A
AkateeminenMamma
Vieras
Onneksi olkoon yllätyksestä!
Ja tämä siis on muillekin, joilla on samankaltainen tilanne riippumatta onko lapsi suunniteltu vai ylläri.
Minäkään en ollut varsin lähellä keskimääräistä ensisynnyttäjän ikää, kun esikoinen (tosin vakaasti suunniteltu) syntyi (olin 22v) ja kirjoitin ylioppilaaksi (siis 3v "myöhässä" erinäisten koulutus ja työkokeilujen takia) juuri niin, että ylioppilas juhlissa 2vko vanha poika oli mukana juhlimassa. Mies oli silloin insinööriopintojen alkuvaiheessa ja itse sunnittelin yliopisto-opintoja.
Nyt 3v myöhemmin mies on viittä vaille valmis ja vakituisen työpaikan saanut ja minä olen maisteriopintojen (jotka aloitin esikoisen ollessa reilun vuoden) puolivälissä. Ensi lukuvuosi menee toisen (suunnitellun) lapsen johdosta mammalomalla (tosin muutaman tentin ja esseen tehden) ja kaikkiaan valmistunen vuoden 2008 aikana eli jopa keskimääräistä humanistia nopeammin.
Taloudellisesti olemme pärjänneet mainiosti ja pärjäsimme myös silloin, kun mieskin opiskeli ilman työssäkäyntiä ohella.
Eli viestini kaikille on se, että jos vain opiskeluhaluja on niin ei missään nimessä kannata vain perheen pääluvun kasvamisen takia niitä haudata eikä pelätä miten pärjää, jos molemmilta tai toiselta on opinnot kesken. Järjestelykysymyksiähän nämä vain ovat.
Onnea kaikille opintoihin ja/ tai työelämään sekä perhe-elämään :flower:
Ja tämä siis on muillekin, joilla on samankaltainen tilanne riippumatta onko lapsi suunniteltu vai ylläri.
Minäkään en ollut varsin lähellä keskimääräistä ensisynnyttäjän ikää, kun esikoinen (tosin vakaasti suunniteltu) syntyi (olin 22v) ja kirjoitin ylioppilaaksi (siis 3v "myöhässä" erinäisten koulutus ja työkokeilujen takia) juuri niin, että ylioppilas juhlissa 2vko vanha poika oli mukana juhlimassa. Mies oli silloin insinööriopintojen alkuvaiheessa ja itse sunnittelin yliopisto-opintoja.
Nyt 3v myöhemmin mies on viittä vaille valmis ja vakituisen työpaikan saanut ja minä olen maisteriopintojen (jotka aloitin esikoisen ollessa reilun vuoden) puolivälissä. Ensi lukuvuosi menee toisen (suunnitellun) lapsen johdosta mammalomalla (tosin muutaman tentin ja esseen tehden) ja kaikkiaan valmistunen vuoden 2008 aikana eli jopa keskimääräistä humanistia nopeammin.
Taloudellisesti olemme pärjänneet mainiosti ja pärjäsimme myös silloin, kun mieskin opiskeli ilman työssäkäyntiä ohella.
Eli viestini kaikille on se, että jos vain opiskeluhaluja on niin ei missään nimessä kannata vain perheen pääluvun kasvamisen takia niitä haudata eikä pelätä miten pärjää, jos molemmilta tai toiselta on opinnot kesken. Järjestelykysymyksiähän nämä vain ovat.
Onnea kaikille opintoihin ja/ tai työelämään sekä perhe-elämään :flower:
