30 ja risat - ESIKOISTA ODOTTAESSA (vol.6)

Mustikkasuu, onneksi olkoon juhannuspojasta! Onnellista ja rauhallista kotielämän opettelua koko poppoolle. Kiva on kuulla taas kokemuksia, kun jaksat niitä tulla kertoilemaan.

Kiva saada myös uusia "vanhoja" ihmisiä mukaan, joten teretulemasta Ellastiina. Minäkin pompin tuolla päälle kolmekymppisissä vauvakuumeisissa ja lapsettomuuspuolella, mutta täällä nyt ollaan. Kiva kuulla, että sielläkin kaikki mallillaan.

Merilintu, kovin oli samat juhannustunnelmat. Olin kuski sekä vesillä että maantiellä, kun nyt ei ole tekosyitä. Ja kieltämättä on välillä hupaisa seurata edes pikkuhiprakassa olevia läheisiä, kun yleensä olen itse ollut "samassa jamassa"

Itseasiassa se sykeasia selvisi, kiitos vaan kaikille kun sitä kommentoitte. Se tosiaan ainaki meidän neuvolassa on niin, että siihen merkataan vaan plus tai miinus sen mukaan, löytyykö syke sillä kertaa. ++ kohta oli liikkeiden määrälle..

Mona, hyvä että joissakin asioissa seuranta on tarkkaa ja asioihin puututaan jo etukäteen. Hauskaa myös , että on löytynyt empaattinen ja opastava lääkäri. Oli huvittavaa tai ei, minusta on ainakin jotenkin helpompaa, kun lääkäri on inhimillinen.

Täällä ihmetellään neuvolalääkärin määräämää Lugesteronia tässä vaiheessa. Hän määräsi sen estämään supisteluja (joita ei siis mielestäni ole, tosin en tiedä miltä ne tässä vaiheessa tuntuvatkaan) ja vuotoa (joita ei myöskään ole). Luge pakkauksessa lukee, ettei saa käyttää viikon 11 jälkeen,joten hieman ollaan ihmeissämme. Tuttu gynekologimme ja klinikan lääkäri pitää määräystä erikoisena. Liiallinen progesteronin määrä kun saattaa aiheuttaa negatiivisenkin vaikutuksen eli elimistö alkaisi himmaamaan omaa tuotantoa, kun hormonia on veressä liikaa. JOten nyt ihmetellään, käyttääkö vai ei. Aina näyttää tulevan joku yllätys matkaan. Tämä siis sen istukan osittaisin kohdunsuulla sijainnin takia. Kun mieheni soitti neuvolaan tarkistaakseen asiaa, oli vastaus, ettei näitä asioita miehelle selitetä. Osallistu siinä sitten koko perheenä tapahtumaan.. Mutta katsotaan nyt, pääasia on ettei vuotoja ole. Vatsa kyllä kipuilee ja se huolettaa, mutta kuulunee asiaan. Hups, tulipas omaa vuodatusta..

Helteistä viikonloppua! Nautiskelkaa ken tästä pidätte, itse ainakin huomaan, että edelleen jatkuva kohtalainen etominen ei ole helteen paras ystävä..

 

Paljon paljon onnea Mustikkasuu!!! Missä Mustikkasuu lopulta synnytit? Ihanaa, tästä nyt tietää että miekin olen "oikeasti" seuraava

Meiltä semmoiset terveiset ettei ole vielä tapahtunut mitään erikoisempaa mutta tänään on "valkovuotoa" ollut runsaasti ja paljon kipuja, viiltäviä semmoisia.

Mutta nyt ei saisi kyllä tänä viikonloppuna tulla kun eilen illalla lähti ISO paikka hampaasta enkä pysty syömään (enkä oikeastaan juomaankaan) mitään. Huomenna pääsen vasta paikattavaksi eikä olis kiva olla sairaalassa synnyttämässä kun ei mitään voi niellä...päiväkausiin...suosittelen siis pitämään extrahyvää huolta hampaista raskauden aikana ettei käy niinkun mulle. Kalliiksi tulee kun joudun meneen huomenna yksityiselle.

Onkohan raskaus muuten vaikuttanut teillä muilla hampaisiin? Minulla lähti raskauden aikana jo kolmas paikka. Tietty yövalvomiset (ja syömiset) vaikuttavat yms. mutta aika hurjaa tää on ollut jatkuvasti lekurilla ravata, viimeks tosiaan pari viikkoa sitten.

Muutenkin päätettiin miehen kanssa tehdä huomenna tai sunnuntaina pieni päivän mittainen purjehdusreissu- kauas ei uskalla lähteä mutta jos pääsis edes vähän veden äärelle kun tulokas kerta panttaa edelleen tuloaan

Ihanat aurinkoiset helteet, on ollut kyllä tosi ihanaa olla kotosalla kuitenkin vielä yksinään ja rentoutua terassilla aurinkoa ottaen. Ei miulla ainakaan oo ollut vaikeuksia tai mitenkään ahdistava olo kuumuuden takia.

 

Iiris Minulla oli kaksi alkavaa reikää kun kävin hammaslääkärissä joskus rv 30 paikkeilla. Mutta edellisestä tarkastuksesta oli kuitenkin jo aikaa, että en tiedä vaikuttiko raskaus hampaisiin vai ei. Mutta jonkunverran oksentelin alussa, että kyllähän se hampaita kuluttaa.

