
Omanapa: Eilen alkoi tuhru vuoto, joka on onneksi tosi niukkaa.
Tänään käyty ultrassa ja Sintti siellä köllötteli ja sydän hakkasi julmetusti.
Itku siellä melkein tuli, mieskin nieleskeli....
Viikkoja 7+0
Mutta Sintti vastasi viikkoja 7+2
En vieläkään uskalla iloita asiasta, toki olen onnellinen mutta se 12 vkoa
täytyy tulla täyteen jotta uskallan puhua asiasta enemmin.
t.maariaa
Vaahtokarkki halaus :hug: Kirjoitit niin hyvin, kauniisti ja oikein. Juuri noin asia varmasti on. Ja Maarialle rohkeutta matkaan ja suojelusenkeleitä pikkuiselle massuun seuraksi :flower:
Mustaruusu - uskon että asia on juuri kuten Vaahtokarkki kirjoitti, meille molemmille asia on kovin herkkä eikä siihen voi olla reagoimatta voimakkaasti.
Vaahtis kyseli terapiasta. Olen käynyt lapsettomuuteen erikoistuneen terapautin luona muutamia kertoja ja jo aiemmin eroni aikoihin toisella psykologilla puhumassa sekä lapsettomuudesta että tietysti siitä erosta. Olen kokenut saavani paljon apua. Varsinkin tältä viimeisimmältä sikäli, että hän itse on kokenut lapsettomuden kaksine eri hoitojaksoineen ja on nyt 5-kymppinen sijaisäiti. Olet itkenyt siellä paljon ja tilittänyt aivan paljaana tuntojani. Psykologi on koittanut auttaa minua muuttamaan ajatteluani pessimistisestä toiveikkaammaksi. Realistisen toiveikkaaksi. Hän on opettanut minulle myös syvärentoutustekniikan, johon liittyy juuri positiivinen mielikuvaharjoittelu. Tämä nainen on aivan ihana aarre muutenkin ihmisenä. Voin privaatisti antaa hänen tietonsa, jos joku haluaa. Kerran hänen vastaanotollaan oli myös psykiatri ja toinen psykologi, jotka olivat terapiakoulutuksessa. Meitä kaikkia neljää naista yhdisti lapsettomuus. Jokainen oli eri ikäinen ja eri tilanteessa lapsettomuuden suhteen. Toinen näistä on se mainitsemani yli nelikymppinen joka hoidot lopetettuaan sai lapsen. Meillä oli hyvin antoisa vertaiskeskustelu ja jälkeenpäin kuulin omalta psykologilta, että nämä kaksi muutakin kokivat saaneensa siitä paljon.
Lopettelen, mutta en malta olla kertomatta, että juuri äsken piinapäivänä 12 tekemääni raskaustestistiin pamahti hento vaaleanpunainen viiva. Selvästi nähtävä, mitä en koskaan aiemmin ole saanut. Varsinainen testipäivä on perjantai, eli nyt jännittää kyllä ja paljon.
Mustaruusu - uskon että asia on juuri kuten Vaahtokarkki kirjoitti, meille molemmille asia on kovin herkkä eikä siihen voi olla reagoimatta voimakkaasti.
Vaahtis kyseli terapiasta. Olen käynyt lapsettomuuteen erikoistuneen terapautin luona muutamia kertoja ja jo aiemmin eroni aikoihin toisella psykologilla puhumassa sekä lapsettomuudesta että tietysti siitä erosta. Olen kokenut saavani paljon apua. Varsinkin tältä viimeisimmältä sikäli, että hän itse on kokenut lapsettomuden kaksine eri hoitojaksoineen ja on nyt 5-kymppinen sijaisäiti. Olet itkenyt siellä paljon ja tilittänyt aivan paljaana tuntojani. Psykologi on koittanut auttaa minua muuttamaan ajatteluani pessimistisestä toiveikkaammaksi. Realistisen toiveikkaaksi. Hän on opettanut minulle myös syvärentoutustekniikan, johon liittyy juuri positiivinen mielikuvaharjoittelu. Tämä nainen on aivan ihana aarre muutenkin ihmisenä. Voin privaatisti antaa hänen tietonsa, jos joku haluaa. Kerran hänen vastaanotollaan oli myös psykiatri ja toinen psykologi, jotka olivat terapiakoulutuksessa. Meitä kaikkia neljää naista yhdisti lapsettomuus. Jokainen oli eri ikäinen ja eri tilanteessa lapsettomuuden suhteen. Toinen näistä on se mainitsemani yli nelikymppinen joka hoidot lopetettuaan sai lapsen. Meillä oli hyvin antoisa vertaiskeskustelu ja jälkeenpäin kuulin omalta psykologilta, että nämä kaksi muutakin kokivat saaneensa siitä paljon.
Lopettelen, mutta en malta olla kertomatta, että juuri äsken piinapäivänä 12 tekemääni raskaustestistiin pamahti hento vaaleanpunainen viiva. Selvästi nähtävä, mitä en koskaan aiemmin ole saanut. Varsinainen testipäivä on perjantai, eli nyt jännittää kyllä ja paljon.
Täällähän on käyty kiivasta keskustelua. Tyytyväinen ihminen on kehityksen jarru, sanotaan. Kaipa myös omien ajatusten ja syyllistymisen pohdiskelu ja kyseenalaistaminen sekä epäilyt, osaako odotella raskaaksi tuloaan sopivassa mielentilassa on sellaista, joka kasvattaa ja kehittää tällä ihmisen olemisen polulla. Vaikka ei sitä kauan odotettua lasta koskaan tulisi, on tämä ollut sellainen elämän koulu, ettei paremmasta (pahemmasta) väliä. Täällä on hyvä tuulettaa tuntoja!
Vaahtikselle paljon onnea plussasta. Toivotaan, että pysyisi! Terapiakkysymykseesi: Olen omista tuntemuksistani puhunut, joskus terapeutin kysymysten johdattelemana. Terapian "tehokkuuteen" voi itse vaikuttaa puhumalla juuri siitä, mikä eniten arveluttaa, pelottaa tai tuntuu "tyhmimmältä".
Chloe, varoivaisen toiveikkaasti toivon, että viivasi vahvistuisi.
Maaria, :flower: :hug:
Mustaruusu ja LadyGray tervetuloa pinoon! Onnea matkaan teidänkin kiviselle polullenne!
Itselläni on Synarela-sumuttelut jatkuneet viikon päivät. Viime päiväinä on migreeni vaivannut ja jalat olleet turvoksissa, eikä menkkoja kuulu (kp 31), mutta muuten ihan ok. Mieli oli matkalla positiivinen, joten tämän kierroksen alku ainakin on alkanut ihan hyvin.
