Kiitos onnitteluista Hillevi, Vaahtokarkki, Jannika, Maaria, Tiki, Vilhelmiina ja Jäyhis.
Tuntuu ihan kummalta lukea, kun omaa nimimerkkiä onnitellaan, kun Verkkiksellä parisen vuotta pyöriessäni minä olin aina se onnittelija enkä koskaan onniteltava.
Eilen mulle tehtiin eka veritesti, kun raskaustestin viivat ei olleet kovin vahvoja ja hcg oli 175 pp 17. Hoitajan mukaan "matalahko", mutta kun ei tiedä kiinnittymisajankohdasta voi olla ihan ok ja raskaana olen, kunnes toisin todistetaan. Mikä sinänsä on aivan uskomatonta. Uskomattomat ilon tunteet vaihtelee pelkojen ja epävarmuuden kanssa monta kertaa päivässä. Pelkään vuodon alkavan, koska mulla on menkkamaisia kipuja. Tosin muitakin oireita on ollut kuten äklötystä ja rintojen arkuutta. Joka tapauksessa eka ultra on varattu 1.6.
Vaahtis ja Maaria, mitkäs on teidän kuulumiset? Onko hcg:tä mitattu kummallakaan alussa, koska ultra Vaahtis?
:heart: :heart: :heart: :heart:
Jäyhis, kyllähän sinäkin kuvaat todella hyvin ajatuksiasi lapsettomuudesta. :hug: Tärkeitä asioita pohdit, etkä varmastikaan ole tehnyt yhtään mitään ansaitaksesi lapsettomuuttasi kuten kirjoitat. Elämässä vain kerta kaikkiaan on niin paljon veristä vääryyttä ja epäoikeudenmukaisuutta. Samojen kysymysten edessä olen ollut lukuisia kertoja. Ainoa lohtu on, että kuitenkin 80 % ennemmin tai myöhemmin saa hoidoilla lapsen ja uskon teilläkin vielä olevan hyvät mahdollisuudet. Uuvuttavinta ja kipeintä on juuri se, ettei lopputulosta voi tietää ennalta. Pitää vain uskoa mahdollisuuteen ja toivoa. Lapsettomuuden kipukin muuttuu ja hellittää otettaan ajan myötä. Se ei katoa, mutta sen kanssa oppii elämään. Näin sanoisin, sillä 6 vuotta itse aktiivisesti prosessoin tätä asiaa ja juuri kun ajattelin, ettei ole maailmanloppu, jos ei lasta tule, niin silloin tulin ensimmäistä kertaa elämässäni raskaaksi. Ja minullekin lapsettomuus on ollut kipein kokemani asia.
Paljon voimia sinulle!
:heart: :heart: :hug:
Tuntuu ihan kummalta lukea, kun omaa nimimerkkiä onnitellaan, kun Verkkiksellä parisen vuotta pyöriessäni minä olin aina se onnittelija enkä koskaan onniteltava.
Eilen mulle tehtiin eka veritesti, kun raskaustestin viivat ei olleet kovin vahvoja ja hcg oli 175 pp 17. Hoitajan mukaan "matalahko", mutta kun ei tiedä kiinnittymisajankohdasta voi olla ihan ok ja raskaana olen, kunnes toisin todistetaan. Mikä sinänsä on aivan uskomatonta. Uskomattomat ilon tunteet vaihtelee pelkojen ja epävarmuuden kanssa monta kertaa päivässä. Pelkään vuodon alkavan, koska mulla on menkkamaisia kipuja. Tosin muitakin oireita on ollut kuten äklötystä ja rintojen arkuutta. Joka tapauksessa eka ultra on varattu 1.6.
Vaahtis ja Maaria, mitkäs on teidän kuulumiset? Onko hcg:tä mitattu kummallakaan alussa, koska ultra Vaahtis?
:heart: :heart: :heart: :heart:
Jäyhis, kyllähän sinäkin kuvaat todella hyvin ajatuksiasi lapsettomuudesta. :hug: Tärkeitä asioita pohdit, etkä varmastikaan ole tehnyt yhtään mitään ansaitaksesi lapsettomuuttasi kuten kirjoitat. Elämässä vain kerta kaikkiaan on niin paljon veristä vääryyttä ja epäoikeudenmukaisuutta. Samojen kysymysten edessä olen ollut lukuisia kertoja. Ainoa lohtu on, että kuitenkin 80 % ennemmin tai myöhemmin saa hoidoilla lapsen ja uskon teilläkin vielä olevan hyvät mahdollisuudet. Uuvuttavinta ja kipeintä on juuri se, ettei lopputulosta voi tietää ennalta. Pitää vain uskoa mahdollisuuteen ja toivoa. Lapsettomuuden kipukin muuttuu ja hellittää otettaan ajan myötä. Se ei katoa, mutta sen kanssa oppii elämään. Näin sanoisin, sillä 6 vuotta itse aktiivisesti prosessoin tätä asiaa ja juuri kun ajattelin, ettei ole maailmanloppu, jos ei lasta tule, niin silloin tulin ensimmäistä kertaa elämässäni raskaaksi. Ja minullekin lapsettomuus on ollut kipein kokemani asia.
Paljon voimia sinulle!
:heart: :heart: :hug: