33v/opinnot kesken

[mitä nyt]

mies haluaisi esikoisen yritystä. Minä täytän 33v. ja mies on 38v.
minulla opintoja jäljellä 2v. eli haluaisin vielä vuoden odottaa.

Kyllähän nainen nyt vielä
34v.voi yrittää esikoista? Ei myöhäistä varmaan...

 

[tytön äiti]

Joo, voihan sitä paljon myöhemminkin.. Mut tosiasia on, ei näistä asioista ei koskaan tiedä. Tuleeko raskaaksi silloin kun toivoisi ja miten raskaus sujuu. Joten vaikka heti alottaisit "yrittämään", voi olla et tule tule heti raskaaksi. Tai sitten toisinpäin.

Toisilla opinnot jää tekemättä kun tulee lapsia. Toiset vaan saa vauhtia. Minulla on mm kurssikaveri, joka sai kaksi lasta opintojen aikan ja valmistui muiden mukana...

Mä olisin ehkä taipuvainen ajattelemaan, et opiskella ja töihin tdn ehtii.. Mut lapsia on vaikea varata tulemaan sopivalla ajalla.

Toivottavasti pääset itsellesi sopivaan päätökseen. Ja voimia syksyn opintoihin!

 

[sade]

Itse tilanteessasi aloittaisin lapsen yrittämisen heti. Nimittäin vauvat ei tule kello kaulassa. Jos odotat vuoden ja lasta ei heti tulekkaan, vuodet kuluu, valmistut ja haet töitä niin työnantaja tajuaa kysymättäkin että yritys on päällä ja se vaikeuttaa työllistymistä. Sitten istut kotona tutkinnon kanssa ilman lasta.

Jos taas käy niin onnellisesti että alat heti odottamaan niin pidät taukoa opiskelusta niin kauan kun siltä tuntuu. Sitten lapsi hoitoon ja takaisin opiskelmaan ja sitten työnhakuun ja varmasti työpaikan saanti onnistaa paremmin kuin että lapsettomana juuri valmistuneena.

Itse nimittäin sain lapset opiskelun aikana ja työnhaku oli helppoa kun oli tuore tutkintopaperi, lapset tehtynä sekä ikäää kuitenkin alle 40 v.

Eli ei muuta kun vauvan tekoon :flower:

 

[Iitu]

Minä samanikäinen, esikoinen 4 kk ja opinnot kesken (n.1 vuosi jäljellä).Tammikuussa loppuu äitiysloma ja silloin tarkoitus jatkaa opintoja. Alkuun, ennen neitin syntymää ajatus tuntui hyvälle, nyt se lievästi sanoen on alkanut ahdistaa, lähinnä hoitojärjestelyt ym. ei niinkään itse opiskelu. Mies ehdotti että tehdään toinen perään, mutta taidan koettaa ensin hoitaa opinnot loppuun ja jos vaikka sitten .

Et varmasti ole vuoden tai parinkaan kuluttua vielä liian vanha, itse pelkäsin eniten sitä kauanko raskaaksi tuleminen kestää, mutta hyvin meni, ekalla onnisti!

 

[Surina74]

Minä olen 31v ja opinnnot ovat kesken =) Ja toinen lapsi tulossa kesken opintojen. Olen ollut työelämässä täyspäiväisesti viisi vuotta ennen lapsia, joten tiedän, että työelämä kyllä odottaa. Kun esikko täytti vuoden, jatkoin opintoja hitaasti, mutta varmasti eli tahtia 20 ov/vuosi. tosin mä en halua jättää mitään kesken, joten olen varma että valmistun vielä, vaikka opiskelutahti on hidas.

Mä en kyllä odottaisi lapsen tekoa, koska ikinä ei tiedä miten kauan siinä menee. Ja jos heti tärppää niin onhan siinä vielä 9kk aikaa opiskella ennen sitä.

 

[Eloveena]

Millaiset opinnot ovat kyseessä? Jos tärppäisi vaikka piankin ja lapsi on rauhallinen, niin kirjallisia osuuksia voi tehdä äitiyslomallakin. Minä tein graduni loppun äitislomalla. kaikki ihmettelivät kovasti miten se on mahdollista, mutta minulle lapsen päiväunet toivat loistavan työrytmin. Lapsen myötä opin myös opiskelemaan tehokkaammin, ja opiseklu toi myös kivaa vaihtelua vaipparumbaan..

 

[johanna]

Oikeaa aikaa ja ikää lapsen saamiseen ei ole. Lapsen saaminen on yksilöllistä ja näin ollen on vaikea sanoa etukäteen minkä ikäisenä on vielä mahdollista perustaa perhe. Tärkeintä on että keskustelette asiasta ja kuuntelet kehoasi sekä mietit elämäntilannettasi, oletko valmis muutokseen. Jotkut voivat saada lapsen vielä 40-vuotiaana ja toiset kolmen kympin alkupuolella. Tärkeintä on se että sinä miehesi kanssa olette yhdessä valmiita lapsen saamiseen. :heart:

 

[Catnip]

Teidän täytyy varmaan päättää keskenänne mikä on se oikea aikataulu. Jos sinusta kovasti tuntuu siltä että täytyy opinnot saada ensin päätökseen, niin kyllähän se on ihan käypä syy odottaa se kaksi vuotta.