 

HAMPAISTA: Minulla oli ennen raskautta edelliset reiät noin 25 vuotta sitten (tai yli 20 kuitenkin), säännöllisesti tarkastutin ja poistatin hammaskiveä etc. *Lisäys jälkikäteen: ollessani noin rv25 kävin viimeisimmässä tarkastuksessa, kaikki OK.* Muutama kuukausi synnytyksen jälkeen LOHKESI yksi hammas, ja kun sitä pääsin paikkauttamaan, löytyi kolme reikääkin. Kääk! Tämän raskauden aikana olen yrittänyt panostaa extratehokkaasti hammashuoltoon, vaikkakin olen jo useammalta kuullut sanonnan "lapsi syö äidin hampaat". :/

 

Mustikkasuulle paljon paljon onnea! Voimia ja iloa vauva-arkeen! :flower:

Nyt en ehdi muuta kommentoida kuin että kiitos sompio päivityksestä ja täytyypä tilailla jossain vaiheessa hammaslääkäri....vaikka olen jo odotusta odottaessa ehtinyt kertaalleen jo kalustoa kunnostaa.

Iirikselle hyviä purjehdustuulia...ja myötätuulta synnytykseenkin...

 

Mustikkasuu, paljon onnea koko perheelle :heart: :heart: :heart:

Minäkään en nyt ehdi muuten viestejä kommentoida. Mukavan vilkasta on keskustelu!

 

Ohoh :ashamed: nolona, kun jäi huomaamatta:

SUURESTI ONNEA MUSTIKKASUULLE KESÄPOJASTA :heart:
sieltä se mustikanmaistelija maailmaan saapui, ihanaa :flower:

 

Ohhoh, täällä on enää 2 päivää LA:han. Pikkuinen on möyrinyt masussa nyt 3 päivää putkeen semmoisia ihme sätkyjaksoja aina kerrallaan. Ihmettelen vaan kun edeltävät viikot oli niin hiljaisia "Viimeinen" neuvola onkin jo ylihuomenna, ellei mittään tapahdu... sit odotellaan taas pari viikkoa yliaikaiskontrollia...hyvin vähän on ollut oireita

Mitenkäs olette odottajat pärjänneet helteen kanssa? Mulla ainoostaan nilkkaturvotukset häiritsee. Eikä se eilinen purjehdusreissu oikeen ollut kauheen mukava. Mahan kanssa rantautumiset on vaikeita ja otti päähän kun naapuriveneilijä oli vallottanut koko laiturin ittelleen ja pieneen kulmaan yritettiin eikä se voinut millään nostaa persettään ja tulla laiturille auttaan kun mun oli jo vähän vaikeeta
Onneks tuli muita veneilijöitä sit auttamaan ja oli tosi mukavii ja ymmärtäväisii. Eipä musta paljoo oo purjehtimisessa apua kun käsissä ei oo voimaa (turvotus) köysien kiskomiseen ja liikkuminen kiikkerässä veneessä on hankalaa, mutta tein mitä voin- näytti mies yksinäänkin pärjäävän ihan kivasti

Lisää mielenkiintoisii kysymyksii minulla mielessä

Minkälaisii ajatuksii teillä muilla on, ootteko ajatellut vielä yrittää lisää lapsia vai tuntuuko että yksi riittäisi? Tässä itelläkin kun on jo 32 ikää ja ihan perään en toista haluaisi (työkuviot vähän jänskät -> pakko mennä töihin välissä) niin tuntuu että vuodet vieris aika nopeasti että missä välissä sitä taas ehtisi uudestaan "lomailemaan". Mielelläni kyllä haluaisin toisen lapsen, miksei enemmänkin, olisihan se kiva kun olisi isompi perhe mutten tiedä...olisko kuitenkin että nuo nuoremmat jaksaisi useampien lasten kanssa paremmin? Toisaalta tunnen monia minua vanhempanakin lapsia tehneitä ja on pärjänneet oikein hyvin.

Miltä se äitiys muuten maistuu yli kolmekymppisenä, tai ajatus äitiydestä? Onko se sitä pullantuoksuista jauhamista kakan väristä ja puklujen määrästä/pyllyihottumasta hiekkalaatikolla vai otetaanko vauva mukaan siihen omaan elämänmenoon ihan pienestä pitäen ja mukaan joka paikkaan? Tietty sitä ei voi ennen syntymää tietenkään arvioida, mutta minkälaisii ajatuksii?

Meillä toi purjehdus on yks semmoinen "must" juttu ja on aika itsestäänselvää että lapset on mukana alusta asti. Matkailu tietenkin sama juttu, mukana olemallahan lapsi oppii ja näkee eniten

 

Mustikkasuu, paljon onnea keskikesän pojasta!! Toivottavasti helle ei ole haitannut ensimmäisiä päiviä ja viikkoja yhdessä..

Vaahtokarkki, onpa inhottava tilanne, että lääkärit ovat noin eri mieltä lääkkeen otosta! Ei ole mukava ajatella, että ottaisi tarpeetonta lääkettä, varsinkin jos sillä voi olla negatiivisia vaikutuksia. Jos ette uskalla ottaa lääkettä, kannattaisiko ehkä tavata sama lääkäri uudestaan ja tiukata miksi hän on tätä mieltä kun muut tahot sanovat toista? Ja voihan itku, mikä suhtautuminen neuvolalla on isän osuuteen! Tsemppiä! Toivottavasti jaksat nauttiakin raskaudesta vaikka näitä huolia on!

Iiris, hyvä kun muistutit tuosta hammasasiasta! Mä sain juuri ison hammasremontin tehtyä ennen kuin tulin raskaaksi ja nyt jo vihoittelee kumpikin juurihoidettu hammas! En ollut ehtinyt edes ajatella että liittyisi raskauteen vaikka olin joskus jotakin aiheesta kuullutkin. Toivottavasti saat asian järjestykseen ennen kuin vauva syntyy (joka näyttäisi olevan lähellä)!

Meillä on toiveissa useampi lapsi, mutta katsotaan nyt miten tämän yhden kanssa sitten käy. Toivoisin lapsia pienellä ikäerolla, vaikka tiedänkin, että aikamoista rumbaa se voi sitten olla. Mulla on monta sisarusta ja miehellä taas vain yksi veli, johon suuri ikäero. Miehelle tämä on ollut surun paikka ja mä taas olen tosi läheinen sisaruksieni kanssa. Joten meille kummallekin sopisi hyvin muutama lapsi omaan perheeseemme, omista syistämme.. ainakin toistaiseksi tuntuu siltä.

Jaksaminen tulee varmaan olemaan tiukilla, mutta mä luulen jaksavani nyt paremmin kuin nuorempana. Olin nuorena aika kypsymätön ja itsekeskeinen ja olisin takuulla ollut vanhempana itsekkäämpi ja kärsimättömämpi silloin. Olisi olleet omat jutut tärkeämpiä silloin.. Nämä nyt on kuitenkin sellaista spekulaatiota, sillä eihän tässä olla vielä edes raskauden puolivälissä! (Pitäisi kirjoittaa tämä muistiin itselleni ja lukea uudestaan kun lapsi on vaikkapa vuoden ikäinen! )

Mä joudun irtisanoutumaan työstäni ollakseni lapsen kanssa edes vuoden kotona. Täällä ei vain ole mahdollista järjestää asiaa muuten. Äitiysloma on tosiaan sen neljä kuukautta ja mulle se ei riitä missään tapauksessa. Mun urabreikistä tulee siis ihan todellinen sellainen! Meidän elämäntyyli tulee kokemaan kolauksen ja rahat olemaan tiukilla. Mutta ei mulla ole niin suurta tarvetta jatkaa tätä nykyistä elämäämme matkusteluineen ja ravintoineen harva se ilta, ettenkö voisi niistä toviksi luopua. Me ollaan siis valmistauduttu, että asiat kyllä muuttuu, lievästi sanottuna..

Hyvää kesäistä maanantai-iltaa kaikille!
Mona 16+4

 

Ihan hirvittää, miten pitkiä tekstejä tänne oikein kirjoittelenkaan...

 

Mona, kiva kun kirjoitat pitkiä viestejä
Hienoa, että gyne lähetti sinut "hematologille", niin saat kunnon asiantuntijan arvion verenohennuslääkkeen käytöstä. Tuo saksalaisen gyne kuulosti kyllä tosi mukavalta, kun antoi teille käytännönohjeita muuhunkin kuin terveyteen liittyen. Onneksi olet siellä selvästikin hyvissä käsissä, vaikka ilman neuvolapalveluja jäätkin.

Vaahtokarkki, miten usein kutistunutta hematoomaasi nyt seurataan? Onpa kurjaa, että sait uudelleen kieltoja liikkumisen suhteen.
Minulla on nyt ollut monta vuodotonta päivää peräkkäin (vuotoa kestikin jo yli viisi viikkoa!!) ja olen varovasti ja harkiten alkanut ponnistelemaan hieman enemmän. Äsken kitkin mansikkamaan ja nyt tuntuu lievää jomotusta mahanpohjassa ja tietenkin mietin, että olisiko sittenkään pitänyt ponnistella noin.
Minulla on perjantaina np-ultra ja siellä toivottavasti saan jotain vastausta siihen voisinko taas elää normaalisti.
Onpa teillä hankala tilanne määrätyn Lugesteronin kanssa. Kannattaa varmasti selvittää asiaa huolella ennen kuin aloittaa lääkityksen, kun siitä kerran olette epävarmoja.
Itse luottaisin enemmän klinikan lääkäriin, sillä ainakin täällä neuvolalääkäri on ihan yleislääkäri. Tosin teillähän neuvolalääkäri voi olla vaikka kuinka pätevä. Vaikea tilanne.
Tuo neuvolan suhtautuminen isään on kyllä mykistävää!

Ellastiina, kiva nähdä sinua tässä pinossa :wave:

iiris, tsemppiä, kyllä pikkuinen varmasti ihan pian päättää tulla maailmaan

merilintu, onnea hyvistä ultrakuulumisista =) Ja rentoa lomailua!!

Tirlittan rv 10+6

 

Iiris Montakohan kertaa me mentiin "viimeiseen" neuvolaan tai siivottiin "viimeistä" kertaa ennen vauvan syntymää =)

Lasten lukumäärästä Meillä varmaan jää tähän yhteen kullannuppuun. Aikaisemmin aina ajattelin, että haluaisin monta lasta. Mutta kun se miehen löytäminen ja lastenteko jäi näin myöhäiselle iälle, niin mielikin muuttuu. Ja mies on minua vielä 16-v. vanhempi, joten ei hänkään kovin innokas ole useammasta lapsesta. Aika väsyttävää tämä on valvomisen kanssa ollut, kun molemmilla on aikaisemmin jo ollut unettomuus-taustaa.
Mutta eihän sitä ikinä tiedä. Minulle varmaan iskee vauvakuume jossain vaiheessa, mutta saa nähdä kuinka siinä sitten käy.
Ihan heti perään en toista olisi halunnut (jos siis tulisi toinen), mutta tietenkin ne vuodet vierivät koko ajan eteenpäin :/
Tosin olisi mukavaa, jos lapsella olisi sisaruksia ja joku leikkikaveri kotonakin. Varsinkin kun tällä hetkellä emme oikein tunne pikkulasten vanhempia. Mutta kai sitä tässä vuosien aikana tutustuu, kun aletaan käymään muskarissa, perhekahvilassa yms. Että niitä leikkikavereita sitten löytyisi naapureistakin
Tähän asuntoon mahdumme väljästi yhden lapsen kanssa, toisen kanssa olisi jo hieman ahtaampaa. Ja asuntolainaakin olisi 20-v, että kyllä sitä töihinkin joutuu aika pian palaamaan :|
Kyllä meilläkin Nuppu otetaan mukaan omiin harrastuksiin. Tykkäämme paljon retkeillä ja liikkua luonnossa. Aiomme totuttaa Nupun kantorinkkaan aikalailla alustaasti, jotta pääsemme liikkumaan metsässä. Ja on meillä jo ensi kesälle kesälomasuunnitelmia, että mihin Nupun kanssa menisimme. Siinäkin mielessä yksi lapsi olisi paikallaan, että hänen kanssaan on vielä suhteellisen helppo liikkua. Useamman kanssa on sitten jo asia erikseen ja esim. pienille vaelluksille sitä tavaraa ei voi äärettömän paljon kantaa mukana.

Tsemppiä kaikille odotukseen ja kirjoittakaa vain pitkiä tekstejä :heart: Niitä on kiva lukea =)

 

Kävinpä minäkin fiilistelemässä täällä vanhassa tutussa ensiodottajien pinossa mistä kaikki alkoi mun osalta Kaksplussalla :heart: Hui kun aika lentää kun meilläkin on jo kaksi lasta :heart:

Ihanaa että täällä on aktivoiduttu ja on paljon uusia odottajia Onnittelut kaikille nyyttinsä saaneille ja kärsivällisyyttä niitä odottaville =)

Anno ja poju 02/08 ja typy 02/09

 

Hei jälleen kaikille!

Kummasti tuo arki viilettää eteenpäin, eikä koneella oikein malttaisi roikkua entiseen tahtiin...

Iiris
Meilläkin tosiaan kaikki lähti liikkeelle hyvin nopeasti ilman mitään ennakko-oireita, joten kyllä se teilläkin varmasti pian!

Synnytimme siis Salossa, ja voin suositella paikkaa koko sydämestäni. Aivan mahtava henkilökunta (lukuunottamatta yhtä nuivaa siivooja-/keittiötätiä osastolla). Synnytyksen hoitanut kätilö ansaitsee kymmenen pistettä ja papukaijamerkin! Samoin kaikki hoitajat ja kätilöt, joita osastolla olomme ajan tapasin. Imetyksessä todella autettiin alkuun ja seurattiin, että homma tosiaan hoituu, ennen kuin lähdetään kotiin.

Tässä tarinaa itse synnytyksestä...

