Morjenttes!
Ja nyt tarvii oikeasti minun ryhdistäytyä tässä kirjoittamisessa tähän ketjuun, miten voi muka olla niin jäätävän vaikeaa:ashamed:
Mutta siis, täällä käytiin viime keskiviikkona nt-ultrassa.
Yksi pieni siellä kölli ja oli oikein yhteistyöhaluinen, niskaturvotusta nippanappa 1mm ja muutenkin kätilön mukaan kaikki mikä vaan näkyy näillä viikoilla on täysin niinkuin pitääkin olla.
Mies oli täysin myyty. On ollut alusta saakka ihan mielettömän ihanasti mukana odotuksessa, vaikka olisin myös hyvin ymmärtänyt, että kun ei mitään oloja tunne tms. olisi ollut hankalaa ottaa osaa jutteluun ja sen sellaiseen ihan alusta saakka. Vauvan nähtyään itki onnesta kotona tunnin putkeen ja on ollut entistäkin ihanampi (en kylläkään uskonut moisen olevan edes mahdollista).
Että sattuikin mahtava mies elämään!:heart:
Laskettu aika muuten nyt 8.10.
Olen tuntenut jo Hipun liikkeet, pari päivää sitten vedin puolivahingossa sokeriöverit ja sehän pisti vauvaan vauhtia tunniksi.
Josko muutaman viikon päästä mieskin jo pääsisi tuntemaan edes kevyesti vatsan päältä liikkeitä, kuopuksesta muistelisin, että 17 viikolla tunsi jo hyvin kädellä liikkeitä.
Täällä ei enään pahaa oloa ole ollut. Huippausta kylläkin ja väsymystäkin ilmenee. Ikenet ja nenä vuotaa herkästi verta ja toivon, että hemoglobiini olisi vielä suht hyvä, kun yleensä tämä on enteillyt myös normaalin raskausvaivan mukana laskevaa hb:ta.
Lapsia olen alkanut alustavasti valmistelemaan uutiseen. Ollaan puhuttu muodossa "Jos tulisi vauva niin..." ja kävi ilmi, että molemmat tykkäisi, vaan tyttö kuulema tykkää olla pikkusisko, mutta tykkäisi silti opettaa vauvalle kaikkea pörisemisestä kävelyyn.
:heart:
Ensi viikolla olisi neuvola ja siitä viikon päästä eka lääkäri. Toukokuun lopussa vasta toka ultra, jännittää vähän näkeekö kumpi tulossa, jostain syystä tuntuu, että olisi poika, mutta niin olin varma kun tyttöäkin odotin.
Loppuun vielä kuva pienestä.
Viipulainen ja Hippu 13+4