<3 Syksyn 2010 hoidoista plussanneet <3

Nelli, mulla on ihan samat fiilikset. Just eilen sanoin jollekin, että kyllä mä nyt jotenkin sen jo tajuan, että oon raskaana, mutta että vauva meille ihan oikeasti.. ihanko oikeasti!?
Vaikka kyllä sitäkin edelleen hämmästelen, kun muut puhuu mun raskaudesta, että hetkinen, puhuuko ne siis ihan oikeesti musta. Tulee sellasia onnen tulvahduksia, kun havahtuu siihen, että kyllä ne puhuu, minä oon raskaana, ja me saadaan lapsi.

Näistä tunnevyöryistä vielä pitää kertoa, että yks ilta sain ihan älyttömän itkukohtauksen siitä, kun mulla soi jouluradio ja mies kotiin tultuaan kysy, et loukkaannutko, jos pistän ton radion kii. Mä aloin itkee ihan hillittömästi, että ku mä haluisin kuunnella, ja musta tuntuu pahalle, kun sä et tykkää siitä, ja miks en mä sais kuunnella ja blaa blaa blaa.. Ja sit samaan hengenvetoon jatkoin itkua, että kun mä ostin sen vaatteen viikonloppuna ja kun ei meillä varmaan ois ollu rahaa, mut ku mä tykkäsin siitä ihan kauheesti jne... Siis ihan älytöntä itkua ihan älyttömistä asioista. Mies vaan halas mua ja yritti tyynnytellä, että ei rakas oo mitään hätää, että et oo tehny mitään väärin ja kaikki on ihan hyvin ja antaa vaan jouluradion soida, ja kiva kun ostit sen vaatteen. ..että näin..

kielovanamo ja äitin ja iskän pieni sankari 18+6

 

Mulla ei ole oikeestaan sillai mitään tunnekuohuja ja suhtaudun raskauteen aika skeptisesti. Jotenkin typerästi luulin, että kun liikkeet alkaa tuntua, olo rauhoittuisi. No ei rauhoitu, koska hiljaiset ja vaitonaiset päivät tuo ensimmäisenä mieleen ajatuksen, että no niin siellä ne nyt makaa kuolleina ja että onpa tulossa kiva joulu taas...Ahdistun, kun vieraat, tutut ja puolitut tulevat onnittelemaan ja mietin jo, miten ihmeessä kestän ne katseet ja kysymykset jos kaikki menee sittenkin pieleen.

Joo, ja eilen se sitten tuli eteen ekan kerran: nimittäin vauvojen "alkuperän" kysely. Olin työn puolesta yhdessä isossa asiantuntijaryhmässä ja eikö siellä yksi +50v. akka onnittele kovalla äänellä ja sitten kun tulee jotenkin esille, että kyseessä on kaksoset niin paukauttaa koko porukan kuulleen: "Ai kaksoset - ihanko ovat niin kun luomusti tulleet vai...?" Ja ihan sujuvasti valehtelin silmät kirkkaina ja hymyilin että toden totta ovat juu luomut. Ja keskustelu jatkuu: "Ai tyttö ja poika - no se on varmaan sitte jännä nähdä, onko ne identtise"....Juupa juu....Ja juuri tätä kysymystä pelkään, että appivanhemmatkin ekana tivaa, että onko ne hoidoilla. Siis kun mehän ollaan oltu epäilyttävän kauan - yli 10v. - yhdessä...Yritän jo mietiä nasevaa vastausta, josta ei voi päätellä mitään ja josta kuitenkin tulisi ilmi, että moinen kysely on törkeää ja että se ei kuulu perheen ulkopuolisille, joihin ainakin meillä anoppi ja appi kuuluu....

No ja lääkärireissut ei lopu tähän - tosin tänään vuorossa toinen karvakavereista eli vanhempi koira on saanut niin pahan mahtaudin, että on pakko lähteä tästä istumaan päivystykseen eläinlääkäriin. Toisella koiralla taas on ummetus, mulla hematuriaa ja selkä kipeä. Että tosi sairasta porukkaa täällä nyt ollaan ja miestä odotellaan kotiin kuin kuuta nousevaksi.

t. Vadelmaunelma rv 19+1

 

Mä en kyllä ymmärrä sitä mikä salaisuus on se että lapset on hoidoilla saatu, musta se on ihan sama pääasia että on saanut

 

Moi!
Mun mielestä asioista voi puhua, jos asianosainen haluaa kertoa. Utelu on törkeää, koska silloin on pakko vastata jotain ja toiselle asia voi olla henkilökohtaisempi kuin toiselle.
Itseäni ei haittaisi kertoa, että lapsi on tullut hoidoilla, koska minusta tuntuu että asioiden "pimittämisestä" tulee epärehellinen olo. MUTTA. Meillähän lapsettomuus johtui miehen simpoista ja tämä on hänelle todella henkilökohtainen ja arka juttu ja on jyrkästi sitä mieltä, että hoidoista ei puhuta. Luulen, että hän pelkää utelujen jatkuvan lapsettomuuden syiden suuntaan: kun tämä on kerrottu, niin revitään koko juttu auki...
Kun meille tuli selväksi, että joudutaan hoitoihin, niin tehtiin lopulta kompromissi: kerrottiin vanhemmille ja lähimmille ystäville tilanteesta, koska minusta tuntui että pää räjähtää kun en saanut purkaa tuntojani minnekään ja mies ahdistui kun yritin puhua aiheesta.
Meilläkin viikonloppuna ensimmäinen kysely: kerrottiin kavereille että lapsi tulossa ja melkein heti ensimmäinen kysymys oli "tuliko luomuna?". Olin niin häkeltynyt ja valmistautumaton, että en osannut vastata mitään (ihmiset tietävät, että ollaan toivottu lasta vuosia)! Sitten kun menin ihan vaikeaksi, sain kuulla ihme tarinoita, missä kaverit olivat olleet hoidoissa ja hoitojen välissä tulleet raskaaksi... mietin vaan mielessäni, että kuinkahan moni hoidoilla alkunsa saanut lapsi on tällaisen tarinan takana. Ehkä ihmiset pelkäävät ennakkoluuloja, mitä IVF lapsista mahdollisesti on.
Olen itse ollut yllättynyt, miten ihmiset ajattelevat: esim. oma siskoni on useampaan kertaan kysellyt,että eikö seurontoja ole useammin kuin "normaaliraskaudessa" ja eikö riskit vammaiseen lapseen ole korkeammat. Sellaista tietämättömyyttä.
Sori romaanista, jotenkin tämä aihe vaan tippui siihen lootaan mikä itselläni parhaillaan pyörii pään sisässä.
Unohdin eilen käydä poksumassa, tänään siis 20+1 ja pikku Tiukunen pyörittelee mahassa päivittäin. Ihanaa, enää viikko rakenneultraan!
Sanasa ja Tiuku 20+1

 

Hih, kuulostipas voimakkaalta tunnevyöryltä Kielovanamo Onneksi mies käyttäytyi juuri niin kuin miehen kuuluukin eikä lisää herkän naisen tunnevyöryä.

Mulla on Vadelmaunelma ollut myös välillä samoja fiiliksiä että on jotenkin vältellyt kertomista koska alitajuisesti pelkää tilannetta että joutuu sitten samoille ihmisille kertomaan huonoja uutisia jos niin ikävästi käy.

Eilen mulle tuli oikein "tajuamishetki" taas raskauden suhteen, yksi tuttu sanoi että no sähän oot selvinnyt melkein puoleen väliin tosi pienellä mahalla ja mä meinasin jo sanoa että enhän mä nyt ole lähelläkään puolta väliä mutta huh, niin sekin rajapyykki vaan lähenee Mieletöntä, edelleen muistaa kuin eilisen päivän sen positiivisen raskaustestin ja päässä takovan ajatuksen, ei meillä voi onnistua, kaikilla muilla kyllä mutta me ollaan lapsettomia... No jotain tuolla ylhäällä saa kiittää miten onnekas sitä onkaan...