Vilhelmiina, tunnen itseni kuutioksi pallojen joukossa tuolla toukokuun ivf/icsi -pinossa. Ovat niin toivoa täynnä ja uusien odotusten täyttämiä. Tällainen vanha pessimisti ajatteli, että tuosta pinosta tarttuisi toivoa..
Kris, mitähän sulle mahtaa kuulua?
Vaahtikselle paljon onnea plussasta. Toivotaan, että pysyisi! Terapiakkysymykseesi: Olen omista tuntemuksistani puhunut, joskus terapeutin kysymysten johdattelemana. Terapian "tehokkuuteen" voi itse vaikuttaa puhumalla juuri siitä, mikä eniten arveluttaa, pelottaa tai tuntuu "tyhmimmältä".
Chloe, varoivaisen toiveikkaasti toivon, että viivasi vahvistuisi.
Maaria, :flower: :hug:
Mustaruusu ja LadyGray tervetuloa pinoon! Onnea matkaan teidänkin kiviselle polullenne!
Itselläni on Synarela-sumuttelut jatkuneet viikon päivät. Viime päiväinä on migreeni vaivannut ja jalat olleet turvoksissa, eikä menkkoja kuulu (kp 31), mutta muuten ihan ok. Mieli oli matkalla positiivinen, joten tämän kierroksen alku ainakin on alkanut ihan hyvin.
Vilhelmiina, tunnen itseni kuutioksi pallojen joukossa tuolla toukokuun ivf/icsi -pinossa. Ovat niin toivoa täynnä ja uusien odotusten täyttämiä. Tällainen vanha pessimisti ajatteli, että tuosta pinosta tarttuisi toivoa..
Kris, mitähän sulle mahtaa kuulua?
Paljon onnea plussanneille ja paljon tarroja ja liimaa matkaan!
Me ollaan menossa seuraavan kerran terapeutille huomenna, tosin tällä kertaa ei niinkään "terapoitavaksi" vaan puhumaan lahjasoluista. Ennen niiden käyttöä pitää käydä toi yksi neuvontakäynti. Ollaan tässä vuosien aikana käyty muutaman kerran terapiassa, kun sitä on klinikalta kovasti suositeltu kaikille, ja se kuuluu meidän yksityisessä hoitopaikassa hoitojen hintaan. Me ei olla kyllä koettu saavamme siitä mitään järisyttävän suurta apua, mutta ei siitä haittaakaan ole ollut. Joillekin varmaan on suurta apua jo siitä, että saa puhua omista ajatuksistaan, varsinkin jos ei ole kauheasti muita joiden kanssa asioista puhuisi. Mä vaan taidan olla niin konkreettisesti ajatteleva ihminen, että kun kerran tiedän että se terapeuttikaan ei meille voi vauvaa antaa tarjottimella, niin miksipä se asia siitä muuttuu vaikka sitä kuinka paljon vatvottaisiin! Joskus myös tuntui, että terapeutin puheet oli liiankin johdattelevia ja hän ikään kuin yritti ohjailla meitä sanomaan tiettyjä asioita, jotta pääsisi sitten itse vastaamaan tietyllä tavalla.
Mutta ilman muuta terapeutilla käymistä kannattaa ainakin kokeilla, jos ei vielä ole käynyt. Se hyöty on varmaan tosi paljon kiinni siitäkin, millainen terapeutti sattuu olemaan ja miten kemiat hänen kanssaan kohtaavat. Meillä ei ehkä ihan täysin ole kohdanneet, ja parempana terapiana olen kokenut asiaa ymmärtävien ystävien kanssa juttelemisen.
Me ollaan menossa seuraavan kerran terapeutille huomenna, tosin tällä kertaa ei niinkään "terapoitavaksi" vaan puhumaan lahjasoluista. Ennen niiden käyttöä pitää käydä toi yksi neuvontakäynti. Ollaan tässä vuosien aikana käyty muutaman kerran terapiassa, kun sitä on klinikalta kovasti suositeltu kaikille, ja se kuuluu meidän yksityisessä hoitopaikassa hoitojen hintaan. Me ei olla kyllä koettu saavamme siitä mitään järisyttävän suurta apua, mutta ei siitä haittaakaan ole ollut. Joillekin varmaan on suurta apua jo siitä, että saa puhua omista ajatuksistaan, varsinkin jos ei ole kauheasti muita joiden kanssa asioista puhuisi. Mä vaan taidan olla niin konkreettisesti ajatteleva ihminen, että kun kerran tiedän että se terapeuttikaan ei meille voi vauvaa antaa tarjottimella, niin miksipä se asia siitä muuttuu vaikka sitä kuinka paljon vatvottaisiin! Joskus myös tuntui, että terapeutin puheet oli liiankin johdattelevia ja hän ikään kuin yritti ohjailla meitä sanomaan tiettyjä asioita, jotta pääsisi sitten itse vastaamaan tietyllä tavalla.
Mutta ilman muuta terapeutilla käymistä kannattaa ainakin kokeilla, jos ei vielä ole käynyt. Se hyöty on varmaan tosi paljon kiinni siitäkin, millainen terapeutti sattuu olemaan ja miten kemiat hänen kanssaan kohtaavat. Meillä ei ehkä ihan täysin ole kohdanneet, ja parempana terapiana olen kokenut asiaa ymmärtävien ystävien kanssa juttelemisen.
Järkyttävä päänsärky heti aamulla kun heräsin,jatkunut koko päivän ja illan*huokaa*
ja sitten...alavatsaa vihloo välillä..Siis mitä? yhden puregon pistoksen jälkeen....???Mitä se sitten on viikon päästä.
Alkoi taas pelottamaan että tulee samanlainen olo kuin viimeksi jolloin punktiotiin 40 munarakkulaa..ja siihen päälle hyperi...
Mietin, että onko tässä OIKEESTI mitään järkeä???????
-Jannika-
ja sitten...alavatsaa vihloo välillä..Siis mitä? yhden puregon pistoksen jälkeen....???Mitä se sitten on viikon päästä.
Alkoi taas pelottamaan että tulee samanlainen olo kuin viimeksi jolloin punktiotiin 40 munarakkulaa..ja siihen päälle hyperi...
Mietin, että onko tässä OIKEESTI mitään järkeä???????
-Jannika-
Maariaa, tosi kävää ja varmaan säikäyttävää se tuhru, mutta onneksi Sintillä oli kaikki hyvin. Iso koko viittaa siihen, että hyvin kehittyy ja verenkierto toimii :heart: Olen tosi onnellinen sun puolesta!