Ja en nyt halua pelotella, mutta itselleni kävi niin, että kun hienosti laskeskelin kuinka hyvin lapseni syntyy juuri pari-kolme viikkoa kevään viimeisten tenttien jälkeen (tai että käyn kesätenteissä sitten, mutta harjoitustyöt saan kuitenkin tehtyä keväällä), niin kuinkas kävikään... jouduin sairaalaan vuodelepoon kuukausia etuajassa. Siinä sitten jäi opinnot kun tuli oma ja lapsen turvallisuus ja hyvinvointi tärkeämmiksi. Lopettelin kyllä opinnot myöhemmin, mutta hyvän matkaa aikataulusta jäljessä. Joskus ja joillakin tuo aikataulu raskauden/lapsen ja opintojen kanssa pitää, mutta joskus tulee yllättäviä mutkia matkaan.

Toisaalta ei siihen lapsen hankintaan ole oikeaa aikaa määrätty, ne tulevat kun ovat tullakseen, kaikkine iloineen ja suruineen. Enkä poikaani vaihtaisi siihen että olisin valmistunut "aikataulussa". Mutta olen kyllä vähän sillä kannalla että ensin opinnot, jos on vasta harkinta vaiheessa lastenteko, on helpompaa opiskella ilman raskautta/pikkuisia.

 

[Hanna]

Käy koulut loppuun. Minä olin just lääkäriksi valmistunut ja erokoistumista aloittanut kun pyöräytin kaikki neljä.Nyt kun olen 6vuoden jälkeen palannut töihin ja jatkamaan sitä mikä kesken jäi, niin ärsyttää. Joudun tekemään pidempää työpäivää ja lapset ovat hoidossa... ei kiva.

 

[alkuperäinen]

kiitos vastauksistanne. Minulla on kesken amk-opinnot. Olen todella kiinnostunut opiskelemastani alasta, vaikka rankka onkin.

Heti ensimmäisenä tuli mieleen, että itse kauheasti stressaan sitä, että tulenko mylhemmin vielä saamaan lapsia. Itse asiassa 2 yritystä on takana, eikä tärpännyt, ja jotenkin on semmoinen " olo", etten helposti raskaaksi tule.Kierto yms.tosin on kunnossa.

Ehkä liian helposti näen vauvan saannin ruusuisten lasien läpi;
en ole pahemmin ajatellut että mitä jos esim. masennun, lapsi on sairas, tms. ajattelen vain,että kyllä me pärjätään! Eli summarum; enemmän minun pitäisi ajatella myös sitä, että mitä VOI olla edessä... vai pitääkö, eli maalaanko tällöin piruja seinälle, eikös elämä pitäisi elää " päivä kerrallaan liikoja murehtimatta?"

Tosin, ikä on ikä ja rasite. Juttelin samoja asioita gynekologilleni,eli aloittaisin yrittämisen vasta kahden vuoden päästä.(eli viime vuonna, nyt vuosi olisi sopivaa odottamista". Hän vastasi minulle näin
" niin, mutta mistä tiedät että missä kunnossa kohtusi on kahden vuoden päästä"?

En tiedä, en. Tosin sen ymmärrrän, että elämme yhteiskunnassa, jossa kaikki on niin suunniteltua ja etukäteen mietittyä. Lapsen tuloa ei niin vaan voikaan suunnitella... eli tässä se pointti.

Ehkä elän jotain kriisiä tämän asian kanssa. Nimittäin huomasin, että minulla on paha kolmenkympin kriisi..

 

[Minä vaan]

Jatkan vielä keskustelua vaikka vastauksia jo paljon...

Itse en uskaltaisi lykätä tekoa, kun ne mahdollisuudet laskee kaiken aikaa...Ei siis kohdun kunnon takia yksinomaa, vaa munasarjojen§. Vaikka kierto vielä on normaali, ei tiedä, mitä siellä on tapahtumassa. Ja kaikkea odottamatonta voi tulla ja pelivara pienenee.

Kyllä taiteilet ne opinnot sitten loppuun, jos ja kun lapsi on siinä.

Eli en odottaisi 34-v.

 

[alkuperäinen]

sinulle "minä vaan2

ihan totta. koskaan ei tiedä mitä tapahtuu, vaikka paha tulehdus joka murtaa loputkin lapsihaaveet.

Ja kun mietin mikä tällä vauvasaralla olisi kauheinta mitä minulle voisi tapahtua, olisi tämä:

Se, etten ikinä kokisi äitiyttä. Ajatuskin tuntuu varsin kauhealta!

Eli; jatkan yritystä....