Mä ymmärrän myös tuon että haluaa pitää hoidot omana tietonaan, mun mielestä on täysin pariskunnan oma asia kertoa lapsen alkuperästä. Ei niin että sitä häpeäisi tai mitään mutta mä en ainakaan koe että tiedolla on kenellekään mitään arvoa. Miksi ihmisten pitäisi tietää? Me olemme jo kärsineet helvetin vaikean tien lapsettomuuden kanssa niin en halua palata siihen polulle enää puimalla lapsen alkuperää muiden kuin mieheni kanssa. Ja meillä sama asia kuin Sanasan tilanteessa, ongelma oli miehellä niin en halua että "syy" käy kenellekään ilmi koska me molemmat siitä olemme jo osuutemme kärsineet ja tiedän että se on miehelleni edelleen arka paikka.

Mutta tämä on sellainen asia mitä kukin tekee tavallaan, jos haluaa jakaa tiedon muiden kanssa niin fine mutta mun mielestä on myös aina tökeröä käytöstä jos sitä ihmiset kyselevät. Yksityisyys on näissäkin asioissa mielestäni kunnioitettavan arvoinen asia.

Omaa napaa, olin neuvolassa maanantaina ja ihana oli saada taas parin viikon huoli pois kuulemalla pikkuisen sydänäänet :heart: Hän oli kovin liikkuvainen masussa ja doppleriin tuli useita selkeitä liikkeitä, minä vaan en vieläkään niitä tuntenut vaikka neuvolatäti aina kysyi että tunsinko liikkeen... Mutta pääasia että kaikki on hyvin ja liikettä tuntui riittävän, syke mitattiin 155. Nyt saa hyvillä mielin rauhoittua jouluun ja sitten alkaa odottelemaan rakenneultraa johon on vielä kolmisen viikkoa.

Hyvää joulua kaikille!
Nelli ja Kultahippu 17+2

 

Mua henkilökohtaisesti eniten ärsyttää juuri se, että vieraat ihmiset kehtaavat kysellä moisia. Miksi ihmeessä mun pitäisi avautua joillekin 50v+ ukkeleille ja akoille, joista tiedän vain nimen ja tittelin, niin lasteni alkuperästä? Asia on todellakin herkkä ja intiimi ja muistuttaa koko ajan siitä, että taustalla on hoitoja ja menetyksiä. En haluaisi koko ajan muistella sitä. Ja kuten Sanasa totesi, niin harvoin kysyjät sitten tyytyvät siihen, että sanoisi lasten olevan hoidoilla tulleita. Heti alkaisi kysely, että miksi, miten ja millä tavoin. Ja todellakin eriytyisesti IVF-lapsiin liittyy ihmeellisiä myyttejä ja käsityksiä siitä, että kyseessä on jotenkin normaalista poikkeava raskaus. Yksi ystävä kysyi ihan nätisti ja varovasti esim. sitä, saako Suomessa vaikuttaa jotenkin lasten ominaisuuksiin esim. silmien väriin jne. Eli ihmisillä saattaa olla aika jännät käsitykset muutenkin IVF -vauvoista - puhumattakaan IVF -kaksosista, sillä nehän suorastaan on jo jotain mutantteja. Siis mitä nyt olen seuraillut ja selaillut nettikeskusteluja kaksosäitien kokemukista, niin valtaosa kokee ahdistavina ja loukkaavina kyselyt lastenalkuperästä - riippumatta siitä, miten he itse ovat lapsensa saaneet. Ja mitä ilmeisimmin myös kaksosiin liitettään erilaisia myyteejä ja virheellisiä käsityksiä esim. vammaisuudesta, ongelmista jne. "oikuista". Ja sitä en käsitä että, miksi lapsen tai lasten alkuperä on niin tärkeä saada tietää ja eikö kyse ole myös lasten yksityisasiasta? En minä haluasi myöhemmin kuulla että joo sä oot muuten koeputkivauva. Siis enhän mäkään kysele, että onko toi teidän lapsi vahinko tai että ai teittekö sen sillä teidän Thaimaan matkalla, kun jos laskee taakse päin....Ja oma äitini muuten syyllistyi tuohon samaan kuin muut: kerroin eilen vauvoista puhelimessa, jolloin ensimmäiseski hönkäisi että ootko syöny otain hormooneja. Että meinasi palaa käämit: siis ei mitään onnitteluja eikä muuta vaan ensimmäisenä hönkii tuommosia. Sanoin, että en todellakaan ole. Ja sehän on totta...mähän olen sen sijaan pistellyt itteäni, sumutellut ja tunkenut muihin ruumiin aukkoihn mömmöjä. Loukkaannuin tästäkin tosi pahasti. Ei kiinnostanut lasten terveys, mun hyvinvointi tms. vain se että ovatko ihan luomujaja se tuntui olevan hirveän tärkeää...Aion soittaa "ripityspuhelun" ja sanoa, että koin tosi tökerönä, että kysytään vain lasten alkuperää ja korostetaan sitten heti perään miten se on niin hienoa että on luomut. Loukkaavaa...Ja miksikö äitini ei tiedä hoidoista? No, sanotaanko että meillä on hyvin etäiset välit, hän on syrjinyt minua kun olemme olleet lapsettomia jne.,. Nyt varmaan alan minäkin kiinnostaa sitten!

Kävin eilen virallisessa rakenneultrassa Naistenklinikalla äitiyspolilla. Jäi vähän kökkö olo. Siellä lääkäri haukkui meidän klinikan lyttyyn, kun olivat määränneet mulle sitä Fragminia - puhui puoskaroinnista. Lisäksi hoki, miten täytyy ajatella verotustakin kun näin kallittaa lääkkeitä mennään määräämään ja niistä saa korvausta. Sanoin sitten takaisin tosi napakasti, että no siellä lääkitys katsottiin tarpeelliseksi enkä katso, että minulla on riittävää lääketieteellistä asiantuntemusta arvioida itse Fragminin tarvetta. Siis Fragmin estää niiden tulppien muodostumista istukkaan ja siten vauvojen kuolemaa. Totesin myös verorvaroista, että olen kuule ihan itse maksanut näistä lapsista ihan kiitettävästi 2 viime vuoden aikana hoitoihin, kun ei julkinen puoli toimi ja että en todellakaan mieti tässä kohden pikkuropoja näistä lääkemenoista. Tosi liukuhihnamainen olo jäi siitä käsittelystä, vaikka tutkimustilanteessa olikin asiallinen ja muisti todeta rauhoittavasti vähän väliä, että kaikki näyttää normaalilta. Kaikki mitat jne. kirjattiin vain sairaalan asiakirjoihin. Mutta ovat kuulemma ihan hyvin kasvaneet, jopa hieman "aikaansa edellä" ja mitään hätää ei ole. Seuraava kontrolli äitipolilla 25.1. 2010. Tosin mennään ennen tätä Brunon luo 4D-ultraan.

Olen niin onnellinen, että mies tulee vihdoinkin Suomeen. Se ei pääse enää koskaan mihinkään - ehkä sitten kun lapset on 18...

Ehkä mun nää tunnekuohut liittyy nyt siihen, että olen tosi kärkkäästi ja herkästi kommentoimassa kaikkiin mulle tuleviin typeriin kommentteihin. En toivo mitään erityiskohtelua. Haluaisin vain, että mua kohdellaan kuin normaalia odottajaa, eikä niin, että kysymyksistä tulee vain kaikki se paska mieleen...