Kuten myös Chloen, toivottavasti huomenna saat oikein vahvan viivan ja raskaus nyt onnistuu :hug:
Tuohon tukemis-, lohdutus- ja tsemppauskeskusteluun en nyt ehdi syvemmin, mutta haluan kertoa teille, että teidän tukenne on minulle tärkeää. Samassa veneessä istuva tietää, miltä vaikeimpana hetkenä tuntuu ja voi auttaa näkemään uuden alun tai elämän valoisan puolen synkimpänä hetkenä. Epätietoisuus tulevasta tuntuu minusta ehkä kaikkein ehdistavimmalta. Kaikille kanssasiskoille paljon voimia!
Hilde :wave:
Kuten myös Chloen, toivottavasti huomenna saat oikein vahvan viivan ja raskaus nyt onnistuu :hug:
Tuohon tukemis-, lohdutus- ja tsemppauskeskusteluun en nyt ehdi syvemmin, mutta haluan kertoa teille, että teidän tukenne on minulle tärkeää. Samassa veneessä istuva tietää, miltä vaikeimpana hetkenä tuntuu ja voi auttaa näkemään uuden alun tai elämän valoisan puolen synkimpänä hetkenä. Epätietoisuus tulevasta tuntuu minusta ehkä kaikkein ehdistavimmalta. Kaikille kanssasiskoille paljon voimia!
Hilde :wave:
Varovasti tulin ilmoittelemaan, että mä tänään varsinaisena testipäivänä eli pp 14 testasin plussan. Ei ole hirveän vahva testiviiva vieläkään, mutta jo ihan selvästi nähtävä vaaleanpunainen viiva, vahvempi kuin toissapäivänä. Tämä kuuden vuoden lapsettomuushistoria tekee sen, että olen hyvin hyvin varovaisen onnellinen, enkä varmaan usko todeksi ennen ultraa, jos sinne asti päästään.
Electralle ja Hilleville kiitos tsempityksestä ja kaikille muille voimalähetys!
Electralle ja Hilleville kiitos tsempityksestä ja kaikille muille voimalähetys!
Voi kuinka ihania uutisia Chloe! Toivotaan vahvistumista ja onhan niissä testeissäkin hurjat erot. Viiva on kuitenkin viiva ja tarkoittaa vain yhtä upeaa asiaa! Varovaisen onnellinen kuulostaa tutulta, mutta ihanaa, ihmettelevää onnea se on sekin!
Jannika, toivotaan että vihlonta on vaan käynnistelykipuja eikä tarkoita automaattisesti hyperiä. Oliko sulla nyt pitkä kaava? minulle ainakin selitettiin, että munasarjojen täydellisen lepotilan jälkeen tuntemukset saattavat olla voimakkaampia.
Maaria, yritin jo aikaisemmin kysellä tuolla kilpirauhaslääkityksestä. Huomasitkohan viestiäni? Onko sulla lisätty tyroksiinin määrää plussan jälkeen? Mites Hillevi, lisättiinkö sulla sitä talvella vai oliko muutos vaan tuo kortisoni? TÄällä edelleen näitä vajiksen lieveilmiöitä ihmettelen..
Aurinkoista viikonloppua kaikille!
Jannika, toivotaan että vihlonta on vaan käynnistelykipuja eikä tarkoita automaattisesti hyperiä. Oliko sulla nyt pitkä kaava? minulle ainakin selitettiin, että munasarjojen täydellisen lepotilan jälkeen tuntemukset saattavat olla voimakkaampia.
Maaria, yritin jo aikaisemmin kysellä tuolla kilpirauhaslääkityksestä. Huomasitkohan viestiäni? Onko sulla lisätty tyroksiinin määrää plussan jälkeen? Mites Hillevi, lisättiinkö sulla sitä talvella vai oliko muutos vaan tuo kortisoni? TÄällä edelleen näitä vajiksen lieveilmiöitä ihmettelen..
Aurinkoista viikonloppua kaikille!
Chloe- bdbdbdbdbdbdbdbdbdb..upeeta !!! :heart: Ole onnellinen ja nauti tästä..On se huimaa että näin pitkän ja kivisen tien jälkeen testi näyttää plussaa(muistan hyvin)...Ihana uutinen !
Vaahtokarkki - juu, nyt tehdään pitkällä kaavalla kun viimeksi tehtiin lyhyellä. Ok..eli tuntemukset voi olla voimaakkaampia..Kiitos kun valaisit etten heti ala kehittemään kauhuskenaarioita hyperista tms. =)
Kohta tämä työpäivä loppuu ja illalla on tiedossa grillaamista ja saunomista..mutta huomenna kylläkin iltavuoro..
Aurinkoista perjantaita
-Jannika-
Vaahtokarkki - juu, nyt tehdään pitkällä kaavalla kun viimeksi tehtiin lyhyellä. Ok..eli tuntemukset voi olla voimaakkaampia..Kiitos kun valaisit etten heti ala kehittemään kauhuskenaarioita hyperista tms. =)
Kohta tämä työpäivä loppuu ja illalla on tiedossa grillaamista ja saunomista..mutta huomenna kylläkin iltavuoro..
Aurinkoista perjantaita
-Jannika-
Hei !
Isot onnittelut ja paljon tarrasukkia matkaan Chloe :heart: !
Anteeksi Vaahtis !
En huomennut vastata sinulle, viesti meni jotenkin ohi !
Ei minulla ole vielä nostettu kilpirauhaslääkitystä, mutta 3 viikon kuluttua pitäisi mennä taas
verikokeisiin. Kävin tällä viikolla ja arvot olivat kyllä nousseet joulukuun arvoihin verrattuna.
Minulla nyt TSH 2,9 ja T4V 17.
Kyselin VL:n lääkäriltä kun siellä tällä viikolla kävimme asiasta, hän sanoi että ei vielä lähtisi
nostamaan lääkitystä. Soitan ensi viikolla neuvolaan ja kyselen mitä siellä ovat mieltä.
Ja ensi viikolla lopetan sen kortisonin, niin sitten voisi nostaa tuota Thyroxin annosta.
Mukava viikonloppua teille kaikille !!
T.maariaa
:hug:
Isot onnittelut ja paljon tarrasukkia matkaan Chloe :heart: !
Anteeksi Vaahtis !
En huomennut vastata sinulle, viesti meni jotenkin ohi !
Ei minulla ole vielä nostettu kilpirauhaslääkitystä, mutta 3 viikon kuluttua pitäisi mennä taas
verikokeisiin. Kävin tällä viikolla ja arvot olivat kyllä nousseet joulukuun arvoihin verrattuna.
Minulla nyt TSH 2,9 ja T4V 17.
Kyselin VL:n lääkäriltä kun siellä tällä viikolla kävimme asiasta, hän sanoi että ei vielä lähtisi
nostamaan lääkitystä. Soitan ensi viikolla neuvolaan ja kyselen mitä siellä ovat mieltä.
Ja ensi viikolla lopetan sen kortisonin, niin sitten voisi nostaa tuota Thyroxin annosta.
Mukava viikonloppua teille kaikille !!
T.maariaa
:hug:
Yksi kyytiläinen matkassa, muut olivat "tapansa mukaan" kupsahdelleet matkan varrelle..
Onnellinen olen tästäkin mahdollisuudesta, eikun piinailemaan!
Onnittelut Chloelle!
Onnellinen olen tästäkin mahdollisuudesta, eikun piinailemaan!
Onnittelut Chloelle!
Hei! Mahtuuko vielä pinoonne mukaan? Olen lueskellut toukokuun ivf/icsi -pinoa, mutta tämä seura tuntuisi omimmalta.
Vuosien yrittämisen ja erinnäisten toimenpiteiden jälkeen toisen IVF:n punktio 12.5 ja mahdollinen siirto 14.5. En tällä kerralla ole sallinut itseni pysähtyä pohtimaan lapsettomuuttamme, mutta punktion lähestyessä huomaan hakeutuvani seuraamaan keskustelua.
Onnittelut Chloelle!
:flower: :flower:
Vuosien yrittämisen ja erinnäisten toimenpiteiden jälkeen toisen IVF:n punktio 12.5 ja mahdollinen siirto 14.5. En tällä kerralla ole sallinut itseni pysähtyä pohtimaan lapsettomuuttamme, mutta punktion lähestyessä huomaan hakeutuvani seuraamaan keskustelua.
Onnittelut Chloelle!
:flower: :flower:
Päivittäkää tietojanne, erityisesti uudet. Tiki, tervetuloa pinoon! Onpa ihanaa, että plussanneitakin on vihdoin listalla!
Listamme
Vaahtokarkki 36/34 v / yritystä 6/2007 /selittämätön, kilpirauhasen vajaatoiminta, 3xICSI, 1 PAS, josta +, kesken viikolla 8+2. 3. ICSI menossa.
Jäyhis 36/35 v / yritystä 11/2006 / rakenteelliset viat ja miehen laiskat simpat. Kolmannen ICSI:n viimeinen PAS tulossa joskus...
Hillevi 44/45v / yritystä 2003 / ikä + kipirauhasen vajaatoiminta / 3 IUI, 2 IVF omilla ja 1 IVF lahjamunasoluilla, kaikista negaa. 2 IVF lahjamunasoluilla: KM rv.9. PAS keväällä.
Saara10 41/44 v / yritystä kevät/2007 / miehen simpat / 1 ICSI-hoito lokakuussa, haamuplussa, 2 ICSI suunnitteilla
Jannika07 38v/34v / yritystä kevät /2003/lievä PCO(kierto epäsäännöllinen) , mies kunnossa/ 3IU, 1IVF , 6PAS/KU 08/07 ja KM 02/08
2IVF alk 21.4 -->siirto EHKÄ vkolla 21
maaria 38(39)/37 v /yritystä 03/04 / kilpirauhasen vajaatoiminta ja miehellä vähänlaisesti normaali muotoisi siitiöitä, selittämättömiä, hoidot v. 2005
Sitruunapommi 37/45v / luomuilua vuodesta1992 / Hoitoihin 2002 / simpat / 4 X ICSI, pitkällä kaavalla / 1 Tyttö / 1 hyperi / 4 X PAS joista aina nega / PAS hormonihoidoilla vko:lla 37 / siirto suoritettu 9.9.2008
Sinivatukka 39/36v / yritystä 2004 / Miehellä huippulaatuiset simpat ja itselläkin kaiken pitäisi olla ok / km 2004, 2005 /hoidot 2006 7 IUI 3 tuulimunaa / eka IVF vko 41, nega, 1olki pakkaseen/pas 2.12.nega.
Snow White 38/39 v. / yritystä vuodesta 2002 / 6 ivf/icsiä pitkillä kaavoilla vuosina 2003-2007, joista yksi lapsi sekä alkuraskauden KM / miehellä heikohko sperma ja minulla huono vaste stimulaatiolle (ei koskaan mitään pakkaseen) / seuraava yritys ensi vuoden puolella?
Kris 35v. Yritystä ainakin 3 vuotta./Hoidot 2007 alk./ 3. IVF alkaa/ Lyhyt kaava jatkuu/ miehellä heikohkot simpat ja vähäinen määrä, itselläni ei selkeää syytä.
saru69 39/36v. Yritystä 4-vuotta, joista reilu vuosi hoitoja: takana yksi inssi=nega ja 1. IVF alkanut syyskuussa.
Vesiheinä 38/42. Lievä PCO, mies OK. Takana yritystä 9-vuotta ja lukuisia inssejä, yksi km. Ensimmäisestä IVF:stä menneeltä syksyltä plussa=tuulimuna. Seuraavaksi PAS helmikuussa 2009.
Tikru 38/36. Endometrioosi taustaa. Yritys aloitettu elokuussa 2004. Yksi inssi ja kolme IVF-hoitokierrosta. Ensimmäinen plussa viimeisestä hoidosta.
Electra 41v/43v Hoidoissa keväästä 2007, miehellä vähän ja laiskoja siittiöitä, DFI 35, omat kilpirauhasarvot koholla. 1. ICSI 2 pv. ikäiset alkiot -> kaikki negaa (tuore + 2 PAS), 2. ICSI 3 pv. ikäiset alkiot eivät elinkelpoisia. 3. ICSI menossa, pitkä kaava.
Sitronella 35/41/ 4. vuosi yritystä alkoi juuri, hoidoissa 12/06 alkaen, pco tyyppiset munasarjat, toinen tuuba tukossa, ei omaa kiertoa/mies ok/1xIUI -> nega/1. IVF: vain 1 kypsä solu + hyperi -> nega/2. IVF: ei yhtään solua + endolöydös, odotellaan maaliskuun IVF -hoitoa
Hiiripöllö 36 v, yritystä 2,5 vuotta. Takana on kaksi IVF:ää, molemmista plussa ja varhainen keskenmeno. Ensimmäisestä viikolla 6, toisesta heti plussan jälkeen. Kolmas suunniteltu IVF muuttui inseminaatioksi.
Vilhelmiina72: hoidoissa 12/06 asti, kuudes ivf-icsi hoito alkamassa. Häikkää miehen siittiöissä, hyytymistekijöissä ja vasta-aineissa.. Taustalla 4 negaa ja yksi km 6 rv.
