35+ Lapsettomat

Vilhelmiina, sillä tavalla esimerkkinä selitti DNA-pilkkoutumista, että 15% olisi vielä normaalin rajoissa, 15-30% selvästi koholla (meillä vähän yli) ja 80% olis jo hälyyttävä. Lääkäri ei ottanut kantaa, mistä pilkkoutuminen voisi johtua. Mies on ollut ilman alkoholia ja syönyt paljon hedelmiä ja lisäksi sinkkiä, E-, B- ja C-vitamiinia useamman kuukauden ajan. Siittiöiden liikkuvuus on parantunut paljon. Hän ei ole koskaan tupakoinut, mutta on ollut tissuttelija.

Adoptioon taidetaan olla liian vanhoja. Ei olla oikein sitä vaihtoehtoa perusteellisemmin ajateltu, kun nämä hoidot on vielä kesken. Aika on tainnut meidän kohdalla ajaa sen vaihtoehdon ohi. Jäyhis, sun kannattaa olla ajoissa liikkeellä. Vuodet menee yllättävän nopeasti. Vaikeaa kyllä keskittyä kahteen isoon asiaan yhtä aikaa - ainakaan minulta ei ole onnistunut.

Abortti on asia, johon en osaa sanoa paljoakaan. Ihmisten tilanteet vaihtelee niin paljon, enkä tunne ketään, joka olisi käyttänyt aborttia "ehkäisykeinona", minkä kyllä tuomitsen typeryytenä. Varmaan useimmille abortti on vaikea asia, josta ei muille puhuta ja joka saattaa aiheuttaa häpeää ja syyllisyyttä. Joillekin voi aiheuttaa myös lapsettomuutta.

Tigru, pidän sulle peukkuja :hug:

 

Tigerille tsemppiä piinistelyyn! Oireettomuus voi olla myös hyvä asia. Kyllä muistan lukeneeni, että monella ei ole ollut sitten yhtään mitään oireita, vaikka aikaisemmissa siirrosissa olisikin ollut ja ovat juuri silloin, oireettomina, plussanneet. Plussapyörteitä täältä suunnalta! :heart:

Vielä siitä adoptiosta. Luin tuolta Pelastakaa lapset Ry:n sivuilta, että adoptiovanhempien ei tulisi olla adoptiolasta yli 45 vuotta vanhempia. Lasta saa kotimaanadoptiossa odottaa tällä hetkellä jopa 5-6 vuotta, mutta jokainen tapaus katsotaan erikseen ja syntyneelle lapselle yritetään löytää aina tapauskohtaisesti sopivat vanhemmat, joten aina ei välttämättä tarvitse odottaa sitä kuutta vuotta. Jotkut pariskunnat ovat saaneet lapsen kotiin parin vuoden jonotuksen jälkeen. Pitkistä ajoista silti puhutaan. Ja lapsettomuushoitojenhan tulee olla ohi ennen kuin valmennus adoptiovanhemmaksi alkaa. Lisäksi taitavat velvoittaa käyttämään ehkäisyä, vaikka lapsettomuutta olisi takana 20 vuotta.

Kyllä tämä lapsenkaipuu ottaa välillä kauheat mittasuhteet. Tajusin vasta jälkeen päin, kuinka raivoissani olin siitä IL:n aborttijutusta. Yhdelle ystävällenikin on tehty abortti, enkä osaa hänelle olla yhtään vihainen tai mitään muutakaan. Enka halua ketään tuomita, enhän voi oikeasti tietää mitä kaikkea aborttipäätöksen takana on kaikkiaan ollut. Hävettää, kun tulee tuollaisia tunneryöpsähdyksiä ja pyydän teiltä anteeksi että täällä niitä sitten tilitän teille :ashamed:

Pitäsi vaan osata olla miettimättä vastausta kysymykseen MIKSI? On ihan kuin hieroisi suolaa haavoihin nähdä oman työn kautta lasten hätää ja koko perheiden hätää. Kai tästä täytyy kohta suksia jonkun ammattiauttajan puheille, koska välillä tuntuu niin kauhean vaikealta suhtautua ammattimaisesti tuollasiin tilanteisiin.

Hyvää alkuviikkoa kaikille!