Vadelmaunelma & Prinsessa ja Prinssi 19+6

 

Vadelmaunelma, ymmärrän reaktiosi täysin. Itselläni ei ole kaksoisraskautta, mutta varmasti iän ja parisuhteen keston pohjalta voisi päätellä (jos olisi fiksu), ettei tärppi käynyt ihan luonnollisella tavalla... Minä kerroin suvulleni raskaudesta vasta muutama päivä sitten (20+5), ja hoidoistahan he eivät tietäneetkään - eivätkä tule tietämään. Itselläni ei ollut tarvetta avautua hoidoista etenkään sukulaisille, ja minun mielestäni ei ole jotenkin reilua lasta kohtaan, jos kaikki tietävät miten hän on saanut alkunsa... Annan lapsen itse päättää, jos haluaa kertoa siitä joskus jollekin. Joka tapauksessa sekä äitini että siskoni kysyikin, että hankkiuduinko raskaaksi ihan tarkoituksella vai oliko vahinko. Siis vahinko ?! :O Olivat ilmeisesti tulkinneet pitkän lapsettoman kauden omavalintaisena, ja nyt kummastelevat, mistä päin tuulee. Eli kovin tahdikkaita kommentteja en ole minäkään saanut, vaikka noilta hoito-kyselyiltä säästyinkin...

Nelli, ihana kun kaikki on hyvin vauvalla. Varmasti ihan pian tunnet ne liikkeet (itse tunsin rv18+0), ja sitten voitkin unohtaa dopplerit, kun vauva muistuttaa olemassaolostaan jatkuvasti muilla tavoin. En uskonut etukäteen, että vauvan liikkeet tuntuisivat jotekin erityisiltä, mutta kyllä ne vain tuntuvat todella hellyyttäviltä :heart:

Kielovanamo, luin melkein kateellisena tuosta tunnereaktiosta. Minusta tuntuu, että olen aina vain samalla tuulella eikä mikään saa minua kyynelehtimään. Olisi kiva olla kerrankin oikein naisellisen tunteellinen, nyt kun on siihen hyvääkin parempi syy

Sanasa, onnea jo valmiiksi rakenneultraan! Harvoin siellä ilmenee mitään muuta kuin ilahduttavia asioita, mutta tuntuu joka tapauksessa hyvältä saavuttaa tuo etappi.

Nyt kun raskaus on puolivälissä, niin olen alkanut yhtäkkiä pelätä synnytystä... Minusta tuntuu, ettei minulla ole kipukynnystä ollenkaan (tavallinen hammaslääkärikeikkakin on yhtä tuskaa, kun puudutuspiikit eivät tunnu tehoavan) :kieh:, joten tarvitsen varmasti tuplavalmennuksen tuohon koettelemukseen... Joka tapauksessa tajuan itsekin, että on ihan hanurista edes miettiä koko asiaa vielä tässä vaiheessa!

wabisabi 21+2

 

Onko se sitten ihme jos ihmisillä on ihme käsityksiä hoidoista jos niistä ei saa puhua vaan se on joku tabu ja salailun aihe? Hohhoijjaa. Jotenkin tuntuu että on parempi pysyä poissa täältä

 

Heippa taas pitkästä aikaa

Täällä kaikki menny hyvin, maha kasvaa ja oon hyvällä tuulella

Ohimennen kommentoin nuihin että kertooko vai eikö kerro näistä hoidoista, ni kokemukset meillä kaikilla on varmasti niin yksilölliset niistä, että mielipiteisiin vaikuttaa tuhat ja yks asiaa. Ei voi sanoo kuka on oikeessa ja kuka ei, ni kukin tehköön oman ratkasun, kaikki on yhtä oikeita!

Mun on helpompi olla, ku saan kertoo, ni siks kerron, mutta tilanteesta riippuen mietin että kelle ja millon Nauttikaa raskaudesta naiset :heart:

Aidan ja pampulat 16+4

 

Hoidoista puhumisesta vielä niin mun mielestä ei ole kyse siitä etteikö hoidoista saisi puhua tai että ne ovat tabu. Jokainen saa puhua ja varmaan kykenee niistä puhumaan mutta se mikä on epäreilua on että ihminen yritetään pakottaa kertomaan hoidoista. On jokaisen äidin ja isän oma valinta mitä kerrotaan siitä pienestä ihmeestä ja jos joku tästä "salailusta" vetää omat johtopäätökset ja tuomitsee niin siinähän tuomitsee. En ainakaan itse koe että olisin velkaa kenellekään lapsettomuushoitojen ihmettelyjen poistajana ja että siksi pitäisi avautua omista hoidoista. Ei ole kyse siitä että haluaisin salata asian siksi että en uskalla puhua niistä vaan siksi että valitsen helpoimman tien itselleni ja läheisilleni pitämällä yksityisenä lapsen alkuperän. Eli jos joku tätä ei kestä niin ei ole multa pois, mä elän ratkaisuni kanssa ja muut eläköön omiensa kanssa, pääasia että jokainen tekee valintansa oman tahdon mukaan, ei sillä mitä muut sanovat....

Muuten ei mitään ihmeellistä, jouluähkyä päällä. Joko mulla on vauvamaha viimeinkin alkanut kunnolla pömpöttämään tai sitten tuo yletön kinkun ja karkkien syönti kostautuu hirveästi kertarysäyksellä Joulu oli muuten tosi rentouttava ja useamman kuin kerran karkasi ajatus jo ensi jouluun ja fiilisteltiin miehen kanssa että näin meillä sitten ensi jouluna kun on kolme jne...

Mä odottelen sitä rakenneultraa nyt vaan niin kuin kuuta nousevaa, haluan kovasti kuulla että kaikki olisi hyvin niin voisi lopettaa toistaiseksi liikkeettömyydestäkin huolehtimisen... Nyt viime viikkoina mua on vähän kaduttanut että ei ole sitä doppleria tullut hankittua, olisi oma mieli kevyempi kun saisi kotisohvalla kuulostella sydänääniä.

Vadelmaunelma, ihanaa että olet saanut miehesi kotiin! Varmaan helpottaa sinun stressiä kun on toinen vierellä kenen kanssa jakaa ajatuksia.

Wabisabi, mua aina myös ajoittain pelottaa synnytys mutta mä ihan tietoisesti vaan kieltäydyn ajattelemasta koko asiaa omalta kohdaltani. Luen kyllä esim. näiden palstojen synnytyskertomuksia mutta en ajattele niitä omaan tilaani, vaan ulkopuolisesti ja analyyttisesti. Yritän pitää mielen avoimena ja itseni luottavaisena että asiat kyllä menee niin kuin pitääkin, niin muillakin on mennyt Mua alkaa heti ärsyttämään jos joku voimakkaasti painostaa ja työntää omaa "hyvää synnytystapaansa" tyyliin "sun on pakko ottaa epiduraali, se oli NIIN hyvä"... joo jokaisella varmaan ne omat valinnat tuntuu parhailta mutta niistä voi kertoa myös kiihkotta ja ilman että kuuntelijalle tulee sellainen olo että jos en tee näin niin kertoja suuttuu

Nelli ja Kultahippu 18+1

 

Hips! Sori,nyt tulee vaan omaa napaa kun tää liitelee jossain pilvissä... Rakenneultrassa kaikki hyvin! Pieni ennakkoaavistuskin piti paikkansa,eli poika näyttäisi olevan tulossa.

 

Ihanaa, että täällä hyviä ultrauutisia taas monilla, ja niin minullakin, hih eli pikavauhtia omaan napaan
Eilen siis rakenneultra ja kaikki onneks oli niinkuin pitää. Ihmeellistä, että niin monia asioita voivat jo nähdä siinä.. Sukupuolta ei haluttu tietää. Ja liikkeet tuntuu jo vahvasti ja usein, päällepäinkin jo mies ja mun siskot on ne tunteneet. Ihanaa ihanaa

Ja vielä nopeesti tuosta kertomisesta, että oon kans sitä mieltä, että ei oo yhtä oikeaa tapaa suhtautua asiaan. On kunnioitettava jokaisen omaa tahtoa ja ajatusta siinä, koska taustatkin on jokaisella kuitenkin niin yksilölliset. ite oon sellanen, että ylipäätään käsittelen asiat puhumalla, joten mulle on ollu luonnollista puhua avoimesti tästäkin, mutta samaan hengenvetoon pitää todeta, että mehän päästiin lopulta ihan tosi helpolla eli kahden ja puolen vuoden lapsettomuudella ja inssillä. Tilanne vois siis olla aivan toinen, jos takana olis vuosien hoitorumbat, useita epäonnistumisia ja keskenmenoja tms.