Chloe70: 39/42, yritystä alkaen 2002, ICSI+PAS+ERO 2004-2005, uudelleen yritystä uuden miehen kanssa alkaen 2007, miehen siittiöissä jonkun verran häikkää, 3/2009 1. IUI = nega, huhtikuussa 2. IUI, varattu aika IVF elokuu
Mustaruusu
LadyGray
tiki-71
Plussanneet
Maaria
Vaahtokarkki
Chloe70
Listamme
Vaahtokarkki 36/34 v / yritystä 6/2007 /selittämätön, kilpirauhasen vajaatoiminta, 3xICSI, 1 PAS, josta +, kesken viikolla 8+2. 3. ICSI menossa.
Jäyhis 36/35 v / yritystä 11/2006 / rakenteelliset viat ja miehen laiskat simpat. Kolmannen ICSI:n viimeinen PAS tulossa joskus...
Hillevi 44/45v / yritystä 2003 / ikä + kipirauhasen vajaatoiminta / 3 IUI, 2 IVF omilla ja 1 IVF lahjamunasoluilla, kaikista negaa. 2 IVF lahjamunasoluilla: KM rv.9. PAS keväällä.
Saara10 41/44 v / yritystä kevät/2007 / miehen simpat / 1 ICSI-hoito lokakuussa, haamuplussa, 2 ICSI suunnitteilla
Jannika07 38v/34v / yritystä kevät /2003/lievä PCO(kierto epäsäännöllinen) , mies kunnossa/ 3IU, 1IVF , 6PAS/KU 08/07 ja KM 02/08
2IVF alk 21.4 -->siirto EHKÄ vkolla 21
maaria 38(39)/37 v /yritystä 03/04 / kilpirauhasen vajaatoiminta ja miehellä vähänlaisesti normaali muotoisi siitiöitä, selittämättömiä, hoidot v. 2005
Sitruunapommi 37/45v / luomuilua vuodesta1992 / Hoitoihin 2002 / simpat / 4 X ICSI, pitkällä kaavalla / 1 Tyttö / 1 hyperi / 4 X PAS joista aina nega / PAS hormonihoidoilla vko:lla 37 / siirto suoritettu 9.9.2008
Sinivatukka 39/36v / yritystä 2004 / Miehellä huippulaatuiset simpat ja itselläkin kaiken pitäisi olla ok / km 2004, 2005 /hoidot 2006 7 IUI 3 tuulimunaa / eka IVF vko 41, nega, 1olki pakkaseen/pas 2.12.nega.
Snow White 38/39 v. / yritystä vuodesta 2002 / 6 ivf/icsiä pitkillä kaavoilla vuosina 2003-2007, joista yksi lapsi sekä alkuraskauden KM / miehellä heikohko sperma ja minulla huono vaste stimulaatiolle (ei koskaan mitään pakkaseen) / seuraava yritys ensi vuoden puolella?
Kris 35v. Yritystä ainakin 3 vuotta./Hoidot 2007 alk./ 3. IVF alkaa/ Lyhyt kaava jatkuu/ miehellä heikohkot simpat ja vähäinen määrä, itselläni ei selkeää syytä.
saru69 39/36v. Yritystä 4-vuotta, joista reilu vuosi hoitoja: takana yksi inssi=nega ja 1. IVF alkanut syyskuussa.
Vesiheinä 38/42. Lievä PCO, mies OK. Takana yritystä 9-vuotta ja lukuisia inssejä, yksi km. Ensimmäisestä IVF:stä menneeltä syksyltä plussa=tuulimuna. Seuraavaksi PAS helmikuussa 2009.
Tikru 38/36. Endometrioosi taustaa. Yritys aloitettu elokuussa 2004. Yksi inssi ja kolme IVF-hoitokierrosta. Ensimmäinen plussa viimeisestä hoidosta.
Electra 41v/43v Hoidoissa keväästä 2007, miehellä vähän ja laiskoja siittiöitä, DFI 35, omat kilpirauhasarvot koholla. 1. ICSI 2 pv. ikäiset alkiot -> kaikki negaa (tuore + 2 PAS), 2. ICSI 3 pv. ikäiset alkiot eivät elinkelpoisia. 3. ICSI menossa, pitkä kaava.
Sitronella 35/41/ 4. vuosi yritystä alkoi juuri, hoidoissa 12/06 alkaen, pco tyyppiset munasarjat, toinen tuuba tukossa, ei omaa kiertoa/mies ok/1xIUI -> nega/1. IVF: vain 1 kypsä solu + hyperi -> nega/2. IVF: ei yhtään solua + endolöydös, odotellaan maaliskuun IVF -hoitoa
Hiiripöllö 36 v, yritystä 2,5 vuotta. Takana on kaksi IVF:ää, molemmista plussa ja varhainen keskenmeno. Ensimmäisestä viikolla 6, toisesta heti plussan jälkeen. Kolmas suunniteltu IVF muuttui inseminaatioksi.
Vilhelmiina72: hoidoissa 12/06 asti, kuudes ivf-icsi hoito alkamassa. Häikkää miehen siittiöissä, hyytymistekijöissä ja vasta-aineissa.. Taustalla 4 negaa ja yksi km 6 rv.
Chloe70: 39/42, yritystä alkaen 2002, ICSI+PAS+ERO 2004-2005, uudelleen yritystä uuden miehen kanssa alkaen 2007, miehen siittiöissä jonkun verran häikkää, 3/2009 1. IUI = nega, huhtikuussa 2. IUI, varattu aika IVF elokuu
Mustaruusu
LadyGray
tiki-71
Maaria
Vaahtokarkki
Chloe70
vilhelmiina - Hienoa, että kyytilänen on nyt matkassa :flower:
tiki71 - tervetuloa joukkoon :hug:
ON - Kysymystä pukkaa: Naikkarin ultraukset IVF-hoidoissa pistää mietityttämään kun ensi-maanantaina on VAIN labra koe ja ainut ultraus sitten pe 15.5 jolloin päätetään punkio päivä eli siis mistä ne tietää paljonko niitä kasvaa kun eivät ultraa olleenkaan tässä välissä eli pistelen 10pvää puregonia ja sitten ultra...Onko kaikilla ollut näin?