 

Hei vaan, :wave:
Mekin odotellaan dna-testin tuloksia. Onneksi mies sai näytteen aikaseksi, vaan toivottavasti ei ollut liian vanhaa Kyllä minä ainakin olen testin tekemisen kannalla, koska testin tuloksen perusteella voidaan sitten pohtia, että kannattaako esim. meidän kohdalla lähteä vielä neljänteen ivf.hoitoon, vaiko ei.. omilla soluilla. Ja lääkäri oli vielä sitä mieltä, että on myös olemassa lääkitys, jota mahdollisesti kokeiltaisiin miehellä siittiöiden parantamiseksi, riippuen testin tuloksesta.

Onko tosiaan tosi, että adoption hyväksynnän perusteena on lapsettomuushoitojen lopetus tai ehkäisyn käyttäminen.. kuulostaa aika oudolta Kyllä se itsellänikin on välähdellyt mielessä, että jos ei hoidot millään keinoa tuota tulosta.. Lahjasoluistakaan emme kyllä ole mieheni kanssa edes vielä keskustelleet. Meilläkin kyllä ikä tulee jo vastaan.. eikä olla edes naimisissa!

 

Hei vaan naiset ja myöhästynyttä naistenpäivää!

Electra, ymmärrän turhautumisen tuloksen johdosta, mutta liikkuvuushan oli sentään parantunut? Kyllä tuloksista aina masentuu, sitä toivoisi aina hyviä ja helpottavia uutisia. Mutta jos lääkäri on ollut toiveikas hoitojen jaksamisen suhteen, toivottavasti toivo löytyy teillekin vielä yritykseen. Kaiken kaikkiaan tuo DNA-testiasia on kyllä kovin mielenkiintoinen ja jännä, että se on monella ajankohtainen juuri nyt.

Jäyhis, älä yhtään pyytele anteeksi "vuodatusta". Minusta kyllä vertaistuen pitää olla sitä, että saa tuuletta mitä tahansa aiheeseen liittyvää juuri sillä tavalla kun parhaalta tuntuu. Eikä asioista minusta todellakaan tarvitse olla samaa mieltä, jokainen tarkastelee näitä omasta vinkkelistään, oman historiansa, kokemustensa ja katsomuksensa kautta. Sitä paitsi minusta keskustelu on aina hyvästä! Abortti herättää kyllä tunteita. MInulla on ystävä, joka tehnyt abortin avioiiton aikana tultuaan raskaaksi toiselle miehelle. Tämä ystävä myös tuomitsee lapsettomuushoidot, koska hänen mukaansa lapsia tulee jos on tarkoitettu.. Mutta raskauden voi kuitenkin siis keskeyttää. Joten tilanteita ja vastakkainasettelua kyllä aihepiiristä löytyy ja aina ei omat reaktio ole niitä rakentavampia..

Kyllä minunkin käsitykseni mukaan adoptiota varten täytyy lopettaa lapsettomuushoidot ja olla naimisissa. Hoitoja eikä yritystä saa olla, koska ne tietenkin sekoittavat raskauden alkaessa itse prosessin, joka voi olla jo pitkällä. Meillä adoptio on ihan ok vaihtoehto, mutta senkin prosessin pituus arveluttaa. VIelä ei olla kuitenkaan valmiita luopumaan hoidoista. Hullulta myös tuntuu, että menisimme naimisiin tuon ehdon täyttääksemme. Mekään kun emme ole naimisissa..

Omaa hoitonapaa. Saimma tänään myös kromosomitestien tulokset. Normaalit kuten tukostaipumuksetkin. Joten nyt me olemme niin selittämättömiä kun vaan voi olla. Miehen kromosomeja ei tosin tutkittu, koska lääkärimme mukaan miehen kromosomeista löytyy harvoin vikaa, jos laatu on normaali. Ja se DNA-testi, täytyy varmaa jutella. On vaan niin outoa ymmärtää, että mitään ei tapahdu, vaikka kerta kaikkiaan mikään ei selitä miksi alkiot ovat vähän huonoja ja tulosta ei synny.