Palataan paremmalla ajalla!

Onnellista alkavaa uutta vuotta kaikille!!

 

Hei!
omia kuulumisia täältäkin, lukemassa oon käyny joka päivä mut en jaksa kommentoida. Pahoinvoinnin vähennyttyä sain pari viikkoa sitten kunnon flunssan, joten sairaslomallakin on taas joutunu olemaan. Kovia kuumeita ei onneks ollu, mut veto ihan pois ja keuhkot on yskitty pellolle. Vieläkin yskittää, mut jos sitä huomenna taas kokeilis työntekoa. Kvilla niminen yskänlääke käy muuten raskaana oleville, et jos jollakin flunssa on/ tulee niin sitä saa ilman reseptiä ja on turvallinen. Tosin ei kovin tehokas.. : /

Viime viikolla käytiin niskaturvotus ultrassa, Toukka vastas viikkoja täysin ja turvotus oli vaan 1.3. Sattu vaan oleen just päikkäriaika niin piti jonkun verran herätellä että suostu kääntymään kylki "kameraa päin". Istukasta en vielä tiedä että missä on, mutta terkkari epäili tänään olleessa neuvolassa sen olevan takaseinämässä, koska sykekin kuuluu niin selvästi. Siitä johtuen ilmeisesti tunnen jo hentoja liikkeitä, varsinkin istuessa. =) Ihanaa, hiljalleen alkaa tuntua todellisemmalta tää raskaus, joten uskaltauduin jo kirppareillekin ja eilen löysin vaikka mitä ihanaa ja yllättävän hyväkuntosta vaatetta. =) Pinnasänky saatiin ilmaseks ja vaunut jo aiemmin, enää puuttuu isommista tavaroista vaan hoitopöytä. Lähipiirissä on paljon lapsia joten tavaraa tuntuu ilmaantuvan kuin itsestään.
Olo on kyllä todella väsynyt tän kaiken pahoinvoinnin ja sairastelun jälkeen, mutta neuvolassa selvis sitten siihenkin syypää, Hb vaan 100. Eli rautaa sais syödä joka päivä.. Mut miks se on niin pahaa!!?

Nuhaiset terveiset ja Hyvää Uutta Vuotta, meidän vauvojen syntymävuotta kaikille!! :snotty:

Minttuska83 ja Toukka 13+1

 

Hyvää Uutta Vuotta kaikille! Palailin juuri lomilta ja huomasin, että muutkin ovat olleet lomailemassa: piti nostella tämä palsta melkein hänniltä

Onnittelut Sanasa, Kielovanamo ja Minttuska hienoista ultranäkymistä! On niin helpottavaa saada nuo ultrat alta... Pääsee sitten nauttimaan raskaudesta oikein kunnolla =)

Aika on alkanut kiitämään mahdotonta vauhtia. Piti ihan katsoa kalenterista rv:t! Huomenna on 23+0, joten raskaus on jo selkeästi yli puolen välin. Vatsa on pulpahtanut joulun aikana selvästi (muustakin kuin kinkun syönnistä!), tosin vanha talvitakki mahtuu vielä kiinni, joten en tunne olevani vielä ihan jättiläissarjassa! Olo on ollut kummallisen hyvä (koputtaa puuta!). Vanhat vaivat (eli megalomaaninen ummetus ja tukkoinen nenä) ovat ennallaan, ja uutta on oikeastaan vain voimistuneet vauvan liikkeet. Useimmiten liikkeet tuntuvat hauskalta, mutta toisinaan melkein kivulialta. Varmasti hauskuus vähenee ajan kanssa, mutta aion ottaa nyt ilon irti niin kauan kuin voin!

Minttuska, olet valmistautunut jo ihailtavan hyvin vauvan tuloon! Minulla on vain yksi ainoa joululahjaksi saatu potkupuku - kaikki muu on vielä hankkimatta... Nyt olisi kyllä fiksua käydä alennusmyynneissä, kun vaatteita saa kerran puoleen hintaan. Täällä Englannissa on sikäli hyvin asiat, että vauvanvaatteista puuttuu vero, joten ne ovat halvimmillaan superhalpoja. Toisaalta äitiyspakkauksesta voi vain haaveilla tässä maassa - joten jokainen vaatekappale on ostettava itse. Yksi juttu, mitä kaipailen, on kunnon ostoslista eli lista vauvan tarvitsemista tavaroista... Jos joku teistä sattuu bongaamaan hyvän listan netistä, niin olisin kiitollinen linkistä!

 

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Nyt kun rakenneultrassa kaikki näytti olevan mainiosti, tää pääsi valloilleen:
Hankinnat polttelee kovasti ja olen vähän kierrellyt aleja. Löysin pari kolme vastasyntyneen pukua, enkä tiedä tarvitseeko niitä kovin montaa ostaakaan. Onko kellään tietoa, että kuinka kauan tuollainen 50-56 senttinen menee? Hirveän hankala kun on ihan untuvikko näissä...

Lisäksi lasten huonetta ollaan suunniteltu kovasti, koska ollaan helmikuu melkein kokonaan liikenteessä ja maaliskuun energiatasoista ei taas voi olla varma. Ongelma on, että työhuone on tosiaan ollut meillä työhuone. Iso työpöytä täyttää koko tilan ja lasten pinnasänky ei tällä hetkellä mahdu sinne millään (Sillä ei toisaalta ole kiire, kun ollaan hommaamassa ensisänkyä ensimmäiselle 4 kuukaudelle). Lisäksi pitäisi saada muutama mapillinen paperia siivottua johonkin,huh huh!

Vauvavakuutuksesta pyysin tarjousta Pohjantähdeltä ja Pohjolasta. Ollaan Pohjolan asiakkaita ja kun ole noita selvitellyt,minusta ainoa varteenotettava kilpailija olisi tuo pohjantähti, koska vakuutusehdot ovat heillä paremmat. Pitäisi nyt vaan miettiä, että haluaako siirtyä heille kokonaan asiakkaaksi koska vaativat kotivakuutuksenkin sieltä jos ottaa vauvavakuutuksen. Nyt saadaan Pohjolan vakuutukset maksettua asuntolainan bonuspisteillä, joten sinänsä tuo vaihtaminen ei kauheasti houkuta. Kahtotaan mihin päädytään.

Vaunujen valinnassa olen ihan confused! Käytiin Vaunuaitassa katsomassa, mutta en vielä ainakaan löytänyt yhtä suosikkia. Kaikissa näyttäisi olevan puolensa. Tällä hetkellä vahva ehdokas olisi Gesslein F6, mutta sen massiivisuus mietityttää.. Emmaljungia pitää käydä kyllä vielä tunnustelemassa.

Potkut on voimistunut, aamulla tuntui jo siltä kun pojan kantapää olisi tulossa vatsasta läpi. Tuntuu vielä kuitenkin vaan ja ainostaan ihanalta.

Minkälaisilla fiiliksillä teillä menee? Itse nautin tällä hetkellä suunnattomasti raskaudesta ja en muista olenko ikinä ollut näin onnellinen kuin nyt! Olen päässyt pari kertaa viikossa uimaankin ja se on myös piristänyt hurjasti. Vähän vaikeata kuvailla, mutta tuntuu vaikealta melkein pysyä pöksyissään, kun on niin innoissaan ja iloissaan koko tilanteesta. Miehellä tuntuu olevan vähän vaikeuksia pysyä mun vauhdissa, kun haluaisin tehdä kaikki valmistelut heti-just-nyt.

Wabisabi: Mietin, että varmaan kannattaa katsoa äitiyspakkauksen sisältöä niistä "perustarvikkeista", koska siinä ainakin on sellaisia juttuja mitä en itse olisi osannut ajatellakaan tarvitsevani.

Huh, tulipa romaania. Ilmeisesti loman aikana oli vähän juttua patoutunut!.

Sari ja TiukuTouko (22+1)

 

Heippa ja loistavaa uutta vuotta kaikille! Sitä ihanaa "Vauvain-vuotta"! Ja onnittelut ultra-virstanpylvään ohittaneille hyvistä uutisista!

Itse olen kanssa niin onnellinen tästä raskaudesta. Nyt kun pahimmat pelot on väistyneet niin tuntuu että päivittäin vain istun ja ihmettelen, silittelen masua ja olen pakahtua onnesta. Välillä tosin pelkopeikko hyökkää ja pelottaa että kaikki voidaan ottaa vielä pois, mutta ei sitä onneksi kovin usein enää murehdi vaan alkaa luottaa jo tulevaisuuteen.

Rakenneultrassa 30.12 oli molemmilla kaikki hyvin, toinen osoittautui tyttölapseksi, toista lääkäri ei lähtenyt veikkaamaan kun ei ollut varma. Jännitys siis jatkuu siltäkin osin vielä. Kuun lopussa on taas käynti sairaalassa, varmaan ultraavat taas niin voi selvitä sitten sillä kerralla. Massu on jo aika hillitön...alkaa olemaan pikkuisen hankalaa kenkien nauhojen solmiminen ja autosta könyäminenkään ei suju enää ihan ketterästi. Yöllä herää tsiljoona kertaa ja valvoo kun selkää ja lonkkia särkee. Ja kaverit veuhtoo, välillä tulee jo ihan kunnon muljauksia että itsekin vähän säikähtää. Eli todella huomaa että puoliväli on ylitetty. Jännittävä nähdä, jos mittaavat viikon päästä neuvolassa sf-mittaa miten suuri on jo yksös-käyrällä. On alkanut jo hirvittää miten iso mahasta tulee, kun nyt jo on melkoinen.

Hankinnoista: Mitään ei ole vielä mutta turvakaukalot molemmille on jo alustavasti sovittu, Ostetaan puolitutulta käytettynä. Vaunutkin alkaa olla jo ehkä päätetty, vielä pitäisi löytää kokeilukappaleet että meneekö autoon mitenkään. Ostetaan varmaan kahdet, toiset "kunnolliset" Teutoniat vaunulenkeille ja toiset sitten sellaiset että ainut kriteeri on että menee takakonttiin (Babywelt) jotka tosin vaikuttavat ihan kelpo kärriltä muutenkin, ainoa että lapset on naama menosuuntaan jo vauvana, joten ainoiksi vaunuiksi en niitä halua, mutta saavat kelvata kaupunki/kauppa- yms. reissuilla. Saas nähdä miten käy, muuttuuko mieli vielä. Kaksosten yhdistelmiä (jotka sopivat kahdelle pienelle) ei vaan juuri ole! Että edulliseksi tulee... käytettyjen etsintä alkakoon.

Vauvavakuutusviidakko ahdistaa, pitää varmaan muuttaa kotivakuutus johonkin muualle, kun IFfillä on ihan surkea vauvavakuutus (katkeaa 2kk iässä, jolloin korvattavuusasiat arvioidaan uudestaan). Ei yhtään huvittaisi ruveta sekoittamaan hyväksi havaittua pakettia, mä inhoan vakuutusten vertailua kun kaikki yhtiöt on niin erilaisia!!!

Lumipuu 21+3

 

Ihanaa tätä odotettua vuotta kaikille

Mekään ei olla vielä yhtään mitään hankintoja tehty. Joululahjaks saatiin muutama pikkuvaate. Pinnasänky saadaan todennäköisesti mun siskolta ja samoin siskolta saadaan iso läjä lasten vaatteita, joten isommat hankinnat on sitten vaunut ja turvakaukalo sekä jonkinlainen hoitotaso. Ja varmaan vauvan amme pitää hommata. Meillä on sen verran pieni koti, että ekaks pitää raivata tilaa, että saadaan edes vauvan tavaroita tänne mahtumaan.. Joten suursiivous edessä Kantsis varmaan pian jo alotella. Oikeestaan sormet jo siihen syyhyääkin, kun tarkemmin ajattelee. Ihan rehellisesti sanottuna tuntuu nyt vähän vaikeelta palailla lomalta opiskelemaan.. Tekis ennemmin mieli alkaa nyt tosissaan "rakentamaan pesää", mutta tietysti jossain vaiheessa alkais odottavan aika olla aika lailla liian pitkä, jos nyt jo olis kotona kaiken aikaa.. Että parempi saada muutakin mietittävää ja tekemistä.

Meillä oli toissapäivänä neuvola, ja onneks oli kaikki verenpaine ym. hyvin. Vähän jänskäsin, kun aiemmissa meinas olla hitusen koholla ja joulun aikaan kuitenkin tuli syötyä vähän miten sattuu. Painoakin oli mulle nyt nopeampaan tahtiin tullu, mutta jostain luin, että painonnousu kuuluukin olla suurinta tässä keskivaiheilla. SF-mitta oli 20cm eli yläkäyrän lähellä.. Hauska kun neuvolan hoitaja leikkimielisesti arvaili sydänäänten perusteella, että vilkas ja topakka tyttö tulossa Saas nähdä.. Vauva joka tapauksessa niin pontevasti sydänäänten kuuntelemisen aikaan potki ja molski, että ei meinannu hoitaja saada rauhassa sykkeitä kuunnella. Seuraavaks on sitten helmikuun alussa lääkärineuvola ja sokerirasitus.

kielovanamo 21+5

 

Hyvää uutta vuotta toivottelen minäkin

Onnea kaikille rakenneultrasta hyviä uutisia saaneille!
Meillä on rakenneultra ensi viikolla ja kovasti jo sitä odotan.

Hankinnoista on ollut täällä jo vähän keskustelua. Tai enpä oikeastaan sanoisi, että JO, sillä kyllä hankinnat on ihan hyvä aloittaa ajoissa. Varsinkin kun nyt voi löytyä jotain alennusmyynneistä.
Laitan tähän jotain ajatuksia, jotka perustuvat omiin kokemuksiin ja mieltymyksiin:
- Ihan pienelle parhaita bodyja ovat kietaisubodyt eli sellaiset joita ei tarvitse pukiessa vetää pään yli. Ne on ehdottomasti helpoimpia pukea. Niitä ei ole kovin paljon tarjolla, mutta jos sellaisia mieluisia sattuu vaihtoehtoihin, niin suosittelen sellaisia.
- Vastasyntynyt huitoo käsillään holtittomasti ja raapii helposti itseään. Tuon vuoksi on tosi kätevää, jos bodyn tai yöhaalarin hihat ovat sellaiset, että ne on mahdollista kääntää pussiksi kiinni.
- Kannattaa myös ostaa yhdet ohuet putkimaiset lapaset tuohon edelliseen viitaten, kun on kuitenkin käytössä sellaisia vaatteita, joissa hihansuita ei saa suljettua.
- Ja kynsiä saa leikata usein alusta saakka, joten kynsileikkurit on hyvä hankkia etukäteen. Äitiyspakkauksen pienet tylppäkärkiset sakset on osoittautuneet hyviksi. Vastaavia saa varmasti apteekista.
- Housuissa kannattaa kiinnittää huomiota vyötäröön, ettei se vain ole puristava tai jotenkin hankaava. Potkuhousut on siinä mielessä kätevimmät, kun niissä ei tuota vyötäröasiaa tarvitse miettiä. Vyötäröhousuissa (onko ne sitten puolipotkuhousut?) parhaita on sellaiset, joissa on leveä pehmyt resori vyötäröllä.
-Sukat ei tahdo pysyä pienissä hipsuvarpaissa, joten jalkaterälliset housut on siinä mielessä kätevät.
- Jalkaterättömien housujen alle voi toki pukea sukkahousut. Niissäkin kannattaa kiinnittää huomio vyötäröön. Tarjolla on sellaisia, joissa on kujassa kapea kuminauha, joka sitten saattaa tuntua päällä vähän vaikealta, jos ei ole sopivan löysä. Varmempia valintoja on sellaiset sukkahousut, joissa ei ole erillistä kuminauhaa, vaan sukkauhousumateriaalista neulottua resoria vyötäröllä.
- Vaikka sukat ei paljaissa jaloissa oikein pysy, niin sukkahousujen tai muiden jalkaterällisten housujen päällä ne pysyy, joten on sukkiakin parit ihan hyvä olla.
- Vastasyntyneellä on monesti ohut lakki sisälläkin. Ne sotkeutuu helposti imetyksessä, kun maitoa tahtoo valua pitkin poskea, joten lakkeja saa olla useampi.
- Ehkä voisi ajatella, että sisävaatteita ja yöhaalareita olisi hyvä olla neljä vaatekertaa. Yhdet päällä, yhdet pyykkikorissa, yhdet narulla kuivumassa ja yhdet kaapissa.
- Arjen kannalta on kätevää, jos perusvaatteet on väreiltään sellaiset, että ne voi lähes kaikki pestä samassa pesukoneellisessa. Yksittäiset voimakkaan väriset vaatteet jää helpommin pyörimään pyykkikoriin.
- Harsoja meillä on käytetty paljon. Niitä on varmaan 20, eikä se ole ollut ollenkaan liikaa. Ne on niin käteviä hoitoalustan suojana ja pyyhkeinä ja puklurätteinä jne.
- Hoitotaso on tärkeä olla oikealla korkeudella, sillä on yllättävää miten nopeasti selkä rasittuu, jos vauvaa pukee vaikkapa sängynreunalla. Meillä on vessassa pesukoneen päällä hoitoalusta, mikä on osoittautunut oikein toimivaksi ratkaisuksi. Siinä on ollut hyvä vaihtaa vaippa lähellä vesipistettä. Lisäksi meillä on makuuhuoneessa hoitopöytä, joka on kyllä käytössä, mutta ei olisi pakollinen, jos tilaa ei olisi.
- Minulla ei ollut imetystyynyä esikoista imettäessä, mutta nyt olen sellaisen päättänyt hankkia. Tavallisia tyynyjä tueksi asetellen pärjää kyllä, mutta uskon, että imetystyyny olisi kätevämpi. Imetys käy yllättävän paljon hartioille, joten hyvä ja rento asento on tärkeä.

Siinäpä tuli jo vaikka mitä, joten en nyt kirjoita enempää.
Toivottavasti jaksoitte lukea
Kun tulee mieleen vielä jotain, niin laitan lisää.

Minulle tuli joulun jälkeen yksi vuosi ikää lisää, joten iäkseni voisi muuttaa 35 vuotta.
Jaksaisiko joku aloitaa uuden vuoden kunniaksi meille uuden pinon? Olisi niin kätevä, jos voisi etusivulta kertailla muiden tietoja. Kiitos, jos joku sen tekisi :heart:

Voikaa hyvin!
flunssainen Tirlittan ja vilkas Viiperöinen 19+6

 

katso liitettä 11956

Oikein hyvää alkanutta vauvavuotta 2011 kaikille! Ja onnittelut lukuisista onnellisista rakenneultrauutisista! :heart:

Olen ollut kuukauden pois täältä palstalta, vain pari kertaa käynyt lukemassa kuulumisia, mutta en kerta kaikkiaan ole vaan jaksanut vapaa-ajalla enää kauheasti tietokoneen äärellä istua. Nyt joulun jälkeen olen lomaillut 2 viikkoa ja se on tehnyt tosi hyvää. Jos vaikka jaksais vielä jotenkin puristaa tuon jäljellä olevan kevään töissä. Tosin just nyt tuntuu siltä, että ei yhtään kiinnostais enää työt, vaan enemmän nää vauvajutut. Joulun jälkeinen viikko oli ihana, kun sain vain löhötä kotona ja paneutua vauvajuttuihin. No, antauduinkin erityisesti tuohon tarvikehankintapuoleen oikein urakalla.. Siitä ajattelinkin kirjoittaa tähän alle pienen romaanin:

Mies touhotti jo jouluna, että mennään heti maanantaina alennusmyynteihin vaunuja ostamaan. Itse en ollut niinkään innostunut, koska se tuntui jotenkin niin aikaiselta vielä. Kuitenkin kaivelin arkistoista parit Vauva-lehdet, joista lueskelin vaununostovinkkejä ja tein vähän "taustatutkimusta" netistä. Ja varsinainen viidakkohan tuo vaunujen maailma onkin, tuntui vaikeammalta kuin auton ostaminen. Vaunuvinkeissä kehotettiin miettimään tulevia käyttötilanteita ja -tarpeita etukäteen. Joo-o, hirveän vaikea niitä vielä ennustaa, että esim. kuinka paljon sitä lenkkeilee ulkona ja minkälaisissa maasto- ja keliolosuhteissa. Tarvitseeko kevyet ja ketterät vai sitten vähän järeämmät, kestävämmät menopelit, joilla selviää lumessa ja sohjossa. Pitääkö mahtua julkisiin kulkuneuvoihin hyvin? Miten mahtuu autoon/hissiin? Haluaako ilmakenno- vai ilmakumipyörät? Kolme pyörää, vai 2 isoa + 2 isoa vai 2 isoa + 2 pientä rengasta? Kääntyvät eturenkaat? Kääntyvän työntöaisan? Kovan kopan vai pehmeän kantokopan? Saako ratasosan istuimen kokonaan makaavaan asentoon? Onko ns. travel system -mahdollisuutta ja jos on, niin minkälaisen turvakaukalon kanssa..

Halusin ehdottomasti, että on tuo travel system -optio, eli että turvakaukalon voi kiinnittää vaunujen runkoon esim. kauppareissulle mentäessä. Ei tarvitse sitten siirtää esim. nukkuvaa vauva kaukalosta vaunuihin vaan voi napsasta kaukalon näppärästi isofix-adapterista pois sellaisenaan mukaan. Tästä johtuen, jouduin myös tekemään taustatyötä turvakaukaloiden suhteen, koska kaikki kaukalot ei käy kaikkiin vaunuihin. Ja osaan vaunuihin (esim. Brio) käy vaan merkin oma kaukalo, joka useimmiten ei ole niin hyvä.. Lähinnä tutkin Autoliiton sivuilta Lasten turvaistuimet - Autoliitto testitulokset ja päädyin sen perusteella haluamaan Maxi Cosin Pebblen telakalla. Nooh, sitten piti zoomata vaunuja, joihin tuo kyseinen kaukalo kävisi.

Tässä lista pk-seudun kaupoista koordinaatteineen ja aukioloaikoineen. Näissä kävimme:
Vaunuaitta, Lauttasaarentie 28-30, Hki, 10-18, 10-15
Suomen Lastenvaunutukku, Kauppakeskus Merituuli (Suomenoja, Espoo), 10-20, 10-18
Lastenturva, Varisto Vantaa
Lastentarvike (Suurmyymälä), Sarkatie 2, Varisto Vantaa, 10-19, 10-15,
Vauvatalo Johanna, Varisto Vantaa (Lastentarvikkeen vieressä)
VauvaPiste, Valimotie 12, Vantaan Tammisto, 10-19, 10-15.

Aika kattava lista siis. Tuon puolen päivän kierroksen jälkeen tehtiin melko impulsiivinen ostopäätös, ja Lastentarvikkeesta lähti alennusmyyntihintaan tummanlilat Emmaljungan Edge Duo Combit sport-rungolla mukaan. (Ks. kuva ylhäällä.) Totta puhuen, niitä olinkin jo etukäteen netistä kiikaroinut. Harkinnassa olivat myös mm. Bugaboon Cameleonit, Emmaljungan City Crossit ja Teutonian Prestiget. Brioja ei edes harkittu, koska kaverilla on ollut eikä hän ole ollut erityisen tyytyväinen niihin ja yhdessä liikkeessä myyjä sanoi, etteivät ota enää Brion yhdistelmävaunuja valikoimiin, koska niissä oli niin paljon ongelmia, että joutuivat hommaamaan korjausten ajaksi niin monelle asiakkaalle korvaavia vaunuja, että meni tosi hankalaksi.

Bugaboohon ja Teutoniaan olisi saanut yhdistettyä tuon MaxiCosin turvakaukalon, ja Bugaboot olisivat olleet tosi ketterät ja kevyet (9 kg) ja niihin olisi saanut hankittua myös erilliset talvirenkaat pienempien eturenkaitten tilalle, ja niillä olisi ehkä selvinnyt ilman erillisten matkarattaiten hankintaa aikanaan. Mutta niissä oli aika pyörryttävä hinta.. CityCrossit ja Teutoniat olisivat olleet kevyemmät, mutta niissä kantokoppa olisi jäänyt jotenkin liian matalalle tällaiselle kohtuupitkähkölle lykkijälle. Lopulta Emmaljungan Duo Edgessä viehätti klassinen muotoilu, tilava vaunukoppa ja kestävän oloinen runko-osa. Ja myös hintatarjous oli paras. Hommasimme samaan lykkyyn myös turvakaukalon, tosin Britaxin (Baby Safe II), mutta sekin pitäisi olla oikein hyvä. Ja pakko oli pistää pakettiin vielä vaunujen kanssa samaa sävyä oleva hoitolaukku ja sellainen lämpöpussi. En tiedä, mahtoiko noi kaksi viimeistä olla varsinaisia turhakkeita...

Tosiaan sellaisia vaunuja, jotka olisivat kaikin puolin täydellisiä, ei olekaan. Aina jostain pitää tinkiä, mutta pitää vaan sitten miettiä, mitkä jutut on itselle ratkaisevan tärkeitä. Olin etukäteen ajatellut, että ketteryys ja keveys olisi se "mun juttu" ja kääntyvät, pienemmät etupyörät sillä ilmakennolla, ettei tarvitse pumppailla. Sitten Lastenturvassa sai käydä ulkona kokeilemassa ja täytyy sanoa, että ilmakumit olivat kyllä paljon paremmat työntää talvikelissä. Myös 4 isoa pyörää toimi talvikelissä paremmin kuin 2 isoa + 2 pientä. Ne ilmakennolliset ovat talvella liukkaammat ja menevät muutenkin kai poikkeuksetta aika nopeasti rikki, kun niihin menee hiekkaa sisään ja alkavat "rohista". Sitten vaunukopan suhteen sellainen vinkki, että kesävauvalle kova koppa on parempi, koska ei ole niin kuuma kuin sellainen pehmeä kantokoppakassi.

Monet kaverit sanoivat, että yhdistelmävaunut kannattaisi ostaa silmälläpitäen sitä ratasaikaa, koska sen käyttöikä on paljon pidempi. Vaunukopassahan vauva viihtyy vain n. 6 ekaa kuukautta. Tiedä häntä, mutta meidän koppaan mahtuu kyllä ens talvenakin nukkumaan talvikamppeissa. Jos lähtee muuten kiertelemään noita kauppoja, niin kandee mennä arkipäivänä päiväsaikaan, jos vaan mahdollista. On rauhallisempaa, saa heti palvelua. Ja kannattaa varata aikaa ja rauhassa kokeilla ja tivata myyjiltä tietoja. Hinnat on aika karseita, eikä edes näin ale-aikaan mitään kunnon aleja saa, n. 10-15 %, minkä varmaan muutenkin antaisivat kun pyytäisi jonkun pakettitarjouksen esim. turvakaukalosta ja vaunuista. Kannattaa muuten kysyä, jos ostaa vaunut jo nyt, että a) voivatko säilyttää liikkeessä jonnekin lasketun ajan tienoille asti b) saako takuun alkamaan vasta lasketusta ajasta. A)-asiasta ainakin Lastentarvikkeella oli juuri "tarjous". Ja B-asiaa ehdottivat meille itse Lastenturvassa.

Tulipas sepustus, mutta ajattelin, että näistä vinkeistä voisi olla jotain hyötyä ehkä muillekin asian kanssa pähkäileville. Itse olen hirveän tyytyväinen valintaani, ja olenkin niitä ihaillut tuolla olohuoneessa ja koelykkinyt lähes päivittäin.. Nyt täytyy lähteä ruokakauppaan, mutta jatkan näitä "materialistisia" hankintavinkkejäni illemmalla!

 

Ja sitten taas jatkuu...

Kiitos muuten Tirlittanille oikein hyvistä varustevinkeistä! On tullut aika lailla jo hamstrattua bodeja reissuilta ja tosiaan ollut vähän ihmettelemistä siinä, että mikä sitten oikeasti on käytännöllistä ja näppärää. Alkuviikosta oltiin Lontoossa pari päivää, ja siellä oli todellakin edullisia vauvanvaatteita, kuten Wabisabikin totesi. En tiennytkään, että niistä puuttuu vero. Ja lisäksi vielä alet, niin parin punnan bodeja ja potkareita lähti useampia meikäläisen mukaan. Btw, tykkäsin siellä Mamas & Papasin äitiysvaatteista sekä mm. vauvan huoneen sisustustekstiileistä ja sitten JoJoMamanBebe -ketjun vauvan vaatteista, vaikutti hyvältä hintalaatusuhteelta. Mamas & Papas:sta löysin aivan ihanan tuntuiset "jegginsit", siis farkkuleggarit. Veikkaan, että niistä tulee ihan lempparihousut keväällä.

Joku kyseli, että kuinka kauan nuo 50/56 cm:n vaatteet menee. Ei varmasti montaakaan kuukautta, niitä en ole kovin paljon ostanut, koska todennäköisesti niitä ehkä moni saattaa ostaa lahjaksikin ja menevät vain lyhyen aikaa. Sen sijaan olen ymmärtänyt, että 68/74 cm koot kestäisivät melko pitkäänkin. Olenkin "panostanut" enemmän niihin.

KELAn sivuilta kävin katsomassa 2010 äitiyspakkauksen tuotteitakin jo, saa nähdä saako sen vai ensi vuoden pakkauksen. Ainakin 2010 syntyi kai ennätyspaljon lapsia etenkin tänne pk-seudulle, joten ehkä ne ovat huvenneet siihen mennessä kun itse pääsee anomaan sitä pakkausta.

Joulukuun Pariisin reissulta mukaan tarttui vauvan sängyn mobile ja samaa sarjaa oleva pinnasängyn reunuspehmus. Ranskassa on kyllä aivan ihania lastenvaatteita (esim. Petit Bateau, Natalys, Du Pareil au Même, Sergent Majeur, leluja (esim. Moulin Roty) ja tarvikkeita, jotenkin sellaisia herttaisia. Tuntuu, että täällä Suomessa on valikoimissa enemmänkin sellaisia muovisia amerikkalaistyylisiä juttuja, joista en henk.koht. niin paljon pidä. Äitiysvaatteitakin Pariisista löytyi kyllä tosi kivasti, eikä edes olleet kalliita (tai olishan siellä niitäkin ollut saatavilla). Erityisesti siistimpiä työvaatteita löysin hyvin sellaiselta ketjulta kuin Avenue des Bebes. Suosittelen, jos joku sattuisi olemaan menossa Ranskaan.

Summa summarum: aika paljon on tullut jo hankittua vaatteita niin äidille kuin vauvallekin sekä myös vauvan isoin hankinta, eli ne vaunut. Sanoin miehelleni, että aion nyt ottaa tästä raskaudesta kaiken ilon irti ja mm. nauttia vauvahankintojen tekemisestä täydellä sydämellä. Ei sitä koskaan tiedä, jos tämä jää ainoaksi mahdollisuudeksi.

Vakuutusta haettiin Pohjolasta, jossa muutkin vakuutukset. Olen kuullut ihan hyviä kokemuksia siitä, ja tosiaan vaikuttaa siltä, että lapsivakuutuksia ei myönnetä ilman, että on kotivakuutuskin ko. firmassa tai sitten hinta on yli tuplasti kalliimpi.

Voinnista: Vointi on ollut edelleen suht hyvä, mutta pari viimeistä viikkoa on väsyttänyt aivan järkyttävästi. Olen mittaillut verenpainetta, ja se on tosi alhaisella tasolla ollut, n. 100/60. Ehkä se tekee kanssa väsymystä. En tiedä mikä hb mahtaa olla, se on viimeksi mitattu marraskuun lopussa ja oli ihan ok.

Viimeisen viikon aikana on ilmaantunut myös varsin erikoisen tuntuinen kipu, nimittäin häpyluita särkee! Jotenkin tuntuu, kuin niitä olisi mukiloitu ja ne olis mustelmilla. Vissiin se on normaalia, ne kai vaan pehmenee tai jotain. Lontoossa meno oli välillä aika hidasta, kun alaselkää kramppas ja häpyluihin sattui joka askeleella ja maha oli tiellä kenkiä laittaessa, käveleminen ja portaat hengästytti.

Vauvan liikkeitä olen yrittänyt bongata jo monta viikkoa, mutta en ole kyllä vieläkään kyennyt erottamaan mitään. Ja sekös vähän huolestuttaa jo välillä. Viikkoja on nyt 19 + 3 kasassa. Rakenneultra edessä 19.1. ja sekin jo jännittää.

 

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Lueskelin viestejä läpi enkä huomanut kuin hyviä kuulumisia, mikä on hienoa!

Meillä on kaikki hyvin ja vauva kasvaa kovaa vauhtia. Rakenneultrassa kaikki oli vauvelilla kunnossa, poika siellä köllöttelee. Katseltiin 4d kuvaa ja se oli kyllä aika vaikuttava poika oli vaan niin villi ettei kasvokuva meinanut onnistua millään. Liikkuva kuva ruudulla oli ihan tarkka mutta kun kätilö yritti ottaa "valokuvan" niin se meni aina sumeaksi kun poikanen ei malttanut olla hetkeä aloillaan. Saatiin yksi onnistunut kuva kasvoista, kiukkuisen näköinen kaveri
Utrassa selvisi myös että istukka on kohdunsuulla joten viikolla 28 on tarkistus. Neuvolassa mitattiin viimeksi sf mitta joka on yli yläkäyrän mutta sen kyllä arvasinkin kun kohtu on selvästi suuri, en siis vaan kuvitellut että maha on iso

Vaunut on hankittu. Päädyttiin Brion happy yhdistelmiin, kovalla kantokopalla. Olisin halunut emmaljungan yhdistelmän kunnon vaunukopalla mutta kun meillä on pieni hissi olisi kulkeminen ollut aika hankalaa. Hissiin kun ei mahdu vaunujen ja 2 koiran kanssa. Pieniä vaatteita on jo ihan liikaa, mutta kun alennusmyynneissä on ihania löytöjä eikä niitä voi vastustaa

Hyviä vointeja kaikille=)

 

Moikka Kuulunkohan mie tänne? marras-joulukuun hoidosta plussasin Nyt siis viikkoja 8+4 ja kaikki menny epätietoisuutta lukuunottamatta hyvin...rv 7+1 oli varhaisultra ja kaikki oli kunnossa

LA siis 17.8, sairaala pkks,ikä viel hetken 29 ja kolmas tulossa

 

Moikka!
Kiitos scrap vaunuvinkeistä! Teidän vaunanalyysit kuulostaa aika lailla samalta kuin meillä, aloitettiin myös niistä kaukaloista ja ollaan kierretty samat liikkeetkin. Se on ihan totta, että aina joutuu jostain tinkimään. Mekin päädyttiin Emmaljungiin, vaikka ei olla vielä niitä tilattukaan. Toi sun kuva kyllä vakuutti, just sen oloiset vaunut mitä itsekin haluaa! Meillä oli se ketterä koko ja käänneltävyys yksi tärkeä kriteeri, joten päädyttiin sitten siihen Nitro city malliin, missä on ne kääntyvät pyörät. Käytännössä sitten näkee, etttä miten toimii. Ajateltiin, että jos ei pelitä yhtään, niin hätätilanteessa voi varmaan ostaa sen city cross tai classic sport rungon, jolla varmasti pääsee sitten metsäteitäkin paahtamaan. Bugaboo olisi ollut hyvä vaihdettavien renkaiden vuoksi, mutta itse en tykännyt siitä ratasmallista jossa lapsi on samassa "kuppiasennossa" ja vain kallistusta voi muuttaa. Nuo Gessleinit olisi myös sisältänyt vaihdettavat renkaat, mutta olivat sitten sen verta isot ja lisäksi en pitänyt heidän kantokoppamallistaan. Olen ihan täpinöissään siitä Emmaljungan City koppa mallista. On tosi nätti! Mutta jännä nähdä, että sitten toimii jatkossa, kyllähän se varmaan vähän on tuuristaankin kiinni, että tuleeko vaunut omiin tarpeisiin vai ei... kun ei vielä ihan tarkkaan tiedä niitä tarpeita!
Me varattiin aika 4D ultraan keskiviikolle. Jännää..
Mies sai eilen oikein mojovan potkun poskelle, kun yritti korvalla kuulostella liikkeitä.

Sanasa ja Touhutiuku 22+6

 

Scrap, hyvin olit jaksanut purkaa tekstiksi vaunuihin liittyvät pohdinnat. Noista on varmasti apua vaunuja valitseville!
Vaunujen valinta ei ole mitään helppoa, kun vaihtoehtoja on niin paljon, ja kuten muutkin jo kirjoitteli, niitä omia tarpeita on aika vaikea etukäteen tietää.
Meillä on turvakaukalona Britaxin Baby Safe Plus. Se on vm-09, mutta todennäköisesti ihan vastaava kuin kuin tuo mihin olitte päätyneet. Se oli sinä vuonna pärjännyt parhaiten Autoliiton testeissä. Ollaan oltu siihen tyytyväisiä ja kun piti esikoiselle ostaa kaukalon jälkeen turvaistuin, niin pysyteltiin samassa merkissä.
Meillä on matkarattaat, joihin tuon kaukalon saa kiinni. Nuo matkarattaat on käytännössä aina säilytyksessä auton takakontissa ja ovat kyllä olleet kätevät. Nyt kun tyttö on isompi, niin samat matkarattaat käy sitten edelleen kauppareissuilla.

pikkukotka, meillä on Brion Happy yhditelmät. Nekin on vuodelta -09 ja poikkeavat vaununkopaltaan vähän nykyisin myynnissä olevista. Ja niihinkin ollaan oltu tosi tyytyväisiä! Hyvä valinta siis mielestäni. Toivottavasti niissä ei tule mitään laatuongelmia, kun sellaisista oli Scrapia varoitettu.

Meillä oli tänään rakenneultra. Kaikki oli pikkuisella hyvin :heart:
Sellainen jatkokontrollia vaativa asia tuli esille, että istukkani on lähellä kohdunsuuta. Jos se kiinnittyy kohdunsuulle, ei alatiesynnytys ole mahdollinen. Asia selviää lopullisesti vasta myöhemmin. Tulen kyllä olemaan pettynyt, jos en saa synnyttää alateitse, mutta tottakai lapsen turvallisuus on tärkeintä. En siis aio asiaa murehtia! Ainakaan nyt, kun kaikki voi vielä myöhemmin osoittautua olevan ihan kunnossa.

Tirlittan ja Viiperöinen 20+2

 

mammy, onnea raskaudesta!