Limatulppa lähti lauantaina 20.6. klo 13 aikoihin, tai ainakin osa siitä.
Siitäkin jo vähän innostuimme, mutta sitten ei pitkään aikaan tapahtunutkaan yhtään mitään. Illalla klo 9 jälkeen tuli melko peräkkäin muutama heikohko supistus ja ajateltiin, että otetaanpa nyt sitten aikaa. Mies teki jäätelöannokset, joita asetuimme sohvalle nautiskelemaan. Supistuksia ei sitten enää kuulunutkaan, joten huvitimme itseämme katselemalla mahassa tapahtuvaa liikehdintää. Yhtäkkiä tuntui sisuksissa pieni poksahdus ja lapsivesi meni. Jes!
Olin lukenut niin monet kuvaukset ensisynnyttäjien pitkästä synnytyksen kestosta ja sairaalasta takaisin käännytetyistä synnyttäjistä, että päätin varmistella, ettei meitä ainakaan enää kotiin laitettaisi. Soitto Salon synnytysosastolle kuitenkin varmisti, että vaikka varsinaista kiirettä ei vielä ole, saamme lähteä matkaan. Kävin suihkussa ja tarkistelin vielä, että kaikki tarvittava on mukana. Muutama heikko supistuskin jo enteili synnytyksen todellista käynnistymistä. Sitten matkaan.
Autossa supistukset alkoivat tuntumaan ja muuttuivat loppumatkasta jo säännöllisiksi. Perillä Salossa olimme puolen yön aikoihin. Sisääntulotarkastuksessa todettiin kaulan hävinneen, kohdunsuun olevan kaksi senttiä auki ja supistusten tulevan 5-7 min välein. Pääsimme tarkkailuhuoneeseen ja kätilö kehoitti meitä nukkumaan ja soittamaan kelloa, jos tilanne muuttuisi tai tarvitsisimme apua. Itse kuitenkin kestin vain kaksi supistusta makuuasennossa ja sen jälkeen olikin jokaisen supistuksen tullessa noustava ylös seinään nojailemaan, lantiota liikuttelemaan ja hengittelemään. Työkaverilta saatu vinkki pitää alaleuka rentona supistuksen ajan (auttaa lantionpohjalihasten pysymistä rentona, mikä edesauttaa avautumista) ja jooga-opeista poimitut ohjeet hengitykseen keskittymisestä ja lantion liikkeistä auttoivat kummasti. Muutenkin olin etukäteen suunnitellut, että jokainen supistus mennään läpi tiukasti keskittymällä, seuraavaa miettimättä. Kolmen jälkeen supistuskivut olivat voimistuneet, mutta tunsin, että kivunlievityslääkkeille ei vielä ollut tarvetta. Niinpä mies lämmitteli kauratyynyä, ja piteli sitä vatsan päällä jokaisen supistuksen tultua samalla, kun itse nojailin seinään hengitellen. Tällä tavoin menikin ihan hyvin reilun tunnin ajan ja ainoa keskeytys oli tarkkailuhuoneen lattialle oksennettu pizza- ja jäätelöannos. Yövuorossa ollut kätilö siivosi sotkun tyynesti ja totesi lohduttavasti, että oksentaminen kuuluu asiaan; elimistö valmistelee synnytystä tyhjentämällä vatsalaukun. Puoli viiden aikaan kätilö tarkisti tilanteen ja totesi minun olevan auki viisi senttiä. Viideltä pääsin ammeeseen lutraamaan ja hakeuduin taas nopeasti  etunoja-asentoon ammeen reunaa vasten. Supistusten tullessa oli pysyttävä liikkeessä ja pidettävä se leuka rentona. Automaattisesti sisuksista lähti myös ääntä, joka jollain kummalla tavalla helpotti keskittymistä ja auttoi sen alaleuan pitämistä rentona.
Vajaan tunnin altaassa olon jälkeen kätilö halusi minut sängylle ja antureihin. Hän paineli alaselässä olevia akupisteitä ja ihmetteli samalla, että miten voinkin pitää lihakset niin rentona supistuksen aikana. Kiittelin työkaverin alaleukaneuvoa! Seuraavaksi hän katsoi alakerran tilanteen ja ilmoitti, että nyt ollaan jo kahdeksan senttiä auki! Olin lähinnä ihmeissäni... miten niin jo nyt kahdeksan senttiä? Tämä tarkoitti sitä, että epiduraali oli poissa laskuista. Mietin kuitenkin, että jos näin helpolla on tultu kahdeksaan senttiin, kestän hyvin viimeiset kaksi senttiä ilman epiduraaliakin. Kivunlievitysvaihtoehdoiksi jäivät parakervikaalipuudutus, aqua-rakkulat tai ilokaasu. Minusta ei tuntunut hyvältä ajatukselta puuduttaa mitään alakerrasta ja aqua-rakkuloiden kivuliaisuudesta olin lukenut, joten päätin kokeilla ilokaasua. Kaasu vei ehkä ihan pahimman terän pois supistuksista, mutta minusta kyllä tuntui, että maskin käytöllä supistuksen tullessa oli ennen kaikkea psykologinen merkitys; oli jotakin, mihin tarttua ja mihin keskittyä.
Sängyllä en voinut olla selällään, eikä kyljelläänkään tuntunut hyvältä, joten hakeuduin jälleen nelinkontin ja etunojaan kohotettua sängynpäätyä vasten. Tässä asennossa pystyin edelleen liikkumaan supistusten aikana, mikä oli hypnoottisella tavalla kipua helpottavaa. Vähän vaille seitsemää kätilö tarkisti tilanteen ja ilmoitti, että nyt ollaan jo kokonaan auki. Minua alkoi jo ponnistuttamaan. Kätilön mukaan joku kudoslippa oli vielä vähän edessä, ja muutamien supistusten ajan odoteltiin sen väistymistä. Seitsemän jälkeen sain kuitenkin luvan ponnistaa, kun siltä tuntuu. Muutaman pakottavan ähkäisyn jälkeen lippa väistyikin ja oikea ponnistustyö sai alkaa. Alkuun ponnistin sängyllä etunojassa. Sitten vaihdettiin kylkiasentoon. Oksensin taas. Lopulta pääsin toivomalleni synnytysjakkaralle ponnistamaan. Jakkaralla ponnistamalla tulokas saatiinkin jo ihan lähelle. Matka kuitenkin pysähtyi ja jonkun ajan päästä kätilö pyysi minut takaisin sängylle, puoli-istuvaan asentoon. Jatkoin ponnistamista, mutta tulokkaan matka ei edennyt. Supistukset alkoivat hiipua, joten sain oksitosiinia, ensin nenään ja lopulta suoraan suoneen. Supistuksiin tulikin lisää voimaa, mutta kohtulihas oli jo väsynyt lähes kahden tunnin ponnistuksen jälkeen ja supistusten kesto ei enää riittänyt kuin kahteen ponnistukseen kerrallaan. Myös tulokas alkoi väsyä matkallaan ja supistusten aikana sydänäänet alkoivat laskea, joten kätilö päätti kutsua paikalle lääkärin. Lääkärin tultua kuulin sanat imukuppi ja episiotomia, kaksi etukäteen kammoamaani asiaa. Kahteen seuraavaan supistukseen latasinkin niin paljon voimaa, kuin minusta ikinä lähti. Kätilö kannusti, mutta siltikin teho jäin ihan pikkuisen vajaaksi. Tilanteen nähtyään lääkäri kiinnitti vauvan päähän imukupin ja käski kätilön leikata. Seuraavalla ponnistuksella, klo 9.15 ihana poikamme sitten tulikin maailmaan!
Jälkikäteen voin sanoa, että imukuppi ja leikkaus todella tarvittiin. Kun poika tuli ulos, tunsin, että en olisi enää jaksanut itse ponnistaa niin paljon, kuin hänen syntymänsä olisi vaatinut. Synnytyksen kokonaiskestoksi papereihin merkittiin 8h 15 min. Lapsiveden menosta laskettuna olisi 11h 50 min. Ponnistusvaihe kesti 2 h.

Nyt sitten harjoitellaan yhteistä elämää ja arkea. Ja sieltä se poika nyt kutsuukin taas syöttämään...

mustikkasuu

 

Mustikkasuu, ihana kertomus, kuullostaa että meni oikein hyvin vaikka lopussa vähän taisteluväsymystä tulikin Teillä alkaa nyt ihana kesäinen vauva-arki ja toivon että lämpöiset ilmat jatkuvat oikein pitkään!

Minä luulen että tänään on ollut semmoisia kivuttomia supistuksia. Ensikertalaisena kun en oikein erota että milloin on "koko vatsa kovana" ja milloin vaan joku tietty osa (vauva esim. pyllistää johonkin kohtaan ja pinkeyttää).

Käytiin uimassa tänään ja heti kastauduttuani tuntui että tuli hetkeksi semmoinen "huono" olo ja vähän samantyyppinen "hengenahdistus" mitä tulee kun menee avantoon ekaa kertaa ja sit vatsa tuntui tosi pinkeältä kokonaan. Toivotaan että se oli supistus Niitä on nyt tullut tässä pitkin iltaa...