 

Lapsettomuushoidoissa ja adoptiojonossa ei voi olla yhtäaikaa, tosin en tiedä, voiko siihen n. vuoden kestävään adoptiokartoitukseen mennä jo aikaisemmin. Olen joskus tutkinut adopiosivuja. Nyt löysin tiedon, että Etelä-Afrikassa hyväksyttäisiin vanhemmiksi myös sellaisia, joilla on takana pitkä avoliitto, koska se vastaa paikallista traditionaalista parisuhdetta.

Vanhempien ikärajat vaihtelevat kovasti maittain. Joidenkin maiden kohdalla sanotaan selvästi, että terveet lapset adoptoidaan omassa maassa ja sairaat menevät ulkomaisiin adoptioihin. Joissain maissa HIV testataan lapsesta vasta adoptiopäätöksen jälkeen, toisissa adoptioon annetaan vain lapsia, jotka on todettu HIV-negatiivisiksi.

Adoptioasioiden selvittäminen on iso urakka. Ei siihen pystyisi, jos lapsettomuushoidot on vielä kesken. Tuosta en ole aikaisemin kuullut, että lapsettomuustaustaisilla pitäisi vielä ehkäisykin varmistaa. Sen kyllä ymmärrän, että adoptioprosessi täytyytyy keskeyttää, jos tulee raskaaksi. Adoptiolapsi tarvitsee vähintään yhtä paljon huomiota kuin oma vauva, ellei enemmänkin rikkonaisen taustansa vuoksi. Harva pystyisi rakastamaan adoptoitua ja omaa lasta yhtä paljon, jos ne putkahtaisivat maailmaan yhtä aikaa.

Kris, soittakaa perään klinikalle, jos ei ala vastauksia kuulua ajoissa. Meille tehtiin taas oharit pariin kertaan. Onkohan lama-ajan supistukset jo iskeneet sinnekin, kun palvelu on heikentynyt. Henkilökuntaa on selvästi liian vähän asiakkaisiin nähden. Minä olen jopa ajatellut, että meidät halutaan sieltä pois, kun hoitavat yhteydenpitoa lupauksistaan huolimatta niin huonosti.. Surkeuden keskellä on helppo ajatella vielä surkeampia.

 

Hei,
me ollaan kanssa
Vaahtokarkki selittämättömiä tapauksia. Lääkärit ei osaa sanoa mistä johtuu kun ei onnistu, epäilys on kiinnittymisen puolella. Alkioita tulee ja ne jakautuu ja ovat aina "hyviä/top-luokkaa". Ja siirtoja on tosiaan tehty. Miehen siittiöiden muoto ja liikuvuus on huono mutta ICSI:llä hedelmöittyminen onnistuu...eli ovat kuitenkin sisältä hyviä.

Kuullostaa oudoltä että adoptiojonossa joutuisi lapsettomuustaustalla käyttämään ehkäisyä. No me ei olla siihen ryhtymässä mutta ymmärrän kyllä toisia jotka sitä miettivät. Ja onhan se varmaan niin jos sitten sattuukin tulemaan raskaaksi niin kuinka pystyisi rakastamaan omaa ja adopitiolasta tasavertaisesti, nämä on vaikeita kysymyksiä.

ON: ei edelleenkään oireita . Lähinnä alaselkä on kipeä aivan kuin ennen menkkoja :'( . Olen jo päättänyt että kun nyt näyttää että ei tämä taaskaan onnistunut niin kesällä olen sitten bikinikunnossa. Mulla odottaa kaapissa ihka uudet juoksulenkkarit ja aion ottaa ne käyttöön ja aloittaa juoksemisen taas monen vuoden jälkeen. Se on jotenkin jäänyt näiden hoitorumbien aikana. Suunnittelin jo että taida käydä myös ostamassa uudet farkut joita jo himoitsin pari viikkoa sitten !

Hyviä päivänjatkoja :wave: !

 

Ja taas tummennukset päin :headwall: ...

 

Hei.

Jäyhis, kyllä minunkin mielestäni tänne palstalle voi kaikki omat tuntemuksensa purkaa. Kieltämättä minuakin on riipinyt tapaukset, joissa tuntuu että abortti tehdään ihan vain oman mukavuuden ja typeryyden vuoksi (esim syrjähypyn takia) tai siksi, että juuri ko. hetkellä ei lasta haluta, mutta vuoden päästä kyllä.