Kun viimeksi yksityisellä ultrattiin 2 pvän välein ja niitähän sitten kasvoikin HIRVEESTI ja sain sairalomaa monta päivää jo ennen punktiota. Eihän ne tiedä miten tasalaatuisesti kasvavat jne. kun eivät ultraa. Mulla on hirvee pelko siitä että niitä tulee taas liikaa ja joudun hyperin takia tiputukseen sairaalaan kuten viimeksi
Alavatsaa välillä nipistelee ja vasta 3pvä puregonia takana..mitä se on kun olen pistellyt vielä 7pvää, kysyn vaan :|
-Jannika-
tiki71 - tervetuloa joukkoon :hug:
ON - Kysymystä pukkaa: Naikkarin ultraukset IVF-hoidoissa pistää mietityttämään kun ensi-maanantaina on VAIN labra koe ja ainut ultraus sitten pe 15.5 jolloin päätetään punkio päivä eli siis mistä ne tietää paljonko niitä kasvaa kun eivät ultraa olleenkaan tässä välissä eli pistelen 10pvää puregonia ja sitten ultra...Onko kaikilla ollut näin?
Kun viimeksi yksityisellä ultrattiin 2 pvän välein ja niitähän sitten kasvoikin HIRVEESTI ja sain sairalomaa monta päivää jo ennen punktiota. Eihän ne tiedä miten tasalaatuisesti kasvavat jne. kun eivät ultraa. Mulla on hirvee pelko siitä että niitä tulee taas liikaa ja joudun hyperin takia tiputukseen sairaalaan kuten viimeksi
Alavatsaa välillä nipistelee ja vasta 3pvä puregonia takana..mitä se on kun olen pistellyt vielä 7pvää, kysyn vaan :|
-Jannika-
Alkuperäinen kirjoittaja Electra:Päivittäkää tietojanne, erityisesti uudet. Tiki, tervetuloa pinoon! Onpa ihanaa, että plussanneitakin on vihdoin listalla!
Listamme
Vaahtokarkki 36/34 v / yritystä 6/2007 /selittämätön, kilpirauhasen vajaatoiminta, 3xICSI, 1 PAS, josta +, kesken viikolla 8+2. 3. ICSI menossa.
Jäyhis 36/35 v / yritystä 11/2006 / rakenteelliset viat ja miehen laiskat simpat. Kolmannen ICSI:n viimeinen PAS tulossa joskus...
Hillevi 44/45v / yritystä 2003 / ikä + kipirauhasen vajaatoiminta / 3 IUI, 2 IVF omilla ja 1 IVF lahjamunasoluilla, kaikista negaa. 2 IVF lahjamunasoluilla: KM rv.9. PAS keväällä.
Saara10 41/44 v / yritystä kevät/2007 / miehen simpat / 1 ICSI-hoito lokakuussa, haamuplussa, 2 ICSI suunnitteilla
Jannika07 38v/34v / yritystä kevät /2003/lievä PCO(kierto epäsäännöllinen) , mies kunnossa/ 3IU, 1IVF , 6PAS/KU 08/07 ja KM 02/08
2IVF alk 21.4 -->siirto EHKÄ vkolla 21
maaria 38(39)/37 v /yritystä 03/04 / kilpirauhasen vajaatoiminta ja miehellä vähänlaisesti normaali muotoisi siitiöitä, selittämättömiä, hoidot v. 2005
Sitruunapommi 37/45v / luomuilua vuodesta1992 / Hoitoihin 2002 / simpat / 4 X ICSI, pitkällä kaavalla / 1 Tyttö / 1 hyperi / 4 X PAS joista aina nega / PAS hormonihoidoilla vko:lla 37 / siirto suoritettu 9.9.2008
Sinivatukka 39/36v / yritystä 2004 / Miehellä huippulaatuiset simpat ja itselläkin kaiken pitäisi olla ok / km 2004, 2005 /hoidot 2006 7 IUI 3 tuulimunaa / eka IVF vko 41, nega, 1olki pakkaseen/pas 2.12.nega.
Snow White 38/39 v. / yritystä vuodesta 2002 / 6 ivf/icsiä pitkillä kaavoilla vuosina 2003-2007, joista yksi lapsi sekä alkuraskauden KM / miehellä heikohko sperma ja minulla huono vaste stimulaatiolle (ei koskaan mitään pakkaseen) / seuraava yritys ensi vuoden puolella?
Kris 35v. Yritystä ainakin 3 vuotta./Hoidot 2007 alk./ 3. IVF alkaa/ Lyhyt kaava jatkuu/ miehellä heikohkot simpat ja vähäinen määrä, itselläni ei selkeää syytä.
saru69 39/36v. Yritystä 4-vuotta, joista reilu vuosi hoitoja: takana yksi inssi=nega ja 1. IVF alkanut syyskuussa.
Vesiheinä 38/42. Lievä PCO, mies OK. Takana yritystä 9-vuotta ja lukuisia inssejä, yksi km. Ensimmäisestä IVF:stä menneeltä syksyltä plussa=tuulimuna. Seuraavaksi PAS helmikuussa 2009.
Tikru 38/36. Endometrioosi taustaa. Yritys aloitettu elokuussa 2004. Yksi inssi ja kolme IVF-hoitokierrosta. Ensimmäinen plussa viimeisestä hoidosta.
Electra 41v/43v Hoidoissa keväästä 2007, miehellä vähän ja laiskoja siittiöitä, DFI 35, omat kilpirauhasarvot koholla. 1. ICSI 2 pv. ikäiset alkiot -> kaikki negaa (tuore + 2 PAS), 2. ICSI 3 pv. ikäiset alkiot eivät elinkelpoisia. 3. ICSI menossa, pitkä kaava.
Sitronella 35/41/ 4. vuosi yritystä alkoi juuri, hoidoissa 12/06 alkaen, pco tyyppiset munasarjat, toinen tuuba tukossa, ei omaa kiertoa/mies ok/1xIUI -> nega/1. IVF: vain 1 kypsä solu + hyperi -> nega/2. IVF: ei yhtään solua + endolöydös, odotellaan maaliskuun IVF -hoitoa
Hiiripöllö 36 v, yritystä 2,5 vuotta. Takana on kaksi IVF:ää, molemmista plussa ja varhainen keskenmeno. Ensimmäisestä viikolla 6, toisesta heti plussan jälkeen. Kolmas suunniteltu IVF muuttui inseminaatioksi.
Vilhelmiina72: hoidoissa 12/06 asti, kuudes ivf-icsi hoito alkamassa. Häikkää miehen siittiöissä, hyytymistekijöissä ja vasta-aineissa.. Taustalla 4 negaa ja yksi km 6 rv.