Jänskättää...

 

Tsemppiä Iirikselle :heart: Minua ärsytti kun kaikki aina vastasi kun kyselin supistuksista, että kyllä ne oikeat sitten tunnistaa. Ja kyllä se niin on. Vatsankovettumisia minullakin oli vähäsen ennen varsinaisia supistuksia. Mutta kyllä ne sitten oli erilaisia kun alkoi kipua olemaan mukana, ei voinut enään erehtyä.

Mustikkasuun kertomuksen tulen lukemaan huomenna :wave:

 

mustikkasuu, kiitos hyvin kirjoitetusta synnytystarinasta. Sitä oli tosi mielenkiintoista lukea. Oikein ihania päiviä koko perheelle yhteistä arkea opetellessa :heart:

iiris, kuulostaa lupaavalta, että teillä pian alkaa tapahtua

).( Täällä on pahoinvointi ollut viime päivinä melkein koko päiväistä ja se tekee olon väsyneeksi, kun olo vie niin paljon ajatuksia ja energiaa. En ole oksentanut kertaakaan, mutta tuntuu, että se on välillä hyvin lähellä. Aiemmilla viikoilla on pahoinvointia ollut lähinnä vain iltaisin ja silloinkin lyhyempinä jaksoina.

Kaikille kesäistä päivää!

Tirlittan rv11+1

 

Mustikkasuu, mukava tosiaan oli lukea havainnollinen kertomuksesi. Aika pitkälle pääsit ihan hyvillä ohjeilla ja mielenhallinnalla. Täytyypä pitää itsekin mielessä. Vaikka mulla on kova luotto noin yleisesti siihen, että ammattilaiset osaa asiansa, enkä halua tehdä omien periaatteiden mukaan mitään päätöksiä miten haluan asioiden menevän synnytyksessä nyt vaan otan kaiken vastaan ja osaan tehdä toivottavasti päätöksiä sen mukaan, mikä on olo ja kunto. Tai että mies pitää huolen sitten meidän kaikkien hyvinvoinnista No, mutta näitä ehtii miettimään ja käymään läpi. Kivasti ne asiat vaan kyllä konretisoituu, kun lukee muiden tarinoita.

Mona, teillä on kyllä erilainen meininki siellä kaikkinensa. Isoja ja rohkeita päätöksiä joudut tekemään.

Tirlittan, hyvä että vuoto on loppunut. Mua seurataan nyt ainakin kahden viikon päästä extra-ultrassa ja siitä sitten varmaan taas saan tiedon seuraavasta. Hematooma on ehkä enää 1/4 kokoinen alkuperäisestä, mutta nyt tämä uusi huolenaihe on siis se osittain kohdunsuulla oleva istukka.

Lapsien lukumäärästä. Vastaus on että katsotaan miten tämä raskaus etenee loppuun ja mitä vauva-aika tuo tullessaan. Sisarukset olisivat ajatuksena tietysti ihana asia, mutta ei auta kuin katsoa, miten tästä selvitään. Ja ikäkin on tietysti jo minulla pikku hiljaa vastassa, kun mittarissa on siis 36. Yli nelikymppisenä en ainakaan tällä hetkellä itseäni raskaanaolevaksi osaa kuvitella. Minä kyllä taisin perverssillä tavalla toivoa kaksosia kaikista riskeistä ja raskaasta vauvavaiheesta huolimatta toivoa. Siinäpä se olisi ollut pesue kasassa kerralla

Voikaa hyvin ja jospas se Iiriksenkin aika koittaisi pikkuhiljaa. Onnea vaan matkaan!

 

Tirlittan, kiitos sanoistasi! Viiden viikon vuoto kuulostaa kyllä hermoja raastavalta! Toivottavasti vuoto nyt ei enää palaa vaan saisit todella keskittyä vain masun kasvatteluun! Onnea ultraan ja jaksamista pahoinvoinnin kanssa!

Mustikkasuu, kiitos synnytyskertomuksestasi! On kiva lukea näitä tarinoita! Kuulostaapa mielenkiintoiselta tuo leuan rentoutus -tekniikka! Ja tuo että tunnet joogan auttaneen. Mulla alkaa ensi viikolla koko loppuraskauden kestävä Safe and Natural Birth -jooga. Nimi on vähän hassu, mutta ymmärrän kyllä, että synnytyksen sujuminen on se päätavoite. Kolme kertaa isäkin tulee mukaan ja synnytyksen jälkeen myös tavataan. Ihan kiva, odotan innolla! Toivottavasti arki on alkanut pyöriä kivasti!

Tsemppiä Iirikselle täältäkin!

Tänään mulla oli toista kertaa varsinainen neuvolakäynti. Mitään muutahan siellä ei taaskaan tehty kuin otettiin verenpaine ja kuunneltiin sydänäänet. Multahan jäi väliin koko niskaturvotusultra neuvolantädin kömmähdyksen takia. Sellaisen olisin siis saanut, jos olisin tiennyt, että mun pitää itse oma-aloitteisesti se varata erillisestä ultrauskeskuksesta - ja sitten kun sen perään kyselin, olikin jo liian myöhäistä. En ensikertalaisena tiennyt, että aikaraja ultralle on niinkin tiukka, ja neuvolassa unohtivat siis mulle kertoa tästä käytännöstä varata aika itsekseen erillisestä paikasta..

Tänään neuvolan viileä suhtautuminen kypsytti niin paljon, että varasin Suomesta Femeda -klinikalta ajan 4D -ultraan elokuulle, jolloin viikkoja on 23. Emme olleet ajatelleet menevämme tällaiseen ultraan, mutta nyt tuntuu siltä, että vähän ekstratietoa vauvan voinnista ei olisi yhtään pahitteeksi. Sairaalassa homma toimii kyllä hyvin ja tunnen olevani hyvissä käsissä, mutta tuo neuvola on ihan tarpeeton juttu..