Adoptiostakin sen verran, että luullakseni kaikkiin maihin (paitsi nyt tuo Etelä-Afrikka) pitää olla naimisissa. Ja joihinkin maihin tietty aika, esim 2 vuotta ja jos avioliitto ei ole ensimmäinen, peräti 5 vuotta. Meillä adoptio-ajatukset kaatuivat tähän (miehelle toinen liitto ja ihan tuore) ja ikäämme yhdessä + siihen, että olisimme halunneet lapsen sellaisesta maasta , jonka kulttuuri on lähellä mieheni taustaa (ei ole suomalainen) ja näistä maista adoptiot on harvinaisia.

Adoptiolapsen tullessa perheeseen, hänen täytyy olla nuorin vastaanottavan perheen lapsista. Siksi ehkäisy ja hoitojen lopettaminen vaaditaan. Nuorimmalle voidaan taata tarpeeksi huomiota, mitä adoptiolapsi tosiaan paljon tarvitsee. Kokemusten mukaan lapsen sopeutuminen perheeseen vie kuukausissa lapsen ikävuosien verran - vähintään. Ja tuo aika voi olla aika rankkaa, kun lapsi ei vielä luota eikä yhteistä kieltä ole useinkaan ulkomailta adoptoidessa.

Adoptioneuvontaan pääsemiseenkin on jono, pari vuotta sitten pääkaupunkiseudulla vuoden mittainen. Kannattaa ilmoittautua tuohon jonoon, jos tuntuu että adoptio voisi tulevaisuudessa olla vaihtoehto - neuvontaan jonottaessa voi vielä yrittää raskautta.

Tigru, ei minullakaan ollut ennen plussaa piinistellessä juurikaan aiemmasta poikkeavia oireita. Testasinkin kotona vain, koska mies pyysi. Toivotaan parasta testipäivääsi saakka :hug:
On totta, että moni asia jää taustalle, kun näitä hoitoja tehdään. Aina kuitenkin toivoo, että onnistuisi eikä halua sitoutua muihin asioihin sen takia. Osaisipa sitä elää ihan kuten ennenkin ja jos hoito sitten joskus onnistuisi, kyllähän sitten voisi luopua esim. rankoista liikuntalajeista ja järjestellä työkuviot uudelleen jne.

Voimia ihan jokaiselle ja uskoa tulevaisuuteen :heart:
Hillevi

 

Tämä taisi olla tässä.... tuhruvuoto alkoi :snotty: . Olo on jotenkin tyhjä. En ole edes kiukkuinen kuten aiemmilla kerroilla, jotenkin turta, pettynyt joo . Osasin odottaa että ei tämä onnistu, miksi onnistuisi? En tiedä mitä pitäis ajatella. No nyt te neuvotte että älä vielä menetä toivoa, mutta eihän mulle ole edes toivoa ollut ja sorry, mä tunnen oman kroppani niin hyvin että ei se tästä muutu. Me näköjään kuulutaan siihen ryhmään joka ei koskaan lasta saa, en olis uskonut sitä omalle kohdalle hoitoja aloittaessa.

Onneksi pääsen viikonloppuna pois Suomesta ja saan etäisyyttä kaikkeen täällä olevaan. Joka helvetin sukulainen tuntuu olevan raskaana ja tädit laskeskelee mun ikää. Äiti lähtee mukaan lomanviettoon joten en onneksi jää yksin, jolloin voisin vaipua surkuttelemaan omaa oloa. Onpahan muuta ajateltavaa ja on pakko kasata itsensä. Miesparka joutuu nyt yksin olemaan.

Kiitoksia teille tsempityksestä ja mä palailen syksyllä kun alamme tyhjentää pakastinta (taitaisi olla sama kun heittäisi ne suoraan menemään roskiin), sorry. :snotty:

Haavainen Tiger

 

Ihanaa, kun aurinko on alkanut paistaa ja päivät pitenevät - auttaa edes pikkiriikkisen tätä usvaista olotilaa.

Mieheni on menossa tuohon dna-analyysiin, koska halutaan tutkia siittiöt. Niissä ei ole ollut mitään vikaa, mutta jokin meni alkion siirrossa / kiinnittymisessä pieleen. Lohduttavaa on, että munasolun luovutusjonossa emme joudu takaisin hännille ja että minun kohtu on priimakuntoinen =) Olen niiiin valmis äidiksi ja en voi uskoa tätä kaikkea mitä viime vuosina on tapahtunut.