Chloe70: 39/42, yritystä alkaen 2002, ICSI+PAS+ERO 2004-2005, uudelleen yritystä uuden miehen kanssa alkaen 2007, miehen siittiöissä jonkun verran häikkää, 3/2009 1. IUI = nega, huhtikuussa 2. IUI, varattu aika IVF elokuu
Mustaruusu
LadyGray
tiki-71:38/40, yritystä alkaen 2005, Endometrioosi taustaa sekä heilahteluja FSH tasoissa,miehen siittiöissä hieman häikkää, IUI ja ensimmäinen IVF 2008, 2 x PAS 2008/2009 ,taustalla siisi 4 negaa, 2. IVF punktio 12.5 ja siirto 14.5.
Plussanneet
Maaria
Vaahtokarkki
Chloe70
Tervetuloa uusille tulokkaille puolestani! :wave:
Ensiksi lämpöiset onnittelurutistukset Vaahtikselle ja Chloelle. Ei voisi ihanampia uutisia enää lukea, kun tulee pitkästä aikaa palstailemaan! :heart:
Täällähän on käyty mielenkiintoista ja tärkeää keskustelua. Meillä jokaisella on omat keinomme selviytyä lapsettomuuden kriisistä. Minusta molemmilla, Mustiksella että Chloella, oli hienosti kuvailtuja ajatuksia. Itsestäni tuntuu, etten usein edes pysty kuvailemaan sanoin omia tuntemuksiani, mutta silti löysin molempien kirjoituksista niin tutun tuntuisia asioita. Kiitos teille, kun kävitte tuon keskustelun. Luin kyynelsilmin molempien kannanottoja ja minusta tuntui liikuttavalta, miten omilta ajatuksiltani kirjoituksenne tuntuivatkaan! Jotenkin minua lohduttaa suunnattomasti, kun tiedän että nämä ajatukset ja tuntemukset yhdistävät meitä, vaikka samalla suren myös sitä, miksi juuri tämän vaikean asian täytyy meitä yhdistää :ashamed:
Omat tuntemukseni vaihtelevat suuresta epäonnistumisen tunteesta orastavaan positiivisuuteen. Jokainen hoito on tuntunut edellistä pahemmalta negaamisvaiheessa. Piinapäivillä haluan ja jaksan aina uskoa onnistumiseemme; meille on aina annettu hyvin positiivinen onnistumisnäkymä lääkäreiden puolelta. Ja sitä pahemmalta on myös negaaminen tuntunut. Mietin, miten jotkut jaksavat käydä läpi kuusikin IVF/ICSI -hoitoa. Jaksammeko me? Mietin, missä vaiheessa pitäisi lopettaa ja hyväksyä lapsettomuus. Sitten taas ajattelen, että mitä jos seuraava hoito onnistuisikin. Emme pysty miehen kanssa tekemään päätöstä hoitojen lopettamisesta... Jos meille sanottaisiin, että olemme "toivottomia" tapauksia, eikä kertakaikkiaan kannata yrittää enää, niin se luultavasti helpottaisi päätöksen tekoa. Mutta nyt tilanne on juuri päinvastainen, emmekä voi lopettaa vaikka välillä haluaisimmekin.
Mietin usein myös tuota, mitä Mustaruusu puolisoineen on käynyt läpi. Meiltä ei ole tutkittu kromosomeja eikä siittiöiden DNA:ta. Olisi niin helpottavaa jos ne olisi tutkittu ja sieltä löydetty jokin vika. Lopetuspäätös olisi silloin varmaankin suhteellisen helppo tehdä tai päätös siirtyä luovutettuihin soluihin. Tuntuu pahalta, että käymme mahdollisesti läpi useita hoitoja ja lopulta selviää juuri joku tuollainen vaikea DNA-fragmantaatio... Jos tuollaiset syyt tiedettäisiin alusta saakka, säästettäisi paljon ihmisten henkisiä voimavaroja.
Vaikka elämäni ei ole ollut muutenkaan kovin helppoa ennen lapsettomuutta, niin koen tämän kaikkein vaikeimmaksi asiaksi elämässäni. Olen ollut aikaisemminkin hyvin tietoinen siitä, että harvoin elämässä asiat menee niin kuin minä haluan. Olen kokenut lapsettomuuden vähän niin kuin viimeiseksi niitiksi arkkuun. Kaikki on niin suhteellista... Koen aika-ajoin itseni niin itsekkääksi kun pyöriskelen pelkissä omissa lapsettomuustuskissani ja havahdun ajatukseen, että olemmehan sentään miehen kanssa muuten terveitä. Sen jälkeen koen huonoa omaatuntoa siitä, etten osaa arvostaa tarpeeksi pelkkää terveyttä...Vaikeaa välillä tasapainoilla omien ajatustensa ja tunteidensa kanssa.
Olen miettinyt myös usein, mitä pahaa olen tehnyt, ettei minulle suoda onnea äitiydestä. Tiedän, ettei elämällä ole mitään suurempaa tarkoitusta, olenhan sen jo nähnyt työnikin kautta. Välillä on niin vaikeaa olla katkeroitumatta. Työstän katkeroitumista jatkuvasti mielessäni. Minun on pakko, muuten en jaksaisi. Jaksan kuitenkin vilpittömästi iloita työpaikan vauvauutisista, kun tiedän että vauva on haluttu, odotettu ja rakastettu. Välinpitämättömille vanhemmille minulle ei yksinkertaisesti riitä myötätuntoa ja ymmärrystä missään tapauksessa, koska mielestäni he eivät ole ansainneet lapsiaan jos antavat heidän kärsiä ja kasvaa vailla rakkautta ja huolenpitoa. Valitettavasti näen tällaisia vanhempia aika usein ja se laittaa mieleni aika ajoin katkeroitumaan hivittävissä määrin.
Haluan minäkin kiittää teitä kaikkia ihania, vahvoja ja rohkeita naisia. Olen saanut ja tulen saamaan teiltä niin suunnattomasti tukea ja lohtua tällä kivikkoisella tiellä.
Ihanaa, kesä tulee! Nautitaan kaikki tulevista aurinkoisista päivistä ja annetaan auringon voimasäteiden kertyä itseemme! Jaksuja kaikille!