No, hauska pikkujuttu tähän loppuun kuitenkin! Mulle tarjottiin eilen istumapaikkaa täydessä ratikassa! Eipä ole sellaista koskaan ennen tapahtunut! Mun masu on siis kyllä jo ihan kivan pyöreä (ja eilen käyttämäni paita myös korosti masun kokoa). Mutta silti olin yllättynyt, että se näyttää jo niin isolta, että mulle tarjotaan istumapaikkojakin! Mies, joka paikkaansa tarjosi, oli itsekin jo hieman iäkkäämpi aasialainen herrasmies. En kehdannut kieltäytyäkään, joten siihen sitten istuin hänen vaimonsa viereen.. Olin hyväällä tuulella pitkään tämän jälkeen!

Aurinkoista päivää kaikille!

 

Heippasta taasen!

Täällä ollaan vieläkin yhtenä kappaleena, kivuttomia supistuksia ollut nyt kolmisen päivää ja jatkuva alavatsajomotus (semmoinen menkkamainen) jo pari päivää. Tänään jouduin kuitenkin varaamaan ajan yliaikakontrolliin joka on kuitenkin vasta 13 päivä.

Tyksissä puhelimen päässä se täti vaan sano lopuksi että "tuut sitten viimestään sillon 13 päivä" niin nauroin sille takaisin että "joo tulen IHAN VARMASTI"!! Ilo se on pienikin ilo En mä varmaan jättäis tulematta mistään hinnasta jos vielä sillonkin poitsu lymyilee vaan masussa...

Mona: eiks olekin ihana kun saa vähän extra-huomiota raskauden aikana tuntemattomilta? Me oltiin ravintolalaivalla syömässä ja joku ulkomaalainen nuori mies teki mulle tilaa tossa joku vajaa kk sitten ja se oli ensimmäinen ja ainoa kerta ja tykkäsin kyllä kovin. Jossain on vielä näitäkin tapoja, tosin ikävä kyllä useimmiten ulkomaalaiset näyttäis niitä osaavan...
Nyt kyllä kun on oltu rannalla jokaikinen hellepäivä ja oon käyny uimassa niin aina on löytyny juttuseuraa, on tultu kyselemään laskettua aikaa ja ihasteleen vatsaa, onhan sekin kiva

Aika hurja Mona kyllä tuo juttu että unohtui se niskaturvotusultra sulta. Eiks nimenomaan kun ollaan vähän varttuneempia odottajia niin se olis tärkeä mitata? Toisaalta kun oon lukenut tota turvotuskeskustelua niin oon ymmärtänyt että jos on sitä niskaturvotusta oikeasti ja riski downiin tai turneriin niin se turvotus ymmärtääkseni kyllä näkyy myöhemminkin, ettei se mihinkään varsinaisesti häviä. Sit voihan tehdä sen lapsivesitutkimuksen yms.

Vaahtokarkki, minäkin "toivoin" tosiaan kaksosia, mutta kun ultralääkärille sanoin vähän vitsinä että "eikö sieltä löydy toista" niin aika tosissaan se kyllä sanoi että se on iso riskiraskaus ettei kannata semmoista toivoa. No niinpä se kai on, mutta siinä olis kaks yhdellä iskulla saanut ja yhdellä (tosin tupla) kärsimyksellä ja univajeella. Työkaverin vaimo sai kaksoset ja ne oli tosiaan viimeiset kuukaudet vuoronperään sairaalassa ja kotona ja vaikka siitä on jo kohta vuosi niin kuulemma erittäin rankkaa edelleen.

Mitähän sitä tänään keksisi, eilen pesin ja vahasin koko kämpän parketit...pakko yrittää ees jottain, saunaan ei tee kyllä kesällä yhtään mieli mennä. Mansikkamaalle uhosin neuvolassa meneväni, sinne olis hyvä ne lapsivedet kuulemma tiputtaa

 

).( np-ultra on takana ja kaikki näytti hyvältä!
En osallistunut verikokeeseen, joka olisi kuulunut osana seulontaan ja jonka jälkeen olisi laskettu riskiluku, sillä en koe sitä tarpeelliseksi. Harkinnassa oli mennä verikokeeseen, jos niskaturvotusta olisi löytynyt. Mietimme hyvin tarkkaan myös edes koko np-ultraan menemistä, mutta päätimme kuitenkin mennä osin siitä syystä, että halusimme päivityksen myös hematooman tilanteeseen. Se olikin pieni ja sen ei pitäisi enää aiheuttaa ylimääräistä riskiä ja vuotokinhan on onneksi nyt pysynyt poissa.
Vauva oli todella liikkuvainen ja oli ihana seurata niitä vauhdikkaita käännöksiä ja heilumisia :heart:

 

Tirlittan, onnittelut hyvistä ultranäkymistä! On se ihanaa kun saa tietää vauvan olevan kunnossa! Ihana juttu myös, että hematooma on pieni ja harmiton.. :flower:

Iiris, uskon kyllä, että saat huomiota rannalla tuossa vaiheessa! Mustakin olisi kiva olla raskaana jo pidemmällä kesäaikaan, jotta saisin kulkea bikineissä ison mahan kanssa. Toivottavasti pian alkaa tapahtua! Ehkä se mansikkamaan kuokkiminen olisi hyvä idea!

Mulla oli hieman samantyypisiä ajatuksia kuin Tirlittanila tuon verikokeen suhteen eikä mua sinällään niin kovasti huolestuta se niskaturvotusultran puuttuminen. Mutta mikä ottaa päähän on se, että haluaisin itse tehdä nämä valinnat sen sijaan, että mulle vaan unohdetaan kertoa miten hommat täällä sujuu. Mitähän muita juttuja voisin vielä missata neuvolan huolimattomuuden takia? Kun ei ole näitä lapsen saaneita ystäviä tässä maassa, niin en voi oikein edes kysellä keneltäkään. Paria työkaveria aion kyllä nyt jututtaa, mutta muutoin täytyy vaan itse yrittää pysyä ajan tasalla.

Kuten Iiris mainitsit niin mä myös ajattelen, että jos on pahaa turvotusta niin se näkyy varmaan myös myöhemmin. Mulla on viikolla 19 seuraava ultra, joten siellä varmaan selviää enemmän -niin hyvässä kuin pahassa. Jos jotakin olisi pahasti vialla niin ratkaisu olisi helppo. Mutta esim. turner ei meillä johtaisi keskeytykseen eikä näillä näkymin välttämättä downkaan, joten siksikään en ehkä haluaisi tietää.. Mutta nämä on vaikeita asioita ja miehen kanssa ollaan ajateltu lähinnä niin, että sitten pohditaan enemmän, jos tilanne tulee eteen.

Taitaa olla palstalijoita kesästä nauttimassa! Mikä onkin oikein ymmärrettävää!
Viikonloppuja kaikille!

 

Mona, kiitos onnitteluista.
Kun varasin aikaa niskaturvotusultraan, niin minulle sanottiin, että sen voi tehdä paljon myöhemminkin, mutta sen rinnalla tehtävän veriseulan tarkkuus on parhaimmillaan ennen kuin alkaa rv13. Kun et sinäkään sitä veriseulaa ollut ehdottomasti haluamassa, niin varmasti ihan samat asiat selviää siinä sinun viikon 19 ultrassa kuin olisi selvinnyt aikaisemminkin.
Ehkä voisi olla hyvä konsti, että seuraat mitä tutkimuksia milläkin viikoilla tehdään Suomen neuvolakäytännön mukaan ja yrität sitten niiden aikataulujen mukaan kysellä ohjeita siellä paikallisessa neuvolassa. Ehkäpä äitisi voisi hakea Suomessa neuvolasta jotain esitteitä ja lähettää sinulle? Sillä ymmärrän hyvin, että tympäisee, jos on sellainen olo, etteivät siellä neuvolassa muista sinulle kaikesta kertoa. Ja varmastihan työkaverit kertoo paikallisista käytännöistä, niin kuin olit jo ajatellutkin.
Onko se sinun viikon 19 ultra se niin sanottu rakenneultra? Minulla on sellainen rv:lla 21.

iiris, teillä on ainakin koti kunnossa vauvan saapuessa, kun vahailet lattioitakin =)
Joko kokeilit tehoaako mansikkamaalla ahertaminen? Tsemppiä!!

Minulle voi lisätä etusivulle LA 20.1.2010
Synnytyssairaalaa en vielä tiedä. Täältä ihmiset käyvät kolmessa (ehkä neljässäkin) eri paikassa synnyttämässä. En tiedä miten paikka määräytyy. Ehkä sen saa valita.

 

Heipsan taas!
40+6 ja...ei mitään!!

Kaikki on jauhaneet ympärillä että kuinka ensisynnyttäjillä menee nykyään yliaikaiseksi- olis kai pitänyt uskoa heti alusta, nyt tuntuu että jo ikuisuus siitä kun joskus 38+jotain rupesin odotteleen vauvan syntymistä.

Yöt on olleet tosi tuskaisia: toissayönä alaselkäkivut, alavatsakivut ja supistukset valvottivat myöhään yöhön, eilen päivällä ja yöllä järkyttävä paineen tunne alavatsassa ja supparit taas valvottivat...toki huomattiin että vatsa on "laskeutunut" aika reippaasti elikkäs jotain on tapahtunut.

Pelkään nyt kyllä ihan kamalasti että jos mitään ei tapahdu ja menee ens viikkoon kontrolliin + käynnistykseen. Että vielä pitäs yks ylimääränen viikko odotella

Voi kun keksisin jonkun tekosyyn mennä sinne Tyksiin ultrattavaksi, ihan varmasti sieltä löytyisi joku syy käynnistää tämä etuajassa ja saisin tietää että onko näillä kivuilla ylipäätänsä ollut mitään vaikutusta tuonne alapäähän vai onko paikat ihan kypsymättömiä edelleen...vauvan liikkeiden vähyyden takia oon ollut huolestunut mutta tietty heti kun kännykän oon ottanut käteen, potkiminen on alkanut...

Mona78: mun piti tuosta Turnerista sanoa että yksi parhaimpia ystävättäriäni "sairastaa" Turneria ja tosiaan nykyään sitä voidaan hoitaa tosi hyvin. Kasvupyrähdysiässä annetaan kasvuhormonia jolloin turnertytöt (tytöillehän se vain tulee) saavat kasvaa normaalien käyrien mukaan. Tietty tuo riskejä mm. sydänongelmiin, mutta esim. raskautuminen on mahdollista (joilla jopa luomuna, suurimmalla osalla tietty keinotekoisesti). Tytöt ovat pääsääntöisesti tosi iloisia ja sosiaalisia (tunnen aika paljon heitä) ja siis ihan normaaleja, ei kehitysviivästymiä eikä mitään semmoisia.

Tirlittan: ei ole auttanut mansikkamaa, ei puutarha, ei jumppa...odotetaan vaan päivästä toiseen...

 

iiris, voin vain kuvitella miten pitkältä aika tuntuu, kun menee useita päiviä yli.
Toivotaan nyt kovasti, että synnytys käynnistyy ihan pian, eikä sinun tarvitse odotella käynnistämiseen saakka. Voimia! :flower:

kaikille, hyvää vointia!