Olen päättänyt taistella ja pitää miehestäni kiinni...siis en tarkoita roikkumista lahkeessa kiinni vaan vaalia suhdettamme ja jos se on pelastettavissa niin olen valmis tekemään sen eteen töitä. Luulen, että mieheni on aikalailla hukassa ja tyypilliseen suomalaisen miehen tapaan hyvin lukossa tästä kaikesta.

 

Voi Tiger, tuo tunne on vaan niin perseestä. Miten keksisinkin jotakin sellaista, jota ei ole jo sanottu ja joka ei kuulostaisi lattaudelta silloin kun mikään ei lohduta. Lähetän silti sylikaupalla voimantoivotuksia päästä yli tästä pettymyksestä just siihen suuntaan mihin jaksatte ja haluatte. Se on vaan kertakaikkisen raadollista joutua kestämään näita epäonnistumisia kerta toisensa jälkeen. Me kaikki täällä tiedämme tuon tunteen. Toivottavasti nautit lomastasi kaikesta huolimatta. Ja syksyyn on vielä aikaa..

Mulberry, mukava kuulla, että sinä olet löytänyt kevät- ja taisteluvaihteen!

Jäyhis, tutut suunnitelmat :wave: Uudet farkut on aina motivaatori : )

Hillevi, kiitos hyvistä adoptiotiedoista, aika karua faktaa. Meillä myös tilanne, että mies ollut aikaisemmin naimisissa, joten huh, viiden vuoden odotus tuntuu hurjalta. Minusta myös hieman nurinkurista, että avoliitto ei oikeuta adoptioon, tuo viiden vuoden karenssi on olemassa, mutta yksin lapsi on mahdollista saada ilman rajoitusta. Enkä siis tarkoita, etteikö yksin olisi oikeutettu vanhemmaksi vaan tämän asioiden rinnastuksen kannalta.

 

Olen tosi pahoillani, Tiger. Onneksi sulla on edessä maisemanvaihto, niin saat muuta ajateltavaa. Hyvä, että sulla on äiti mukana reissussa. Jaettu suru on puoli surua. :hug:

 

Tiger ei niitä sanoja löydy, jotka sinua lohduttaisivat. Voimahalauksen lähetän :hug: Toivottavasti maisemanvaihto hälventää turtumusta ja auttaa saamaan ilmaa siipien alle.

 

Tiger, olen tosi pahoillani sun puolesta! Koita vaan jotenkin jaksaa ja rentouttavaa lomaa! :hug:

Mulberry, voimia sinullekin raskaaseen elämänvaiheeseen! :heart:

Kävin keskenmenon jälkitarkastuksessa, kohtu oli tyhjä, mutta vatsaontelossa nestettä ja tarkastettava uudelleen... ei suositellut lääkäri uutta raskautta ennen kuin on edellisestä toipunut - ihan kuin olis vaarana joka kierrosta tärpätä :| Alkiot saa siis odotella pakasteessa ilmeisesti toukokuulle.

Hilde :wave:

 

Nega oli niinkuin jo arvelinkin, et se siitä :'( . Tämä Tigru lähtee nuolemaan haavoja ja palailee ensi syksynä pakastimen tyhjennykseen. joskin en kyllä luota niiden tuloksiin. Nyt vain sopeudutaan elämään kaksin loppuelämä mutta toisaalta hyvä meidän on näinkin. sen verran asia on kuitenkin arka että jos joku alkaa vihjailla lapsen teosta niin mä varmaan RÄJÄHDÄN!!!!!

Heissan ja kiitti tsempityksestä :wave: !

 

Hei, taas
Olen vähän pitänyt taukoa kun on ollut surua meillä Miehen isoveli(45v) kuoli yllättäen sydänkohtaukseen 18.2 ja nyt ollaan yritetty jatkaa elämää ilman ihanaa ihmistä. Vaikeaa , niin kovin vaikeaa mutta elämän on jatkuttava.
Siirsimme hoitoa joka piti alkaa nyt tässä kuussa seuraavaksi kuuksi tai sitä seuraavaksi. Katsotaan nyt miten jaksetaan.

:heart: Jannika

 

Hei !
Mulla ei vuoto tahdo loppua ollenkaan tämän sumuttelun takia.(synalera) Onko teillä muilla ollut vastavaa ? Nyt viikon putki jo takana, ja muutenkin tuon hemoglobiinin kanssa ongelmia kun laskee niin alas. Huomenna 2 viikkoa sumuteltu ja tiistaina lääkäri ja sitten katsotaan milloin alan pistää Menopuria. Määrä oli iso 300 IU/ pvä.

Tigerille ja Jannikalle iso halaus :hug:
t.maariaa

 

maariaa miulla menossa synarela ja gonal. Viikon on jo kestäny täälläkin. Alku kyllä niukkaakin niukempaa, mut synarelan puolittuessa hävis se "ongelma". Nyt sais kyllä jo loppua vuotelu..

jannikalle paljon voimia :hug:

Ootte puhuneet täällä paljon dna-testeistä ja kromosomiasioista. Missä vaiheessa noiden perään kannattaa alkaa kyselemään? Tuntuu välillä, että oon niin vihree kaikessa, vaikka jo yli kolme vuotta on tän asian kanssa painittu. Jos ongelmana on olematon muniksien tuotto, niin mitä tässä enää voi tehdä? Ehkä tämä kolmas kerta toden sanoo..

Auringon pilkahduksia jokaiselle!

 

maariaa Synarela täälläkin käytössä, kymmenes vuotopäivä menossa tosin ollut aika niukkaa ja nyt näyttäisi vihdoinkin loppuvan. Samoin kävi viime kerralla eli vuotoa n. 10 päivää ja sit olikin otettava rautakuuri kun veti ihan väsyneeksi..
Viides päivä Menopur-Puregon-Synarela sekoituksella, alavatsassa erilaisia tuntemuksia eikä niin mukaviakaan :| huomenna verikoe aamusta.
Jannikalle osanotto läheisen poismenon johdosta
:hug:
Tiger keräilehän kesän aikana voimia ja yritä nauttia "normaalista elämästä" (tiedän, helpommin sanottu kuin tehty) Mielessähän nää asiat seuraa aina.

 

Jannikalle voimia.

Sitronella, mietit noista testeistä. Ei kai niiden teettämiseen ole mitään selkeää kaavaa, kuten täällä on jo huomattu. Niin eri perustein lääkärit niitä määräävät. Oma halu selvittää perinpohjin asiat on kai tärkein peruste. Meillä kromosomitestejä ehdotettiin, koska munasolujen laadussa on ollut ongelmia, vaikka mikään ei sitä selitä. Silloin syy olisi voinut olla kromosomien aiheuttama epämuodostuma. Tätä ei siis kuitenkaan ollut. Kyllä kai se vaan täytyy "tämänikäisenä" hyväksyä se tosiasia, munasolujen laadun ja määrän heikkenemisen suhteen, että tarvitaan vaan enemmän kertoja, että ne sopivat munasoluyksilöt löytyvät.

Sumuttelijoilta kysyn, onko teillä menkkojen alku siirtynyt sumuttelun takia? Minä tökkäsin eilen Progren piikin ajamaan samaa asiaa kuin Synarela ja lääkäri varoitti, että menkat saattavat myöhästyä paljonkin. Onko kokemusta ja onko kokemusta tästä juuri Progrenin kanssa?

Saa nähdä milloin päästään kasvatteluun asti, nyt odotetaan tosiaan menkkoja, sitten pitäisi olla ultra ja sen perusteella sitten lasketaan sopivaa ajoitusta Puregonin aloittamiseen. Mukavaa päästä rankan talven jälkeen taas tositoimiin!

 

Moikka !

Mulla ainakin täti punainen kurvasi paikalle ihan normaalisti=naistenpäivän kunniaksi.
Nyt tätä vuotoa ollut siitä lähtien, ei paljon mutta kuitenkin
Tsemppiä sinullekin hoitoon !
t.maariaa

 

Hei, minullakin sekä Synarelan että Procrenin kanssa täti käynyt ihan samana päivänä kuin muutenkin.

