Hei Kaikille,
Olen maagisen 35 v rajapyykin lapsenteossa ylittänyt nainen ja mies vuoden nuorempi. Lasta on yritetty ripausta vajaa vuosi ja eilen oli ensimmäinen tutkimuskäynti. Menin reippaasti klinikalle vielä kaikki mahdollisuudet avoinna ja ulos tulin lapsettomana. Jokin siis asenteessa muuttui kun tuo kynnys ylittyi.
Mikään ei toistaiseksi selitä meidä lapsettomuutta. Mies kunnossa siittiöineen, minulla kierto kohtuu säännöllinen, munasarjat aktiiviset ja limakalvot ok. Tosin toiminnallinen kysta sieltä todettiin enkä ymmärtänyt mikä se nyt sitten on, huono surkastunut follikkelli vai muu pampula. Minulla edessä perustutkimukset alkukierrosta eli FSH, prolaktiini ja LH sekä aukkari kp10. En nyt tiedä, onko tässä kuluvassa kierrossa vielä mahdollisuus plussaan vai ei, mutta oma fiilis on pakkasen puolella. Minulla todettu myös kilpirauhasen vajaatoiminta, joka nyt on hallinnassa tyroksiinilla. Se toki voi taustalla vaikuttaa, mutta kiertoon se ei ole suuremmin vaikuttanut. Testien mukaan ovulaatiokin tapahtuu. Kirjoittelin muuten aikaisemmin tuolla vauvahaaveiden 30+ ensikertalaisissa, mutta tuntuu kun tässä on ollut nii pitkään odottavalla kannalla, ettei siellä ole ollut mitään sanottavaa. Lisäksi koen kyllä aiheen suhteen jonkinlaista ikäkriisiä ja tiedostan olevani jo monta monta vuotta vanhempi kuin kolmekymppinen. Ne taitavat olla tässä aihepiirissä arvokkaita vuosia ja jotenkin korostavat ikää.
Joten täällä ollaan ihmettelemässä, miten 35 plussat raskautuu vai raskautuuko.. Lueskelin ketjua läpi ja kovasti olen myötäelänyt vaiheitanne. En osaa alkaa oikein vielä kenellekään kommentoimaan, mutta tuohon THS FSH keskusteluun tekee mieleni kilpirauhasesta lisätä se, että TSH ei yksistään selitä lapsettomuutta tai sen vaikutuksen pitäisi näkyä myös kierto-ongelmina, jotka johtuvat taas hormonituotannon heittelevistä suhteista. Tai näin minulle on selitetty. Eli TSH siis vaikuttaa muuhun hormonitoimintaan, joka puolestaan vaikuttaa raskaaksi tulemiseen. Mutta kuulen mielelläni tästä muiden mielipiteitä, koska itse pidän sitä syynä omaan tilaani. Toivoin myös, että lääkityksen aloittamisen jälkeen tilanne normalisoituisia ja raskaus alkaisin poks vaan.. Mutta ei. Ja T4V ja T3 tasot on asettunut ok.
Huh, tuli romaani. Pahoittelen omaa napaa, mutta ekan lääkärikäynnin jälkeen sitä on ihmeissään. Oikeastaan haluaisin vielä kysäistä teiltä, että oletteko omissa vaiheissanne siirtynyt suoraan hoitoihin (inseminaatio, IVF) vai onko teillä yritetty pelkkää lääkehoitoa alkuun? Entä onko kenelläkään kokemuksia Ava Clinicasta?