3:tta odottavien ryhmärämä! :)

Mulla on esikoinen 5,5v ja kuopus tulee kesällä kaksi vee. Oli isompi ikäero mutta ei voitu valita. Ja onneksi oli, ihanan helpoa oli vauva-aika kun isommasta oli jo apua eikä ollut mikään vaippaikäinen :)
ja JOS ikinä tää kolmas kotiin tulisi niin mäkin uskon ettei se duuni enää noista kahdesta juuri lisi. Esikoinen on aina se "haastavin" kun silloin käytti eniten voimavaroja kaikkeen turhaan ja stressasi. Kakkonen meni siinä sivussa kun piti muullekin perheelle ruokia laittaa ja kolmas varmaan kasvaa varpaat mustana ja räkä poskella kun raahustaa siellä missä muutkin menee eikä äiti/isi enää ehdi /jaksa kytätä joka rasahdusta :D

Mulle voi laittaa Tammityttö, la 28.11, KYS.

Mäkään en saa punaiseksi.

Huomenna on sit ultra ja selviää taas enemmän. Suurin koitos on kylläkin sit jos/kun päästään sinne punktioon asti. Tiedetään saanko pysyä mukana vai tipunko historiaan.
 
Tsemppiä ultraan Tammis! Haluisitko valottaa vähän sun lapsentekohistoriaa? Mulla on ehkä mennyt ohi jos olet kertonut, mutta olen ymmärtänyt että raskautuminen on vaikeaa ja raskaana pysyminen vielä vaikeampaa? Mikä punktio sulle tehdään?

Meillä ensimmäinen raskaus keskeytynyt km rv21, liikkeet vain loppui eikä syytä löytynyt, sitten nuo poikaset syntyi. Näitä tehty n.8kk ja varsinkin km jälkeen oli todella kivistä odottaa uutta raskautta ja niitä on varjostanut pelko. Nyt oli yk1 joku kiinnittymisyritys ja yk2 jäi kiinni, olen hämmästynyt kun eikö tämän pitänyt vaan vaikeutua iän myötä? No nyt yritän olla onnellinen ja innoissani ja ajatella kaikkea niin, että vikaa viedään ja uutta tilaisuutta ei tule. Ostin huutonetistä mammavaate paketinkin jo :D
 
Porkkana. Meillä on siis lapsettomuus taustaa (jos lasketaan sieltä kun oikeasti alettiin yrittää tähän päivään ) 14 vuotta. 8 vuotta meni siis saada esikoinen alulle ja kotiin. Sitä ennen oli kaksi luomua joista vauvaa ei kotiin saatu, tosin toinen oli nuoruuden km eikä varsinainen suurempi menetys mutta toinen oikeasti yritetty raskaus (tarkalleen ottaen tuo "esikoinen " olisi nyt 12v). Esikoisen jälkeen hoitoja ja kaksi luomua joista ei myöskään vauvaa kotiin asti. Sitte kuopus. Ja nyt tää raskaus. 7.s siis.
Mulla on geenivirhe joka ilmenee siten että multa voi irrtota viallinen munasolu jolloin lapsi on sairas. Eli tarkoittaa eriaseisia kehitysvammoja. Itse siis olen terve mut kannan tätä riskiä (kiitos suomalaisten sisäsiittoisuuden) . Hoidoilla voidaan alkiosta tää vika tutkia mutta luomuna on mentävä istukkabiopsiaan tai lapsivesipunktioon. Tähän saakka siis tulokset olleet joka kerta surullisia. Siispä en suuremmin luo uskoa tähänkään. Toisaalta mulla on niin vähä muniksia että enää ei kannata alkaa hoitoihin.
Mä en halua kauheasti avautua näistä koska aina löytyy joku viisastelija jonka mielestä olen hirveä ja itsekäs paska kun tapan lapsiani. Mutta me ollaan tämä valinta tehty koska elämä vaikesti monivammaisen kanssa ei todellakaan ole tavoitelemisen arvoista, voin kertoa kokemuksesta. Olen nähnyt myös läheltä sen kun vammainen lapsi kuolee hyvin pian syntymän jälkeen. Jokainen voi toki tehdä valintansa mutta me olemme tehneet tämän.
 