 

Kiitos vastauksista maaria ja Hillevi. Minä en näköjään kuulu siihen joukkoon, jolla vuoto alkaisi Procrenin kanssa ajallaan.. Ja ei, luomuraskaana en todellakaan ole. Toivottavasti vuoto nyt kohtuu ajassa alkaa, jottei mene hoidon ajoitus ihan pieleen. Meillä on molemmilla huhtikuussa sen verran matkoja, että joutuu muuten kovasti järkkäilemään.

Sinivatukka, sulla taitaakin h-hetki lähestyä. Toivottavasti saalis kasvaa mukavasti.

 

Tänään ultrattiin ja punktio tarkentui ens tiistaihin. Ajatukset jotenkin sekaisin, monta vuotta näitä hoitoja käyty ja nyt yht äkkiä lääkäri alkoi ihmettelemään, että mitä hiivattia vasemman "torven"kohdilla on.
Ko. lääkäri on hieman kummallinen ja yleensä säikäyttää mut sanomalla kesken ultran jotain tyyliin; Hetkinen! mikäs tuo on?! tai Onkohan tuolla... näyttäisi ihan... jne. jättäen asian kesken ja meikäläinen säikähtää tietysti, pulssi huitelee hirmu lukemia ja mielessä pyörii että mitä hittoa siellä on vialla.
Hän ei myöskään selittele löydöksiään, jollen erikseen tajua kysyä.
No tänään taas löytyi jotakin kummallista ja kysyin mitä siellä oikein on vialla.
- Kai sulla on putket auki? No olethan sä tullut inssistä raskaaksi että ilmeisesti, mutta joko vasemmalla puolella on iso kysta tai munatorvi on "käpertynyt" tms. seurataan...

Siis hei haloo, aukiolotutkimus tehtiin hoitojen alussa, mutta se ei jostain syystä onnistunut ja lääkäri (eri kuin tämän päiväinen) lopetti kesken. Todeten vaan jotain epämääräistä, et kyllä ne varmaan on ok. Ihmettelin silloin asiaa ja nyt ihmettelen entistä enemmän.
Eikö olisi kaikkien etu, että tutkimukset tehtäisiin edes kunnolla?!
Tämä on viimeinen hoito joka julkisella mulle tehdään, kesällä pamahtaa tauluun leima "yli-ikäinen"

B)
olin epävarma haluanko enää yksityiselle jatkaa jollei nyt onnistu, mutta tämä päivä varmisti asian. Uskoisin saavani yksityisellä parempaa palvelua, joskin kalliiseen hintaan.

No, tämä hoito katsotaan nyt loppuun asti, muniksia löytyi keskiviikkona 13 kpl ja tänään enää 12 koska joku oli jonkun toisen sisällä tmv. (en ymmärtänyt p*skaakaan mitä se tarkoitti) koot oli 8,0 ja 16 väliltä. Pienimmät ei ilmeisesti ennätä kasvaa tiistaihin mennessä, mutta toivon että päästään edes siirtoon asti ja jos saadaan pakkaseen jotain, olen tosi iloinen.
Tämä oli nyt niiin omanapainen avautuminen, mutta harmittaa ja hämmentää niin kovin.

Mukavaa viikonloppua kuitenkin kaikille, ehkä se päivä paistaa vielä risukasaankin.

 

Ihana keväinen päivä!

Täälläpä on ollut hiljaista.. me odotellaan vielä dna-testin tulosta. Täytyy varmaan soittaa klinikalle, niinkun Electra sanoit..

Pitääköhän toi paikkansa Electra, kerroit aiemmin löytäneesi tuon tekstin (10.3. tässä viestiketjussa) jostakin adoptiosivuilta? Mutta eikös Suomessa ole laki, ettei avoparit saisi adoptoida? Mitenkähän toi on, tietääkö joku??

"Lapsettomuushoidoissa ja adoptiojonossa ei voi olla yhtäaikaa, tosin en tiedä, voiko siihen n. vuoden kestävään adoptiokartoitukseen mennä jo aikaisemmin. Olen joskus tutkinut adopiosivuja. Nyt löysin tiedon, että Etelä-Afrikassa hyväksyttäisiin vanhemmiksi myös sellaisia, joilla on takana pitkä avoliitto, koska se vastaa paikallista traditionaalista parisuhdetta"