=)
Ensiksi lämpöiset onnittelurutistukset Vaahtikselle ja Chloelle. Ei voisi ihanampia uutisia enää lukea, kun tulee pitkästä aikaa palstailemaan! :heart:
Täällähän on käyty mielenkiintoista ja tärkeää keskustelua. Meillä jokaisella on omat keinomme selviytyä lapsettomuuden kriisistä. Minusta molemmilla, Mustiksella että Chloella, oli hienosti kuvailtuja ajatuksia. Itsestäni tuntuu, etten usein edes pysty kuvailemaan sanoin omia tuntemuksiani, mutta silti löysin molempien kirjoituksista niin tutun tuntuisia asioita. Kiitos teille, kun kävitte tuon keskustelun. Luin kyynelsilmin molempien kannanottoja ja minusta tuntui liikuttavalta, miten omilta ajatuksiltani kirjoituksenne tuntuivatkaan! Jotenkin minua lohduttaa suunnattomasti, kun tiedän että nämä ajatukset ja tuntemukset yhdistävät meitä, vaikka samalla suren myös sitä, miksi juuri tämän vaikean asian täytyy meitä yhdistää :ashamed:
Omat tuntemukseni vaihtelevat suuresta epäonnistumisen tunteesta orastavaan positiivisuuteen. Jokainen hoito on tuntunut edellistä pahemmalta negaamisvaiheessa. Piinapäivillä haluan ja jaksan aina uskoa onnistumiseemme; meille on aina annettu hyvin positiivinen onnistumisnäkymä lääkäreiden puolelta. Ja sitä pahemmalta on myös negaaminen tuntunut. Mietin, miten jotkut jaksavat käydä läpi kuusikin IVF/ICSI -hoitoa. Jaksammeko me? Mietin, missä vaiheessa pitäisi lopettaa ja hyväksyä lapsettomuus. Sitten taas ajattelen, että mitä jos seuraava hoito onnistuisikin. Emme pysty miehen kanssa tekemään päätöstä hoitojen lopettamisesta... Jos meille sanottaisiin, että olemme "toivottomia" tapauksia, eikä kertakaikkiaan kannata yrittää enää, niin se luultavasti helpottaisi päätöksen tekoa. Mutta nyt tilanne on juuri päinvastainen, emmekä voi lopettaa vaikka välillä haluaisimmekin.
Mietin usein myös tuota, mitä Mustaruusu puolisoineen on käynyt läpi. Meiltä ei ole tutkittu kromosomeja eikä siittiöiden DNA:ta. Olisi niin helpottavaa jos ne olisi tutkittu ja sieltä löydetty jokin vika. Lopetuspäätös olisi silloin varmaankin suhteellisen helppo tehdä tai päätös siirtyä luovutettuihin soluihin. Tuntuu pahalta, että käymme mahdollisesti läpi useita hoitoja ja lopulta selviää juuri joku tuollainen vaikea DNA-fragmantaatio... Jos tuollaiset syyt tiedettäisiin alusta saakka, säästettäisi paljon ihmisten henkisiä voimavaroja.
Vaikka elämäni ei ole ollut muutenkaan kovin helppoa ennen lapsettomuutta, niin koen tämän kaikkein vaikeimmaksi asiaksi elämässäni. Olen ollut aikaisemminkin hyvin tietoinen siitä, että harvoin elämässä asiat menee niin kuin minä haluan. Olen kokenut lapsettomuuden vähän niin kuin viimeiseksi niitiksi arkkuun. Kaikki on niin suhteellista... Koen aika-ajoin itseni niin itsekkääksi kun pyöriskelen pelkissä omissa lapsettomuustuskissani ja havahdun ajatukseen, että olemmehan sentään miehen kanssa muuten terveitä. Sen jälkeen koen huonoa omaatuntoa siitä, etten osaa arvostaa tarpeeksi pelkkää terveyttä...Vaikeaa välillä tasapainoilla omien ajatustensa ja tunteidensa kanssa.
Olen miettinyt myös usein, mitä pahaa olen tehnyt, ettei minulle suoda onnea äitiydestä. Tiedän, ettei elämällä ole mitään suurempaa tarkoitusta, olenhan sen jo nähnyt työnikin kautta. Välillä on niin vaikeaa olla katkeroitumatta. Työstän katkeroitumista jatkuvasti mielessäni. Minun on pakko, muuten en jaksaisi. Jaksan kuitenkin vilpittömästi iloita työpaikan vauvauutisista, kun tiedän että vauva on haluttu, odotettu ja rakastettu. Välinpitämättömille vanhemmille minulle ei yksinkertaisesti riitä myötätuntoa ja ymmärrystä missään tapauksessa, koska mielestäni he eivät ole ansainneet lapsiaan jos antavat heidän kärsiä ja kasvaa vailla rakkautta ja huolenpitoa. Valitettavasti näen tällaisia vanhempia aika usein ja se laittaa mieleni aika ajoin katkeroitumaan hivittävissä määrin.
Haluan minäkin kiittää teitä kaikkia ihania, vahvoja ja rohkeita naisia. Olen saanut ja tulen saamaan teiltä niin suunnattomasti tukea ja lohtua tällä kivikkoisella tiellä.
Ihanaa, kesä tulee! Nautitaan kaikki tulevista aurinkoisista päivistä ja annetaan auringon voimasäteiden kertyä itseemme! Jaksuja kaikille!
=)
Tässä vain omanapaisesti: Aamulla klo7 jälkeen kävin Naikkarilla labrassa ja äsken soittivat että tulos oli 1,17..Olin että jaaha ja mikä tulos tämä sitten oli kun ei ollut mitään hajua minkä kokeen ottivat..eli tämä näytti miten munasarjat reagoi Puregon annostukseen..ja kuulemma vaste oli hyvä joten jatkan 125ui pvässä ja pe aamulla on sitten ultra..
Välillä pikkasen vihlasee varsinkin vasemmalle mutta muuten olo ihan ookoo..Päänsärky on hellittänyt kun sumutteluja ei enää tartte kuin 1 suihkaus iltaisin ja aamuisin.
Että tälläistä tänne..Perjantaina olen sitten viisaampi...
-Jannika-
Välillä pikkasen vihlasee varsinkin vasemmalle mutta muuten olo ihan ookoo..Päänsärky on hellittänyt kun sumutteluja ei enää tartte kuin 1 suihkaus iltaisin ja aamuisin.
Että tälläistä tänne..Perjantaina olen sitten viisaampi...
-Jannika-
No niin..huomenna siis punktiopäivä. Odotettavissa n. 6 munasolua, jos kaikki saadaan saalistettua. Pistämme yhdellä paremmaksi kuin ensimmäisessä IVF:ssä. Vatsa kuin patarumpu eikä olo muutenkaan kehuttava. Ehkäpä huomisen jälkeen helpottaa...
Jäyhis osuit asian ytimeen. Itsellä kovasti samanlaiset tuntemukset. Kaikesta huolimatta koitetaan jaksaa! (Vaikka taivaalta näyttääkin tulevan rakeita )
-tiki-
Jäyhis osuit asian ytimeen. Itsellä kovasti samanlaiset tuntemukset. Kaikesta huolimatta koitetaan jaksaa! (Vaikka taivaalta näyttääkin tulevan rakeita
)-tiki-