Viimeksi muokattu:
Mie ymmärrän hyvin, ettet halua vammaista lasta. Olisi raskas päätös, mutta itse varmaan päättäisin samoin. On kuitenkin ajateltava omia voimavaroja ja koko perhettä. Kyse ei kuitenkaan ole sukupuolen tai hiustenvärin valinnasta.. Ollaan siis toiveikkaita, että ihme olisi tapahtunut! Koska sen punktion voi tehdä?
 
Tammityttö toivotaan, että terveen vauvan vielä saisitte.
Minäkin ymmärrän täysin teidän päätöksenne, sillä me miehen kanssa olemme päättäneet samoin. Tässä on jo kaksi lasta, joista toisella on jo omat haasteensa, voimavarat eivät riittäisi yksinkertaisesti ja sen toteamisessa ei mielestäni pitäisi olla mitään moitittavaa.
Eli kovasti tsemppiä punktioon, toivon hirmuisesti että saatte hyvät uutiset. :)

Olipahan koiranunta, nukahdin taas 23.00 ja heräsin 00.30 ja pyörinkin sitten loppuyön puolihorroksessa kun 6.00 piti nousta...hemmetin kiva päivä tulossa taas:headwall:|O
Nooh, kaipa tämä tästä kahvin voimalla selkiää ja ensi yö olisi ehkä hyvä yö sitten.:D
 
Kiitos. Aina on toki toivoa. Mutta pessimistiksi sitä äkkiä kasvaa :D Tai ainakin ne pinkit lasit on karisseet. Ja tosta vammasta vielä. Mikään ei tietenkään takaa tervettä lasta ja terve lapsi on vähän suhteellinen käsite. Tottakai mitä tahansa voi tapahtua. Mutta se että jos selviää etukäteen hankalat vammat niin siksi näin. Ja esim mun sisko on täysin eri mieltä. Hän ei hyväksy ajattelu tapaamme. Ja itsekin olen ehkä tässä ajan kanssa katunut joskus näitä juttuja. .mies on jyrkempi mielioiteessään. Ja etenkin se että on jo lapsia tekee asiasta hankalan. Vaikea erityislapsi syö kaiken perheessä ja usein toiser jää luonnollisesti paitsioon . Tuttava perheessä on "vain " (vain siksi että pidän downia melko lievänä vammana moneen muuhun verrattuna ) down lapsi mutta hyvin vaikea tasoinen. Perhe ei voi esim koskaan enää matkustaa tai juurikaan kyläillä koska poika hajottaa kaiken ja saa kovia paniikki kohtauksia. Perheen muut lapset ovat luonnollisesti taka-alalla koska voimavaroja menee perus arjesta selviämiseen. Raskasta.
Toivon kuitenkin ettei kukaan tästä loukkaannu. Tarkoitus ei todellakaan ole väheksyä tai kauhistella vammoja tai perheitä. Mutta meistä siihen ei tietoisesti ole.

Äähh. Tänään pitäisi jaksaa iltapäivälle ootella ..
 
Ainii ja periaatteessa punktio voidaan tehdä jo rv10+ mutta sairaalassa näin aikaisin harvoin tehdään. Jos istukka on takana pitää odottaa rv 15+ ja tulokset vie 4vk. Meillä on ollu kahdessa vikassa huonoa mäihää ja keskeytys mennyt rv 18 ja 21 :( ihan perseestä. Siksi nyt menen vaikka rahalla yksityiselle jos siellä homma onnistuisi heti 10+. Näin ainakin lupaavat mikäli istukka on ok kohdassa. Huoh :( Itkettää koko aihe. En oo mitään valmis tähän ja joka kerta haluaisin juosta karkuun ja toivoa että herään unesta.
 
Pikaiset kuulumiset ennen labraan lähtöä, ultraan enää 2 viikkoa. Väsymys ei ota laantuakseen, joten pyydän hB samalla. Vielä oon kahden vaiheilla haenko saikkua. Omasta mielestäni ei ole järkeä uuvuttaa itseään loppuun saakka, toisaalta oma luonne ei anna jäädä pois töistä "näin pienen syyn vuoksi". Aamuvuorot menee ihan ok, mutta nämä iltavuorot on tuskaa. Selkäkään ei vihoittele nyt.

Auto menee vaihtoon tämän kuun aikana muista syistä ja isompaa asuntoa pyritään katsomaan tässä pikkuhiljaa. Mies muutti meidän kanssa epävirallisesti saman katon alle viime viikolla, kun hänellä alkoi tuo koulu tällä paikkakunnalla.

Mun on lapset nyt 8v ja kuopus täyttää 2 viikon päästä 7 vuotta. Silloin voisikin lapsille kertoa vauvasta, kun hänen suurin toiveensa on saada olla isosisko ;)

11.11/heidip*/27/SatKs/poikatoive

Tammityttö toivotaan että kaikki menee hyvin :hug:

heidip* & nyymi 9+0 poks! vastaha mä plussasi :D
 
Heidip* mulla ollu yövuorot aivan tuskaa, kävelen käytäviä etten nukahtaisi ja nyt sitten kukun täällä vaikka voisi nukkua kun muksutkin on hoidossa :/ Pakko jaksaa, en vaan pysty tästä hakea saikkua, mutta pakkohan se on omat rajansa tuntea ja jos tää ellotus muuttu kovaksi yrjöilyksi niin sitten tietty töissä olo ei onnistu..
 
Heidip. mä päätin jo esikoisen aikaan että jos ei jaksa tai kykene niin mä en ala kärvistellä. Mä vuodin paljon ja oli kovat supistukset läpi raskauden. Tosin mulla kela ryssi homman eikä hyväksynyt saikkua. Vaikka työterveyshuollon lääkäri ja neuvolalääkäri molemmat puolsi. Olkaa siis tarkkana niistä koodeista.

Mä olin ultrassa ihan jäykkä. Ei tippaa lunssik linssiin ei riemun kiljuntaa . Katsoin vaan ruutua että "jaa". Sisällä riehuu hirveä paniikki menettää se pieni mytty :'(
 
Tammityttö *halit* Miekin pelkään... Oon miettiny, että jos tää menisi kesken niin ei pystyisi ehkä enää uudelleen koittamaan. Henkisesti ja myös fyysisesti tämä raskausaika on mulle niin rankkaa, että melkein mietityttää kärsiikö lapset tästä. Käännyn jotenkin sisään päin, huolehdin ja käytän suurimman osan ajatuksista vauvaan. Mitenhän sitä suuntaisi kurssinsa johonkin muualle?

On ihan toivottaman huono olokin, huimaa ja yrjöttää. Verenpaineet öisin töissä 100/60 p.45 :/ Suola saa mut turpoamaan muttei auta mitään, kahvia ja lakua ei niin paljoa uskalla vetää että se auttaisi. Valivalivaliii....

Tänään 7+0 poks :D
 
Porkkana. Mä olen samanlainen. Jotenkin ärsyynnyn herkästi ku lapset (luonnollisesti ) tarvii koko ajan huomiota. Tekis mieli käpertyä sisäänpäin johki kuplaan. Hermostun herkästi kun en saa omaa rauhaa asian kanssa.
Mullakin on huono olo lähinnä syötyä. Oikein mikään ei maistuisi ja sitten tulee syötyä ällö olo. Mullakin tippuu verenpaineet kun ne ei muutenkaan oo normaalin rajoissa koskaan. Mut joo pieniä nää murheet on ja mielelläni nämä ottaisin vastaan jos tää kaikki ei oo "turhaa". Katsotaan nyt. Pitäisi keksiä vaan muuta puuhaa mut siltikin ajatus harhailee jatkuvasti ..
Eilen mietin ultrab jälkeen et miten ihana olisi olla normaali odottaja. Vois alkaa jopa pikkuhiljaa kertoa hyvälle ystävälle tai omille vanhemmille tai miettiä vaikka salaa jotain uusia mammavaatteita. Mut ei.. kaikki pitää pitää sisällään. ..pläh.
 
Tammis. Toivotaan että pääsisit jo kuukauden päästä siihen kokeeseen ja tulokset tulisi pian. Pääsisit piinasta.. itse kun pitää tuskallisena odottaa pari viikkoa varhaisultraa tai kuukautta nt, mutta voi sun piinaa :(
 
Kiitos Porkkana. Seuraava ultra on 21.4 ja sit se koe joko 4/11.5 riippuen vähän miten tää menee. Siitä sit menee x päivää tai viikkoa (huonolla mäihällä) tuloksissa. Oksettaa jo ajatuskin.
No ei auta. Leuka rintaan ja eteenpäin-sanoi mummo lumessa.
 
Huh huh.. tänään ainakin vaikuttaisi samarin auttavan pahoinvointiin, kokeilumielellä hörppäsin kun meinaa jo epätoivo iskeä. Ei oikeastaan ihan oksennus tuu, mutta velloo ja röyhtäyttää. Luumut on helpottanu ummetukseen. Vielä kun keksisi jotain näihin ilmavaivoihin :D Yksi työyö ja sitten pääsisi vapaille, aivan ihanaa! Miten sitä jaksaisi kesäkuun puoleen väliin ennen lomaa?? Tämmönen hyvin ongelmallinen oman navan seutuvilta tuleva tilannepäivitys!

Mitäs muiden aurinkoiseen viikonloppuun kuuluu?
 
Hyvä Porkkana, että vähän jeesaa oloon tuo samarin. Ilmavaivoihin itsellä ainakin on auttanut ihan vain ja ainoastaan tosi rauhallisesti syöminen ja hiilihapolliset juomat pitäisi tuon ongelman suhteen periaatteessa jättää, mutta minkäs sille voi jos tekee toisinaan mieli vetää 1,5l limua tai vichyä :D Niin ja sipuli...se aiheuttaa vaivoja kanssa, kaalista tai herneistä en edes viitsi mainita tämän enempää:LOL:

Tänne kuuluu hyvää! :)
Tässä on iskenyt mahdoton hellyysvimma meikäläiselle. :D Saa nähdä milloin mies joutuu pakenemaan minua jos tämä vielä tästä yltyy:LOL: Olen jatkuvasti härkkimässä häntä nimittäin:stick:

Jotenkin uskomatonta, että tässä on enään 1,5kk ja olen puolivälissä raskautta:O Minulla kevät ja kesä menee aina niin hirveällä vauhdilla, että syksy onkin sitten jo varmaan alkanut ennen kuin tajuankaan. :D

Hippu on alkanut pitää kovaa tohinaa mahassa. Eilen tunsin vatsan päältä monta napakkaa tymäystä alkuillasta. Tänään pistän miehen bongaamaan potkuja omalla kädellään. :)

Tänään onkin taas laatuaika päivä miehen kanssa, lapset on isänsä kanssa huomiseen. Mennään kyllä ensin moikkaamaan miehen äitiä hänen uuteen kotiinsa ja sitten varmaan moikkaamaan miehen ukkia palvelutaloon. :)

Aurinkoista lauantaipäivää!:cool:

Viipulainen ja Hippu 14+2
 
Viipulainen oot jo niin ihanilla viikoilla :) ja todella aikaisessa liikkeet tuntuu :)!! Mulla ei tuntunu tossa vaiheessa ku pierut suolesta :LOL: Ei vaan.. mul oli tässä vikassa takana istukka mut silti liikkeet tuntu vasta joskus 16+ tai yli. Ja ei oo edes vararengasta tos edessä :D. Se on kyllä ihan parasta ku liikkeet alkaa tuntua :)!

On. Mä toivon et olot pahenis edes vähän. Oireettomia noi on kovin olleet kaikki raskaudet mut kyllä niissä onnistuneissa alkoi olo hieman paheta viikkojen edetessä. No..eipä se tietysti mitään kerro.
 
Ihan pimeetä kyllä, mulla kun oli iltapäivällä tosi kivan pirteä ja hyvinvoiva olo niin aloin heti miettiä, että mitäs jos... mut nyt iltaa myöden taas pahentunut. Jes?! Mulla tuntunu liikkeet joskus rv15, ekassa luulin että on vaan elohiiri :) Ja on kyllä ihanaa aikaa! Eri asia sitten kun 4kg jötikkä päättää vaihtaa kylkeä :D
 
Pakko tulla raportoimaan täältä työyöstä, että yrjö lentää huh heijaa... kiva olla yksin vastuussa koko torpasta, kun oon pitkiä aikoja henkilökunnan tiloissa yrjöömässä ja muutenkin alkaa pikku hiljaa vapisuttaa. Onneksi alkaa vapaat. Joutuukohan sitä kuitenkin hankkia vähän saikkua kun eihän tästä tuu mitään :O
 
Oikeinpa mäkin kerkeen ja saan aikaseksi kirjoitella - tännekin! tammitytölle roppakaupalla tsemppiä sinne punktioon ja tietysti koko odotukseen, on mahtanu olla rankkoja aikoja ja kokemuksia :hug:. porkkanallakin näemmä vähemmän iisejä olleet nuo odotukset.. Kyllä se niin on että sitä saa olla todella onnellinen että on saanut suht helppoja yrityksiä ja odotuksia, hattua nostan teille ja heille joiden pääkin kestää kaikesta vastoinkäymisistä huolimatta!

Mä olin tosiaan siellä ultrassa 1.4, löytyi yksi melko rauhallinen kaveri jolla p-p.mitat 6,6cm ja syke 140 :). Oikein olivat vaasassa 4D:nkin saaneet aikaseksi hommata, oli jo aikakin, ja vauvaa sain ihastella vähän realistisemmanki näköisenä! Liikkeitä on tuntunu oikeastaan pari viikkoa, käteen niitä ei vielä tunne mutta kohdussa möyriskelee ajoittain ;).

Mutkin voi lisätä listaan. Sonay/11.10/VKS/poikaolo :rolleyes:
 
Sonay:
Onnea hyvistä ultrakuulumisista! :)

Täällä ollaan herkistelty, kun löysin lokakuisten -09- ketjun, jossa siis kirjoittelin kun tyttöä odotin. :)
Siis miten voikaan muistaa niin selkeästi ihmisten jutut näinkin pitkän ajan jälkeen ja omatkin jutut, löysin synnytyskertomuksenikin...tippa linssissä luin sitä ja iski ihan hirveä malttamattomuus päälle tämän tulevan lokakuisen kanssa. :heart:

Huomenna on neuvola ja viikon päästä neuvola lääkäri.
Saa nähdä miten on paikkojen laita kun lääkäri tekee sisätutkimuksen...on supistellut kivuttomasti ja tyttöä odottaessa paikat alkoi kypsyä varhain, vaikka onneksi ei niin paljoa, että se olisi ollut aikaisemmilla viikoilla (rv20-30) mitenkään haitallista. :)

Nyt iltapalaa tekemään, pitää tulla paremmalla ajalla tarinoimaan lisää vielä muidenkin juttuja kommentoidakseni. :)
 

Yhteistyössä