Voi lapamadon peräsuoli!
Tuli tänään käytyä ns. tilanne keskustelu exän kanssa lasten tämänhetkisestä tilanteesta ja tulevasta.
Kaveri oli hieman ottaneena oikein antoisaa keskustelu seuraa tällaisen asian tiimoilla.
Ai jumankavita mitä tekstiä sitä saikaan taas kuulla (kaikki niin tuttuja yhdessäolo ajoilta, että en kyllä tajua miten hitossa olen jaksanut sellaista niin monia vuosia kuunnella), olen mm. riittämätön hoitamaan lapsiamme, aina kuulema ollut. Halusi erityisesti viitata vauva aikaan, koska nyt olen taas saattanut itseni paksuksi ja en tule kuulema selviämään ilman että aiheutan katastrofin osaamattomuudellani ja jaksamattomuudellani.
Siis, pohjustuksena sen verran, että exähän molempien lasten vauva ajat veti ihan vituralleen. Rellesti omia menojaan raskauksien ajan, kävi kyllä ultrissa ja oli synnytyksessä mukana, mutta synnytykseen se jäi (lasten kasvettua ulos vaipoista oli onneksi jo mukana kun itse pärjäsi isompien lasten kanssa). Vauva aikana, kun yksin hoidin vauvan sekä huushollin ja tuli pitkiä kausia, että vauva heräsi 30min-1h välein itkemään ja mikään ei auttanut tai jos maito+vaipan vaihto auttoi, niin sama edessä hetken päästä, exältä pyysin monet kerrat apua, sen verran että olisi hoitanut edes yhden herätyksen että voisin nukkua ihan vähän edes...vastaus aina sama "En todellakaan, ei kuulu mulle, mulla on aamulla aikanen herätys töihin."
Jaksamattomuutta siis oli ajoittain, onneksi oli silloinkin apuna vanhempani ja siskoni, jotka auttoivat päivisin.
Nyt on tytöllä alkanut 6v uhmis. Omaa tahtoa ja omia sääntöjä haluttaisiin nokkapokan kautta esille ja toisinaan kellä tahansa palaa hermo ja olenkin ihan huutanut takaisin, että haukkumiset stop ja jäähylle.
En kuulema tule pärjäämään lasten kanssa kun en kestä ja HÄNEN kanssaan ei kuulema koskaan ilmene pokkurointia...no hienoa todella jos ei mutta en tiedä onko sekään niin hyvä, jos lapset eivät koskaan ns. avaudu isälleen.
Ja elämämme uuden mieheni kanssa tulee olemaan tuomittu kurjuuteen. Jep jep...
Tähän kohtaan iso VEE kirjaimella alkava voimasana.
En edes miehelle viitsinyt tästä vielä mitään mainita.
Iskin exälle kyllä tyynen rauhalliseen tyyliini muutamia kymmeniä faktoja menneistä vuosista ilmoille, joihin hän itse viittasi, sitten loppui louskutus vasta.
Toivon todellakin, että nämä urpoilut loppuu tasan tähän. Ollaan saatu pidettyä välit suht hyvinä tähän saakka juuri sillä, että henkilökohtaisuuksiin ei mennä, se on mitä aina vältän, koska se ei mitään auta ja haluan että välit pysyisi hyvinä, sillä on vaikea sopia lapsia koskevista asioista, jos joutuu olemaan sotajalalla ja sitä ei vain valitettavasti voi peittää lapsiltakaan, ne kun huomaa kaiken jo pelkästä nenän asennosta.
Ja ikinä, ikinä ei meistä kumpikaan ole millään lailla väheksynyt toista vanhempaa lapsille, se on vaan tosi alhaista eikä aikuisten erimielisyydet kuulu lapsille tai niiden ei pitäisi langeta lasten taakaksi millään tasolla. Lapsilla on isäänsä ihanan lämmin suhde ja sellaisena sen haluan myös pysyvänkin.
Anteeksi myöhäisillan poruni mikä ei edes raskauteen liity. Ketutus käyrä vaan niin tapissa...:headwall:
Ja samalla kiitos että sain purkaa *ugh*:wave:
